2. Lehmän suura


JOHDANTO:

TOINEN SUURA: Hieho (Al-Bakaraa). Ilmoitettu Medinassa (286 jaetta).

AI-Bakaraa (Lehmä) juontaa nimensä tämän suuran jakeista 67-71, joissa kerrotaan keltaisesta hiehosta. Kuten monen muun suuran johtuu tämänkin nimitys jostakin suuran sanasta tai kohdasta, joka painui kuulijakunnan mieleen. Vastoin eriäviä olettamuksia on todennäköistä, että koko tämän suuran ilmoitus tapahtui neljän Hedzraa seuranneen vuoden kuluessa ja että suurin osa siitä ilmoitettiin ensimmäisten 18 kuukauden aikana, joina Profeetta hallitsi Medinassa - s.o. ennen Bedrin taistelua.

Vähää ennen islaamin tuloa (01-Isläm merkitsee »Antautumista» s.o. alistumista Jumalan tahtoon), olivat Auus ja Kazradz nimiset pakanalliset arabialaisheimot kukistaneet Jasripissa ennen vallassa olleet juutalaisheimot liittäen ne toiseen tai toiseen. Mutta nämä olivat säilyttäneet jonkinlaisen henkisen etevämmyyden, omistaessaan Pyhän kirjan sekä maineen okkulttisista tiedoistaan. Arabialaiset pakanaheimot kyselivät neuvoa heidän rabbiineiltaan ja ottivat vaarin heidän puheistaan. Ennen islaamin tuloa nämä rabbiinit olivat usein kertoneet naapureilleen, että Profeetta oli tulossa, ja olivat usein uhanneet heitä, että hänen tultuaan he (juutalaiset) hävittäisivät arabialaiset pakanat kuten Aadin ja Tamudin heimot oli muinoin hävitetty. Niin selvästi he kuvailivat tulevan profeetan, että Jasripin pyhiinvaeltajat tunsivat profeetan - hänen puhuessaan heille Mekassa - samaksi, jota juutalaiset oppineet olivat heille kuvanneet.

Mutta juutalaisten käsitys Profeetasta oli, että hän antaisi heille valtaa, eikä että hän tekisi heistä jokaisen arabialaispakanan veljiä, joka vastaanotti islaaminuskon. Huomatessaan, etteivät he voineet hyötyä tulokkaasta, he nousivat häntä vastaan ja koettivat hämmentää häntä kysymyksillä teologiastaan puhuen hänelle ikäänkuin itse omaten korkeamman viisauden; he eivät käsittäneet, että Profeetan näkö~ kannalta teologia on joutavaa, varsinaisen uskon vastakohta, jopa sen vihollinen; Profeetalle uskonto ei ollut asia, josta vain lausutaan otaksumia ja saivarteluja, vaan tosiasia ja elämänohje.

Ibn Ishaak ratkaisevasti selittää, että jakeet 1-141 ilmoitettiin näiden juutalaisten rabbien ja sellaisten islaaminuskoon kääntyneitten takia, jotka olivat penseitä ja kallistuivat heihin. Seuraa määräys uudesta Kiblasta (paikka, jota kohti islaamilainen rukoillessaan kääntää kasvonsa): Jerusalemin asemesta Kiblaksi tuli Aabrahamin rakentama Kaaba Mekassa, kun Jerusalemin valinta oli johtanut juutalaisten väärinkäsitykseen, että Profeetta hapuili heidän uskontoaan kohti ja tarvitsi heidän ohjaustaan ja opetustaan.

Kautta koko suuran kuuluu varoituksen ääni, ja itse asiassa se kaikuu kautta koko Koraanin, että ei uskon pelkkä tunnustaminen, vaan vanhurskas elämä on todellista uskontoa. Yhä uudelleen lausutaan, että Aabrahamin uskonto, josta kehittyi juutalaisuus ja siitä lähtenyt kristinusko, on ainoa todellinen uskonto ja että sen muodostaa ihmisen tahdon ja päämäärien alistaminen Luomakunnan Herran tahtoon ja tarkoitukseen, siten kuin ne Hänen luomakunnassaan ilmenevät ja kuten perättäisten profeettain kautta on opastuksella ilmoitettu. Siinä uskonnossa on ihmisen käytöstapa ainoa todistus hänen vilpittömyydestään, ja sen uskonnon arvioperusteet ovat kaikille yhtäläiset.

Siihen aikaan kun tämä suura ilmoitettiin Medinassa, Profeetan oma heimo, pakanalliset kureishit Mekassa, valmistautui hyökkäämään islaamilaisten kimppuun heidän pakopaikassaan. Julma vaino tuli niiden islaamilaisten osaksi, jotka olivat jääneet Mekan alueelle tai jotka matkasivat sinne, ja islaamilaiset estettiin tekemästä pyhiinvaellusretkeä. Valan sanamuoto, jonka Jasripin islaamilaiset vannoivat AI-Akabassa ennen Profeetan pakoa, edellytti, että kenties oli taisteltava ja puolustettava Profeettaa kuten he puolustaisivat omia vaimojaan ja lapsiaan; ensimmäinen käsky taistella ilmoitettiin profeetalle ennen hänen pakoaan Mekasta; mutta islaamilaiset eivät todella taistelleet ennenkuin Bedrin taistelussa. Monet heistä olivat vastahakoisia, koska heidän lakinsa oli sitä ennen ankarasti kieltänyt kaiken väkivallan. Heidän oli vaikea hyväksyä taistelemisen aatetta edes itsepuolustuksessa, kuten nähdään useista tämän suuran jakeista. Tämä luku sisältää myös ohjeita paastoamisesta ja pyhiinvaelluksesta, jälkisäädöksistä, almujen antamisesta, avioerosta ja sopimuksista sekä jakeita, jotka tuomitsevat koronkiskomisen, väkijuomat ja uhkapelin. Se päättyy islaamin kaikkeakäsittävän luonteen korostamiseen - Islaamin, joka on Jumalan kaikkivaltiuden uskonto - ja rukoukseen syntien anteeksiantamisesta.

Tätä suuraa voitaisiin luonnehtia Koraaniksi pienoiskoossa. Siinä mainitaan kaikki ilmoituksen tärkeimmät kohdat, joita muualla selitetään laajemmin. Tästä johtuu myöskin tämän suuran asema Koraanin alussa.

Suuran sisällöstä enin osa on ilmoitettu vuosina 1 ja 2 Hedzran jälkeen, vaikka muutamien lainsäädäntöä koskevien jakeitten katsotaan olevan peräisin myöhäisemmältä ajalta.

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Alif. Laam. Miim. Tämä Pyhä kirja, siitä ei ole epäilystäkään on

2. opastus jumalaapelkääväisille ja pahaa karttaville ,

3. niille, jotka uskovat siihen, mikä ei näy, elävät rukoillen ja tuovat uhria siitä, mitä Me olemme heille suoneet,

4. niille, jotka uskovat siihen, mikä on ylhäältä ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekä siihen, mikä on ilmoitettu ennen sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat tulevaista elämää.

5. Nämä elävät Herransa johdatuksessa; nämä ovat onnellisia.

6. Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää, varoitatko heitä vai et; he eivät usko.

7. Jumala on sinetillä sulkenut heidän sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus.

8. Muutamat ihmiset sanovat kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko.

9. He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä.

10. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.

11. Kun heille sanotaan: »Alkää aiheuttako pahennusta maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi.»

12. ivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua.

13. Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat», he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä.

14. Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.»

15. Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään.

16. He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta.

17. Heidän laitansa on kuin niiden, jotka sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä heidän ympärillään on, tempaa Jumala pois valon ja jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi nähdä; Hän jättää heidät

18. mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi palata.

19. Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka tuo mukanaan pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen jylinältä ja pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista - Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja

20. salama on riistämäisillään heiltä näön. Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja näön; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias.

21. Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!

22. Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.

23. jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä totuudessa;

24. mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi tehdä silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.

25. julista niille (oi Muhammed), jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, se riemullinen sanoma, että heitä odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat hedelmiä sieltä ravinnokseen, he sanovat: »Tämä oli muinoin meidän ruokaamme» - vaikkakin heille tarjotaan se vain samankaltaisena.Siellä odottavat heitä puhtaat puolisot ja siellä he viihtyvät ikuisesti.

26. Jumala ei häpeä käyttää vertauskuvana vaikkapa hyttystä tai jotakin sen yläpuolella olevaa . Ne jotka uskovat, tietävät, että siinä on heidän Herransa ilmoittama totuus, kun taas uskottomat kummastelevat: »Mitähän Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?» Hän sillä eksyttää monta ja opastaa monta, mutta muut eivät eksy eivätkä joudu kadotukseen kuin jumalattomat,

27. jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen jälkeen kuin se on vahvistettu, erottavat, mitä Jumala on määrännyt yhdistettäväksi, ja aiheuttavat pahaa maan päällä, he ovat niitä, jotka joutuvat onnettomuuteen.

28. Kuinka voitte kieltää Jumalan te, jotka olitte kuolleita ja joille Hän antoi elämän? Aikanaan Hän antaa teidän kuolla, sitten Hän herättää taas teidät elämään, ja lopulta palajatte jälleen Hänen luoksensa.

29. Hän on se, joka on luonut teille kaiken, mitä on maan päällä. Sitten Hän nousi taivaaseen ja muodosti sen seitsemäksi taivaaksi; niin, Hän on kaikkitietävä.

30. Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme Sinun pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti, mitä te ette tiedä.»

31. Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi: »Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.»

32. He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet totisesti Tietäjä, Viisas.»

33. Silloin Hän sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet heille!» ja kun hän lausui niiden nimet heille, sanoi Hän: »Enkö ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette ja mitä salaatte?»

34. Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui jumalattomien lukuun.

35. Me sanoimme vielä: »Aadam, asu Paratiisissa, sinä ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette tulisi väärintekijöiksi.»

36. Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan päällä.»

37. Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa, ja tämä sääli häntä: katso, Hän on totisesti sääliväinen, laupias.

38. Me sanoimme: »Syöksykää täältä alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia.

39. Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitävät ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä iankaikkisesti.

40. Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen antanut tulla osaksenne, ja täyttäkää osuutenne liitossa, niin olen Minä täyttävä oman osani liitossa, ja peljätkää yksin Minua

41. ja uskokaa siihen, minkä olen ilmoittanut (Muhammedille), vahvistaen sillä ennestään teillä jo olevat Pyhät kirjoitukset; älkää olko ensimmäisiä epäuskossa älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljätkää yksin Minua.

42. Älkää verhotko totuutta valheella älkääkä salatko totuutta vastoin parempaa tietoanne,

43. vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja kumartakaa yhdessä niiden kanssa, jotka Minua kumartavat.

44. Kuinka te kehoittaisitte ihmisiä vanhurskauteen, itse unohtaessanne oman sielunne? Tehän tutkitte Pyhää kirjaa, eikö teillä ole ymmärrystä?

45. Etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Tämä on totisesti vaikea tehtävä muille paitsi nöyräsydämisille,

46. jotka tietävät, että he kohtaavat Herransa ja että he palaavat Hänen luokseen.

47. Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille osoittanut, ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli kaikkien kansojen.

48. Ja varokaa sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi suorittaa vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin ei mitään välitystä hyväksytä eikä mitään lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua.

49. ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidät faraon kansan käsistä, egyptiläisten käsistä, jotka vaivasivat teitä julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja antoivat vain tytärtenne elää. Tämä oli Herranne sallima kauhea koettelemus.

50. Entä kun Me jaoimme meren kahtia edessänne ja pelastimme teidät, mutta hukutimme faraon kansan silmienne nähden?

51. Entä kun Me määräsimme Mooseksen viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja sillä aikaa kun hän oli poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne) vasikan, koska olitte uppiniskaisia?

52. Senkin jälkeen annoimme teille anteeksi, josta teidän olisi oltava kiitollisia.

53. Entä silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta oppisitte hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän ja teidät ohjattaisiin oikeata tietä,

54. ja kun Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette langenneet syntiin tekemällä itsellenne vasikan; kääntykää siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa syylliset keskuudessanne. Siten on teidän parempi Luojanne edessä, ja Hän armahtaa teitä, Hän on totisesti armollinen ja laupias.»

55. Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua, ennenkuin silmillämme näemme Jumalan», ja taivaan tuli yllätti teidät tuijottaessanne,

56. ja sitten Me sallimme salamanlyömien tointua eloon, jotta ehkä oppisitte olemaan kiitollisia.

57. Ja Me levitimme suojaksenne pilven ja lähetimme teille mannaa ja viiriäisiä. »Syökää sitä hyvää, mitä olemme teille suoneet.» Eivät israelilaiset synnillänsä Meitä vahingoittaneet vaan itseänsä.

58. Entä kun Me sanoimme: »Astukaa tähän kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti löytämäänne ravintoa»? Astukaa sisään portista kumartaen nöyrästi ja sanokaa: » (Synti) taakkamme lievennettäköön!» jotta antaisimme teille synnit anteeksi ja siunaisimme niitä, jotka tekevät hyvää.

59. Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan käskyn), vaihtoivat tämän sanan toiseen, kuin mikä oli sanottu heille, ja näille me lähetimme rangaistuksen taivaasta, koska he olivat uppiniskaisia.

60. Entä kun Mooses pyysi vettä janoiselle kansalleen, ja Me sanoimme: »Lyö sauvallasi kallioon!» ja kaksitoista lähdettä pulppusi kivestä, niin että joka sukukunta tiesi juomapaikkansa? »Syökää ja juokaa Jumalan antimista, älkääkä kavalasti saako aikaan pahennusta maan päällä.»

61. Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän anaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia»? Hän vastasi: »Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.» Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia.

62. (Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään ja elävät hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.

63. Muistakaa, kuinka Me teimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitäkää lujasti kiinni siitä, minkä olemme antanut teille, ja muistakaa mitä se sisältää, jotta karttaisitte pahaa.»

64. Tämänkin jälkeen te käännyitte pois, ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen joukkoon.

65. Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»

66. Niin teimme heistä pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville sekä varoituksen jumalaapelkääväisille.

67. Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala käskee teitä uhraamaan hiehon"»? He kysyivät: »Teetkö pilkkaa meistä?» Hän vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.» ,

68. Silloin sanoivat he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme, että Hän näyttäisi meille, millainen hiehon tulee olla.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmä, jolla ei vielä ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myöskään ole liian nuori, vaan siltä väliltä. Tehkää siis, mitä teille on käsketty.»

69. Silloin he sanoivat: »Rukoile Herraasi puolestamme, jotta hän selittää meille, millainen sen tulee olla väriltään.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla ruskeanpunainen, kirkas väriltään, joka miellyttää katsojaa.»

70. He sanoivat: »Huuda Herraasi puolestamme, niin hän näyttää meille, mikä on se oikea hieho; monet hiehothan näyttävät meistä toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.»

71. Mooses vastasi: »Hän sanoo: Totisesti on sen oltava ikeestä vapaa hieho, jota ei ole käytetty maan kyntämiseen eikä pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he sanoivat: »Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jälkeen he teurastivat hiehon, mutta olivat olleet vähällä lyödä laimin Jumalan määräykset.

72. Ja muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte toistenne kanssa syyllisyydestä, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitä te salailitte.

73. ja niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla uhrattavaa hiehoa!» Sillä tavalla Jumala herättää kuolleet eloon ja näyttää teille tunnusmerkkejään, jotta olisitte ymmärtäväisiä.

74. Senkin jälkeen paatuivat sydämenne ja tulivat kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi, sillä kivien joukossa on totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka halkeavat, niin että vesi virtaa niistä, ja sellaisia, jotka Jumalan edessä syöksyvät maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jää salaan mitään, mitä teette.

75. Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat teitä? Johan osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan.

76. Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.» Mutta kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko heille(muslimeille), mitä Jumala on ilmoittanut teille, että he siitä kiistelisivät kanssanne Herranne edessä. Ettekö te tätä ymmärrä?»

77. Eivätkö he sitten älyä, että Jumala tietää, mitä he salaavat ja mitä julistavat?

78. Heidän joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät tunne Pyhää kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain arvelua. Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja sanovat: »Tämä on Jumalalta», hankkiakseen itsellensä siten pientä ansiota!

79. Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!

80. He sanovat: »Ei tuli meitä ahdista kuin joinakuina päivinä.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan kanssa? - liittoansa Jumala kylläkään ei riko - vai puhutteko jotain Jumalasta noin vain, vaikk'ette tiedäkään?»

81. Eivät asiat ole niin, vaan ne, jotka ovat omaksuneet pahan ja joita heidän syntinsä piirittävät, joutuvat Tulen omiksi ja jäävät siihen iankaikkisesti.

82. Mutta niistä, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi.

83. Entä kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa sanoen: »Teidän ei tule palvella ketään muuta kuin Jumalaa, kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isättömiä ja köyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja luovuitte, muutamia lukuunottamatta.

84. Entä kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen: »Alkää vuodattako toistenne verta, älkääkä karkoittako toisianne kodeistanne», ja te vahvistitte sen omalla todistuksellanne?

85. ja te kuitenkin surmaatte toisianne ja ajatte osan lähimmäisiänne mieron tielle, tukien toisianne synnissä ja ilkitöissä heitä vastaan. Sotavankeudesta te kylläkin heitä lunastelette, mutta vääryyttähän oli jo se, että heidät karkoititte. Uskotteko siis vain osaan Pyhästä kirjasta ja hylkäätte toisen osan? Mikä muu on sellaisten palkka, jotka niin tekevät, kuin häpeä maallisessa elämässä; ja Ylösnousemuksen päivänä tuomitaan heidät perin julmaan rangaistukseen, sillä Jumala ei ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.

86. He ovat niitä, jotka keinottelevat itselleen tämän maailman elämää tulevan kustannuksella; heidän rangaistustaan ei lievennetä, eikä kukaan ole puoltava heitä.

87. Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin.

88. He sanovat: »Sydämemme ovat ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidät heidän epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän joukossaan niitä, jotka uskovat.

89. Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta , vahvistaen toisen, minkä he jo omistivat, - olivathan he vastikään rukoilleet itselleen voittoa epäuskoisista - kun siis nyt se, minkä he tunsivat todeksi, tuli heidän osalleen, eivät he uskoneet sitä. Jumalan kirous uskottomien yli!

90. Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa hylätessään Jumalan ilmoituksen, katsoessaan karsaasti sitä, että Jumala armonsa runsaudesta lähettää ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa häpeällinen rangaistus.

91. Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu. Ja kohta he torjuvat sen, mikä myöhemmin on ilmoitettu, vaikka se on itse totuus, vahvistus siihen, minkä he jo omistavat.

92. Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte Jumalan profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?»

93. Mooseskin tuli luoksenne mukanaan selvät todistukset (Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta kun hän oli poissa, te teitte vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte jumalattomia.

94. Entä kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykää lujasti siinä, minkä olemme ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat: »Me kuulemme ja uhmailemme». Heidän sydämensä kiintyi vasikan palvontaan, ja he hylkäsivät Meidän liittomme. Sano (heille): »Surkeata on se, mitä uskonne teille tarjoaa, jos muka olette uskovaisia.» Sano: »Jos tulevan elämän asumukset Jumalan luona ovat todella tarkoitetut ainoastaan teille eikä muille ihmisille (kuten väitätte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillä onhan teidän halattava majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.»

95. Mutta he eivät tule koskaan halajamaan sitä, koske he pelkäävät kättensä töiden seurauksia. Jumala tuntee väärintekijät.

96. ja sinä havaitset heidät kiintyneiksi tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset, enemmän kuin itse epäjumalanpalvelijatkaan. Moni heistä toivoisi elävänsä tuhat vuotta; mutta eihän lainkaan vapauttaisi häntä rangaistuksesta se, että elämä pidennettäisiin. Jumala näkee, mitä he tekevät.

97. Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»

98. Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen.

99. Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvät tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet kiellä niitä.

100. Käykö aina niin, että kun teette liiton, osa teistä hylkää sen? Totisesti useimmat heistä eivät usko.

101. Ja kun Jumalan lähettiläs tulee heidän luokseen vahvistaen sen, minkä he jo omistavat, niin osa heistä, jotka olivat saaneet Pyhän kirjan, heittää Jumalan kirjan selkänsä taakse, aivankuin eivät tietäisi mitään.

102. Ja he noudattavat sitä, mitä saatanat vääristelivät Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo ollut uskoton, vaan saatanat olivat luopioita sekä opettivat ihmisille noituutta ja sellaista, mikä oli ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille Haarutille ja Maarutille. Nämä kaksi eivät sentään opettaneet ketään sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi; älkää siis epäilkö (Jumalan johdatusta).» Noilta kahdelta he oppivat sellaista, jolla he kylvävät eripuraisuutta miehen ja hänen vaimonsa välille; mutta eivät he vahingoita silläkään ketään Jumalan sallimatta. Kuitenkin he oppivat sellaista, joka vahingoittaa heitä eikä hyödytä. Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!

103. Mutta jos he olisivat uskoneet ja karttaneet pahaa, niin olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain tietäisivät sen!

104. Te jotka uskotte, älkää sanoko (Profeetalle): »Ota vaari meistä», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita. Niin, uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.

105. Eivät uskottomat niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja, eivätkä monijumalaiset soisi, että mitään hyvää lähetetään teille Herraltanne, mutta osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin, Jumala on rajaton armonsa runsaudessa.

106. Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?

107. Etkö tiedä, että taivasten ja maan yliherruus kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa ei teillä ole ketään suojelijaa eikä auttajaa.

108. Vai tahdotteko tehdä kysymyksiä profeetallenne samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista Moosekselta? Huomatkoon se, joka valitsee epäuskon uskon asemesta, että hän eksyy oikealta tieltä.

109. Monet niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja, toivoisivat voivansa saattaa teidät taas epäuskoisiksi sen jälkeen, kun te kerran olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia, vaikka totuus onkin selvinnyt heille. Olkaa heitä kohtaan sääliväisiä ja kärsivällisiä , kunnes Jumala sanoo sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa.

110. Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja! Kaiken hyvän, minkä teette sieluanne varten, te löydätte Jumalan luona. Jumala näkee, mitä ikinä te teette.

111. Sanovatpa he: »Eivät ketkään muut pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset väitteenne puolesta, jos tahdotte pysyä totuudessa.»

112. Toisin käy sen, joka uskossa alistuu Jumalan tahtoon tehden hyvää; hän saa palkan Herraltansa: ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.

113. Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät noudata todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta Ylösnousemuksen päivänä Jumala on ratkaiseva heidän välisensä kiistaasiat.

114. Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka estää toisia lähestymästä Jumalan pyhäkköjä, jottei niissä Hänen nimeään mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille itselleen ei voi suoda pääsyä niihin muuten kuin pelosta vavisten.

115. Heitä odottaa häpeä tässä elämässä ja kauhea rangaistus tulevassa.

116. Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.

117. Sanovatpa he: »Jumala on ottanut itselleen Pojan». Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset.

118. Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan »Tapahdu!» ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivät mitään tiedä, sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?» Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitä elivät; heidän sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille, jotka pysyvät varmoissa tiedoissa.

119. Sinut, Muhammed, olemme lähettänyt totuuden ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja varoittajaksi, eikä sinun tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista.

120. Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun, paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa Jumalassa.

121. Ne, joille Pyhän kirjan olemme antanut ja jotka lukevat sitä, niinkuin sitä lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka kieltävät sen, ovat kadotuksen omat.

122. Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minä olen teidän ylitsenne vuodattanut, sekä että olen korottanut teidät kaikkien luotujen yli.

123. Ja pelätkää sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi tehdä vähäisintäkään toisen puolesta, jolloin ei mitään lunnaita oteta vastaan eikä mitään välitystä hyväksytä, eikä kukaan saa toiselta mitään apua.

124. Entä kun Herra koetteli Aabrahamia käskyillään, ja tämä täytti ne? Hän sanoi: »Tahdon totisesti tehdä sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.» Aabraham kysyi: »Teetkö samoin (ihmisten uskonnollisen johtajat) jälkeläisistäni?» Hän vastasi: »Minun liittoni ei ulotu väärämielisiin.»

125. Entä kun Me määräsimme temppelin (Mekassa) ihmisten pyhäköksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa rukoushuoneeksenne paikka, mihin Aabraham pysähtyi (rukoilemaan)»? Me velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin puhdistamaan pyhäkön niille, jotka kulkueissa käyvät sen ympäri, jotka vetäytyvät sinne mietiskelyyn, jotka siellä kumartavat ja heittäytyvät maahan.

126. Entä kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tämä turvalliseksi seuduksi ja suo hedelmiäsi sen asukkaille, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään?» Hän vastasi: »Senkin, joka on epäuskoinen, annan Minä nauttia lyhyen ajan; sitten olen syöksevä hänet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan pää.»

127. Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen, sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tämä meiltä! Sinä, yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi.

128. Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi (muslimeiksi) ja tee jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi, joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti sääliväinen, Armahtaja.

129. Herra, lähetä myös profeetta heidän omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.»

130. Kukapa muu hylkää Aabrahamin uskonnon kuin se, joka pitää houkkana itseään? Olemmehan Me valinnut hänet tässä elämässä, ja kuoleman jälkeen on Aabraham totisesti kuuluva vanhurskasten joukkoon.

131. Kun hänen Herransa sanoi hänelle: »Alistu!» hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi».

132. Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin Jaakob sanoen:»Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille; älkää siis kuolko, ennenkuin olette siihen alistuneet» .

133. Tai olitteko läsnä todistajina, kun Jaakobin kuolema lähestyi ja hän sanoi pojalleen: »Ketä te aiotte palvella kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme Hänelle alamaisia.»

134. Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitä olivat ansainneet. Te saatte, mitä te ansaitsette, ettekä vastaa siitä, mitä he tekivät.

135. Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme Aabrahamin oppia, koska hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut monijumalaisiin.»

136. Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,

137. siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoitettavaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee mitään erotusta yhdenkään heidän välillään, olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi.» Jos he sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellä, mutta jos he kääntyvät pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva riittävä suojasi heitä vastaan, sillä Hän on kuuleva ja tietävä.

138. Me olemme Jumalan merkitsemiä, ja keneltä on parempi saada tuntomerkkinsä kuin Jumalalta? Me olemme Hänen palvelijoitaan.

139. Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville): »Kiistelittekö kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän Herramme että teidän Herranne? Meillä on omat tekomme ja teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen vilpittömästi.»

140. Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?» Sano: »Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on väärämielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.»

141. Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut, mitä oli ansainnut; te saatte, mitä te ansaitsette. Ettekä te joudu vastaamaan siitä, mitä he tekivät.

142. Mielettömät ihmiset tulevat sanomaan: »Mikä on kääntänyt heidät pois heidän kiblastaan, jota päin he ennen suuntautuivat rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi. Hän johtaa kenet tahtoo oikealle tielle.»

143. Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset) välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan.

144. Olemme nähnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi) harhailivat sinne tänne taivasta kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti kääntää kasvosi Kiblaan päin, joka on sinua tyydyttävä. Käännä siis kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan. Ja te, muslimit, missä olettekaan, kääntäkää rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne jotka Pyhän kirjan ovat saaneet, tietävät totisesti,että tämä (ilmoitus) on heidän Herraltansa, eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä he tekevät. Vaikka sinä näytätkin niille, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, kaikkia mahdollisia tunnusmerkkejä, eivät he suuntaudu sinun kiblasi mukaan.

145. Sinäkään et voi suuntautua heidän kiblansa mukaan, eivät eräät heistäkään suuntaudu toisten kiblan mukaan, mutta jos sinä suuntaudut heidän toivomustensa mukaan kaiken sen tiedon jälkeen, mikä osaksesi on tullut, niin kuulut totisesti väärämielisiin.

146. Ne (profeetat), joille olemme Pyhän kirjan antanut, tuntevat sen yhtä hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa heistä salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan.

147. Totuus tulee Herraltasi; siksi älä kuulu epäilijöiden joukkoon.

148. Jokaisella on nyt määrätty suunta, johon hän kääntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne kanssa hyvissä teoissa. Missä olettekin, on Jumala johdattava teidät yhteen; Jumala on totisesti kaikkivaltias.

149. Mistä tuletkin, käännä kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, sillä tämä on totuus Herraltasi, eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.

150. Mistä tuletkin, käännä kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missä olettekin, muslimit, kääntäkää kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille ihmisille jäisi mitään sanomista teitä vastaan, paitsi sellaisille, jotka väärin tekevät. Mutta älkää pelätkö heitä, vaan pelätkää Minua ja tehkää tämä siksi, että Minä voisin saattaa suosioni teille täydelliseksi, jotta te pysyisitte oikealla tiellä.

151. Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet.

152. Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä kieltäkö minua.

153. Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa.

154. Älkääkä sanoko »kuolleiksi» niitä, jotka surmataan Jumalan asian tähden. Ei, hehän elävät, vaikka te ette sitä tajua.

155. Totisesti Me koettelemme teitä pelolla, nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä. Kuitenkin, Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma.

156. Niille, jotka koettelemusten heitä kohdatessa sanovat: »Me kuulumme totisesti Jumalalle ja hänen luokseen me palaamme»,

157. sellaisille tulee siunausta ja laupeutta heidän Herraltaan, ja nämä ovat niitä, jotka ovat oikealla tiellä.

158. Katso, as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan muistomerkkeihin, ja sille, joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai käy siellä, ei siis lueta synniksi, jos hän suorittaa kävelyt niiden ympäri (vaikka pakanatkin niin tekevät). Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvää, niin Jumala totisesti muistaa sen, Hän on kaikkitietävä.

159. Ne jotka salaavat selvät todistukset ja Meidän ilmoittamamme johdatuksen, senjälkeen kun olemme selittänyt ne (tässä) Pyhässä kirjassa, heidät kiroaa Jumala ja heitä kiroavat kaikki, joilla on valta kirota,

160. paitsi jos he kääntyvät, tekevät parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska olen säälivä, armollinen.

161. Niitten yllä, jotka ovat uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous

162. ja se pysyy ikuisesti, eikä heidän rangaistustansa lievennetä eikä heille suoda armonaikaa.

163. Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, laupias, armollinen.

164. Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yön ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä niiden kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä, vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla hän elvyttää maan sen horrostilan jälkeen, kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, tuulten suunnassa ja pilvien nöyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä.

165. Ihmisten joukossa on niitä, jotka Jumalan rinnalle asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niin, kuin heidän tulisi vain Jumalaa rakastaa; mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken. Jospa vain ne, jotka tekevät väärin, käsittäisivät, että kaikki valta kuuluu Jumalalle ja että Jumala on ankara rangaistessaan! He saavat osakseen tuomion (sinä päivänä),

166. jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat niistä, jotka seurasivat heitä, jolloin he saavat kokea rangaistuksen ja yhteys heidän välillään katkeaa.

167. ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa meillä joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistä, kuten he ovat luopuneet meistä.» Niin on Jumala heidän kauhukseen näyttävä heille heidän omat tekonsa, eivätkä he tule pääsemään pois Tulesta.

168. Oi ihmiset, syökää kaikkea maan päällä, mikä on sallittua ja hyvää, älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän leppymätön vihollisenne.

169. Hän käskee teitä vain syntiin ja törkeyksiin sekä opettaa väittämään Jumalasta sitä, mitä ette tiedä.

170. Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitä Jumala on ilmaissut», he vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitä tapoja, jotka olemme havainneet isillämme olleen.» Entä silloinkin, kun heidän isänsä eivät mitään ymmärtäneet eivätkä olleet oikealla tiellä?

171. Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät mitään ymmärrä.

172. Te jotka uskotte, syökää sitä hyvää, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle kiitokseksenne, jos hän on teille se, ketä todella palvelette.

173. Hän on ainoastaan kieltänyt teitä syömästä itsestään kuolleen tai pedon repimän eläimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota teurastettaessa on mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta hätä pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista aikomusta, niin se ei ole mikään synti hänelle; katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.

174. Ne, jotka salaavat jotain Pyhästä kirjasta, joka on Jumalan Ilmoitus, ja vaihtavat sen mitättömän arvoihin, eivät totisesti tule täyttämään vatsaansa muulla kuin tulella. Jumala ei ole puhuva heille Ylösnousemuksen päivänä eikä vapahtava heitä, vaan heitä odottaa tuskallinen rangaistus.

175. Nämä ovat niitä, jotka harhaan käyden ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet anteeksiannon rangaistukseen; kuinka itsepintaisesta he pyrkivätkään Tuleen!

176. ja tämä tapahtuu siksi, että Jumala on lähettänyt Kirjan, joka sisältää totuuden; ne jotka rakentavat riitoja tämän Kirjan johdosta, menevät pitkälle uhmassa.

177. Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä.

178. Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla mitalla.

179. Tämä on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme, mutta sitä, joka tämän jälkeen rikkoo, odottaa tuskallinen rangaistus. Verenkosto varjelee teidän henkeänne, jotta te, joilla on ymmärrystä, karttaisitte pahaa.

180. Teille on määrätty, että kun joku teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien ja lähimpien omaisten hyväksi. Tämä on kaikkien pahaa karttavien velvollisuus.

181. Jos joku muuttaa testamenttia, sen jälkeen kuin on sen kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitä muuttavat. Katso, Jumala on totisesti kuuleva, tietävä.

182. Mutta jos joku pelkää testamentin tekijän olevan harhassa tai väärässä ja oikoo asioita rakentaakseen rauhaa (perillisten välillä), niin ei sitä lueta hänelle synniksi. Jumala on totisesti armahtavainen ja laupias.

183. Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa.

184. (Paastottava on) määrätyt päivät. Mutta jos joku teistä on sairas tai matkoilla, on hänen paastottava joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvän työn, on se hänelle parempi. Mutta paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten täytätte Jumalan tahdon); tämä olkoon sanottu teille tiedoksi.

185. »Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos joku on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä monta muuta päivää. Jumala tahtoo tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä teille taakaksi, - jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia.

186. Kun palvelijana sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen totisesti lähellä; Minä kuulen anovaisen rukouksen, kun hän huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun, jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.

187. Paastonaikana teidän on sallittu öisin olla vaimojenne luona; he ovat teidän verhonne, ja te olette heidän verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin kiusasitte itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän säälinyt teitä, Hän on suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessä heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä Jmala on teille määrännyt; syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis sinä aikana koskeko heihin. Niin selittää Jumala ihmisille tunnusmerkkinsä, jotta te karttaisitte pahaa.

188. Älkää keskenänne kuluttako omaisuuttanne turhuuteen älkääkä sillä lahjoko tuomareita, jotta syntisesti ja vastoin parempaa tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten omaisuudesta.

189. He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystä. Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt ihmisten ajanlaskua ja toivioretkiä varten. Hurskautta ei ole se, että te menette taloon takatietä (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan hurskaita ovat ne, jotka karttavat pahaa. Käykää taloon portin kautta ja pelätkää Jumalaa, jotta menestyisitte.

190. Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.

191. Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.

192. Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.

193. Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan.

194. Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille) rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla, kuin hän ahdisti teitä. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.

195. Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.

196. Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, käykää Jumalan kunniaksi pyhässä paikassa (Mekassa). Mutta jos olette estetyt, niin lähettäkää jotakin uhrattavaa, mikä on helposti saatavissa; älkääkä ajelko päätänne, ennenkuin uhrinne on tullut perille määräpaikkaansa. Mutta jos joku teistä on sairas tai päässä olevan vamman vaivaama, niin hän hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrina. Ja kun sitten olette turvassa vihollisilta, niin se, joka rajoittuu käyntiin pyhäkössä, lykäten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun uhrin, joka on helposti saatavissa; se taas, joka sitä ei voi hankkia, paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän palattuaan,yhteensä kymmenen päivää. Tämä koskee sitä, jonka omaiset eivät ole Rauhoitetun pyhäkön alueella; täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on ankara rangaistessaan.

197. Pyhiinvaellus tapahtuu vain määrättyinä kuukausina; jos joku päättää suorittaa pyhän matkan näiden kuukausien aikana, olkoon häneltä yhteys naiseen, laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitä hyvää teettekään, Jumala tietää sen. Ja varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko; täyttäkää velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on ymmärrys.

198. Ei ole mikään synti koettaa hankkia (kaupanteolla) itsellenne jotakin Herranne rikkauksista. Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa rauhoitetulla muistopaikalla. Muistakaa Häntä silloin Hänen johdatuksensa tähden, sillä ennen te totisesti kuuluitte eksyneisiin.

199. Kiiruhtakaa sitten eteenpäin samasta paikasta kuin vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta anteeksiantoa. Katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.

200. Ja kun olette suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin muistakaa Jumalaa, samoinkuin muistelitte isiänne , jopa vielä hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka sanovat: »Herramme, anna meille kaikkea tässä elämässä!» Nämä eivät saa mitään osaa tulevassa.

201. Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna meille hyvää tässä elämässä ja hyvää tulevassa ja varjele meitä Tulen rangaistuksesta!»

202. Näille on varattu osansa siitä, mitä ovat ansainneet, sillä Jumala on nopea tilinteossa.

203. Muistelkaa Jumalaa määrättyinä päivinä. Jos joku rientää paria päivää varhemmin, niin ei hänelle sitä viaksi lueta, tai jos joku viivähtää, ei hänellekään sitä syyksi lueta, kunhan hän vain karttaa pahaa. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että teidät kootaan Hänen luokseen.

204. Ihmisten joukosta tapaat sellaisenkin, jonka puhe maallisesta elämästä miellyttää sinua ja joka kutsuu Jumalaa sen todistajaksi, mikä on hänen sydämessään, vaikka hän onkin sitkein vastustajasi.

205. Ja niin pian kuin hän on kääntänyt selkänsä, kiiruhtaa hän saamaan aikaan pahennusta tässä maassa ja levittämään jumalattomuutta turmellakseen sekä kylvöt että karjan, mutta Jumala ei rakasta pahuutta.

206. Kun hänelle sanotaan: »Pelkää Jumalaa!» vetää ylpeys hänet syntiin. Helvetissä maksetaan hänelle hänen ansionsa mukaan. Mikä surkea olinpaikka!

207. Ihmisten joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensä (orjaksi) tehdäkseen Jumalalle otollisen työn; ja Jumala on lempeä orjiaan kohtaan.

208. Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän ilmeinen vihollisenne.

209. Ja jos te rupeatte luopumaan uskosta, senjälkeen kuin olette saaneet selvät todistukset, niin tietäkää, että Jumala on mahtava ja viisas.

210. Eivätkö he (epäuskoiset) juuri sitä odota, että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa enkeleineen? Silloinhan asia jo olisi ratkaistu. Ei, kaikki asiat palaavat Jumalan tuomittaviksi.

211. Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvää tunnusmerkkiä olemme antanut heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan armon, senjälkeen kuin se on tullut hänen osakseen, on Jumala totisesti ankara rankaisemaan.

212. Maallista elämää ihailevat ne, jotka ovat uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka täyttävät velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat Ylösnousemisen päivänä heidän yläpuolelleen. Jumala antaa runsaasti kenelle tahtoo.

213. Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.

214. Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, vaikka teille ei ole vielä tapahtunut mitään sellaista kuin niille, jotka ovat nukkuneet pois ennen teitä? Hätä ja vastoinkäymiset kohtasivat heitä; oli kuin maanjäristys olisi viskellyt heitä, niin että Jumalan lähettiläs ja uskovaiset hänen ympärillään huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?» Katso, Jumalan avun täytyy jo olla lähellä.

215. He kysyvät sinulta, Muhammed, kenelle ja mitä heidän on pois annettava. Sano: »Se, minkä pois lahjoitatte, antakaa vanhemmillenne, läheisille omaisillenne, orvoille, köyhille ja vaeltajille, ja mitä hyvää teette, Jumala tietää sen totisesti.»

216. Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.

217. He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kiel~ täminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.

218. Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias.

219. He kysyvät sinulta, onko viini ja uhkapeli sallittua. Sano: »Molempiin sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyöty.» Vielä he kysyvät, mitä heidän on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitä teillä on liikaa». Niin selittää Jumala tunnusmerkit teille. jotta osaisitte miettiä

220. tätä ja tulevaista elämää. He kysyvät sinulta myös, miten on meneteltävä orpojen suhteen. Sano: »Parasta on keventää heidän kohtaloaan». Jos elämänolot yhdistävät teidät heihin, niin ovat he teidän veljiänne. Jumala erottaa sen, joka pahentaa sitä, joka parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hän teidätkin masentaa; Jumala on totisesti mahtava, viisas.

221. Älkää naiko monijumalaisia naisia, elleivät he käänny uskoon. Uskovainen orjatar on totisesti parempi kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tämä miellyttäisi teitä enemmän. Älkääkä antako tyttäriänne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin he kääntyvät uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin vapaa monijumalainen, vaikkapa jälkimmäinen miellyttäisi teitä enemmän. Nämä johdattavat teidät Tuleen, mutta Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittää tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne mielessään.

222. He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: »Se on heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat puhdistuneet. Mutta kun he ovat puhdistuneet, käykää heidän luonaan, kuten Jumala on määrännyt. Jumala rakastaa totisesti Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka pitävät itseään puhtaina.»

223. Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!

224. Älkää siten vannoko Jumalan kautta, että se estäisi teitä olemasta hurskaita, pelkäämästä Jumalaa ja tekemästä oikeutta ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja tietävä.

225. Jumala ei rankaise teitä ajattelemattomasta sanasta valoissanne , vaan hän rankaisee teitä siitä, minkä teidän sydämenne on omaksunut, sillä Jumala on sääliväinen ja lempeä.

226. Ne, jotka vannovat pysyvänsä erillään vaimoistaan, odottakoot neljän kuukauden ajan; jos he muuttavat mielensä, niin on Jumala totisesti sääliväinen ja laupias.

227. Mutta jos he pysyvät eropäätöksessään, niin on Jumala totisesti kuuleva, tietävä.

228. Hylättyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa, eikä heidän ole sallittu salata, mitä Jumala ehkä on luonut heidän kohdussaan, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, ja heidän miestensä tulisi mieluimmin ottaa heidät takaisin tänä aikana, jos he toivovat sovintoa. Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa. Niin, Jumala on mahtava ja viisas.

229. Tällainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää mitään siitä, mitä olette heille antaneet, paitsi jos molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan säädöksiä (vastenmielisyyden ja riitojen tähden). jos te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädöksiä, niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi. Nämä ovat Jumalan säädöksiä, siksi älkää rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan säädöksiä vastaan, ovat väärintekijöitä.

230. Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat voivansa noudattaa Jumalan säädöksiä. Nämä ovat Jumalan säädökset; Hän selittää ne ihmisille, joilla on ymmärrys.

231. Ja kun olette erottaneet vaimon ja tämä on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa. Älkää pidättäkö häntä väkivalloin eikä tehden vääryyttä, sillä niin menettelevä tekee väärin omaa sieluaan kohtaan. Älkää pilkatko Jumalan tunnusmerkkejä, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa, älkääkä unohtako Pyhää kirjaa ja viisautta, jonka Hän on antanut teille varoittaakseen teitä. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala on kaikesta selvillä.

232. Ja kun olette eronneet vaimoista ja nämä ovat odottaneet määrätyn aikansa, älkää estäkö heitä menemästä naimisiin uusien miestensä kanssa, jos he keskenään ovat siitä sopineet, kuten kohtuullista on. Tämä on varoitus sille teistä, joka uskoo Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä on sopivinta ja puhtainta teille itsellenne. Sen Jumala tietää; te ette tiedä.

233. Äidit imettäkööt lapsiaan kahden täyden vuoden ajan, jos isä tahtoo imettämiskauden tulevan umpeen. Isän velvollisuus on ruokkia ja pukea heidät, kuten kohtuullista on: ketään ei ole velvoitettava yli hänen mahdollisuuksiensa, äidin ei tarvitse kärsiä mitään pakkoa lapsensa tähden, eikä isän lapsensa tähden, ja sama koskee isän perijää. Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntiä. Ja jos haluatte antaa vieraan imettää lapsianne, niin ette syntiä tee, kun maksatte mitä teidän kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala näkee teidän tekonne.

234. Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen päivää omissa oloissaan; mutta kun ovat odottaneet määrätyn aikansa, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he säädyllisesti itseensä nähden menettelevät. Jumala on tietoinen teidän teoistanne.

235. Eikä teille lueta synniksi, jos näille naisille naimatarjouksenne esitätte julkisesti tai sitä mielessänne haudotte. Jumala tietää, että te heitä ajattelette, mutta älkää kuitenkaan heidän kanssaan salassa jutelko, ellette lausu tavanmukaista naimatarjousta. Älkää solmiko aviollista liittoa, ennenkuin määrätty aika on umpeen kulunut, ja tietäkää, että Jumala näkee, mitä teillä on mielessä. Sentähden kavahtakaa Häntä ja tietäkää, että Jumala on armahtavainen ja lempeä.

236. Ette tee mitään syntiä, jos hylkäätte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette ole suorittaneet huomenlahjaksi määrättyä osaa. Mutta huolehtikaa sellaisten tarpeista (rikas varojensa mukaan ja köyhä varojensa mukaan), niinkuin on katsottava kohtuulliseksi niille, jotka hyvää tekevät.

237. Jos te eroatte heistä, ennenkuin olette heihin koskeneet, mutta olette suorittaneet määrätyn osuuden heille, niin kuuluu heille puolet siitä, mitä olette suorittaneet, jolleivät he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee jotain myönnytystä. Tekemällä myönnytyksiä lähestytte totista jumalisuutta; älkääkä unohtako olla jalomielisiä toisianne kohtaan. Jumala näkee, mitä te teette.

238. Pitäkää vaari rukouksistanne, myös keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä.

239. Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa käydessänne tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa, niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hän on opettanut teille sen, mitä ette ennen tietäneet.

240. Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jää vaimoja, testamentatkoot vaimoineen toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät; onhan Jumala mahtava ja viisas.

241. Erotetuille vaimoille samaten kuuluu riittävä huolto, koska tämä on jumalaapelkääväisten velvollisuus.

242. Niin selittää Jumala tunnusmerkkejään teille, jotta toimisitte ymmärtäväisesti.

243. Etkö pidä mielessäsi niitä, jotka muinoin tuhatlukuisina lähtivät kodeistaan peläten kuolemaa? Jumala sanoi heille: »Kuolkaa!» ja herätti heidät sitten eloon taas. Jumala totisesti antaa runsaita armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset ovat kiittämättömiä.

244. Taistelkaa Jumalan retkellä ja tietäkää, että Jumala on kuuleva, tietävä.

245. Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hän saisi tilaisuuden palauttaa sen moninkertaisella? Sillä Jumalasta riippuu, pidättääkö Hän vai avaa runsautensa, ja Hänen luokseen te tulette palajamaan.

246. Muista israelilaisten vanhimmat Mooseksen aikojen jälkeen, jotka sanoivat eräälle keskuudessaan olevalle profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta». Hän sanoi: »Mutta entä jos jäättekin pois taistelusta, jos taistelu teille määrätään?» He sanoivat: »Miksemme taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka tapauksessa karkoitetut kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidät määrättiin taistelemaan, kääntyivät he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta Jumala tuntee väärintekijät.

247. Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on asettanut Saulin teidän kuninkaaksenne». He kysyivät: »Kuinka hän voi tulla kuninkaaksi meitä hallitsemaan, kun meillä on suuremmat oikeudet kuninkaan arvoon kuin hänellä, eikä hänellä ole edes rikkauttakaan?» Hän vastasi: »Katso, Jumala on valinnut hänet teidän hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut hänet tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillä Jumala antaa hallitusvallan kenelle tahtoo». Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa.

248. Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, hänen kuninkuutensa tunnusmerkki on se, että liitonarkki, enkeleiden kantamana, on tuleva luoksenne sisältäen Herranne sekiinan ja Mooseksen sekä Aaronin suvun jälkeensä jättämiä pyhiä esineitä». Tässä on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette uskovaisia.

249. Kun nyt Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera, sanoi hän: »Jumala on totisesti koetteleva teitä joelle tultuanne; se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi muutamat harvat. Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tänään meillä ei ole voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien kanssa.

250. Kun he hyökkäsivät Goljatia ja hänen sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista askeleemme ja auta meidät saamaan voitto uskottomasta kansasta!»

251. Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidät pakoon; David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja viisauden ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala on koko luomakunnan Hyväntekijä.

252. Nämä ovat Jumalan tunnusmerkkejä, jotka Me julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillä sinä kuulut totisesti Meidän lähettiläittemme joukkoon.

253. Näistä lähettiläistä olemme eräille antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli niitä, joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hän on korkealle korottanut. Olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhyyden hengellä; ja jos Jumala olisi tahtonut, niin ne jotka seurasivat heitä, eivät olisi taistelleet toisiaan vastaan, senjälkeen kuin selvät todistukset olivat tulleet heidän osakseen. Mutta he olivat eripuraisia: heidän keskuudessaan oli uskovaisia ja uskottomia,- ja jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Jumala tekee, mitä haluaa.

254. Te, jotka uskotte, uhratkaa siitä, mitä olemme teille suonut, ennenkuin tulee päivä, jolloin ei kaupanteko, ystävyys eikä välitys ole mahdollinen. Uskottomat ovat väärintekijöitä.

255. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää, mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on ylhäinen, valtava.

256. Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.

257. Jumala on niiden suojelija, jotka uskovat; Hän johtaa heidät pimeydestä valoon. Mutta uskottomien suojelijoita ovat pahat henget; he vetävät heidät valosta pimeyteen. Heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.

258. Muista hänet, joka kiisteli Aabrahamin kanssa hänen Herrastaan siksi, että Jumala oli antanut hänelle kuningaskunnan. Aabraham sanoi: »Herrani antaa elämän ja kuoleman.» Hän vastasi: »Minäkin annan elämän ja kuoleman.» Silloin Aabraham sanoi: »Katso, Jumala antaa auringon nousta idästä; anna sinä sen nousta lännestä!» ja jumalaton jäi sanattomaksi. Niin, Hän ei johda jumalattomia ihmisiä.

259. Tai muistele ihmistä, joka kulki erään raunioiksi sortuneen kaupungin ohi. Hän sanoi: »Kuinka voi Jumala antaa elämän tälle paikalle sen perikadon jälkeen?» Mutta Jumala antoi hänen kuolla sadaksi vuodeksi ja herätti hänet sitten eloon ja sanoi: »Kuinka kauan olet viipynyt täällä?» Hän vastasi: »Olen ehkä viipynyt päivän tai osan päivästä.» Silloin sanoi Jumala: »Ei, olet viipynyt sata vuotta; katso ruokaasi ja juomaasi. Se ei ole pilaantunut, ja katso aasiasi. Tämä on tapahtunut, jotta Me tekisimme sinut tunnusmerkiksi ihmisille. Katso, kuinka Me kokoamme luut ja sitten peitämme ne lihalla.» ja kun tämä selvisi hänelle, sanoi hän: »Minä tiedän, että Jumala on kaikkivaltias.»

260. Entä kun Aabraham sanoi: »Herra, näytä minulle, kuinka teet kuolleet eläviksi!» Hän kysyi: »Etkö sinä sitten usko siihen?» Hän vastasi: »Kyllä, mutta jotta sydämeni rauhoittuisi.» Silloin Hän sanoi: »Ota neljä lintua ja leikkaa ne palasiksi, aseta sitten kappale niistä joka vuorelle ja kutsu sitten niitä, niin ne kiiruhtavat luoksesi nopeasti; ja tiedä, että Jumala on mahtava, viisas!»

261. Niitten laita, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asian hyväksi, on sama kuin viljanjyvän, joka kasvattaa seitsemän tähkää ja jokaiseen tähkään sata jyvää, sillä Jumala antaa kenelle tahtoo kaksinkertaisesti; niin, Jumala sulkee itseensä kaiken ja tietää kaikki.

262. Ne, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asialle eivätkä jälkeenpäin kadu eivätkä moiti lahjoitustaan, saavat palkkansa Herraltaan: ei heitä mikään pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia.

263. Sovinnollinen puhe ja anteeksianto on parempi kuin almu, jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas ja lempeä.

264. Te, jotka uskotte, älkää tehkö tyhjäksi almujanne jälkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka luovuttaa omaisuutensa näyttääkseen ihmisten silmissä hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä Viimeiseen päivään; hänen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka päällä on hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jättäen sen aivan paljaaksi. Lopulta he eivät saa omakseen mitään tuloistaan. Jumala ei johda uskottomia ihmisiä.

265. Ne taasen, jotka uhraavat varojaan ikävöiden Jumalan mielisuosiota ja vahvistaakseen sieluaan, ovat kukkulalla sijait~ sevan puutarhan kaltaisia, johon sadekuuro lankeaa, tuottaen kaksinkertaisen sadon. Ja jollei sadekuuro lankea, niin laskeutuu sille ainakin kaste. Jumala näkee, mitä te teette.

266. Toivoisikohan kukaan teistä, että hänellä olisi puutarha, jossa on palmuja ja viiniköynnöksiä sekä kaikenlaisia hedelmiä ja jossa purot solisevat, ja että vanhuus yllättäisi hänet hänen pienten lastensa ollessa vielä turvattomia ja salamoiva hirmumyrsky hävittäisi ja polttaisi poroksi sen (puutarhan)? Näin Jumala selittää teille tunnusmerkkinsä, jotta miettisitte.

267. Te, jotka uskotte, uhratkaa parasta, mitä olette hankkineet, ja sitä, mitä Me olemme kasvattanut teille maasta, älkääkä etsikö huonointa uhritarkoituksiinne, koska ette itsekään ota vastaan sellaista muuten kuin halveksien. Tietäkää, että Jumalan on kaikki, rikkaus ja kunnia.

268. Saatana uhkaa teitä köyhyydellä ja houkuttelee teitä halpamaisuuksiin, mutta Jumala lupaa teille anteeksiantonsa ja runsautensa. Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.

269. Hän antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus on annettu, hän on saanut suuren aarteen, mutta vain ymmärtäväiset ovat tästä täysin selvillä.

270. ja mitä almuja annattekin tai uhrilupauksia teette, tietää Jumala sen totisesti, mutta väärin-tekijät jäävät ilman auttajaa.

271. Jos te annatte almunne julkisesti, on se hyvä asia, mutta jos te annatte ne salassa köyhille, on se vielä parempi itsellenne ja sovittaa osan pahoista teoistanne. Jumala tietää teidän tekonne.

272. Sinun velvollisuutesi, Muhammed, ei ole ohjata heitä (uskottomia), Jumala ohjaa ketä haluaa. Mitä hyvää annattekin pois, on se omaksi parhaaksenne, kun ette sillä muuhun pyri kuin Jumalan kasvojen eteen; ja mitä hyvää uhraattekin, tulee se teille täysin korvatuksi, teidän kärsimättä mitään vääryyttä.

273. (Uhrilahjat tulevat) köyhien hyväksi, joita osanotto Jumalan (sota)retkeen estää vaeltamasta ympäri maata (liikeasioissa) ja joita tietämättömät pitävät varakkaina, kun he eivät ole vaateliaita. Sinä erotat heidät tuntomerkeistään: eivät he anoessaan ihmisiltä käy tungettelevaisiksi. Mitä hyvää uhraattekin, tietää Jumala sen totisesti.

274. Ne, jotka uhraavat varojaan sekä päivin että öin, salaisesti ja julkisesti, löytävät palkkansa Herraltaan, ei heitä pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia.

275. Mutta ne, jotka ahnehtivat voittoa koronkiskomisesta, kokevat samanlaisen ylösnousemuksen kuin hän, jonka Saatana on villinnyt tartunnallaan. Tämä sentähden, että he sanovat: »Kauppavoittohan on samaa kuin koronkiskominen.» Mutta Jumala on sallinut kaupan ja kieltänyt koronkiskomisen. Sille, joka saa ojennuksen Herraltaan ja luopuu paheesta, suodaan anteeksi se, mikä jo on mennyttä, ja hänen asiansa ovat Jumalan käsissä. Mutta ne, jotka taas entiseen ryhtyvät, ovat Tulen omia, ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.

276. Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista.

277. Katso, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, viettävät rukouselämää ja suorittavat köyhille osuutensa, löytävät totisesti palkkansa Herraltaan; ei mikään pelko vaivaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.

278. Te uskovaiset, pelätkää Jumalaa ja antakaa anteeksi vielä perimätön osa koroista velallisillenne, jos olette oikeita uskovaisia.

279. Jollette niin tee, niin tietäkää Jumalan ja Hänen lähettiläänsä olevan sodassa teitä vastaan. Mutta jos teette parannuksen, saatte pitää pääoman. Älkää tehkö vääryyttä, niin ei sitä teillekään tehdä.

280. Jos joku (velallinen) on ahdingossa, saakoon lykkäystä, kunnes hänen tilansa paranee, mutta parempi teille olisi antaa velka anteeksi; jospa vain sen tajuaisitte.

281. Ja varokaa sitä päivää, jolloin teidän on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä on ansainnut, eikä ketään väärin tuomita.

282. Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen määrätyksiajaksi, niin tehkää se kirjallisesti. Kirjuri merkitköön puolueettomasti muistiin keskinäisen sopimuksenne, älköönkä kukaan kirjuri kieltäytykö kirjoittamasta sen mukaan, kuin Jumala on opettanut häntä. Siten siis on hänen kirjoitettava, ja se, joka velaksi ottaa, sanelkoon Herraansa Jumalaa peläten, älköönkä vähintäkään pois jättäkö. Jos kuitenkin velantekijä on älyltään tai vastuultaan vajavainen tai ei itse kykene sanelemaan, silloin hänen etujensa puoltaja sanelkoon sen oikeudenmukaisesti. Kutsukaa tähän tilaisuuteen kaksi mieleistänne miestä todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta miestä, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka hyväksytte todistajiksi, jotta jos yhden muisti pettäisi, toinen kuitenkin muistaisi oikein. Ja kun heidät todistajiksi kutsutaan, älkööt he kieltäytykö. Älkää jättäkö kirjoittamatta velkasopimusta, olkoon se pieni tai suuri, ja merkitkää sen eräytymisaika. Tämä on oikeudenmukaisinta Jumalan edessä, varmimmin todistettavissa ja paras tapa välttää keskinäisiä epäluuloja, paitsi milloin kyseessä on liikeasia, jossa tavara siirtyy kädestä käteen. Tällöin ei lueta teille syyksi, jos jätätte kirjoittamatta sen muistiin. Todistajia hankkikaa kuitenkin myydessänne toinen toisellenne, eikä hankaluutta saa tuottaa kirjurille enempää kuin todistajillekaan. Jos teette jotain sellaista, on se totisesti jumalatonta teidän puoleltanne. Pelätkää Jumalaa! Jumala opettaa teitä ja Jumala tietää kaikki.

283. Mutta jos olette matkoilla ettekä voi löytää kirjuria, voitte vastaanottaa pantteja. Ja jos toinen teistä uskoo toiselle jotakin, silloin myös se, jolle on uskottu, täyttäköön sen, johon on sitoutunut, ja pelätköön hän Jumalaa, Herraansa. Älkää salatko todistusta! Jos joku salaa sen, on hänen sydämensä totisesti turmeltunut. Jumala tietää mitä te teette.

284. Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja ilmaisetteko vai salaatte, mitä teillä on mielessä, vaatii Jumala teidät tilille siitä. Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo, sillä Jumala on kaikkivaltias.

285. Profeetta uskoo siihen, minkä hänen Herransa on hänelle ilmoittanut, samoin uskovaiset; jokainen heistä uskoo Jumalaan, Hänen enkeleihinsä ja Hänen lähettiläisiinsä. Me emme tee erotusta Hänen profeettainsa välillä, ja he sanovat: »Me kuulemme ja tottelemme. Sinulla on (meille) anteeksiantamus, oi Herra! Niin, Sinussa on määränpää.»

286. Jumala ei ketään rasita yli voimien; mitä kukin on aikaansaanut, on hänen edukseen, ja häntä vastaan nousee vain se, minkä hän itse on aiheuttanut. Herramme, älä rankaise meitä, jos hairahdumme tai rikomme! Herra, älä pane kannettavaksemme sellaista taakkaa, kuin annoit niiden osaksi, jotka ovat ennen meitä eläneet! Herra, älä pakota meitä kantamaan sitä, mihin eivät voimamme riitä! Ole pitkämielinen, anna anteeksi ja armahda meitä! Olet suojelijamme; auta meitä uskottomia vastaan!

SISÄLLYS