Islamilaiset juhlat ja pyhäpäivät
Perjantairukous
Perjantai - Yawm al-Jum'a (kokoontumispäivä) arabiaksi - on pakollisen
yhteisrukouksen päivä ja siten sillä on erityinen uskonnollinen
ja sosiaalinen merkitys muslimille. Vaikka onkin parempi rukoilla
kaikki päivittäiset rukoukset yhdessä muiden kanssa, se ei ole
välttämätöntä. Toisaalta jokaisen aikuisen muslimimiehen velvollisuus
on osallistua perjantain yhteisrukoukseen. Naisille se on vapaaehtoista.
Jum'a-rukoukseen valmistauduttaessa tulee käydä suihkussa tai
kylvyssä aamulla, pukea ylleen puhtaat vaatteet ja välttää syömästä
ruokaa, joka aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen, kuten sipulia
tai valkosipulia. Perjantairukous suoritetaan aina moskeijassa,
jos se vain on mahdollista. Maissa, joissa on hyvin vähän moskeijoita,
voidaan käyttää muita tarkoitukseen sopivia kokoontumispaikkoja.
Yhteisöön kuuluvien muslimien velvollisuus on järjestää jokin
pysyvä paikka Jum'a-rukousta varten. Perjantairukouksen aika on
heti, kun aurinko on ylittänyt lakikorkeutensa. Perjantairukous
vastaa siis keskipäivän rukousta arkipäivisin.
Jum'a-rukousta johtaa, kuten muitakin yhteisrukouksia, yhteisön
valitsema imaami (johtaja). Rukousta edeltää imaamin puhuma saarna
(khutba). Saarna on osa palvontaa, ja sen aikana kenenkään ei
pidä puhua tai tehdä muuta kuin keskittyä täysin kuuntelemaan.
Saarna on kaksiosainen ja osien välillä on pieni tauko. Ajankohtaiset
aiheet, muslimien ongelmat (paikalliset tai universaalit) sekä
Koraanin katkelmien tai uskonnon sääntöjen selittäminen ovat sopivia
saarnan aiheita. Perjantaisaarnat ovat olleet ja ovat edelleenkin
yksi keino opettaa muslimeja heidän velvollisuuksissaan, pitää
heidät ajan tasalla ajankohtaisissa kysymyksissä ja vahvistaa
uskovien keskinäisiä siteitä. Saarna tulee aloittaa ja päättää
Jumalan ylistämiseen, tervehdyksien lähettämiseen profeetta Muhammedille
(SAAS) ja rukoukseen kaikkien muslimien puolesta.
Saarnan jälkeen rukoillaan kaksi rakaa (kaksi rukouksen liikesarjaa).
Rukous luetaan ääneen, erona muihin päiväsaikaan tehtäviin rukouksiin.
Koska perjantai on muslimeille yhteisöllisen palvonnan päivä,
se voi muistuttaa sapattia tai sunnuntaita juutalaisuudessa ja
kristinuskossa. Samanlaisuus on kuitenkin enemmänkin ulkoista
kuin todellista. Lepopäivän viettäminen noissa uskonnoissa nousee
siitä olettamuksesta, että Jumala, Luoja, "lepäsi" seitsemäntenä
päivänä "työskenneltyään" kuusi päivää taivaiden ja maan aikaansaamiseksi.
Siksi pitäisi myös ihmisen levätä, kunnioituksesta Luojan "lepoa"
kohtaan (ks. Exodus 20:8-1 1). Tällainen käsitys sotii perinpohjaisesti
islamin oppeja vastaan. Kaikkivaltias Jumala ei väsy eikä tarvitse
mitään lepoa "työstään". Mitään lepopäivää siinä merkityksessä
ei islamissa ole. Muslimit voivat hoitaa normaaleja toimiaan ennen
ja jälkeen perjantairukouksen. Jumala sanoo Koraanissa:
-
- "Uskovaiset, kun kuuluu kutsu rukoukseen
perjantaina, niin kiiruhtakaa palvelemaan Jumalaa ja jättäkää
kauppatoimet. Tämä on teille parasta, jos haluatte ymmärtää.
Mutta kun hartaus on päättynyt, hajaantukaa kukin suunnallenne
ja etsikää Jumalan armoa pitäen Hänet lujasti mielessänne, jotta
menestyisitte."
(Koraani 62:9-10)
Eid al-Fitr ja Eid al-Adha
Eid tarkoittaa "onnen paluuta tai juhlailoa". Paaston päätösjuhlaa,
Eid al-Fitr, vietetään 1. päivänä Shawwal-kuuta, paastokuukausi
Ramadanin jälkeen ja uhrijuhlaa, Eid al-Adha, vietetään 10. päivänä
Dhu-l-Hijjah-kuuta Mekan pyhiinvaellusmatkan, Hajjin jälkeen.
Kun profeetta Muhammed (SAAS) tuli Medinaan, hän havaitsi kaupunkilaisten
viettävän kaikenlaisia juhlia. Hän poisti nämä pakanalliset tavat
ja sanoi muslimeille, että Jumala oli määrännyt heille vain kaksi
juhlaa - yllämainitut kaksi Eidia.
Nämä kaksi juhlaa ovat jokaiselle muslimille kiittämisen ja
iloitsemisen aikaa, niin kuin koko muslimiyhteisöllekin. Eid-al-Fitria
vietetään Ramadan-paastokuukauden päättymisen johdosta ja Eid-al-Adhaa
Hajjin päätyttyä sekä sen muistoksi, kun profeetta Aabrahamia
koeteltiin pyytämällä häntä uhraamaan ainoa poikansa Ismael -
tästä nimitys uhrijuhla. Sekä paastoaminen että pyhiinvaellus
ovat palvontatekoja, jotka tehdään ainoastaan Allahin tähden.
Vaikka juhlat antavatkin aiheen onneen ja iloon, ne eivät totisesti
oikeuta kevytmielisyyteen, mässäilyyn tai liiioteltuun huvittelunhaluun.
Juhlapäivinä tuntemamme aito ilo on henkistä iloa siitä, että
olemme täyttäneet sen, minkä Jumala on määrännyt olemalla kurinalaisia
ja hurskaita sekä omistautumalla yhteiseen palvontaan. Molemmat
kaksi juhlapäivää alkavat rukouksella. Loppupäivä omistetaan almujen
antamiselle ja ystävien ja sukulaisten luona vierailulle, vaihtaen
tervehdyksiä ja lahjoja. Juhlat henkivät rauhaa ja anteeksiantamusta.
Näissä tilanteissa tulee viimeistään unohtaa kaikki kauna muita
lähimmäisiä kohtaan. Juhlien aikaan uudistetaan suhteet muihin
ihmisiin veljeyden hengessä.
Juhlarukouksen aika on auringonnousun ja puolenpäivän välillä,
ja se suoritetaan kuten perjantairukous aina yhteisesti. Jos naiset
rukoilevat mieluummin kotona, voivat he kuitenkin tehdä niin.
Ennen rukoukseen tuloa peseydytään kylvyssä ja puetaan ylle puhtaat
vaatteet. Juhlarukous muodostuu kahdesta rakaasta ja siinä on
kuudesta kuuteentoista ylimääräistä takbiria (Allabu akbar - Jumala
on Suuri), joita seuraa kaksiosainen saarna (khutba), perjantairukouksen
tapaan. Eid-al-Fitrin saarnassa tulee yhteisön henkisen johtajan,
imaamin, muistuttaa ihmisiä heidän velvollisuudestaan maksaa Zakat
al Fitr, pakollinen vero (muutama kymmenen markkaa henkilöltä).
Eid-al-Adhan saarnassa imaamin tulee korostaa uhrauksen velvollisuutta.
Lammas tai karitsa (taloutta kohden) tai lehmä (seitsemää taloutta
kohden) uhrataan juhlapäivänä tai kahtena sitä seuraavana päivänä,
eli 10:ntenä, 11:ntenä tai 12:ntena Dhu-l-Hijjah-kuuta. Kolmasosan
lihasta saa perhe itse ja jäljelle jäävä osa jaetaan köyhille
ja annetaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville.
Suomessa ja Ruotsissa kotona teurastaminen tai teurastaminen
uskonnollisena riittinä on kiellettyä, joten juhlaa ei voida viettää
traditionaaliseen tapaan. Pyhiinvaellus ja siihen kuuluvien riittien
suorittaminen on mahdollista mihin vuodenaikaan tahansa, mutta
tällöin on kyse Umrasta ("pienestä pyhiinvaelluksesta") eikä varsinaisesta
Hajjista.
|
YHTEYSTIEDOT
