Eid: Etiketti ja säännöt
Käännetty sivulta www.islam-qa.com
Ylistys Allahille, maailmojen Herralle, ja rauha ja siunaus
profeetallemme Muhammedille (saas) sekä hänen perheelleen ja kaikille
hänen seuralaisilleen.
"Eid on arabiankielinen sana, joka viittaa johonkin toistuvaan,
joka tulee yhä uudelleen. Eidit, eli juhlapäivät, ovat jokaisen
kansan keskuudesta löytyviä symboleja, sekä ilmestyneisiin kirjoituksiin
että epäjumalanpalvontaan perustuvia, tai muitakin, koska juhlien
viettäminen on ihmisluonteelle ominaista. Kaikki ihmiset tahtovat
jonkin tilaisuuden juhlia, jolloin he voivat kokoontua yhteen
ja ilmaista iloaan ja onnellisuuttaan.
Uskottomien kansojen juhlat voivat liittyvä maallisiin asioihin,
kuten vuodenvaihteeseen, viljelykauden alkamiseen, säiden muutoksiin,
valtion perustamiseen, kruununperimykseen ja niin edelleen. Ne
voivat myös olla sidoksissa uskonnollisiin tapahtumiin, kuten
monet vain juutalaisten ja kristittyjen viettämät juhlat. Tällainen
on esimerkiksi torstai, jona pöydän väitetään lähetetyn Jeesukselle,
joulu, uusivuosi, kiitospäivä ja juhlapäivät, jolloin on tapana
vaihtaa lahjoja. Näitä päiviä vietetään kaikissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan
maissa nykyisin, samoin kuin muissakin maissa, joissa kristinuskon
vaikutus on vahva, vaikka maa ei alunperin olisikaan kristinuskoinen.
Voi olla, että jotkut niin kutsutut muslimitkin ottavat osaa tällaisiin
juhliin tietämättömyyttään ja/tai ulkokultaisuuttaan.
Maagikoilla (zarahustralaisilla) on myös omia juhlapäiviään,
kuten Mahrajaan, Nowruz ja niin edelleen.
Shiialaisetkin juhlivat omia merkkipäiviään, kuten päivää nimeltä
"Eid al-Ghadir", jolloin he väittävät profeetan (saas) antaneen
kalifaatin Alille (raa) ja hänen jälkeensä tuleville kahdelletoista
imaamille.
Muslimit eroavat muista merkkipäiviensä
vietossa
Profeetan (saas) sanat "Jokaisella kansalla on juhlansa, ja tämä
on teidän juhlanne" osoittavat, että kaksi Eidiä ovat pelkästään
muslimeja varten, eikä muslimien ole sallittua matkia uskottomia
ja monijumalaisia (kuffaar/mushrikiin) missään heille tyypillisessä
juhlinnassa, koski se sitten ruokaa, pukeutumista, ilotulituksia
tai palvontaa. Muslimilapset eivät saa leikkiä uskottomien juhlia,
laittaa heidän koristeitaan tai viettää noita juhlia yhdessä heidän
kanssaan. Kaikki kaafir- tai keksityt juhlat ovat haram, kuten
itsenäisyyspäivät, vallankumouksen vuosijuhlat, kuninkaallisten
juhlat, syntymäpäivät, vappu, Niili-festivaali, Shimm al-Nasim
(egyptiläinen kevään juhla), opettajien päivä ja al-Mawlud al-Nabawi
(profeetan (saas) syntymäpäivä).
Muslimeilla ei ole muita juhlapäiviä kuin Eid al-Fitr ja Eid
al-Adha, koska Anas (raa) kertoi hadithissaan: "Allahin lähettiläs
(saas) saapui Medinaan ja sen kansalla oli kaksi päivää, jolloin
he ilakoivat ja pitivät hauskaa. Hän sanoi: "Mitä ne kaksi päivää
ovat?" He sanoivat: "Meillä oli tapana iloita ja leikkiä noina
päivinä Jahiliyan aikana (ennen islamia). Allahin lähettiläs (saas)
sanoi: "Allah on antanut teille jotakin parempaa kuin ne, ja se
on Adha- ja Fitr-juhlat." (Sunan Abi Dawud, 1134). Nämä kaksi
Eid-päivää ovat Allahin merkkejä tai symboleja, joita meidän on
vietettävä ja joiden merkitys meidän on ymmärrettävä. Seuraavassa
on joitakin sääntöjä ja tapoja kahden Eid-päivän vietolle islamin
sharian mukaan.
1 - Ahkaam al-Eid (Eidin säännöt)
Paasto
On haram paastota Eid-päivinä, Abu Said al-Khudrin (raa) hadithin
perusteella, jonka mukaan Allahin lähettiläs (saas) kielsi paastoamisen
Fitr-juhlapäivänä ja uhrijuhlapäivänä (Adha). (Kertoi Muslim,
827).
Eid-rukousten säännöt
Jotkut oppineet sanovat Eid-rukousten olevan waajib (pakollinen)
- tämä on Hanafin ja Shaykh alIslam Ibn Taymiyyahin (r ) mielipide.
He sanovat, että profeetta (saas) rukoili aina Eid-rukouksen eikä
koskaan jättänyt sitä väliin, ei yhtäkään kertaa. He ottavat jakeen
"Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi." (al-Kawthar 108:2),
eli Eid-rukouksen ja senjälkeisen uhraamisen, todisteeksi ohjeesta,
kuten myös sen, miten profeetta (saas) määräsi naiset haettavaksi
osallistumaan Eid-rukoukseen, jolloin sellaisenkin, jolla ei ollut
jilbaabia, oli lainattava sellainen sisareltaan. Jotkut oppineet
sanovat Eid-rukouksen olevan fard kifaayah. Tämä on Hanbalin mielipide.
Kolmas ryhmä sanoo, että Eid-rukous on sunnah muakkadah. Se on
Malikin ja Shafain mielipide. He vetoavat Beduinin hadithiin,
jossa sanotaan, että Allah ei ole määrännyt palvelijoilleen muita
rukouksia kuin päivittäiset viisi rukousta. Mutta muslimin on
oltava valmis osallistumaan Eid-rukoukseen, ja se tosiasia, että
siten seurataan profeetan (saas) esimerkkiä, lienee tarpeeksi
hyvä motiivi.
Eid-rukouksen edellytykset ja ajankohta
Jotkut oppineet (Hanafin ja Hanbalin koulukunnat) sanovat, että
Eid-rukouksen ehto on, että iqamah lausutaan ja että rukous suoritetaan
jamaa'assa (yhteisesti/seurakunnassa). Jotkut heistä sanovat,
että Eid-rukouksen ehdot ovat samat kuin perjantairukouksen, paitsi
mitä tulee khutbaan, jonka aikana ei ole velvollisuutta olla läsnä
(erona perjantairukoukseen, jossa se on sitä). Oppineiden enemmistö
sanoo, että Eid-rukouksen aika alkaa, kun aurinko on noussut keihäänmitan,
paljain silmin katsottuna, ja se jatkuu siihen asti, kunnes aurinko
lähestyy zeniittiä.
Eid-rukouksen kuvaus
Umar (raa) sanoi: "Eid-rukous ja al-Adha ovat kaksi kokonaista
rakaata, ei lyhennettyjä. Tämä on teidän profeettanne (saas) sanojen
mukaan, ja valehtelija tuomittakoon." Abu Said sanoi: "Allahin
lähettiläs (saas) piti tapanaan tulla rukouspaikalle Fitr- ja
al-Adha-päivinä ja ensimmäiseksi rukoilla." Takbir toistetaan
seitsemän kertaa ensimmäisessä rakaassa ja viisi kertaa toisessa.
Koraania tulee lausua molempien jälkeen. Aishan (raa) sanotaan
kertoneen: Takbir sanotaan al-Fitrissä ja al-Adhassa seitsemän
kertaa ensimmäisessä rakaassa ja viisi toisessa, rukun takbirin
lisäksi. (Kertonut Abu Dawud, sahih isnadinsa perusteella) Jos
henkilö, joka yhtyy rukoukseen myöhemmin, saavuttaa imaamin näiden
ylimääräisten takbirien aikana, tulee hänen sanoa "Allahu akbar"
imaamin mukana, eikä hänen täydy toistaa mahdollisesti menettämiään
takbireja, koska ne ovat sunnah, ei waajib. Siitä, mitä tulee
sanoa takbirien välillä, kertoi Hammad ibn Salamah Ibrahimin välityksellä,
että Walid ibn Uqbah tuli moskeijaan, kun Ibn Masuud, Hudhayfah
ja Abu Muusa olivat siellä, ja sanoi: "Eid on meneillään, mitä
minun tulisi tehdä?" Ibn Masuud sanoi: "Sano 'Allahu akbar', kiitä
ja ylistä Allahia, lähetä siunaukset profeetalle (saas) ja tee
duaa, sano sitten 'Allahu akbar', kiitä ja ylistä Allahia, lähetä
siunaukset profeetalle (saas). jne." (Kertoi al-Tabarani, sahih
hadith, joka mainittu al-Irwaassa ja muualla)
Koraanin lausuminen Eid-rukouksissa
On suositeltavaa (mustahabb), että imaami lausuu Qaafin [suura
50] ja Aqtabarat al-saa'ahin [al-Qamar, suura 54], koska Sahih
Muslimissa on kerrottu, että Umar ibn al-Khattag kysyi Abu Waaqid
al-Laythilta: "Mitä Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana lausua
[Eid] al-Adhana ja al-Fitrinä?" Hän sanoi: Hänellä oli tapana
lausua Qaaf. Wa'l-Qur'aan al-majeed [Qaaf 50:1] ja aqtarabat al-saa'ah
wa anshaqq al-qamar [al-Qamar 54:1].
Useimmat kertomukset ovat sen puolesta, että profeetta (saas)
tapasi lausua suurat al-A'laa [87] ja al-Ghaashiyah [88], niin
kuin hän lausui ne myös perjantairukouksessa. Al-Numaan ibn Bishr
sanoi: "Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana lausua Sabbih
isma rabbika'l-a'laa [al-A'laa 87] ja Halataaka hadeeth al-ghaashiyah
[al-Ghaashiyah 88:1]." (Kertonut Ahmad ja muita; sahih. Al-Irwaa'
3/116)
Rukous on ennen khutbaa
Yksi Eidin säännöistä on, että rukouksen on oltava ennen khutbaa,
mikä on kerrottuna Musnad Ahmadissa Ibn Abbasin hadithissa, jonka
mukaan Allahin lähettiläs (saas) rukoili ennen Eid-khutbaa ja
sitten puhui khutban. (Musnad Ahmad, 1905. Hadith on myös al-Saheehaynissa).
Toinen osoitus siitä, että khutba tulee rukouksen jälkeen, on
Abu Saidin (raa) hadith: "Profeetta (saas) tapasi mennä rukouspaikalle
al-Fitrin ja al-Adhan päivänä, ja aivan ensiksi rukoilla, ja sitten
hän tapasi kääntyä kasvokkain ihmisten kanssa, kun nämä vielä
istuivat riveissään, ja neuvoa ja opastaa heitä. Jos hän tahtoi
lähettää sotajoukon, määräsi hän siitä silloin, tai jos hän halusi
antaa jonkin käskyn, teki hän sen silloin." Abu Said sanoi: "Tähän
tapaan ihmiset jatkoivat, kunnes minä tulin [Eid-rukoukseen]Marwanin
kanssa hänen ollessaan Medinan kuvernöörinä, se oli joko Adha-
tai Fitr-päivä. Rukouspaikalle tullessamme näimme minbarin, jonka
Kathir ibn al-Salt oli rakentanut. Marwaan halusi nousta minbariin
ennen rukousta. Minä estin häntä vetämällä hänen viitastaan, ja
hän veti puolestaan minun, sitten hän nousi minbariin ja puhui
khutban ennen rukousta. Minä sanoin: "Sinä olet muuttanut sen
(sunnan), kautta Allahin! Hän sanoi: "Oi Abu Said, se minkä sinä
tunnet, on poissa." Minä sanoin: "Se, minkä minä tunnen, kautta
Allahin, on parempaa kuin se, mitä en tunne." Hän sanoi: "Ihmiset
eivät jää paikalleen rukouksen jälkeen, joten pidimme sen (khutban)
ennen rukousta." (Kertonut al-Bukhari, 956)
Sen, joka tahtoo lähteä ennen khutbaa, sallitaan niin tehdä
'Abd-Allah ibn al-Saa'ib sanoi: "Olin profeetan (saas) mukana
Eidinä, ja kun hän oli päättänyt rukouksen, hän sanoi: "Nyt pidämme
khutban, joten se, joka tahtoo istua ja kuunnella khutbaa, tehköön
niin, ja se, joka tahtoo lähteä, lähteköön." (Irwaa' al-Ghaleel,
3/96)
Rukousta ei tule viivästyttää liikaa
Abd-Allah ibn Bishr, profeetan (saas) seuralainen, meni ihmisten
kanssa Fitr- tai Adha-rukoukseen, havaitakseen imaamin olevan
kovasti myöhässä. Hän sanoi: "Profeetan (saas) aikana olisimme
jo olleet valmiit." Ja se oli al-Tasbihin aika." (Kertonut al-Bukhari)
Nafl-rukous
rukouspaikalla Ei ole mitään nafl-rukousta, joka olisi tehtävä
ennen tai jälkeen Eid-rukouksen, sillä Ibn Abbas kertoi profeetan
(saas) pitäneen tapanaan tulla paikalle Eid-päivinä ja rukoilla
kaksi rakaata, ilman mitään ennen sitä tai sen jälkeen. Tämä koskee
tilannetta, jolloin rukous suoritetaan rukouspaikalla tai yleisellä
paikalla. Mutta jos ihmiset tekevät Eid-rukouksen moskeijassa,
on heidän rukoiltava kaksi rakaata, jotka ovat Tahyat al-Masjid
("tervehdys moskeijalle") ennen istuutumista.
Jos ihmiset eivät tienneet, että on Eid, ennen kuin päivän
sen jälkeen
Abu 'Umayr ibn Anas kertoi, että hänen isänsä ansariveljet sanoivat:
"Oli pilvistä, emmekä voineet nähdä Shawwaal-kuun uuttakuuta,
joten aloitimme päivän paastoten. Loppupäivällä tuli sitten karavaani
ja kertoi profeetalle (saas), että he olivat nähneet Shawwaalin
uudenkuun päivää ennen, ja niinpä hän käski ihmisiä lopettamaan
paastonsa, ja menivät rukoilemaan Eid-rukouksen seuraavana päivänä."
(Kertoneet kaikki viisi. Sahih; al-Irwaa 3/102) Jos joltakin jää
Eid-rukous väliin, paras mielipide on, että hän voi ottaa sen
takaisin rukoilemalla kaksi rakaa.
Naisten läsnäolo Eid-rukouksessa
Hafsah sanoi: "Meillä oli tapana estää tyttöjä, jotka eivät
olleet ehtineet murrosikään, osallistumasta Eid-rukouksiin. Silloin
eräs nainen, joka asusti Banu Khalafin linnakkeessa, tuli kertomaan
meille sisarestaan. Hänen sisarensa mies oli ottanut osaa kahteentoista
taisteluun profeetan (saas) kanssa ja hän sanoi: "Sisareni oli
mukana kuudessa niistä ja hän sanoi: 'Me hoidimme haavoittuneita
ja pidimme huolta sairaista.' Sisareni kysyi profeetalta (saas),
oliko väärin, että hän ei mennyt muiden mukana [Eidiin], koska
hän ei omistanut jilbaabia. Hän sanoi: 'Pyydä hänen ystävätärtään
antamaan hänelle yksi jilbaabeistaan, jotta hän voi mennä kokemaan
Eidin siunausta ja nähdä muslimien kokoontuvan yhteen. Kun Umm
Atiyah tuli, kysyin häneltä: 'Kuulitko, mitä profeetta (saas)
sanoi?' Hän sanoi: 'Uhrattakoon isäni hänen puolestaan' - 'Kuulin
hänen sanovan, että meidän pitäisi ottaa mukaan nuoret tytöt ja
varjellut, tai varjellut nuoret naiset, ja naiset, joilla on kuukautiset,
jotta he voisivat kokea Eidin siunaukset ja nähdä uskovien kokoontuvan,
mutta että niiden, joilla oli kuukautiset, olisi pysyttävä sivussa
itse rukouspaikalta." (Sahih al-Bukhari, 324f)
"Nuoret tytöt" (awaatiq, yks. 'aatiq) ovat tyttöjä, jotka ovat
täysikasvuisia tai lähes varttuneita, tai ovat saavuttaneet naimaiän,
tai jotka ovat hyvin rakkaita perheilleen, tai joita on varjeltu
tekemästä nöyryyttäviä töitä. On ilmeistä, että heillä oli tapana
estää näitä nuoria tyttöjä menemästä ulos sen turmeluksen takia,
jota esiintyi islamin ensimmäisen sukupolven jälkeen; mutta sahaabat
eivät pitäneet tästä, ja heidän mielestään säännön tuli pysyä
samana heidän aikanaan kuin millainen se oli ollut profeetan (saas)
aikana.
"Jilbaabinsa" - naisen tulee lainata hänelle jokin vaatteensa,
jota hän ei itse tarvitse. "Varjellut" - talon nurkassa oli yleensä
verho, jonka takana neitseet oleskelivat. "Naiset, joilla oli
kuukautiset" - huyyad, yks. haa'id - tämä viittaa joko murrosikään
ehtineisiin tyttöihin tai naisiin, joilla on kuukautiset ja jotka
eivät ole taahir (puhtaita). "Mutta niiden, joilla oli kuukautiset,
olisi pysyttävä sivussa itse rukouspaikalta." - Ibn al-Munayyir
sanoi: "Syy, miksi heidän piti välttää varsinaista rukouspaikkaa,
oli se, että jos he eivät rukoilleet, se voisi vaikuttaa siltä,
kuin he eivät kunnioittaisi rukousta tai olisivat piittaamattomia,
joten heidän olisi parempi välttää sitä." On sanottu syyn sille,
että naisten kuukautisten aikana tulee välttää rukouspaikkaa,
olevan varotoimenpide, niin että naiset eivät joutuisi liian lähelle
miehiä ilman syytä, jos he eivät rukoile tai jotta he eivät häiritsisi
muita vuotonsa tai hajunsa vuoksi. Hadith rohkaisee kaikkia osallistumaan
Eid-rukoukseen ja toimimaan yhdessä hyveellisyyden ja hurskauden
puolesta. Nainen ei saa kuukautisten vuoksi luopua Allahin muistelemisesta
tai hyvyyden harjoittamisen paikoista, kuten kokoontumisesta tiedon
hankkimiseksi tai Allahin muistamiseksi, paitsi kun on kyse moskeijasta.
Hadith viittaa myös siihen, että naisten ei pitäisi mennä ulos
ilman jilbaabia. Tämä hadith kertoo meille myös sen, että nuorten
naisten ja varjeltujen neitojen ei pitäisi mennä ulos ilman asiallista
syytä. Se kertoo, että on suositeltavaa (mustahabb) naisen käyttää
jilbaabia ja että on luvallista ottaa ja antaa lainaksi vaatteita.
Se osoittaa myös, että Eid-rukous on pakollinen (waajib).
Ibn Abi Shaybah kertoi myös, että Ibn Umarilla oli tapana ottaa
mukaansa taloudestaan kaikki, jotka vain voi, Eid-rukouksiin.
Umm jAtiyahin hadith osoittaa myös syyn sääntöön, mikä on se,
että naisten on saatava kokea Eidin siunaukset, nähdä muslimien
kokoontuvan yhteen ja saada osansa päivän siunauksista ja puhdistumisesta.
Al-Tidmidhi (r ) sanoi teoksessaan Sunan, mainittuaan Umm Atiyahin
hadithin: "Jotkut oppineista viittasivat tähän hadithiin ja sallivat
naisten mennä Eid-rukouksiin, kun taas jotkut heistä eivät pitäneet
siitä. Kerrottiin Abd-Allah ibn al-Mubarakin sanoneen: 'En pidä
siitä, että naiset menevät Eid-rukouksiin nykyisin. Jos nainen
välttämättä haluaa mennä ulos, tulee hänen miehensä sallia se
hänelle, kunhan hän menee ulos kuluneimmissa vaatteissaan ja koristelematta
itseään. Jos hän välttämättä tahtoo koristella itseään, ei hänen
pidä mennä ulos. Sellaisissa tapauksissa miehellä on oikeus estää
häntä menemästä ulos. Kerrottiin Aishan (raa) sanoneen: "Jos profeetta
(saas) olisi nähnyt, mitä naisille on tapahtunut, hän olisi estänyt
heitä menemästä moskeijoihin, aivan kuten Bani Israilin (juutalaisten)
naisia estettiin." Kerrottiin Sufyaan al-Thawrin olleen sitä vastaan,
että naiset menivät Eid-rukouksiin hänen aikanaan. (Al-Tirmidhi,
495)
Umm 'Atiyah antoi fatwansa yllä kerrotussa hadithissa jokin aika
profeetan (saas) kuoleman jälkeen, ja kenenkään sahaaban ei kerrottu
vastustaneen sitä. Aishan sanat "Jos profeetta (saas) olisi nähnyt,
mitä naisille on tapahtunut, hän olisi estänyt heitä menemästä
moskeijoihin" eivät ole tätä vastaan (edellyttäen, että naiset
noudattavat islamin ehtoja ulos menemiselleen). On parempi, jos
se sallitaan vain niille naisille, jotka eivät tule katselemaan
miehiä tai tullakseen nähdyksi ja joiden läsnäolo ei johda mihinkään
epätoivottuun ja jotka eivät tule ollakseen jatkuvassa kosketuksessa
miehiin kadulla tai moskeijassa (eli naisille, joiden ulos meneminen
ei aiheuta fitnaa hänelle itselleen tai miehille). Miesten tulee
tarkistaa ennen ulos menemistä, että heidän naisillaan on kunnollinen
hijab, sillä he ovat "paimenia", jotka ovat vastuussa "laumastaan".
Naisten tulee mennä ulos vaatimattomissa vaatteissa, ilman koristeita
tai hajuvettä. Naisten, joilla on kuukautiset, ei pidä mennä moskeijaan
tai rukouspaikalle, vaan he voivat esimerkiksi odottaa autossa,
jonne he voivat kuulla khutban.
2 - Adaab al-Eid (Eidin etiketti)
Ghusl
(kylvyssä käyminen) Yksi Eidin tavoista on käydä kylvyssä ennen
rukoukseen lähtemistä. On kerrottu al-Muwattan kertomuksessa,
joka on sahih, ja muualla, että Abd-Allah ibn Umarilla oli tapana
ottaa kylpy al-Fitrin päivänä ennen rukouspaikalle tuloa. (al-Muwatta,
428)
Said ibn Jubayrin kerrotaan sanoneen: "Kolme asiaa on sunna Eidinä:
mennä rukouspaikalle, käydä kylvyssä ja syödä ennen ulos menoa."
Näin sanoi Said ibn Jubayr ja hän saattoi oppia sen joltakin Sahaabalta.
Al-Nawawi (r ) mainitsi oppineiden olevan yksimielisiä siitä,
että on mustahabb kylpeä ennen Eid-rukousta.
Syy siihen, miksi on mustahabb käydä kylvyssä, on että se, mikä
koskee perjantairukousta ja muita yleisiä kokoontumisia, pätee
vielä suuremmalla syyllä myös Eidiin.
Syömisestä ennen ulos lähtöä
Ei pidä tulla rukouspaikalle Eid al-Fitrinä ilman, että on syönyt
joitakin taateleita, al-Bukharin kertoman Anas ibn Malikin hadithin
mukaan: "Allahin lähettiläällä (saas) oli tapana mennä ulos al-Fitrin
aamuna vasta, kun hän oli syönyt joitakin taateleita. ja hänellä
oli tapana syödä pariton määrä." (al-Bukhari, 953)
On mustahabb syödä ennen ulos lähtemistä, koska tämä vahvistaa,
ettei ole luvallista paastota tuona päivänä ja osoittaa paaston
olevan ohitse. Ibn Hajar (raa) selitti, että tämän oli tarkoitus
estää ihmisiä pidentämästä paastoa ja se merkitsi myös Allahin
käskyjen tottelemista. (Fath, 2/446) Jos henkilöllä ei ole taateleita,
hän voi syödä mitä vain sallittua aamiaiseksi. Eid al-Adhana sitä
vastoin on mustahabb olla syömättä, kuin vasta rukouksen jälkeen,
jolloin tulee syödä siitä, mitä on uhrannut.
Takbir Eid-päivänä
Tämä on osa päivän tärkeintä sunnaa, sillä Allah sanoi:
- "...jotta paastopäivienne luku täyttyisi
ja te ylistäisitte Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte
Hänelle kiitollisia. "
(Koraani 2:185)
Al-Walid ibn Muslim sanoi: "Kysyin al-Oozailta ja Malik ibn
Anasilta tavasta toistaa Takbiria ääneen Eidinä. He sanoivat:
'Kyllä, Abd-Allah ibn Umar tapasi toistaa sitä ääneen Fitr-päivänä,
kunnes imaami tuli." Abu Abd al-Rahmaan al-Salami sanoi: "Eid
al-Fitrinä heillä oli tapana sanoa se kovempaa kuin Eid al-Adhana.
Wakii sanoi, että se tarkoitti Takbiria." (Irwaa, 3/122)
Al-Daaraqutni ja muut kertoivat, että kun Umar tuli Eid al-Fitrin
ja Eid al-Adhan rukouksiin, hänellä oli tapana tehdä niin paljon
Takbiria kuin mahdollista, kunnes hän saapui rukouspaikalle ja
sitten hän jatkoi Takbirin tekemistä imaamin tuloon asti. Ibn
Abi Shaybah kertoi, ja sen isnad on sahih, al-Zuhrin sanoneen:
"Ihmisillä oli tapana tehdä Takbiria lähdettyään ulos kodeistaan,
kunnes he saapuivat rukouspaikalle ja kunnes imaami tuli. Kun
imaami tuli, he hiljenivät siihen asti, kun imaami sanoi Takbirin,
ja sitten he sanoivat Takbirin." (Irwaa 2/121)
Takbirin tekeminen kotoa aina rukouspaikalle, ja imaamin tuloon
asti, oli tunnettua salafien joukossa ja siitä kertoi joukko kirjoittajia,
kuten Ibn Abi Shaybah, Abd al-Razzaaq ja al-Firyaabi kirjassaan
Ahkaam al-Eidayn. Yksi esimerkki tästä on kertomus kuinka Naafi
ibn Jubayr teki Takbiria ja ihmetteli, miksi ihmiset eivät tehneet
sitä. Hän aina kysyi ihmisiltä: "Miksi ette tee Takbiria?" Ibn
Shihaab al-Zuhri sanoi: "Ihmisillä oli tapana tehdä Takbiria aina
siitä, kun he lähtivät kodeistaan siihen asti, kunnes imaami tuli."
Aika tehdä Takbiria Eid al-Fitrinä alkaa Eidiä edeltävästä yöstä
siihen saakka, kun imaami tulee johtamaan rukousta.
Takbirin sanat
Ibn Abi Shaybah kertoi al-Musannafissa, että Ibn Masuudilla
(raa) oli tapana lausua Takbiria Tashriqin päivinä seuraavin sanoin:
"Allahu akbar, Allahu akbar, laa ilaaha ill-Allah, wa Allahu akbar,
Allahu akbar wa Lillahi'l-hamd (Allah on Suurin. ei ole muuta
jumalaa kuin Allah, Allah on Suurin, ja Allahille olkoon ylistys)".Ibn
Abi Shaybah kertoi saman toisaalla, ja isnad oli sama, mutta siten,
että lause "Allahu akbar" toistettiin kolme kertaa. Al-Muhaamili
kertoi myös, että Ibn Masuudilla (raa) oli tapana sanoa: "Allahu
akbaru kabiiran, Allahu akbaru kabiiran, Allahu akbar wa ajall,
Allahu akbar wa Lillahi'l-hamd (Allah on Suurin kaikista, Allah
on Suurin kaikista, Allah on Suurin ja Kunnioitetuin, ja Allahille
olkoon ylistys)". (al-Irwaa, 3/126)
Toisten tervehtiminen
Ihmiset voivat onnitella toisiaan ja vaihtaa hyvän toivotuksia
Eidinä, haluamillaan sanoilla. Esimerkiksi he voivat sanoa toisilleen:
"Taqabbal Allahu minnaa wa minkum" (hyväksyköön Allah [paaston
ja palvonnan] meiltä ja teiltä) tai "Eid mubarak" tai lausua muun
sallitun tervehdyksen.
Jubayr ibn Nufayr sanoi: "Profeetan (saas) aikana ihmisillä oli
tapana sanoa tavatessaan toisensa Eid-päivänä ' Taqabbal Allahu
minnaa wa minka' (hyväksyköön Allah meiltä ja sinulta)." (Ibn
Hajar, isnad on hasan. Fath, 2/466)
Tapa vaihtaa tervehdyksiä oli tunnettu Sahaabien aikana ja oppineet,
kuten Imaam Ahmad ja muut hyväksyivät sen. On kertomuksia, jotka
osoittavat ihmisten onnittelemisen tietyissä tilanteissa olevan
sallittua. Sahaabat onnittelivat toisiaan, kun jotakin hyvää tapahtui,
kuten Allahin hyväksyessä jonkin ihmisen katumuksen (tawba) ja
niin edelleen. Ei ole epäilystäkään siitä, että toisten onnitteleminen
tällä tavoin on eräs hyvän käytöksen jaloimmista muodoista ja
parhaimpia sosiaalisia tapoja muslimien kesken.
Hyvin pukeutuminen Eidinä
Abd-Allah ibn Umar (raa) sanoi: Umar otti jubban (pitkän paitamaisen
vaatekappaleen), joka oli tehty silkistä ja jollaisia myytiin
markkinoilla, vei sen Allahin lähettiläälle (saas) ja sanoi 'Oi
Allahin lähettiläs, osta tällainen ja pidä sitä Eidinä sekä lähetystöjen
vieraillessa'. Allahin lähettiläs (saas) sanoi: 'Tuo on sellaisten
vaate, joilla ei ole mitään osaa tulevassa elämässä." (Kertonut
al-Bukhari, 948)
Profeetta (saas) hyväksyi Umarin tarkoituksen pukeutua hyvin,
mutta hän torjui ajatuksen ostaa se nimenomainen jubba, koska
se oli silkkiä. Jaabir (raa) sanoi: "Profeetalla (saas) oli jubba,
jota hän saattoi käyttää Eidinä ja perjantaisin." (Sahih Ibn Khuzaymah,
1765)
Al-Baihaqi kertoi, että Ibn Umarilla oli tapana pitää parhaita
vaatteitaan Eidinä, joten miesten tulee pukeutua parhaimpiinsa
lähtiessään ulos Eidinä. Naisten taas on vältettävä itsensä koristelua
mennessään ulos Eidinä, koska heidän ei pidä näyttää koristeitaan
ei-mahram-miehille. Naista, joka menee ulos, on kielletty käyttämästä
hajuvettä tai esiintymästä houkuttelevasti miesten edessä, koska
hän menee ulos vain suorittamaan palvontaa. Voisiko olla oikein,
että uskova nainen on tottelematon Hänelle, jota hän menee palvomaan
ja toimia vastoin Hänen käskyjään pukeutumalla huomiotaherättävän
tiukkoihin tai räikeisiin vaatteisiin tai laittamalla hajuvettä
ja niin edelleen?
Khutban kuunteleminen Eidinä
Ibn Qudaamah (rh) sanoi kirjassaan alKaafi (s. 234): "Kun imaami
on sanonut rukouksen lopputervehdyksen, tulee hänen puhua khutba
kahdessa osassa, kuten kaksi perjantain khutbaa, sillä profeetta
(saas) teki siten. Eidin khutba eroaa perjantain khutbasta neljällä
tavalla., neljäs tapa on, että se on sunna eikä sitä ole velvollisuus
kuunnella, koska on kerrottu Abd-Allah ibn al-Saaibin sanoneen:
"Olin Eidinä Allahin lähettilään (saas) seurassa, ja kun hän oli
lopettanut rukouksen, hän sanoi: 'Nyt pidämme khutban ja se, joka
haluaa jäädä istumaan ja kuunnella khutbaa, jääköön, ja se, joka
haluaa lähteä, lähteköön."
Al-Nawawi (rh) sanoi kirjassaan al-Majmoo' Sharh al-Muhadhdhab,
s.23: "On mustahabb ihmisille kuunnella khutba, vaikka khutba
ja sen kuunteleminen eivät ole välttämättömiä edellytyksiä Eid-rukoukselle.
Mutta Shaafai sanoi: "Jos joku ei kuuntelisi khutbaa Eidinä, tai
kun on auringonpimennys, tai kun rukoillaan sadetta tai Hajjin
aikana, tai hän puhuisi joidenkin näiden khutbien aikana tai lähtisi
pois, en pitäisi siitä, mutta hänen ei tarvitsisi tehdä rukoustaan
uudelleen."
Teoksessa Al-Sharh al-Mumti' 'ala Zaad al-Mustanfi', kirjoittanut
Ibn 'Uthaymeen, 5/192, sanotaan näin: "[Ibn Qudaamah in] sanat,
'kuin kaksi perjantain khutbaa' tarkoittavat, että khutbia tulee
olla kaksi, vaikka siitä on erimielisyyttä, kuten olemme edellä
viitanneet. Eidin khutbaan pätevät samat säännöt kuin perjantain
khutbaan, jopa siten, että puhuminen sen aikana on kielletty,
mutta sen aikana ei ole pakollista olla läsnä, kun taas perjantain
khutbaan on pakollista osallistua, sillä Allah sanoo:
- "Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen
perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jättäkää
kauppatoimet. "
(Koraani 62:9)
Läsnäolo Eid-khutbassa ei ole pakollista, ja ihmisillä on lupa
poistua, mutta he eivät saa puhua kenenkään kanssa. Tämä on se,
mihin kirjailija viittaa sanoessaan 'kuten kaksi perjantain khutbaa'.
Eräs oppinut sanoi: "Ei ole pakollista kuunnella Eid-khutbaa,
sillä jos olisi pakollista olla läsnä ja kuunnella sitä, olisi
haram lähteä pois. Mutta koska pois lähteminen on sallittua, ei
ole pakollista kuunnella."Mutta madhhab-koulukunnan mukaan, jota
tämän kirjoittaja noudattaa, on pakollista kuunnella khutbaa,
jos kerran on läsnä.
Lähteminen yhtä tietä ja palaaminen toista tietä
Jaabir ibn Abd-Allah (raa) kertoi, että profeetalla (saas) oli
tapana vaihtaa reittejään Eid-päivänä. (Kertonut al-Bukhari, 986)
On myös kerrottu, että profeetalla (saas) oli tapana mennä ulos
jalkaisin, ja hän rukoili ilman adhania tai iqamaa, ja sitten
hän tuli takaisin toista tietä. Sanottiin tämän olevan siksi,
että molemmat tiet todistaisivat hänen edukseen Tuomiopäivänä,
koska tuona päivänä maa tulee puhumaan kaikesta siitä, mitä sen
kamaralla tehtiin, hyvästä ja pahasta. Sanottiin myös näin tehdyn,
jotta islamin symbolit ja rituaalit olisivat nähtävillä molempien
teiden varsilla; jotta osoitettaisiin Allahin muistamista; teeskentelijöiden
ja juutalaisten kiusaksi ja jotta he pelästyisivät hänen mukanaan
olevien ihmisten suurta määrää; tyydyttämään ihmisten tarpeita
antamalla fatwoja, opettamalla heitä ja antamalla esimerkkiä;
hyväntekeväisyyden harjoittamiseksi; tai sukulaisten tapaamiseksi
ja perhesiteiden vahvistukseksi.
Varoitus synnistä
- Jotkut ihmiset luulevat islamin velvoittavan meitä valvomaan
ja rukoilemaan Eid-yön, vedoten epäaitoon hadithiin, jonka
mukaan "sen sydän, joka valvoo ja rukoilee Eid-yönä, ei kuole,
kun hänen sydämensä kuolee." Tällä hadithilla on kaksi isnadia,
joista toinen on daif (heikko) ja toinen hyvin heikko. Islam
ei käske meitä valvomaan Eidin yötä rukoillen, mutta jos henkilöllä
on muutenkin tapana valvoa ja rukoilla yöllä (qiyaam), ei
ole moitittavaa siinä, jos hän tekee niin myös Eidinä.
- Miesten ja naisten sekoittuminen tietyillä rukouspaikoilla,
kaduilla jne. On vahinko, että näin tapahtuu paitsi moskeijoissa,
myös kaikkein pyhimmillä paikoilla, al-Masjid al-Haraamissa
(Mekassa). Monet naiset - johdattakoon Allah heitä - menevät
ulos peittämättöminä, meikattuina ja parfymoituina, koruillaan
pröystäillen, kun moskeijoissa on suurta tungosta - sellaisten
tilanteiden vaarat ovat ilmeiset. Niinpä niiden, jotka huolehtivat
järjestelyistä, on organisoitava Eid-rukoukset kunnollisesti,
osoittamalla eri ovet ja käyntiväylät naisille tai ohjattava
naiset kulkemaan ensin ja miehet vasta sen jälkeen.
- . On ihmisiä, jotka kokoontuvat Eidinä tarkoituksenaan laulaa
ja harjoittaa muunlaista tarpeetonta ajanvietettä, ja tämä
ei ole sallittua.
- . Jotkut viettävät Eidiä juhliakseen sitä, että Ramadan
on ohi eikä heidän enää tarvitse paastota. Tämä on virhe,
sillä uskovat juhlivat Eidiä siksi, että Allah on auttanut
heitä täyttämään paastonsa, ei siksi, että joidenkin ihmisten
raskaaksi taakaksi kokema paastoaminen on ohi.
Pyydämme Allahia hyväksymään palvontamme ja katumuksemme
(tawba). Allah siunatkoon profeettaamme
|
YHTEYSTIEDOT
