Koraani ja nykytiede
Tähtitiede - valo ja liike
Aina kun kuvailen länsimaisille ihmisille Koraanissa olevia
tähtitieteellisiä yksityiskohtia, joku vastaa, ettei niissä ole
mitään erikoista ottaen huomioon että, arabit tekivät tähtitieteen
tärkeimmät löydöt paljon ennen eurooppalaisia. Tämä on itseasiassa
tavattoman virheellinen käsitys ja seurausta historian tietämättömyydestä.
Ensiksikin, tiede kehittyi arabialaisissa maissa huomattavasti
Koraanin ilmoituksen jälkeen, toiseksi, islamilaisen kulttuurin
huippuvaiheen aikana vallinnut tietämys ei olisi antanut ihmisille
mahdollisuuksia kirjoittaa taivaista sen kaltaisia väittämiä kuin
Koraanissa on. Tämä aihe on jälleen niin laaja, että voin tarjota
siitä vain yleiskatsauksen.
Kun Raamattu puhuu auringosta ja kuusta kahtena erikoisena valaisevana
taivaankappaleena, niin Koraani tekee eron niiden välille käyttämällä
eri nimityksiä: valo (nur), kun on kyse kuusta ja soihtu (siraj),
kun on kyse auringosta. Ensimmäinen on eloton kappale, joka heijastaa
valoa, toinen pysyvä palamisen tilassa oleva taivan muodostuma,
valon ja lämmön lähde.
Sanaa "tähti" (najm) täydentää toinen kuvaava sana, joka ilmaisee,
että tähti palaa ja kuu sen valon tunkeutuessa yön varjoen läpi:
tämä sana on thaqib.
Koraanissa kawbab näyttää ehdottomasti tarkoittavan planeettoja,
jotka ovat taivaan muodostumia ja heijastavat valoa eivätkä tuota
sitä kuten aurinko.
Nykyään tiedetään, kuinka taivaan rakennelmaa tasapainottavat tähtien
määrätyt asemat ja vetovoiman vuorovaikutus, jotka liittyvät niiden
massaan ja oman liikkeen nopeuteen. Mutta eikö tämä ole sitä, mitä
Koraani kuvaa mainitessaan tämän taivaan rakennelman tasapainon
perustan suurassa Al-Anbiya`jae 33 ilmaisuin, jotka on ymmärretty
vasta meidän omana aikanamme.
"Ja
juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun, kaikki
kulkevat radallaan oman liikkeensä mukaisesti. "
(Koraani 21:33)
Tätä liikettä ilmaiseva arabiankielinen verbi sabaha (tekstissä
yasbahun): se pitää sisällään ajatuksen minkä tahansa liikkuvan
kappaleen liikkeestä, oli se sitten ihmisen liikkumista omin jaloin
tai vaikka uimalla. Taivaankappaleen kyseessä ollessa täytyy kääntää
sana sen alkuperäisessä merkityksessä eli "kulkea oman liikkeensä
mukaisesti".
Päivän ja yön peräkkäisyyden kuvaus voisi itsessään olla melko mielenkiinnoton,
elleivät Koraanin ilmaisut olisi tänä päivänä hyvin merkittäviä.
Koraani käyttää verbiä kawwara suurassa Al-Zumar (39:5) kuvaamaan
tapaa, jolla yö "käärii" ja "kiertää" itsensä päivän ympäri ja päivän
yön ympäri, aivan kuten, verbin alkuperäisessä merkityksessä, turbaani
kääritään pään ympäri. Tämä on täysin perusteltu vertaus. Kuitenkin
silloin kun Koraani ilmoitettiin, tarvittavat tähtitieteelliset
tiedot sen tekemiseen olivat tuntemattomia.
Taivaiden kehittymistä ja käsitettä auringon vakiintuneesta paikasta
kuvataan myös. Ne ovat sovussa nykyaikaisten yksityiskohtaisten
käsitysten kanssa. Koraani näyttää myös viittaavan maailmankaikkeuden
laajenemiseen.
Koraanissa on myös avaruuden valloituksesta, johon on ryhdytty
huomattavan teknologisen edistyksen ansiosta ja joka on johtanut
ihmisen matkaan kuuhun. Tämä varmasti putkahtaa mieleemme lukiessamme
suuraa Al-Rahman.
"Te
jinnien ja ihmisten joukko, jos voitte tunkeutua taivaitten ja
maan rajojen ulkopuolelle, niin tunkeutukaa! Te ette voi tunkeutua
ilman voimaa. "
(Koraani 55:33)
Tämä voima tulee Kaikkivaltiaalta, ja koko suuran aihe on kutsu
tunnustaa Jumalan (swt) hyväntahtoisuus ihmistä kohtaan.
|
YHTEYSTIEDOT
