Jumalan olemassaolosta
Lähde: "Islamsidan"
Seuraava kiinnostava kirjoitus on napattu Internetistä, kirjoittaja
on tuntematon. Se käsittelee Jumalan olemassaoloa ja kuinka uskoaan
voi tarkastella rationaalisesti. Toivottavasti käännös ei ole
liian kankea.
Islam on rakennettu yhdelle perustalle, nimittäin opinkappaleelle
(Aqida), jonka mukaan on vain yksi Jumala, joka on yläpuolella
maailmankaikkeuden, ihmisen ja elämän, joka on luonut ne kaikki,
luonut kaiken, luonut asioita tyhjästä ja joka siksi on mistään
riippumaton. Toisin sanoen Häntä ei ole luotu, muuten Hän itse
ei olisi Luoja; ja koska Jumala kuvataan Luojana, on Hänen itsensä
mahdotonta olla luotu. Hän on siis riippumaton, koska kaikkien
asioiden olemassaolo riippuu Hänestä ja Hän ei riipu mistään.
Palatkaamme siihen, että asioiden täytyy olla jonkun luomia.
Asioita, jotka ovat järjellä käsitettäviä, on ihminen, elämä ja
maailmankaikkeus; kaikki ne ovat rajallisia ja päättyviä; seurauksena
tästä ne ovat voimattomia, epätäydellisiä ja tarvitsevat muita.
Ihminen on epätäydellinen siksi, että hän kasvaa vain tiettyyn
rajaan, jota hän ei voi ylittää. Hän on siis päättyvä. Elämä on
myös päättyvä, koska se ilmenee yksilöissä (eläimissä, ihmisissä)
ja se voidaan havaita yksilön loppuun saakka, siis se on rajallinen.
Maailmankaikkeus on päättyvä, koska se on kaikkien taivaankappaleiden/planeettojen
summa, ja kukin planeetta on päättyvä; ja päättyvien asioiden
summa on päättyvä, siis maailmankaikkeus on päättyvä. Näin ovat
ihminen, elämä ja maailmankaikkeus päättyviä.
Miettiessään sitä, mikä on päättyvää, tulee siihen päätelmään,
ettei se voi myöskään olla ikuista, muutenhan se ei olisi päättyvää,
ja sellaisena sen täytyy olla jonkun muun kuin itsensä luomaa.
Sen jonkun täytyy olla ihmisen, elämän ja maailmankaikkeuden luoja.
Tämä Luoja on joko jonkin toisen luoma tai sitten Hän on itsensä
luoma tai sitten Hän on ikuinen, riippumaton. Epäilemättä on täysin
väärin, että Hän olisi jonkin toisen luoma, sillä jos niin olisi,
olisi Hän päättyvä. Ja että Hän olisi luonut itse itsensä, on
yhtä väärin, sillä jos niin olisi, olisi Hän samanaikaisesti sekä
Luoja että luotu, mikä olisi mieletöntä. Tästä seuraa, että Hänen
täytyy olla ikuinen, riippumaton. Me kutsumme Luojaa Jumalaksi/Allahiksi.
Tästä huolimatta voi jokainen henkilö, jolla on kyky ajatella,
ymmärtää itse asioiden olevaisuudesta, että niillä on Luoja, joka
on ne luonut, koska pidämme niitä epätäydellisinä, voimattomina
ja toisia tarvitsevina; siis ne ovat varmasti luotuja. Siksi riittää,
kun kiinnittää huomionsa mihin tahansa maailmankaikkeudessa, ihmiseen
ja elämään, tehdäkseen sen johtopäätöksen, että on olemassa Luoja,
Hallitsija. Siksi jonkun maailmankaikkeuden planeetan katseleminen,
jonkin elämänvaiheen miettiminen tai jonkin ihmisen ominaisuuden
ymmärtäminen, antaa todisteita Jumalan olemassaolosta. Edelleen
näemme, että pyhä Koraani ohjaa huomiomme asioihin ja kehottaa
ihmisiä miettimään niitä, omaa ympäristöään ja mitä heidän elämäänsä
liittyy, vakuuttuakseen Jumalan olemassaolosta. Ihminen havaitsee,
kuinka asiat tarvitsevat muita asioita ja päättelee, että on varmasti
olemassa Luoja, Hallitsija. Sadat Koraanin säkeet johdattavat
ymmärtämään tämän.
-
- "Miettiköön ihminen, mistä hänet on
luotu!. Hänet on luotu pienestä pursuavasta pisarasta, joka
on lähtöisin kupeiden ja rintakehän välistä."
(Koraani 86:5-7)
-
- "Taivasten ja maan luominen sekä yön
ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla
on ymmärrystä."
(Koraani 3:189)
-
- "Hänen merkkejään on myöskin taivaitten
ja maan luominen sekä kieltenne ja ihonvärinne moninaisuus.
Totisesti, tässä on merkkejä maailman kansoille."
(Koraani 30:22)
-
- "Eivätkö he näe, kuinka pilvet on
luotu, kuinka taivas on kaartunut korkeaksi, kuinka vuoret on
pystytetty ja kuinka maa on avaraksi levitetty?"
(Koraani 88:17-20)
-
- "Katso, taivasten ja maan järjestyksessä,
yön ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä
niiden kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä, vedessä,
jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla Hän elvyttää maan sen
horrostilan jälkeen, kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli
maan, tuulten suunnissa ja pilvien nöyrässä kulussa taivaan
ja maan välillä, on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta)
ihmisille, joilla on ymmärrystä."
(Koraani 2:164)
Tämän lisäksi on muitakin merkkejä, jotka haastavat ihmistä
mietiskelemään syvästi asioita, ympäristöä, ja kaikkea siihen
liittyvää, ja siten päätyä Luojan, Hallitsijan olemassaoloon,
jotta ihmisen usko Jumalaan olisi varma ja luja, sen ollessa johdettu
älyn ja todisteiden avulla.
Totisesti usko Luojaan, Hallitsijaan on synnynnäinen kaikissa,
mutta tämä vaistomainen usko tulee tunteista, jotka puolestaan
eivät tuota luotettavia eikä varmoja tuloksia. Tunteet lisäävät
uskoon usein epätosia asioita, jotka johtavat ihmisen harhaan
ja hukkaamaan uskonsa. Epäjumalanpalvonta, taikausko ja mytologia
ovat tuloksia tunteenomaisesta uskosta. Siksi, jotta ei sekoitettaisi
Jumalaan ominaisuuksia, jotka ovat vastoin Hänen luontoaan tai
jottei nähtäisi Jumalaa aineellistuneena, mikä johtaa ateismiin
tai polyteismiin, fantasioihin tai taikauskoon, jotka kaikki johtavat
pois aidosta uskosta, Islam ei jätä tunteita ainoaksi tieksi uskoon.
Sen tähden Islam kehottaa käyttämään tunteita harkiten ja velvoittaa
jokaisen muslimin käyttämään ymmärrystään uskoakseen Jumalaan
sekä kieltää pelkän matkimisen uskonnossa. Siksi Islamissa järjen
tehtävänä on olla tuomarina kunkin uskonkäsityksessä.
-
- "Taivasten ja maan luominen sekä yön
ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla
on ymmärrystä."
(Koraani 3:190)
Ihmisen kehottaminen tutkiskelemaan tarkkaan maailmankaikkeutta
ymmärtääkseen sen lakeja ja tullakseen ohjatuksi uskomaan sen
Luojaan toistuu Koraanissa satoja kertoja eri kohdissa. Kaikki
ne vetoavat ihmisen kykyyn järkeillä, rohkaisten tätä ajattelemaan
syvästi ja mietiskelemään, jotta usko rakentuisi järjelle ja todisteille;
varoittaen tätä vain jäljittelemään esi-isiensä tapoja ilman järkeilyä,
miettimistä ja vakuuttumista siitä, mikä on totta. Tämä on se,
mihin Islamin usko kehottaa. Se on usko valistunutta ja itsevarmaa
ihmistä varten, joka on etsinyt etsimistään ja miettinyt miettimistään,
kunnes hän tämän ajattelu- ja etsimisprosessin jälkeen on vakuuttunut
Jumalan Kaikkivaltiaan olemassaolosta.
Vaikka järjen käyttäminen Jumalaan uskomiseksi on pakollista,
on ihmisen ymmärrys rajallinen kunkin aistien ja henkisen kapasiteetin
mukaan, sillä ihmisjärki, vaikka se kuinka kasvaisi ja kehittyisi,
on itsessään rajoitettu ja sen rajat ovat ylittämättömät. Siten
myös ihmisen kyky ymmärtää Jumalan luonnetta on rajallinen, koska
Hän koko maailmankaikkeuden, ihmisen ja elämän tuolla puolen.
Ihmisen järki ei voi ymmärtää sitä, mikä on ihmisen saavuttamattomissa
ja sen tähden hän ei voi ymmärtää Jumalan olemusta. Siksi emme
kysy, miksi ihminen uskoo Jumalaan, vaikka hän järjellään ei voi
käsittää Jumalaa, sillä usko on uskoa Jumalan olemassaoloon.
Jumalan olemassaolo on käsitettävissä luomakunnan, maailmankaikkeuden,
ihmisen ja elämän olemassaolon kautta, jotka kaikki ihminen voi
ymmärtää, koska ne ovat hänen järkensä rajoissa. Ihminen siis
ymmärtää ne ja siitä hän ymmärtää, että on olemassa niiden kaikkien
Luoja, joka on Jumala. Siksi usko Jumalaan on rationaalinen ja
järjellisten kykyjen rajoissa. Tämä on vastakohta Jumalan olemuksen
käsittämiselle, mikä on mahdotonta, koska se on yläpuolella maailmankaikkeuden,
elämän ja ihmisen, toisin sanoen kaiken järjen tavoittamattomissa.
Tämän puutteen sinänsä tulisi olla yksi uskoa vahvistavista tekijöistä,
ei suinkaan epäuskon ja epäilyksen lähde.
|
YHTEYSTIEDOT
