Sikiönkehitys Koraanissa
Kuvaukset sikiönkehityksestä
Koraanissa ja haditheissa täsmäävät huomattavan hyvin sen kanssa,
mitä nykyajan tieteelliset tutkimukset tästä aiheesta ovat paljastaneet.
Mutta mitä tiedettiin silloin, kun Koraani ilmestyi?
Keskiaikainen käsitys sikiönkehityksestä
Aina vuoteen 1688 saakka oli vallitsevana sekä muslimi- että
eurooppalaisten tiedemiesten keskuudessa Aristoteleen käsitys.
Kukaan ei oikeastaan uskaltanut sitä kyseenalaistaa. Aristoteleen
aikana oli seuraavat kaksi teoriaa:
a)Sikiö on aikuisen ihmisen miniatyyri joko miehen siemennesteessä
tai naisen eritteessä ja tämä pienoismalli kasvaa kohdussa, tai
b)sikiö muodostuu kuukautisverestä. Aristoteles piti jälkimmäistä
näkökantaa parempana lisäten, että miehen siemenneste sai kuukautisveren
hyytymään, aivan kuten maito juoksettuu juustoksi.
Koraanin näkemys sikiönkehityksestä
Koraanin kuvaus sikiönkehityksestä kertoo sitä vastoin meille,
että:
a) sikiö ei ole pienoiskuva aikuisesta, vaan se kehittyy asteittain
(71:13-14, 23:12-14, 22:5) ja että
b) sikiö muotoutuu sekä miehen että naisen ruumiinnesteistä (76:2).
Asiaan liittyvä hadith vahvistaa Koraanin käsityksen, mutta merkillistä
kyllä, vastoin Koraanin ja hadithien kertomaa, monet muslimitiedemiehet
saivat vaikutteita Aristoteleeltä ja toistivat hänen virheensä.
Oli kyllä useita, jotka uskoivat enemmän Koraanin ja hadithien
antamaan käsitykseen ja noin 700 vuotta Koraanin ilmestymisen
jälkeen Ibn Ha ar al-Asqalani kommentoi aihetta sanoen: "Monet
anatomit väittävät, ettei miehen siemennesteellä ole mitään osuutta
lapsen syntymiseen. He väittävät, että sen ainoa tehtävä on saada
kuukautisveri hyytymään... Mutta Profeetan hadith on heidän mielipiteitään
vastaan. Miehen sperma on tosiasiassa yhtä paljon osallinen sikiön
kehittymiseen kuin naisen vastaava neste on."
Katsantokanta sikiönkehitykseen muuttuu
Teoria sikiöstä aikuisen pienoismallina säilyi Euroopassa aina
1800-luvulle asti, ja sen mukaan luultiin ihmisen täydellisen
miniatyyrin olevan olemassa joko naisen munasolussa tai miehen
spermassa ja sen vain kasvavan kohdussa. Tästä teoriasta luovuttiin
asteittain ja se oli jo menettänyt merkityksensä 1900-luvulle
tultaessa. Von Bacr (1829-37), jota kutsuttiin embryologian isäksi,
tunnisti naisen munasolun. Munasolun jakautumisen eli sen asteittaisen
kehittymisen sikiöksi näyttivät toteen 1839 Schwann ja Schleiden.
1875 Hertwig kuvaili, kuinka siittiö hedelmöitti munasolun. 1883
Von Benden saattoi osoittaa, että sekä miehen siittiö että naisen
munasolu toivat sikiöön saman määrän kromosomeja. Kuitenkin vasta
1900-luvulla saatiin selville, kuinka ja milloinka sikiön sukupuoli
määräytyi ja kuinka ja milloinka selkäranka, lihaksisto ja aistit
kuten näkö ja kuulo sekä hermojärjestelmä ja niin edelleen kehittyivät.
On siksi enemmän kuin merkillepantavaa, että Koraanista ja haditheista
voimme löytää virheettömän tarkkoja ja yksityiskohtaisia viitteitä
tästä aiheesta.
Nykyajan käsitys sikiönkehityksestä
Ensimmäinen toisiaan seuraavista sikiön kehitysasteista on (nutfah),
sukusolut, joista sitten muodostuu (nutfah amshaj) tsygootti,
hedelmöitynyt munasolu. Koraanissa on selvästi sanottu (75:36-40,
53:45-46, 59:58-59), että sikiön sukupuolen määrää miehestä tuleva
siemenneste (sperman x- tai y-kromosomit). Koraani painottaa myös
kyseessä olevan vain pisara nestettä, mikä viittaa siihen, että
siittiöiden osuus siemennesteestä on vain 0,5 %.
Tsygootista kehittyy alaqah, se joka riippuu irrallaan ja sitten
kiinnittyy kohdunseinämään. Termin alaqah äärimmäisen tarkka määrittely
siinä prosessissa, kun tsygootti kiinnittyy, juurtuu ja saa ravintonsa
kohdussa, on silmiinpistävää tr. Al-barrin selvityksessä.
Alaqah kehittyy mudghahiksi (joksikin, joka muistuttaa pureskeltua
möykkyä), josta sitten erottuu selkäranka ja lihaksisto. Mudghah-asteeseen
kuuluu myös sen alueen kehittyminen, josta kasvot, korvat ja niska
muodostuvat, mihin viittaavat ne "hampaanjäljet", jotka antavat
sikiölle pureskellun möykyn ulkonäön. Vertaa tätä Koraanin (22:5)
termiin mukhlaqa ja ghairu mukhlaqa, muodottoman möykyn kehittyminen
joksikin, joka alkaa saada muotoa! Tätä kehitysastetta pidetään
nykyisin selvästi kriittisimpänä aikana sikiönkehityksessä, ja
tällöin sikiö on herkimmillään erilaisten tekijöiden suhteen,
jotka voivat aiheuttaa synnynnäisiä epämuodostumia.
Koraani sanoo jakeessa 2:259, kayfa nanshuzu-ha thumma naksu-ha
lahma, ... Nanshuzu-ha , kömpelösti käännettynä jotenkin "kuinka
annamme niiden nousta", on vähintään yhtä täynnä informaatiota
kuin moderni hakuteos.
Vanhempien geenit ovat ratkaisevia uuden yksilön ominaisuuksien
kannalta. Koraanissa (80:17-19) sanotaan, että nutfah, miehen
ja naisen sukusolut kantavat näitä ennaltamäärättyjä ominaisuuksia.
Useat hadithit vahvistavat tämän päätelmän. Eräs Sahih Muslimin
hadith toteaa tarkasti, että "40-42 päivää hedelmöittymisen jälkeen
tulee enkeli kohtuun ja nutfah saa muodon, sen kuulo- ja näköelimet
kehittyvät, selkäranka ja lihakset muotoutuvat ja iho kehittyy.
Sitten enkeli kysyy, onko se poika vai tyttö, mikä on sen tuleva
ammatti ja kuinka pitkän elämän se tulee elämään. Jumala antaa
vastaukset ja enkeli kirjoittaa ylös kaiken, mitä tuleman pitää".
Hakuteokset kertovat, että sikiön seitsemännellä viikolla alkaa
sukurauhasten kehittyminen. Sukurauhasten kehittymiskohdan osoitetaan
Koraanissa (86:5-9) olevan selkärangan ja kylkiluiden välissä.
Mikä tietysti onkin asian laita! Kun rauhaset sitten ovat muodostuneet,
ne kehittyvät joko miehen tai naisen sukurauhasiksi ja täyttävät
tehtävänsä sen mukaisesti. Veri ja hermoradat sekä imusolmukkeet
pysyvät yhteenliittyneinä myös aikuisessa "alueella, joka on selkärangan
ja kylkiluiden välissä".
"Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään
synnytti" (36:78) Tässä lyhyessä yhteenvedossa olemme tuoneet
esille vain muutamia niistä vastaavuuksista, joita Koraanin tekstin,
hadithien ja nykytiedon välillä on sikiönkehitykseen liittyen.
Mikä on sitten tämän merkitys? Melkein kaikkien tässä lainattujen
Koraaninsäkeiden pääteemana on muistuttaa ylösnousemuksesta ja
ihmisen uudelleenluomisesta kuoleman jälkeen. Olemme vastakkain
elämän suurten ja ihmeellisten tosiasioiden kanssa, jotka kertovat
Luojan Armosta ja Kaikkivaltiudesta. Tieto sikiönkehityksen peräkkäisistä
vaiheista ihmislapseksi, vain minimaalisen pienestä pisarasta
ruumiinnesteitä, synnyttää pelon tunteen sen vastuun edessä, joka
tätä ihmeellistä elämän syntyä seuraa. Tätä vastuuta elämästämme
kannamme palatessamme Hänen luokseen, joka meidät loi, mittasi
meille päivämme ja elätti meidät. Kuinka saatoimme epäillä sitä,
välittääkö Luoja siitä, kuinka käytämme elämämme tai epäillä,
herättäisikö Hän meidät jälleen eloon.
Nuo jakeet haastavat meidät ajattelemaan elämän ihmettä ja muistamaan,
että se merkitsee paljon enemmän kuin vain kuoleman hetken miettimistä.
Uskonnollinen vastuuntunne voi herätä, kun pohtii syntymän ihmettä,
samoin kuin jos miettii kuoleman mysteeriä. Mitkään sikiönkehityksestä
kertovat hakuteokset eivät voi inspiroida sellaisiin pohdintoihin.
On tietysti hyvin tärkeää tietää, että kaikki se tieto, joka Koraanissa
äärimmäisen tarkkoina kuvauksina ja kuitenkin yksinkertaisessa
ja helposti käsitettävässä muodossa annetaan, on oikeaa ja että
kaikki nykyajan tieteelliset löydökset voivat sen vahvistaa.
HUOM! Annetut Koraanin jakeet viittaavat Koraanin Youssuf
Alin englanninkieliseen käännökseen.
|