2. oppitunti
Shirkin eri lajit
Tawhidin tarkastelu ei voi olla täydellistä ilman, että analysoidaan
tarkasti sen vastakohtaa, joka on Shirk. Ensimmäisessä oppitunnissa
mainittiin Shirk ohimennen antaen esimerkki siitä, milloin Tawhid
kumoutuu. Tällä kertaa tutkimme Shirkiä omana aiheenaan, jonka tärkeyttä
Allah on Koraanissa painottanut:
-
- "Totisesti Jumala ei anna anteeksi,
että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa
anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän."

(Koraani 4:48)
Koska Shirkin synti on samaa kuin kieltäisi itse ihmisen luomisen
tarkoituksen, on se Jumalan mukaan vakava synti, ja sellaisena anteeksiantamaton.
Shirk tarkoittaa sanatarkasti kumppanuutta, jakamista tai rinnastamista,
mutta islamissa se merkitsee kumppaneiden asettamista Jumalan rinnalle
missä tahansa muodossa. Seuraava analyysi Shirkistä on jaettu samojen
otsikoiden alle, joka tulivat esille Tawhidia käsiteltäessä. Katsokaamme
kuinka Shirk voi ilmetä käsitteiden Rubuubiyah (Herruus), Asmaa
wa-Sifaat (jumalalliset nimet ja ominaisuudet) ja lopuksi Ibaadah
(palvonta) yhteydessä.
Rubuubiyahia koskeva Shirk
Tämän lajin Shirk on sellaista, että joko uskotaan muiden jakavan
Allahin herruuden luomakunnassaan joko Hänen vertaisinaan tai
melkein vertaisina, tai uskotaan että mitään luomakunnan Herraa
ei ole olemassa. Useimmat uskonnolliset järjestelmät asettuvat
ensiksi mainitun Shirkin alle Rubuubiyahin kyseessä ollessa, kun
taas filosofeilla ja heidän ajatusjärjestelmillään on taipumus
kuulua jälkimmäisenä mainittuun lajiin
A) Rinnastamisen Shirk
Tämän otsikon alle kuuluvat järjestelmät, joiden mukaan on yksi
Jumala tai jokin luodun yläpuolella oleva voima, jonka vallan
jakavat pienemmät jumalat, henget, kuolevaiset, taivaankappaleet
tai maalliset kohteet. Teologit ja filosofit kutsuvat tällaisia
uskonyhteisöjä tavallisesti joko monoteistisiksi (on yksi Jumala)
tai polyteistisiksi (on useita Jumalia). Islamin mukaan nämä järjestelmät
ovat polyteistisia ja monet niistä edustavat eriasteista poikkeamista
siitä jumalallisesti ilmoitetusta uskonnosta, joka alun perin
rakentui Tawhidille.
Hindulaisuudessa pidetään korkeinta jumaluutta Brahmania muuttumattomana
ja ikuisena, abstraktina persoonattomana absoluuttisena olevaisena,
jossa on kaiken alku ja loppu. Brahma-jumala on personoitu maailmankaikkeuden
luoja, joka muodostaa kolminaisuuden säilyttäjäjumalan, Vishnun,
ja tuhoajajumalan, Shivan kanssa. Rubuubiyahia koskeva Shirk ilmenee
hindulaisuudessa siten, että se jakaa Jumalan luodun, tuhoavan
ja säilyttävän voiman muiden jumalien kanssa.
Kristinuskon mukaan Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika
(Jeesus) ja Pyhä Henki. Näitä kolmea persoonaa pidetään yhtenä
kokonaisuutena, eli ne ovat osa samaa "olevaista". Profeetta Jeesus
on korotettu jumalallisuuteen ja hän istuu Jumalan oikealla puolella,
tuomiten valtakuntaansa. Pyhä Henki heprealaisen Raamatun mukaan
on Jumalan väline Hänen käyttäessään luovaa mahtiaan. Tästä seuraa,
että kristinuskon Rubuubiyahia koskeva Shirk ilmenee siinä, että
Jeesus ja Pyhä Henki ovat Jumalan kumppaneita jakaen Hänen valtaansa,
että Jeesus yksin lausuu tuomioita valtakunnassaan ja kristittyjen
uskossa siihen, että he saavat johdatusta ja apua Pyhältä Hengeltä.
Yoruba-uskonnossa, jota seuraa 10 miljoonaa ihmistä Länsi-Afrikassa
(pääasiassa Nigeriassa), on yksi suvereeni Jumala, Olorius tai
Olodumare (taivaan Herra). Mutta nykyisen Yoruba-uskonnon luonteeseen
kuuluu, että palvotaan lisäksi useita Orisha-jumalia, joten uskontoa
pidetään selkeästi polyteistisena. Siksi Yorubassa tehdään Shirkiä
Rubuubiyahin suhteen, siirtämällä kaikki Jumalalle kuuluva toiminta
pienemmille jumalille ja hengille.
Monien suufien (muslimimystikkojen) keskuudessa vallitsee usko
"Rijaal al-Ghayb"iin (henkien valtakunta), "Qutub"-nimisessä paikassa
oleskeviin päälliköihin, jotka sieltä käsin ohjaavat maailman
asioita.
B) Kieltämisen Shirk
Tämä osa-alue kattaa ne erilaiset filosofiat ja ideologiat,
jotka kieltävät täysin tai osittain Jumalan olemassaolon. Toisin
sanoen tietyissä tapauksissa julistetaan, ettei Jumalaa ole (ateismi),
kun taas toisissa Hänen olemassaoloonsa uskotaan, mutta se tapa,
jolla Hänen oletetaan syntyneen, itsessään kieltää Hänen olemassaolonsa
(panteismi).
On joitakin vanhoja uskonnollisia järjestelmiä, joissa Jumalaa
ei ole, kuten muun muassa Gautama Buddhan perustama buddhismi.
Aikaisemman ja tiukemman buddhismin tulkinnan mukaan on selvää,
että ei ole mitään Jumalaa, vaan ihmisen pelastus riippuu vain
hänestä itsestään. Niinpä tämä buddhismin vanhempi suuntaus voidaan
nähdä esimerkikkinä Rubuubiyahin Shirkistä, jossa Jumalan olemassaolo
täysin kielletään.
Toinen vanha esimerkki on faarao, joka eli profeetta Mooseksen
aikana. Allah mainitsi Koraanissa, että hän kielsi Jumalan olemassaolon
ja väitti Moosekselle ja Egyptin kansalle, että hän, faarao, oli
ainoa todellinen herra luomakunnassa. Allah siteerasi häntä hänen
sanoessaan Moosekselle: " Jos otat jumalaksesi jonkun muun kuin
minut, panen sinut vankien joukkoon.» (suura 26:29) ja kansalle
"»Minä olen teidän ylin herranne.» (suura 79:24)
Darwinin (k. 1882) teoria ihmisestä korkeamman luokan apinana
hyväksyttiin ja sisällytettiin sosialististen tiedemiesten ja
filosofien teorioihin 1800-luvulla, koska se antoi Jumalan olemassaolon
kieltämiselle tieteellisen pohjan. Heidän mukaansa uskonto kehittyi
animaalisesta monoteistiseksi sitä mukaa, kun ihmisen sosiaalinen
evoluutio eteni riippumattomista yksilöistä kansallisvaltioon
ja hänen psykologinen evoluutionsa apinasta ihmiseksi.
He yrittivät vältellä luomisen kysymyksiä väittämällä, että
ketään ei ollut ja muuttamalla Allahin alkamattomuuden tai päättymättömyyden
ominaisuuksia joksikin luoduksi. Ne, jotka tänä päivänä uskovat
tähän, ovat Karl Marxin seuraajia, kommunisteja ja sosialistisia
tiedemiehiä, joiden mielestä kaiken olemassaolon alku on sarjassa
liikkeitä. Sitä paitsi heidän mielestään Jumala on kuvitelma,
jonka on luonut hallitseva luokka oikeuttaakseen valtansa ja johtaakseen
sorrettujen massojen huomion pois heidän elinolosuhteidensa todellisuudesta.
Yksi esimerkki tämän lajin Shirkistä muslimien keskuudessa on
monien suufien, kuten Ibn Arabin, käsitys, että vain Allah on
olemassa (kaikki on Allah ja Allah on kaikki). He kieltävät Allahin
erillisen olemassaolon ja sitä kautta he kieltävät Hänen olevan
olemassa.
Al-Asmaa was-Sifaatia koskeva Shirk
Tähän Shirkin luokkaan kuuluvat sekä uskottomien tapa antaa
Allahille Hänen luotujensa ominaisuuksia että kuvata luotuja Jumalan
nimin ja ominaisuuksin
a) Inhimillistämisen Shirk
Tässä al-Asmaa was-Sifaatia koskevassa Shirkin lajissa Allahille
annetaan ihmisten tai eläinten olemus ja ominaisuudet. Koska ihminen
on ylempänä kuin eläin, käyttävät epäjumalanpalvojat useimmiten
ihmisen muotoa esittämään personifioitua Jumalaa. Niinpä Luojaa
kuvaillaan maalauksissa, veistoksissa jne. ihmisen hahmossa sellaisine
fyysisine piirteineen, jotka kuvaavat Hänen palvojiaan. Esimerkiksi
hindut palvovat lukemattomia aasialaisen miehen näköisiä epäjumalia,
ja he katsovat olevansa Jumalan ilmentymiä luomakunnassa. Että
modernit kristityt pitävät profeetta Jeesusta Jumalan inkarnaationa;
että Luojasta tuli luotu, on toinen hyvä esimerkki tämäntyyppisestä
Shirkistä. Monet suuret maalarit, kuten Michelangelo (k. 1565),
maalasivat kuvia Jumalasta vanhana alastomana eurooppalaisena
miehenä, jolla oli pitkä valkea tukka ja parta.
b) Jonkun/jonkin jumalaksi korottamisen Shirk
Tämän tyypin al-Asmaa was-Sifaatin Shirk viittaa tapauksiin,
joissa luoduille olennoille tai asioille annetaan Allahin nimiä
tai ominaisuuksia. Esimerkiksi vanhojen arabialaisten epäjumalanpalvojien
tapana oli antaa jumalilleen Jumalan nimistä johdettuja nimiä.
Heidän [3] suurimpia jumaliaan olivat al-laal, mikä tulee
Allahin nimestä al-Ilaah, al-Uzza, mikä tulee nimestä al-Aziiz
ja al-Manaat, mikä tulee nimestä al-Mannan. Profeetta Muhammedin
(saas) aikana oli arabien alueilla myös väärä profeetta, joka
kutsui itseään nimellä Yamaanah ja otti sitten nimekseen Rahmaan,
mikä kuuluu ainoastaan Allahille. Monien shiialaislahkojen joukossa
ovat Syyrian nusairit, jotka uskovat profeetta Muhammedin (saas)
serkun ja vävyn Ali ibn Abi Taalibin olleen Allahin ilmentymä
ja he kutsuvat häntä monilla Allahin laatusanoilla. Heissä on
ismailiitteja, jotka tunnetaan myös nimellä Aga Khanit, jotka
uskovat heidän johtajansa Aga Khanin olevan Jumalan ruumiillistuma.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös Libanonin druusit, jotka uskovat
Fatimid Caliph al-Haakim bi Amrillaahin olleen Allahin viimeinen
ilmentymä ihmisten keskuudessa.
Suufien (muslimimystikkojen) kuten al-Hallaaj, näkemys, että
heistä on tullut yhtä Jumalan kanssa ja sellaisina he ovat olemassa
Luojan manifestaationa Hänen luomakunnassaan, kuuluu myös tähän
al-Asmaa was-Sifaatin alaiseen Shirkiin.
Darwinin evoluutioteoria on sekin yksi yritys selittää elämän
ja sen muotojen syntyminen elottomasta aineesta ilman Jumalan
vaikutusta.
Al-'Ibaadahia koskeva Shirk
Tässä Shirkin lajissa palvontateot kohdistuvat muihin kuin Jumalaan
ja palvonnan palkintoa haetaan luoduilta Luojan sijasta. Kuten
aiemmissakin kategorioissa, al-Ibaadahin Shirk jakautuu kahteen
pääosaan:
a) Ash-Shirk al-Akbar (suuri Shirk)
Tällaisesta Shirkistä on kyse, kun jonkintyyppinen palvonta
kohdistetaan jollekin muulle kuin Allahille. Se edusdtaa selvintä
epäjumalanpalvontaa, ja juuri johdattaakseen ihmiset pois tästä
Allah lähetti profeetat. Tätä käsitystä tukee Allahin lausuma
Koraanissa:
-
- "Totisesti olemme kutsunut jokaisen
kansan keskuuudesta lähettilään näin lausumaan: "Palvelkaa Jumalaa
ja välttäkää syntisiä."

(Koraani 16:36)
Taaghuut tarkoittaa mitä tahansa, jota palvotaan Allahin rinnalla
tai Hänen sijastaan. Esimerkiksi rakkaus on eräänlainen palvonnan
muoto, jonka täydellisyydessään tulee kohdistua vain Jumalaan. Islamissa
osoitetaan rakkautta Jumalaa kohtaan tottelemalla Häntä täydellisesti.
Se ei ole senkaltaista rakkautta, jota ihminen luonnostaan tuntee
luotua kohtaan; vanhempia, lapsia, ruokaa jne. kohtaan. Sen kaltaisen
rakkauden kohdistaminen Jumalaan on samaa kuin alentaisi Hänet Hänen
luotujensa tasolle, mikä taas on Shirkiä al-Asmaa was-Sifaatissa.
Rakkautta palvonnassa on täydellinen alistuminen Jumalan tahtoon.
Tästä käski Allah profeettaa (saas) sanomaan uskoville:
-
- "Sano: "Jos te rakastatte Jumalaa,
niin seuratkaa minua, ja Jumala on rakastava teitä."

(Koraani 3:30)
Profeetta (saas) sanoi myös seuralaisilleen: "Kukaan teistä ei ole
todellinen uskova, ennen kuin hän rakastaa minua enemmän kuin omia
lapsiaan, isäänsä tai koko ihmiskuntaa." [1] Rakkaus profeettaan
(saas) ei perustu hänen ihmisyyteensä, vaan hänen viestinsä jumalalliseen
alkuperään. Joten samoin kuin rakkaus Allahiin, se ilmenee tottelemalla
täysin hänen määräyksiään. Allah sanoi lopullisessa ilmestyksessään:
"Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa;" (suura 4:80)
ja
"Sano: »Totelkaa Jumalaa ja profeettaa!" (suura 3:31)
Jos ihminen sallii rakkauden johonkin tai johonkuhun tulla hänen
ja Allahin väliin, on hän palvonut tuota rakkauden kohdetta. Sillä
tavoin voi esimerkiksi rahasta tulla jumala ja jopa halusta voi
tulla jollekulle jumala. Profeetta (saas) sanoi: "Se, joka palvoo
rahaa, tulee aina olemaan onneton" [2] ja Allah sanoi Koraanissa:
"Mikä on ajatuksesi sellaisesta, joka on ottanut oman himonsa
jumalakseen?" (suura 25:43)
Suurta painoa on pantu Ibaadahia koskevan Shirkin pahuudelle,
koska se on itse luomisen tarkoituksen vastaista sellaisena, kuin
Allah on siitä sanonut:
-
- "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset
vain palvelemaan Itseäni."

(Koraani 51:56)
Suuri Shirk edustaa suurta kapinaa Maailmankaikkeuden Herraa vastaan,
ja sellaisena se on äärimmäinen synti. Se synti on niin valtava,
että se pyyhkii pois kaikki hyvät teot, joita ihmisen voi ajatella
tekevän ja takaa synnintekijälle ikuisen oleskelun Helvetissä. Väärennetyt
uskonnot perustuvat pääasiallisesti tähän Shirkin lajiin. Kaikki
ihmisen luomat järjestelmät kehottavat tavalla tai toisella seuraajiaan
palvomaan luotua. Kristityt rukoilevat ihmistä, Jumalan profeettaa
nimeltään Jeesus, jonka he väittävät olevan Jumala ruumiillistuneena.
Katoliset kristityt rukoilevat Mariaa "Jumalan äitinä", enkeleitä
kuten Mikael (St. Michael) ja ihmispyhimyksiä, joko todellisia tai
keksittyjä.
Muslimeja, joiden palvonta kuuluu tämän Shirkin alaisuuteen,
ovat he, jotka rukoilevat profeetta Muhammedia (saas) tai suufimystikkoihin
kuuluvia pyhimyksiä, ja jotka uskovat näiden voivan vastata heidän
rukouksiinsa, vaikka Allah on Koraanissa selvästi sanonut:
-
- "Sano: "Uskotteko te, että Jumalan
rangaistuksen kohdatessa teitä tai tuomiohetken teidät yllättäessä
te huudatte avuksenne muuta kuin Jumalaa?"

(Koraani 6:40)
b) Ash-Shirk al-Asghar (pienempi Shirk)
Mahmuud ibn Lubayd kertoi Allahin lähettilään (saas) sanoneen:
"Se, jonka pahiten pelkään teitä kohtaavan, on ash-Shirk al-Asghar
(pienempi Shirk)." Seuralaiset kysyivät: "Oi, Jumalan lähettiläs,
mikä on pienempi Shirk? Hän vastasi: "Ar-riyaa (kerskuminen),
sillä Allah tulee sanomaan ylösnousemuksen päivänä kaikkien saadessa
palkkansa: Menkää niiden luo, joiden edessä kerskuitte maallisessa
elämässänne, ja katsokaa, saatteko heiltä jotakin palkaksenne."
[3] Mahmuud ibn Lubayd sanoi myös: "Profeetta (saas) tuli
ulos ja julisti: Oi ihmiset, varokaa salaista Shirkiä! Ihmiset
kysyivät: "Oi Jumalan lähettiläs, mitä on salainen Shirk?" Hän
vastasi: "Kun mies nousee rukoillakseen ja yrittää suorittaa rukouksensa
niin kauniisti kuin mahdollista, koska ihmiset katselevat häntä,
se on salaista Shirkiä." [4]
Ar-Riyaa
Riyaa on sitä, että harjoittaa joitakin palvontatekoja siten,
tai sen takia, että tulisi nähdyksi ja muiden ylistämäksi. Tämä
synti tuhoaa kaiken hyvistä teoista ansaitun palkkion, ja aiheuttaa
tekijälleen vakavan rangaistuksen. Se on erityisen vaarallista,
koska ihmiselle on luontaista kaivata muiden ihmisten kiitosta
ja nauttia siitä. Uskonnollisten tekojen suorittaminen tehdäkseen
vaikutuksen ihmisiin tai saadakseen ylistystä osakseen, on siksi
pahasta ja vaatii ihmiseltä varuillaanoloa. Tämä vaara on huomattava
uskovien keskuudessa, joiden päämäärä elämässä on tehdä kaikista
teoista Jumalalle suunnattu uskonnollinen teko. Silti sen todennäköisyys,
että tietävät ja todelliset uskovat tekisivät ash-Shirk al-Akbaria,
on pieni, koska vaaranpaikat sille ovat niin ilmeiset. Mutta niin
todellisille uskoville kuin muillekin Riyaahan lankeamisen vaara
on suuri, koska se on piilotettua. Se syntyy vain siitä, kun ihmisen
aikomus muuttuu. Ja sen liikkeelle paneva voima on myös suuri,
sillä se nousee ihmisen sisimmästä luonteesta. Ibn Abbaas viittasi
todellisuuteen sanoessaan: "Shirk on kätketympää kuin musta muurahainen
ryömimässä mustalla kivellä kuuttomana yönä." [5]
Siksi kunkin on tarkoin huolehdittava aikomustensa puhtaudesta
ja niiden puhtaana pysymisestä aina, kun hän tekee hyviä tekoja.
Tämän varmistamiseksi on islamissa tapana sanoa "Jumalan nimeen"
ennen johonkin tärkeään asiaan ryhtymistä. Profeetta (saas) on
myös suositellut tiettyjen Dua-rukousten (vapaamuotoisten rukousten)
sanomista ennen ja jälkeen sellaisten luonnollisten toimintojen
suorittamista, kuten syöminen, juominen, nukkuminen, seksi ja
jopa wc:ssä käynti, jotta nämäkin arkiset toimet olisivat osa
palvontaa ja jotta muslimeissa kehittyisi tietoisuus Allahista.
Juuri tämä tietoisuus, jota kutsutaan nimellä Taqwa, lopulta varmistaa
aikeiden pysymisen puhtaina. Profeetta (saas) antoi myös suojan
Shirkin väistämättömiä muotoja vastaan opettamalla erityisiä rukouksia,
joita voidaan lausua milloin vain. Abu Muusaa sanoi: "Eräänä päivänä
Allahin lähettiläs oli johtamassa seremoniaa, kun hän sanoi: "Oi
ihmiset, pelätkää Shirkiä, sillä se on paremmassa piilossa kuin
ryömivä muurahainen." Allahin tahdosta jotkut kysyivät: "Ja kuinka
välttäisimme sen, mikä on paremmassa piilossa kuin ryömivä muurahainen,
oi Allahin lähettiläs?" Hän vastasi: "Sano: (Allaahumma Innaa
na'uuthu bika an nushrika bika shay'an na'lamuh, wa nastaghfiruka
limaa laa na'lamuh) "Oi Allah, etsimme turvaa Sinusta siltä, että
tietäen tekisimme Shirkiä Sinua vastaan ja pyydämme Sinulta anteeksi
sitä, mistä emme tiedä." [6]
- Kertonut Anas ja koonnut al-Bukhari (sahih Bukhari) ja Muslim
(sahih Muslim)
- Kertonut al-Bukhari (sahih Bukhari)
- Kertonut Ahmad, at-Tabaraani ja al-Bayhaqi az-Zuhd. Ks. Taysir
al-'Aziz al-Hamid, s. 118
- Koonnut Ibn Khuzaymah
- Kertonut Ibn Abi Haatim ja siteeraus teoksessa Taysir al-Azis
al-Hameed, s. 587
- Koonnut Ahmad ja at-Tabaraani.
Kirjallisuutta:
"The
Fundamentals of TAWHEED" av Dr Abu Ameenah Bilal Philips
|