Islamin moraalijärjestelmä
Islam on julistanut joitakin universaaleja ihmisen perusoikeuksia,
joita tulee noudattaa ja kunnioittaa kaikissa olosuhteissa. Näitä
oikeuksia vaaliessaan islam ei tarjoa ainoastaan juridisia takeita,
vaan myös erittäin tehokkaan moraalijärjestelmän. Mikä tahansa sellainen,
mikä edistää yksilön tai yhteiskunnan hyvinvointia, on moraalisesti
hyvää islamissa ja mikä tahansa vahingollinen asia on moraalisesti
pahaa. Islam pitää niin tärkeänä rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä
kohtaan, että se varoittaa liioitellusta formalismista. Koraanista
voimme lukea:
-
- "Hurskautta ei ole se, että käännätte
kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita oavt ne, jotka uskovat
Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin Pyhään kirjaan ja
profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen,
orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi
sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään
jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa,
vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka
ovat vanhurskaita, niin nämä ovat jumalaapelkääväisiä."

(Koraani 2:177)
Nämä jakeet antavat meille kauniin kuvauksen hyveellisestä ja jumalaapelkäävästä
ihmisestä. Hänen tulee totella hyödyllisiä sääntöjä, mutta tärkeintä
on rakkaus Jumalaan ja kanssaihmisiin.
Seuraavassa on neljä pääkohtaa:
- Uskomme tulee olla tosi ja vilpitön.
- Meidän tulee olla valmiit osoittamaan se todeksi tekemällä
hyviä tekoja lähimmäisillemme.
- Meidän tulee olla hyviä kansalaisia ja tukea sosiaalisia
organisaatioita.
- Oman sielumme on oltava luja ja järkkymätön kaikissa olosuhteissa.
Tämä on normi, jonka mukaan kaikki käyttäytyminen arvioidaan ja
luokitellaan hyväksi tai huonoksi. Islam pyrkii osoittamaan ihmiselle,
että se on Jumala, jonka kanssa hän on tekemisissä, ja Jumala näkee
hänet aina ja kaikkialla. Hän voi piiloutua koko maailmalta, mutta
ei Jumalalta. Hän voi huijata kaikkia ihmisiä, mutta ei Jumalaa.
Hän voi paeta ketä tahansa, mutta Jumalaa ei. Asettamalla Jumalan
mielisuosion ihmisen elämän päämääräksi islam on siis saattanut
voimaan korkeimmat ajateltavissa olevat moraalinormit. Tämä avaa
ihmisen moraaliselle kehitykselle rajattomat mahdollisuudet. Koska
jumalallinen ilmoitus on ensisijainen islamin tiedonlähde, se antaa
moraalinormeille pysyvyyttä ja vakautta, tarjoten kohtuullisen liikkumavaran,
mutta estäen väärentelyt, villit variaatiot ja moraalisen horjuvuuden.
Rakkaus Jumalaan ja Hänen pelkonsa on islamissa kaiken toiminnan
pohja, joka saa ihmiset seuraamaan moraalista lakia, vaikka heihin
ei kohdistuisi mitään ulkoista painetta. Jumalaan ja Tuomiopäivään
uskominen antaa islamissa ihmiselle voimia ja kyvyn vilpittömästi
ponnistella moraalinsa puolesta. Islam ei yritä luoda joitakin
uusia moraalisia arvoja eikä vähentää tunnustettujen eettisten
normien tärkeyttä; se ei liioin yritä perusteettomasti ylikorostaa
joitakin niistä tai väheksyä toisia. Se ottaa huomioon kaikki
tunnustetut moraaliarvot ja tasapainoisella tavalla sovittaa ne
osaksi kokonaisvaltaista elämänkatsomustaan. Se avartaa tilaa
ihmisen yksityiselle ja yhteisölliselle elämälle - hänen perhe-elämälleen,
käyttäytymiselleen kansalaisena sekä hänen poliittiselle, taloudelliselle,
juridiselle, koulutukselliselle ja sosiaaliselle toiminnalleen.
Se kattaa hänen elämänsä kodista yhteiskuntaan, ruokapöydästä
taistelukentälle, tosiaankin kirjaimellisesti kohdusta hautaan.
Mitään elämänaluetta ei toisin sanoen ole jätetty islamin moraaliperiaatteiden
soveltamisen ulkopuolelle. Se asettaa moraalin etusijalle ja takaa,
että elämään kuuluvia asioita eivät ohjaa halut ja omat pyyteet,
vaan eettiset normit.
Islam määrää ihmiselle elämäntavan, joka perustuu kaikelle hyvälle
ja joka on vapaa kaikesta pahasta. Se kehottaa ihmisiä, paitsi
olemaan hyveellisiä, myös levittämään hyveitä ja kitkemään paheita,
kutsumaan hyvään sekä kieltämään pahan. Se tahtoo omantunnon ratkaisujen
vallitsevan, jotteivat paheet kukoistaisi moraalisten arvojen
kustannuksella. Tälle kutsulle kuuliaisista muodostuu muslimien
yhteisö. Tämän yhteisön (ummah) muodostamisen ainoa tarkoitus
on järjestäytynyt pyrkimys kehottaa hyvään ja puolustaa sitä sekä
kieltää paha ja tukahduttaa se. Seuraavassa esitellään joitakin
islamin perustavia moraaliperiaatteita muslimin elämän eri alueilta.
Ne kattavat suuren osan muslimin moraalikäyttäymistä ja sosiaalisia
velvollisuuksia.
JUMALANPELKO:
Koraani nimeää tämän muslimin tärkeimmäksi ominaisuudeksi.
-
- "Arvokkain teistä Jumalan tykönä on
se, joka parhaiten pitää huolen velvollisuudestaan."

(Koraani 49:13)
Nöyryys, vaatimattomuus, mielihalujen ja intohimojen hillitseminen,
totuudellisuus, vilpittömyys, kärsivällisyys, järkkymättömyys ja
uskollisuus ovat niitä moraaliarvoja, joita kerta kerran jälkeen
korostetaan Koraanissa. Lue esim. seuraavat jakeet:
"Ja Jumala rakastaa kestäviä." (3:145)
"Ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi,
joka on yhtä ääretön kuin taivaat ja maa, ja on valmistettu jumalaapelkääväisille,
jotka antavat uhrilahjoja sekä varakkaina että köyhinä ollessaan,
jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Jumala
rakastaa niitä, jotka hyvää tekevät." (3:132-133)
"Oi poikani, suorita rukouksesi, kehoita hyvän tekemiseen ja kiellä
pahat teot sekä pysy lujana, mitä tahansa sinulel sattuukin. Näin
on todella vakavasti määrätty. Älä ole ylpeä ihmisiä kohtaan, äläkä
vaella maassa pöyhkeänä. Totisesti, Jumala ei rakasta omahyväistä
kerskuria." (3:17-18)
Tavalla, joka tiivistää muslimin moraalisen käyttäytymisen,
profeetta sanoi: "Herrani on antanut minulle kymmenen määräystä:
olla aina tietoinen Jumalasta, sekä yksin että julkisesti, puhua
oikeudenmukaisesti olinpa vihainen tai tyytyväinen, osoittaa kohtuullisuutta
olinpa rikas tai köyhä, uudistaa ystävyys niiden kanssa, jotka
ovat sen rikkoneet, että hiljaa oloni täyttyy ajatuksista, että
katseeni sisältää kehotuksen ja että käsken siihen, mikä on hyvää."
SOSIAALISET VELVOLLISUUDET
Islamin opetus sosiaalisista velvollisuuksista perustuu hyvyyteen
ja toisten huomioon ottamiseen. Koska puhtaasti yleisluontoinen
kehotus olla hyvä helposti unohtuu konkreettisissa tilanteissa,
islam pitää tärkeänä sosiaalista toimintaa ja määrittää eri tilanteisiin
käyvät velvollisuudet ja oikeudet. Vuorovaikutussuhteiden laajenevassa
ympyrässä ovat siis ensiksi velvollisuudet omaa perhettä kohtaan:
sukulaisia, miestä tai vaimoa ja lapsia - ja sen jälkeen muita
sukulaisia, naapureita, ystäviä ja tuttavia, orpoja ja leskiä,
yhteiskunnan vähäosaisia, muita muslimeja, kaikkia kanssaihmisiä
sekä eläimiä kohtaan.
VANHEMMAT
Vanhempien kunnioittamista ja palvelemista painotetaan voimakkaasti
islamissa ja se on hyvin tärkeä osa muslimin uskon ilmenemistä.
"
"Ja Herrasi on määrännyt, että palveletet yksin Häntä, ja teidän
tulee tehdä hyvää vanhemmillenne. Jos toinen heistä tai molemmat
saavuttavat korkean iän sinun luonasi, älä halveksi äläkä soimaa
heitä, vaan puhuttele heitä kunnioittavasti." (17:23-24)
MUUT SUKULAISET
-
- "Tee sukulaisillesi oikeutta, samoin
tarvitseville ja vaeltajille, mutta älä antaudu tuhlailuun."

(Koraani 17:26)
NAAPURIT
Profeetta (SAAS) on sanonut: "Se ei ole yksi uskovista, joka täyttää
vatsansa naapurinsa jäädessä nälkäiseksi" ja "Se ei ole yksi uskovista,
jonka naapurit eivät ole turvassa hänen loukkaavalta käytökseltään".
Koraanin ja Sunnan mukaan muslimin moraalinen vastuu ei koske
vain hänen vanhempiaan, sukulaisiaan ja naapureitaan, vaan ulottuu
koko ihmiskuntaan, eläimiin sekä hyödyllisiin puihin ja kasveihin.
Lintujen tai muiden eläinten metsästys vain huvin vuoksi on esimerkiksi
kiellettyä. Samoin kiellettyä on hakata hedelmäpuita tai kasveja,
jos se ei ole aivan välttämätöntä. Eettisille perusperiaatteille
islam siis rakentaa moraalijärjestelmän, jonka avulla ihmiskunta
voi käyttää potentiaaliaan parhaimmalla tavalla. Islam puhdistaa
sielun egoismista, tyranniasta, kevytmielisyydestä ja hillittömyydestä.
Se synnyttää jumalaapelkääviä ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet
ihanteeseensa, ovat hurskaita, raittiita, kurinalaisia ja ehdottomia,
mitä valheeseen tulee.
Se tuo mukanaan moraalisen vastuun ja opettaa ihmiselle itsehillintää.
Se johtaa hyvyyteen, anteliaisuuteen, armeliaisuuteen, myötätuntoon,
rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja totuudellisuuteen suhteessa kaikkeen
luotuun joka tilanteessa. Se kehittää hyviä ominaisuuksia, joista
voi odottaa seuraavan pelkästään hyvää.
|