18. Luolan suura


JOHDANTO:

KAHDEKSASTOISTA SUURA: Luola (Al-Kahf) Ilmoitettu Mekassa (110 jaetta )

Al-Kahf, »Luola», saa nimensä nuorukaisista, jotka paeten vainoa hakivat suojaa luolasta ja säilyivät siellä ikäänkuin unessa hyvin pitkän ajan. Muutamat länsimaiset tutkijat (esim. Gibbon) rinnastavat tämän kertomuksen Efesuksen Seitsemän unikon legendaan. Mutta sitkeä muhamettilainen perimätieto väittää, että tämä kertomus, samoin kuin kertomus »Kaksisarvisesta» jakeissa 83-98, ja ehkä myöskin Mooseksesta ja enkelistä jakeissa 60-82, ilmoitettiin profeetalle, jotta hänen olisi mahdollista vastata pakanain kysymyksiin. Jasripin juutalaiset kirjanoppineet olivat nimittäin neuvoneet epäjumalainpalvojia panemaan hänet koetukselle profeettana.

Kysymyksiä oli kolme: »Kysykää häneltä», sanoivat kirjanoppineet, »tietoa eräistä muinaisajan nuorukaisista ja heidän kohtalostaan, josta on omituinen tarina, ja kysykää häneltä paljonmatkustaneesta miehestä, joka kulki maan ääristä, mistä aurinko nousee, ääriin, missä se laskee; ja kysykää häneltä, mikä on Henki.» Ennenkuin profeetan kiusaajat, käytyään Jasripissa saamassa ohjeita juutalaisilta ja palattuaan Mekkaan, asettivat nämä kysymykset profeetalle, julistivat he kansalle, että tästä tulisi ratkaiseva koe. Luvatessaan varmasti vastata heille seuraavana päivänä ei profeetta edes lisännyt sanoja: »jos Jumala suo», ikäänkuin Jumalan ilmoitus olisi ollut hänen vallassaan. Rangaistukseksi tästä laiminlyönnistä Jumala ei antanut hänelle toivottua ilmoitusta muutamaan päivään, ja kun se tuli, sisältyi siihen 23. jakeessa lausuttu ojennus. Ei ole lainkaan syytä epäillä sen perimätiedon todenperäisyyttä, joka yhdistää tämän suuran juutalaisten kirjanoppineiden asettamiin kysymyksiin ja päättelee vastausten olleen tyydyttäviä tai ainakin vaientavia, sillä muuten juutalaiset olisivat varmasti niistä tehneet pilkkaa, kuten he alinomaa pilkkasivat profeettaa hänen pakonsa johdosta Jasripiin (Medinaan). Asian näin ollen on aiheetonta otaksua tätä kertomusta samaksi kuin »Seitsemän unikkoa» kristityissä maissa; sen täytyy kuulua, kuten kertomus »Kaksisarvisesta» varmasti kuuluu, rabbien perimätietoihin. Kolmanteen kysymykseen vastataan XVII suurassa säkeestä 85 lähtien.

Suura on Mekan kauden puolivälistä.

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka on palvelijalleen ylhäältä lähettänyt tämän Kirjan eikä ole päästänyt siihen minkäänlaista vilppiä.

2. Hän on laatinut sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi heitä Häneltä tulevasta ankarasta rangaistuksesta, mutta myös toisi ilosanoman uskovaisille, jotka harjoittavat hyviä tekoja, että heitä odottaa ihana palkka, josta he alati saavat nauttia.

3. Se on varoituksena myös niille, jotka sanovat Jumalan hankkineen lapsen.

4. Heillä ei ole tietoa enempää kuin heidän esi-isilläänkään.

5. Heidän suustaan tulee arveluttavaa puhetta: heidän sanansa ovat pelkkää valhetta.

6. Ehkä sinä ahdistat itseäsi murehtimalla heidän tähtensä, jos he eivät usko tähän Koraaniin.

7. Kaiken, mitä maan päällä on, Me olemme luonut koristukseksi, koetellaksemme, kuka heistä on teoissaan etevin.

8. Totisesti, kaiken mitä maan päällä on, Me muutamme autioksi erämaaksi.

9. Arveletko sinä, että Luolassa asuneet sekä kirjoitustaulu ovat ihmemerkkejämme?

10. Kun joukko nuoria miehiä pakeni Luolaan huutaen: »Herra, suo meille armosi ja osoita meille oikea suunta yrityksessämme!»

11. niin Me ummistimme heidän korvansa luolassa useiksi vuosiksi.

12. Sitten Me saatoimme heidät ennalleen voidaksemme erottaa, kumpi kahdesta ryhmästä osaisi paremmin arvioida siellä viettämänsä ajan pituuden.

13. Kerromme sinulle nyt totuudenmukaisesti, oi Muhammed, heidän tarinansa. Totisesti, he olivat nuoria miehiä, jotka uskoivat Herraansa, ja me vahvistimme heitä johdatuksessa.

14. Ja Me vahvistimme heidän sydämiänsä, kun he nousivat ja lausuivat: »Herramme on taivaitten ja maan Herra. Emme milloinkaan huuda avuksemme ketään muuta jumalaa kuin Häntä, sillä jos sellaista tekisimme, puhuisimme törkeätä valhetta.

15. Kansamme on ottanut Jumalan rinnalle muita jumalia. Miksi he eivät esitä heistä mitään selvää todistusta? Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka sepittää valheita Jumalasta?

16. Muistakaa, miten erkanitte heistä ja siitä, mitä he palvelivat Jumalan ohella. - Paetkaa siis luolaan, ja Jumala on osoittava teille armoansa ja antava yrityksenne menestyä.»

17. Olisit voinut nähdä, miten aurinko noustessaan kääntyi oikealle heidän luolastaan ja laskiessaan jätti heidät vasemmalle puolelleen. Ja he makasivat luolan onkalossa. Tämä on eräs Jumalan merkeistä. Kenelle Jumala antaa johdatuksensa, hän kulkee oikeata tietä, mutta ken on kadotettu, hänelle et löydä ketään auttajaa, joka saisi hänet oikealle tielle.

18. Voisit ehkä arvella, että he olivat valveilla, vaikka he nukkuivat, sillä Me annoimme heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen, ja heidän koiransa makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä. Jos sinä olisit katsahtanut heihin, olisit varmasti kääntynyt ympäri ja kiiruhtanut pois, ja mielesi olisi täyttynyt pelolla heidän tähtensä.

19. Ja sitten Me herätimme heidät, jotta he olisivat voineet kysellä toisiltaan. Eräs heistä lausui: »Kauanko olette viipyneet täällä?» He vastasivat: »Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä.» Toiset sanoivat: »Herranne tietää parhaiten, miten kauan olette viipyneet, mutta lähettäkää joku joukostanne kaupunkiin mukanaan nämä rahat. Hän katsokoon, kenellä kaupungin asukkaista on puhtaimpia elintarpeita, ja tuokoon niistä osan tänne. Mutta olkoon hän varovainen älköönkä mainitko teistä kenellekään.

20. Sillä totisesti, jos he teidät saavat valtaansa, he kivittävät teidät kuoliaaksi tai pakottavat kääntymään uskoonsa, ja silloin ette voi enää koskaan tehdä hyvää.»

21. Tällä tavoin Me saatoimme ilmi heidän asiansa, jotta ihmiset, jotka kiistelivät keskenään heistä, tietäisivät, että Jumalan lupaus on tosi ja että viimeisen hetken tulemisesta ei ole epäilystä. He sanoivat: »Pystyttäkää rakennus heidän päällensä! Heidän Herransa tuntee heidät parhaiten. »Ne, jotka olivat määrääviä heidän asioissansa, sanoivat: »Totisesti, me rakennamme moskeijan heidän päällensä.»

22. He sanovat nyt: »Kolme oli heitä (nukkujia), neljäs oli heidän koiransa.» He sanovat myös: »Viisi oli, kuudes oli heidän koiransa.» He arvailevat näkymättömiä asioita ja sanovat: »Seitsemän oli, ja kahdeksas oli heidän koiransa.» Sano: »Herrani tietää parhaiten heidän lukumääränsä, vain harvat tuntevat heidät. Älä kiistele heidän kanssansa niistä paitsi kenties pätevästä syystä, äläkä keneltäkään kysele heidän asioitaan.

23. Äläkä puhu mistään näin: »Totisesti, tämän minä olen tekevä huomenna», lisäämättä: »jos Jumala niin sallii.»

24. Ja milloin ikinä satut sen unohtamaan, niin muista Herraasi ja sano: »Ehkä Herra johdattaa minut tielle, joka on oikeampi kuin tämä.»

25. Ja he viipyivät luolassaan kolmesataa vuotta ja yhdeksän lisäksi.

26. Sano: »Jumala tietää parhaiten, miten kauan he viipyivät. Hänelle kuuluvat taivaitten ja maan salaisuudet. Kuinka oivallinen onkaan Hänen näkönsä ja kuinka oivallinen Hänen kuulonsa. Heillä ei ole ketään suojelijaa paitsi Hän, eikä kukaan tiedä Hänen ratkaisuistaan.»

27. Lue heille, mitä sinulle on ilmoitettu Herrasi kirjasta. Hänen sanaansa ei voida muuttaa, etkä sinä paitsi Häntä löydä mitään turvaa.

28. Ole sävyisä niitä kohtaan, jotka aamuin ja illoin rukoilevat Herraansa halaten Hänen läheisyyttään. Älkööt silmäsi kääntykö pois heistä himoitessaan tämän maallisen elämän koreuksia. Älä myöskään tottele sitä, jonka sydämen Me olemme sulkenut Meitä ajattelemasta, joka on kulkenut himojensa teitä ja jonka pahatteot ylittävät kaikki rajat.

29. Sano: »Totuus on tullut Herraltanne; ken tahansa sitä haluaa uskoa, hän uskokoon, ja ken tahansa tahtoo epäillä, antakaa hänen epäillä. Totisesti, väärämielisiä varten Me olemme valmistanut tulen, joka aitauksena heidät ympäröi. Ja jos he rukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettä, joka on kuin sulaa vaskea ja polttaa heidän kasvonsa. Kauhea on heidän juomansa ja surkea heidän leposijansa.

30. Mutta mitä niihin tulee, jotka uskovat ja harjoittavat hyväntekeväisyyttä, niin me totisesti emme haaskaa sen palkkaa, joka hyvää tekee.

31. Heitä varten ovat autuaat puutarhat, joissa joet virtaavat. Siellä he saavat kantaa kultaisia rannerenkaita ja ovat puettuna vihreihin vaippoihin, jotka ovat hienoa ja paksua silkkiä, ja he istuvat valtaistuimella. Oivallinen on heidän palkkansa ja mitä ihanin heidän leposijansa.

32. Esitä heille vertaus kahdesta miehestä: Me olimme antanut toiselle heistä kaksi viinitarhaa, joita taatelipalmut ympäröivät, ja niiden välille sijoitimme vihreitä vainioita.

33. Kumpikin puutarha tuotti hedelmänsä, eikä siellä ollut mitään vajavaista. Ja puutarhojen uomiin Me johdimme virran.

34. Ja niiden omistajalla oli sadonkorjuun aika. Ja hän lausui naapurilleen keskustellessaan hänen kanssaan: »Totisesti, minulla on enemmän rikkautta kuin sinulla ja olen kunnioitetumpi ihmisten keskuudessa.»

35. Ja hän astui puutarhaansa väärämielisyys sydämessään. Hän sanoi: »En usko, että tämä milloinkaan häviää,

36. enkä myöskään, että viimeinen Hetki koskaan tulee. Mutta jos minun kuitenkin on palattava Herrani luo, olen varmasti löytävä paremman paikan kuin tämä.»

37. Hänen naapurinsa, joka keskusteli hänen kanssaan, vastasi: »Etkö usko Häntä, joka sinut loi tomusta ja sitten siemenestä ja muovaili sinut täydelliseksi ihmiseksi?

38. Minä pidän Häntä Herranani enkä aseta ketään muuta Hänen rinnalleen.

39. Ja miksi et sanonut astuessasi puutarhaasi: (tapahtukoon) mitä Jumala tahtoo. Ilman Hänen apuaan minulla ei ole mitään voimaa. Jos arvelet minun olevan köyhemmän mitä rikkauteen ja lapsiin tulee,

40. niin voi käydä niin, että Herrani antaa minulle parempaa kuin sinun puutarhasi ja lähettää tulen taivaasta sen tuhoksi, niin että se tulee erämaaksi, jossa ei kasva mitään.

41. Tai Hän voi kuivata sen veden, niin ettet saa sitä mistään.»

42. Niinpä tuhoutuikin hänen hedelmäsatonsa, ja hän väänteli käsiään ajatellessaan, mitä kaikkea hän siihen oli kuluttanut; myös puut runkoineen sortuivat maahan, ja hän sanoi: »Voi, jospa en olisi asettanut ketään Herrani rinnalle.»

43. Eikä ollut joukkoa, joka Jumalasta riippumatta olisi häntä auttanut, eikä hän apua saanut.

44. Katso, apu tulee totuuden Jumalalta: Hän on paras palkitsemisessa ja Hän antaa parhaan lopun.

45. Esitä heille myös vertaus tämän maailman elämästä! Se on kuin sade, jonka Me taivaasta alas lähetämme, niin että se imeytyy maan kasveihin, mutta sitten kaikki kuivuu korsiksi, jotka tuuli puhaltaa hajalleen. Jumala on väkevä yli kaiken.

46. Rikkaus ja lapset ovat tämän maailman aarteita, mutta jatkuvat hyvät teot antavat Herrasi edessä paremman palkkion ja toivon.

47. Ja tulee päivä, jolloin Me saatamme vuoret siirtymään ja jolloin näet maan autiona tasankona, ja silloin Me kokoamme heidät yhteen, emmekä ketään heistä unohda.

48. Ja heidät asetetaan järjestynein rivein seisomaan Herrasi eteen, ja Me sanomme heille: »Totisesti, nyt tulette eteemme samanlaisina, joiksi Me teidät alussa loimme, mutta te kuvittelitte, ettemme milloinkaan asettaisi teille määräaikaan

49. Ja sitten otetaan esille kirja, ja sinä näet syntisten pelkäävän sitä, mitä se sisältää. Ja he sanovat: »Voi meitä, millainen kirja tämä onkaan! Siinä ei ole unohdettu pientä eikä suurta, vaan kaikki on siihen merkitty.» Ja silmiensä edessä he näkevät kaiken, mitä ovat tehneet. Herrasi ei tee vääryyttä kenellekään.

50. Kun Me lausuimme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä, niin he kumartuivat kaikki paitsi saatana. Hän oli dzinni ja siksi tottelematon Herransa käskylle. Otatteko siis hänet ja hänen jälkeläisensä suojelijoiksenne mieluummin kuin Minut? He ovat teidän vihollisianne. Onneton on tämä vaihdos väärämielisille.

51. En kutsunut heitä todistajina läsnäolemaan taivaita ja maata luodessani enkä heitä itseänsäkään luodessani. En myöskään kutsunut kansan viettelijöitä ojentamaan minulle auttavaa kättänsä.

52. Ja kun se päivä tulee, jolloin Hän sanoo: »Kutsukaa nyt niitä, joita kuvittelette vertaisikseni!» ja he kutsuvat, niin nämä eivät heille vastaa, koska Me nostamme kuolettavan vihan heidän välillensä.

53. Syntiset näkevät tulen ja tietävät, että heidät syöstään siihen, eivätkä he löydä paikkaa, minne pelastautua.

54. Ja totisesti, tässä Koraanissa Me olemme ihmissuvulle erilaisin vertauksin selittänyt kaiken, mutta ihminen on luotujen joukossa suurin kiistelijä.

55. Mikään ei estä ihmisiä uskomasta, saatuaan johdatuksen, eikä anomasta anteeksiantoa Herraltansa ennen kuin muinaisten kansojen kohtalo toistuu heillekin ja tuskantuomio lankeaa heille heidän silmiensä edessä.

56. Emme Me lähettiläitä muuta varten lähettänyt kuin ilosanomain tuojiksi ja varoittajiksi, mutta epäuskoon antautuneet kiistelevät valheellisin puhein väärentääkseen siten totuuden. Ja he pitävät Minun merkkejäni ja heidän varoittamistaan leikkinä.

57. Kuka on väärämielisempi kuin se, joka kääntyy pois, kun häntä muistutetaan Herransa merkeistä, ja unohtaa, mitä hänen kaksi kättänsä ovat tehneet? Totisesti, Me olemme pannut verhot heidän sydäntensä ylle, jotta he eivät sitä ymmärtäisi, ja olemme sulkenut heidän korvansa. Ja jos sinä kutsut heitä oikealle tielle, he eivät konsanaan anna itseänsä opastaa.

58. Herrasi on kaikkein anteeksiantavaisin, laupeuden haltija. Jos Hän olisi käynyt heihin käsiksi heidän tekojensa mukaan, Hän olisi jouduttanut heidän tuomiotaan. Mutta heille on määrätty hetkensä, jota he eivät kykene välttämään.

59. Ja kun Me hävitimme ne kaupungit, joiden asukkaat olivat tehneet syntiä, se tapahtui siksi, että olimme määrännyt niiden hävityksen hetken.

60. Ja Mooses lausui nuorelle palvelijalleen: »En pysähdy ennen kuin saavutan kahden meren yhtymiskohdan, vaikka saisin kulkea vuosikausia.»

61. Mutta kun he saavuttivat yhtymiskohdan, he unohtivat kalansa, niin että se löysi tiensä mereen aukon kautta.

62. Kun he sitten olivat päässeet siitä ohi, Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.»

63. Palvelija vastasi: »Huomasitko mitään, kun lepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuin saatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereen perin ihmeellisellä tavalla.»

64. Mooses sanoi: »Tuolla on paikka, jota etsimme.» Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään.

65. Perillä he tapasivat erään palvelijamme, jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa viisauttamme.

66. Mooses sanoi hänelle: »Saanko minä seurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?»

67. Hän vastasi: »Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani.

68. Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun tietämykseni ei käsitä?»

69. Mooses lausui: »Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Jumala niin sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa.»

70. Hän vastasi: »Jos siis minua seuraat, älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.»

71. Sitten he kulkivat tietään, kunnes astuivat erääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Mooses kysyi: »Teetkö siihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti, oletpa menetellyt perin omituisesti.»

72. Toinen vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?»

73. Mooses sanoi: »Älä soimaa minua siitä, minkä unohdin, äläkä tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.»

74. Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Mooses sanoi: »Oletko surmannut viattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti, olet tehnyt pahan työn.»

75. Hän vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?»

76. Mooses sanoi: »Jos minä tämän jälkeen sinulta vielä jotakin kyselen, älä minua enää opasta. Olet saanut minulta riittävän anteeksipyynnön.»

77. Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraakseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä työpalkan.»

78. Toinen vastasi: »Tässä tulee meille ero. Annan nyt sinulle selityksen siitä, mitä et kyennyt odottamaan.

79. Vene kuului köyhille ihmisille, jotka raatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdisti kuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet.

80. Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja me estimme hänet tekemästä heille väkivaltaa kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan.

81. Samalla me toivoimme, että heidän Herransa antaisi heille hänen asemestaan pojan, joka olisi viattomampi ja lähempänä armoa.

82. Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätä kaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä et kyennyt odottamaan.»

83. Ihmiset kyselevät sinulta myös tietoja Kaksisarvisesta. Sano: »Olen kertova teille jotakin hänestä.»

84. Totisesti, Me perustimme hänen maallisen valtansa ja annoimme hänelle kaikkia apuneuveja.

85. Hän eteni yhtä suuntaa, kunnes saapui sinne, missä aurinko laskee, ja

86. näki sen laskevan kuumaan lähteeseen, ja hän tapasi lähistöllä ihmisiä.

87. Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voit tuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.» Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä.

88. Mutta sitä, joka uskoo ja tekee hyvää, odottaa runsas palkka, ja lempeällä äänellä Me annamme hänelle käskymme.»

89. Sitten hän kulki toista suuntaa,

90. kunnes saapui paikkaan, jossa aurinko nousee, ja huomasi sen nousevan ihmisten yli, joille Me emme ollut antanut mitään varjosuojaa auringon puolelle.

91. Näin oli asia. Je Me tiesimme täydellisesti, miten hänen laitansa oli.

92. Sitten hän kulki vielä yhtä suuntaa, kunnes saapui kahden kalliomuurin väliseen laaksoon ja

93. tapasi näiden vuorten takana ihmisiä, jotka saattoivat tuskin ymmärtää ainoatakaan sanaa.

94. He sanoivat: »Oi Kaksisarvinen, totisesti, Goog ja Maagog levittävät pahaa maan päällä; onko meidän suoritettava sinulle veroa sillä ehdolla, että rakennat muurin heidän ja meidän välillemme?»

95. Hän vastasi: »Se (valtakunta veroineen), minkä Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, joten riittää, kun autatte minua työvoimalla, niin että voin rakentaa lujan muurin teidän ja heidän välilleen.

96. Tuokaa minulle rautamöhkäleitä.» (Niitä tuotiin) kunnes hän oli täyttänyt kummankin vuoren välissä olevan solan. Hän sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkui kuin tuli. Sitten hän sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia, jotta voin valaa sen kaiken yli.»

97. Silloin he (maahantunkijat) eivät pystyneet kiipeämään sen ylitse eivätkä kaivautumaan alitse.

98. Hän sanoi vielä: »Tämä on Herrani suoma armo, mutta kun Herrani lupaus käy toteen, silloin Hän on murentava sen maan tomuksi, sillä Herrani lupaus on tosi.»

99. Ja sinä päivänä Me annamme joidenkuiden heistä törmätä toisia vastaan. Silloin puhalletaan pasuunoihin ja Me kokoamme heidät kaikki yhteen.

100. Ja sinä päivänä Me avaamme helvetin kauhistuttavana näkynä uskottomille.

101. Heidän silmänsä olivat verhotut Minun varoituksiltani, eivätkä he myöskään voineet niitä kuulla.

102. Luulevatko uskottomat, että he voivat suojelijoikseen ottaa palvelijoitani Minun sijastani? Totisesti, Me olemme valmistanut helvetin uskottomien asuinpaikaksi.

103. Sano: »Ilmoitanko teille, ketkä tekojensa vuoksi joutuvat pahimmin häviölle?»

104. Ne ovat niitä, joiden ponnistelut tämän maailman elämässä ovat menneet hukkaan, vaikka he luulevat tekevänsä hyvää.

105. Ne ovat niitä, jotka eivät usko Herransa merkkeihin eivätkä Hänen tulemiseensa. Siksi ovat myös heidän tekonsa mitättömiä, niin että Me emme niitä vaa'assa punnitse ylösnousemuksen päivänä.

106. Senvuoksi heidän palkkansa on oleva helvetti, koska he olivat uskottomia ja koska he pitivät Minun merkkejäni ja lähettiläitäni pilkkana.

107. Totisesti, niiden asuinpaikoiksi, jotka uskovat ja jotka suorittavat hyviä tekoja, tulevat autuaat puutarhat.

108. Siellä he saavat alati asua eivätkä halua paikkaansa vaihtaa.

109. Sano: »Jos meri muuttuisi musteeksi Herrani sanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennen kuin Herrani sanat loppuisivat, vieläpä vaikka lisäisimme siihen toisen yhtä suuren meren.»

110. Sano edelleen: »Minä olen ainoastaan teidän kaltaisenne ihmisolento, mutta minulle on ilmoitettu, että teidän Jumalanne on Yksi Jumala. Ken tahansa siis toivoo kohtaavansa Herransa, suorittakoon hyviä tekoja älköönkä ketään muuta palvoko niinkuin Herraansa.»

SISÄLLYS