26. Runoilijoiden Suura


JOHDANTO:

KAHDESKYMMENES KUUDES SUURA: Runoilijat (Ash-Shuárâ) Ilmoitettu Mekassa (227 jaetta )

Ash-Shuárâ, »Runoilijat», saa nimensä jakeesta 224 ja seur., joissa tehdään selvä ero runoilijoitten ja profeetan välillä; sanovathan runoilijat sellaista, mitä he eivät tosissaan tarkoita, kun taas profeetta panee täytäntöön sitä, mitä hän saarnaa. Pakanalliset arabialaiset ja heidän runoilijansa uskoivat runollisen innoituksen dzinnien (henkiolentojen) herättämäksi.

Tässä kerrotaan monen aikaisemman profeetan elämästä lohdutukseksi uskovaisille vainon aikana ja vakuutetaan, että vainotuksi joutuminen ei ole mitään uutta Jumalan lähettiläälle ja että vainoojat aina lopulta saavat rangaistuksensa. Siinä myöskin osoitetaan, että kaikki Jumalan lähettiläät ovat tulleet tuomaan samaa sanomaa.

Tämä kuuluu Mekassa ilmoitettujen suurojen keskiryhmään, paitsi jakeet 224-227, jotka on ilmoitettu Medinassa.

Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

1. Taa, Siin, Miim. (Laupias, kuuleva, tietävä Jumala.)

2. Nämä ovat säkeitä Ilmestyksen kirjasta.

3. Joudutko epätoivoon, koska he eivät tahdo uskoa?

4. Jos olisimme tahtonut, olisimme voinut lähettää heille taivaasta merkin, jonka edessä heidän niskansa olisivat taipuneet.

5. Jokaisen uuden merkin tullessa laupiaalta Armahtajalta he kääntävät selkänsä.

6. Nyt he tosin hylkäävät ne valheena, mutta totuus, jolle he ovat ilkkuneet, on pian heidät yllättävä.

7. Eivätkö he katso maata; kuinka monenlaista ja oivallista Me olemmekaan siinä kasvattanut!

8. Totisesti, tässä on heille merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

9. Totisesti Hän, Herrasi, on mahtava, armollisin.

10. Muista, miten Herrasi kutsui Mooseksen sanoen: »Mene väärämielisen kansan

11. faraon kansan luokse. Ehkä se on pahasta luopuva.»

12. Hän vastasi: »Herra, pelkään heidän minut vääräksi väittävän;

13. rintaani ahdistaa eikä kieleni ole nopea puhumaan. Sentähden nouda Aaron avustajakseni!

14. Olen myös rikkonut heitä vastaan, niin että pelkään heidän surmaavan minut.»

15. Herra sanoi: »Sitä älä pelkää. Lähtekää kumpikin viemään merkkejämme; totisesti, Me olemme teidän tykönänne ja kuulemme.

16. Menkää siis faraon eteen ja sanokaa: »Totisesti, Me olemme tuomassa maailmojen Herran sanaa,

17. että päästäisit israelilaiset meidän mukanamme.»

18. Farao vastasi: »Emmekö me sinua lapsena kasvattaneet keskuudessamme, ja etkö viettänyt luonamme useita elämäsi vuosia?

19. Mutta sinä teit rikoksen, ja olet perin kiittämätön.»

20. Hän vastasi: »Tein sen silloin, kun vielä olin oikeata ymmärrystä vailla.

21. Niin pakeninkin luotanne, koska pelkäsin teitä, mutta sitten on Herra antanut minulle viisautta ja tehnyt minusta sanansaattajansa.

22. Mutta sitäkö minulle muistutat suosionasi, että olet orjuuttanut israelilaiset?»

23. Farao sanoi: »Kuka on se »maailmojen Herra»?

24. Mooses vastasi: »Hän on taivaitten ja maan ja kaiken näiden välillä olevan Herra, jos se teitä vakuuttaa.»

25. Ja Farao lausui ympärillä oleville: »Ettekö kuule?»

26. Mooses sanoi: »Hän on teidän ja esi~isienne Herra.»

27. Farao lausui: »Totisesti, sananjulistaja, joka on luoksenne lähetetty, on hullu mies.»

28. Mooses sanoi edelleen: »Hän on idän ja lännen ja kaiken näiden välillä olevan Herra; jospa sen vain käsittäisitte.»

29. Farao sanoi: »Jos otat jumalaksesi jonkun muun kuin minut, panen sinut vankien joukkoon.»

30. Mooses vastasi: »Entä, jos tuon sinulle ilmeisen todistuksen?»

31. Hän sanoi: »Tuo se, jos olet totuudessa.»

32. Silloin Mooses heitti sauvansa maahan, ja katso, se muuttui käärmeeksi.

33. Sitten hän ojensi kätensä, ja katso, se näytti katsojista vaikealta.

34. Silloin farao lausui ympärillään oleville päämiehille: »Totta tosiaan, hän on taitava velho,

35. joka noituudellaan tahtoo karkoittaa teidät maastanne Mitä siis neuvotte?»

36. He vastasivat: »Anna hänen veljinensä odottaa ja lähetä sanansaattajia kaupunkeihin

37. noutamaan eteesi kaikki etevät taikurit.

38. Kun sitten taikurit oli määräpäivänä koottu tiettyyn paikkaan,

39. niin kansalle ilmoitettiin: »Kerääntykää tekin paikalle,

40. jotta voimme seurata taikureita; ehkä he voittavat.»

41. Kun taikurit olivat saapuneet, he lausuivat faraolle: »Saammeko palkinnon, jos voitamme?»

42. Hän vastasi: »Saatte, ja totisesti kuulutte lähimpieni joukkoon.»

43. Mooses lausui heille: »Heittäkää maahan, mitä teillä on heittämistä!»

44. Niin he heittivät maahan köytensä ja sauvansa ja sanoivat: »Totisesti, faraon voimalla voitamme.»

45. Silloin Mooses heitti maahan oman sauvansa, ja katso, se nieli kaiken, mitä he olivat loihtineet esiin.

46. Silloin taikurit lankesivat maahan kumartaen.

47. He sanoivat: »Me uskomme maailmojen Herraan,

48. Mooseksen ja Aaronin Herraan.»

49. Farao lausui: »Uskotteko te häneen, ennen kuin minä sen sallin? Varmasti hän on päämiehenne, joka on teille opettanut noituutta, mutta sen te tulette näkemään. Totisesti, hakkautan poikki teidän kätenne ja jalkanne vastakkaisilta puolilta ja naulitsen teidät ristiin kaikki tyynni.»

50. He vastasivat: »Se ei ole pahaksi; sillä palaamme totisesti Herramme luokse.

51. Toivomme hartaasti, että Herra antaa meille syntimme anteeksi, koska olemme ensimmäisiä, jotka uskovat.»

52. Me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lähde matkaan yöllä palvelijoitteni kanssa, sillä teitä varmasti ajetaan takaa.»

53. Mutta farao lähetti sanansaattajia kaupunkeihin, ja he sanoivat.

54. Totisesti, näitä ihmisiä on vain pieni joukko,

55. ja katso, he ovat meille vihaisia,

56. mutta meitä on valpas, asekuntoinen joukko.»

57. Niin Me saimme heidät lähtemään puutarhoista ja lähteiden luota,

58. aarteittensa äärestä ja upeista asunnoistaan.

59. Niin tapahtui, mutta tämän kaiken Me annoimme perinnöksi israelilaisille Kanaanin maassa.

60. Sitten he seurasivat israelilaisia auringon noustessa,

61. jolloin kumpikin sotajoukko näki toisensa ja Mooseksen seuralaiset sanoivat: »Totisesti, meidät oh yllätetty.»

62. Mutta Mooses lausui: »Ei suinkaan. Totisesti, Herra on minun kanssani, ja Hän on ohjaava minua.»

63. Ja me ilmestyimme Moosekselle sanoen: »Lyö sauvallasi merta!» Silloin meri jakautui kahtia, niin että kummallakin puolella kohosi kuin vesiseinä.

64. Sitten annoimme toisten lähestyä paikkaa.

65. Ja Me pelastimme Mooseksen ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan.

66. Mutta Me hukutimme nuo toiset.

67. Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat ihmiset eivät usko.

68. Totisesti Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

69. Kerro heille myös Aabrahamin tarina.

70. Kun hän puhui isälleen ja kansalleen: »Ketä te palvelette?»

71. he vastasivat: »Me palvelemme jumalankuvia ja aiomme pysyä niille uskollisina.»

72. Hän kysyi: »Kuulevatko ne, kun te niitä rukoilette?

73. Tai onko niistä teille hyötyä tai vahinkoa?»

74. He vastasivat: »Ei, mutta näimme esi-isiemme niin tehneen.»

75. Hän sanoi: »Oletteko sitten ajatelleet, mitä te oikeastaan palvelette,

76. te ja teidän muinaiset esi-isänne?

77. Sillä totisesti, ne ovat minun vihollisiani kaikki tyynni; mutta ei maailmojen Herra,

78. Hän, joka minut loi ja antoi sitten johdatuksensa.

79. Hän joka antaa minulle syötävää sekä juotavaa.

80. Ja sairastaessani Hän parantaa minut.

81. Hän, joka saattaa minut kuolemaan ja sitten antaa minulle elämän.

82. Ja joka toivoni mukaan antaa anteeksi syntini tuomiopäivänä.

83. Herra! Suo minulle viisautta ja liitä minut hyvien joukkoon!

84. Jätä minusta totuuden maine tuleviin sukupolviin

85. ja tee minusta autuuden tarhan perillinen.

86. Anna anteeksi isälleni, sillä totisesti hän on harhassa.

87. Älä saata minua häpeään ylösnousemuksen päivänä,

88. päivänä, jolloin ei rakkaudesta eikä pojista ole mitään hyötyä,

89. paitsi sille, joka lähestyy Jumalaa hartain sydämin.»

90. Puutarha avautuu niille, jotka pahaa karttavat,

91. mutta eksyneiden eteen ilmaantuu helvetti.

92. Heille sanotaan: »Missä ovat ne, joita te palvelitte

93. Jumalan sijasta? Voivatko he teitä auttaa tai edes itseänsä suojella?»

94. Heidät heitetään helvettiin, sekä heidät että ne, jotka eksyivät,

95. ja saatanan sotajoukko, kaikki tyynni.

96. Siellä he kiistelevät keskenänsä ja sanovat:

97. »Jumalan nimessä, olemme todellakin olleet ilmeisen harhan vallassa,

98. kun me pidimme teitä maailmojen Herran vertaisina.

99. Juuri syntiset johtivat meidät harhaan.

100. Ja nyt meillä ei ole ketään auttajaa,

101. eikä yhtäkään tosi ystävää.

102. Jos saisimme vielä palata elämään, tulisimme uskovaisiksi.»

103. Totisesti, tässä on opetus, mutta useimmat heistä eivät usko.

104. Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

105. Nooan kansa piti lähettiläitä valehtelijoina.

106. Nooa, heidän heimolaisensa, sanoi heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?

107. Totisesti, minä olen teille luotettava sananjulistaja.

108. Sentähden palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.

109. Teiltä en pyydä siitä mitään palkkaa. Minun palkkani on itse maailmaan valtiaan luona.

110. Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua!»

111. He vastasivat: »Pitäisikö meidän uskoa sinua, kun vain halvimmat ihmiset sinua seuraavat?»

112. Hän sanoi: »Ei minun tarvitse tietää, mitä on heidän tekojensa takana.

113. Heidän tutkimisensa on yksin Herran asia, jospa sen ymmärtäisitte!

114. Minä en aio karkoittaa uskovaisia luotani.

115. Olen vain julkinen varoittaja.»

116. He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeä, oi Nooa, niin sinut varmasti kivitetään.»

117.Hän rukoili:»Herra, tosiaankin on kansani minut hylännt.

118. Sentähden tuomitse Sinä minut ja heidät ja pelasta minut sekä minua seuraavat uskovaiset.»

119. Silloin Me pelastimme hänet ja hänen kanssansa olleet keräämällä kaikki arkkiin.

120. Sitten Me hukutimme muut.

121. Totisesti, tässä on tunnusmerkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

122. Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

123. Myös Aadin heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.

124. Heidän heimolaisensa Huud puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?

125. Totisesti, minä olen luotettava sananjulistaja teille.

126. Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua.

127. En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa. Minun palkkani on yksin maailmojen valtiaan huostassa.

128. Rakennatteko turhan tähden joka kukkulalle muistomerkin?

129. Te pystytätte linnoituksia, ikäänkuin ette koskaan kuolisi.

130. Ja kun te puututte ihmisiin, niin teette sen kuin väkivaltaiset.

131. Palvelkaa siis Jumalaa ja totelkaa minua.

132. Palvelkaa Häntä, joka on teille suonut kaiken.

133. Hän on lahjoittanut teille runsaasti karjaa ja perillisiä,

134. puutarhoja ja lähteitä.

135. Todella pelkään tuomion lankeavan päällenne suurena päivänä.»

136. He sanoivat: »Emme välitä siitä, varoitatko meitä vai jätätkö varoittamatta.

137. Tämä kaikki on vain muinaistaru,

138. eikä meitä rangaistus odota.»

139. Siten he hylkäsivät hänet, ja siksi Me hävitimme heidät. Totisesti, tässä on opetus, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

140. Herrasi on Mahtava, Armelias.

141. Myös Tamuudin heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.

142. Heidän heimolaisensa Saalih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?»

143. Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.

144. Siksi palvelkaa Jumalaa ja totelkaa minua!

145. En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, sillä minun palkkani on yksin maailmojen Herran huomassa.

146. Tahdotteko saada turvassa jatkaa nykyistä elämäänne?

147. Puutarhoissa ja lähteitten äärillä,

148. viljapelloilla ja hienohedelmäisten palmujen luona,

149. hakattuanne suurella taidolla asuntonne kallioihin.

150. Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua,

151. älkääkä noudattako syntisten kutsuja.

152. He levittävät maassa villitystä eivätkä totuutta rakenna.»

153. He sanoivat: »Sinä kuulut itse lumottuihin.

154. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen. Näytä meille sentähden tunnusmerkkisi, jos olet tosissasi.»

155. Hän vastasi: »Tässä on naaraskameeli, sillä on juottovuoronsa, aivan kuin teillä itsellännekin on määräaikoina vuoronne juoda.

156. Älkää siis vahingoittako sitä, ettei suuren päivän tuomio lankeaisi päällenne.»

157. Kuitenkin he katkaisivat sen polvijänteet, mutta saivat katua sitä.

158. Sillä rangaistus saavutti heidät. Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

159. Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

160. Myöskin Lootin kansa piti lähettiläitä valehtelijoina.

161. Heidän heimolaisensa Loot puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?

162. Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.

163. Sentähden pelätkää Jumalaa ja totelkaa minua!

164. En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, sillä palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.

165. Kuinka saatattekaan lähestyä kaiken maailman miehiä,

166. ja hylkiä vaimojanne, jotka Jumala on teille antanut? Ei, te olette irstaisia ihmisiä.»

167. He uhkasivat: »Totisesti, ellet jo herkeä, Loot, niin sinut varmasti karkoitetaan.»

168. Hän lausui: »Totisesti, minä kammoksun teidän tekojanne.

169. Herra, pelasta minut ja omaiseni heidän hankkeistaan.»

170. Niin Me pelastimme hänet ja hänen perheensä

171. lukuunottamatta vanhaa naista, joka jäi heistä jälkeen.

172. Sitten tuhosimme nuo toiset perinpohjin.

173. Me annoimme sateen langeta heidän päällensä; se oli hirvittävä noille varoituksen saaneille.

174. Totisesti, tässä on tunnusmerkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

175. Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

176. Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina.

177. Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa?

178. Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja.

179. Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua.

180. En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa.

181. Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin.

182. Punnitkaa myös oikealla puntarilla.

183. Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.

184. Pelätkäå Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»

185. He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa.

186. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan.

187. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»

188. Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»

189. Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.

190. Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

191. Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.

192. Totisesti, tämä Koraani on ylhäältä, maailmojen Herralta tullut sanoma.

193. Sen mukana on tullut uskollinen henki

194. sydämeesi, jotta olisit yksi niistä, jotka varoittavat

195. selvällä arabiankielellä.

196. Totisesti, tästä on jo muinaisissa kirjoituksissa.

197. Eikö siinä ole heille merkki, jotta Israelin kirjanoppineet sen ymmärtäisivät?

198. Ja jos olisimme ilmaissut sen jollekulle muukalaiselle

199. ja tämä olisi julistanut sen heille, he eivät olisi sittenkään uskoneet.

200. Tällä tavoin Me muokkaamme syntisten sydämiä,

201. vaikka he eivät usko ennenkuin näkevät tuskallisen rangaistuksen.

202. Se on yllättävä heidät kaikki, kun he eivät aavistakaan.

203. Silloin he sanovat: »Myönnetäänkö meille ollenkaan armonaikaa?»

204. Koettavatko he siis jouduttaa Meidän tuomiotamme?

205. Uskotko, että vaikkapa annamme heidän nauttia jonkun vuoden,

206. ja heille senjälkeen tulee se, millä heitä on uhattu,

207. heitä vähääkään hyödyttää se, mistä ovat nauttineet?

208. Emme ole hävittänyt ainoatakaan kaupunkia lähettämättä sille varoittajia

209. muistuttamaan. Katso, Me emme ole väärämielinen.

210. Eivät pahat henget ole tuoneet sitä (Koraania) maan päälle.

211. Se ei heitä hyödytä, eivätkä he pysty siihen.

212. Totisesti, he eivät saata edes kuunnella sitä.

213. Siksi älä rukoile muita jumalia Jumalan ohella, muuten kuulut niihin, joita kohtaa tuomio.

214. Varoita myös läheisiä sukulaisiasi.

215. Ja sulje hyvyyteesi ne uskovaiset, jotka sinua seuraavat.

216. Jos he eivät sinua tottele, sano silloin: »Totisesti, en vastaa teidän teoistanne.»

217. Luota kaikkivaltiaaseen, kaikkein armollisimpaan.

218. Häneen, joka näkee sinut, kun nouset rukoilemaan,

219. ja joka havaitsee askeleesi niiden keskuudessa, jotka kumartavat.

220. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkitietävä.

221. Kerronko teille, kenen päälle pahat henget laskeutuvat?

222. Ne laskeutuvat jokaisen valheellisen ja syntisen päälle

223. ja kuiskuttelevat heidän korviinsa, mutta useimmat heistä ovat pettureita,

224. ja eksyneet seuraavat sellaisia, kuten runoilijoitakin.

225. Etkö näe heidän harhailevan joka laaksossa, poissa järjiltään.

226. Ja että he puhuvat sellaista, mitä eivät tee.

227. Lukuunottamatta niitä heistä, jotka uskovat ja tekevät hyvää ja ahkerasti rukoilevat Jumalaa ja jotka puolustautuvat, kun heitä on sorrettu. Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä, saavat pian tietää, millaiseen määränpäähän heidän on saavuttava.

SISÄLLYS