Usko elämään kuoleman jälkeen
Kysymys siitä, onko kuolemanjälkeistä elämää, ei kuulu tieteen piiriin,
sillä seh tutkii vain aistinvaraisia asioita. Mutta ihminenhän on
tehnyt tieteellistä tutkimusta, sanan modernissa merkityksessä,
vasta joitakin satoja vuosia, kun taas ajatus tuonpuoleisesta elämästä
on ollut hänelle tuttu ikimuistoisista ajoista alkaen. Kaikki Jumalan
profeetat kehottivat kansojaan palvomaan Jumalaa ja uskomaan kuolemanjälkeiseen
elämään. He korostivat niin paljon tuonpuoleiseen elämään uskomisen
tärkeyttä, että pienintäkin epäilystä sen suhteen pidettiin jumalankieltämisenä,
joka teki tyhjäksi kaikki muut uskonkäsitykset. Vieläpä se tosiasia,
että kaikki Jumalan profeetat ovat käsitelleet tuota metafyysistä
kysymystä niin yhdenmukaisella tavalla - onhan heidän välillään
kulunut tuhansia vuosia - todistaa, että heidän tietonsa tuonpuoleisesta
elämästä ovat kotoisin samasta lähteestä eli jumalallisesta ilmoituksesta.
Tiedämme senkin, että nuo profeetat kohtasivat kansojensa taholta
voimakasta vastarintaa, pääasiassa juuri kuolemanjälkeisen elämän
kysymyksessä, koska ihmiset otaksuivat sellaisen asian olevan
täysin mahdoton. Mutta vastustuksesta huolimatta profeetat voittivat
puolelleen monia vilpittömiä kannattajia. Tässä kohtaa voitaisiin
kysyä, miksi heidän kannattajansa sitten jättivät esi-isiensä
uskomukset ja tavat, jos he sitä paitsi olivat vaarassa joutua
kokonaan kansansa hyljeksimiksi? Ainoa vastaus on, että he käyttivät
järkeään ja päätyivät totuuteen. Päätyivätkö he siihen aistihavaintojensa
pohjalta? Ei, sillä aistein ei pysty hankkimaan mitään kokemusta
elämästä kuoleman jälkeen. Mutta Jumala on havaintokyvyn lisäksi
antanut ihmiselle myös rationaalisen, esteettisen ja moraalisen
tietoisuuden. Juuri tuo tietoisuus ohjaa ihmistä silloin, kun
kyseessä ovat realiteetit, joita aistihavainnot eivät voi varmistaa.
Tästä syystä kaikki Jumalan profeetat ovat vedonneet ihmisten
esteettiseen, moraaliseen ja rationaaliseen tietoisuuteen.
-
- "Ja hän laittaa Meidän kaltaisiksemme
tarkoitettuja kuviaan unohtaen oman luomisensa. Hän sanoo: "Kuka
pystyy elämän palauttamaan luihin, kun ne jo ovat lahonneet?"
Sano: "Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään
synnytti, sillä Hän sulkee itseensä koko luomakunnan. Hän, joka
loi teille tulen, joka voi vihreässä puussakin palaa, niin että
sytykkeillä sitä jatkaa saatatte. Eikö Hän, joka loi taivaat
ja maan, kykene niiden kaltaisia luomaan? Totisesti! Hänhän
on kaiken Luoja, taituri."
(Koraani (36:78-81))
Toisessa kohtaa Koraani sanoo selvästi, että uskottomilla ei ole
mitään loogista tukea kuolemanjälkeisen elämän kieltämiselleen.
Heidän kieltonsa perustuu vain arvailuihin:
-
- "He sanovat myös: "Ei ole olemassa
muuta kuin tämä maallinen elämämme; me elämme ja kuolemme, ja
mikään muu kuin aika ei hävitä meitä." Mutta siitä heillä ei
ole mitään tietoa, he ainoastaan lausuvat arveluja. Ja kun selvät
ilmoituksemme sanellaan heille, on heidän vastaväitteinänsä
vain tämä: "Herättäkää meille isämme takaisin, jos puhuttu totta!"
(Koraani (45:24-25))
Jumala tulee totisesti herättämään kaikki kuolleet, mutta Hänellä
on oma suunnitelmansa kaikkia asioita varten. Tulee päivä, jolloin
koko maailmankaikkeus tulee tuhoutumaan, ja silloin tulevat kuolleet
heräämään ja joutuvat vastuuseen itsestään Jumalan edessä. Tuo päivä
tulee olemaan alku sille elämälle, joka ei koskaan pääty, ja sinä
päivänä Jumala tulee palkitsemaan tai rankaisemaan kutakin ihmistä
hänen hyvien tai pahojen tekojensa mukaan. Koraanin antama selitys
kuolemanjälkeisen elämän väistämättömyydestä on sama, jonka ihmisen
moraalinen tietoisuuskin vaatii. Jos ei olisi mitään elämää kuoleman
jälkeen, olisi koko jumaluskomme tosiasiallisesti järjetön, sillä
vaikka uskoisimmekin Jumalaan, täytyisi Hänen olla epäoikeudenmukainen
ja piittaamaton Jumala, luotuaan kerran ihmisen ja sitten jätettyään
tämän oman onnensa nojaan. Mutta Jumala on totisesti oikeudenmukainen.
Hän tulee rankaisemaan tyranneja, joiden rikokset ovat lukemattomat;
niitä, jotka ovat tappaneet sadoittain ihmisiä, levittäneet yhteiskunnassa
mädännäisyyttä, orjuuttaneet ihmisiä tyydyttääkseen omia oikkujaan
jne. Ihmisen elinaika tässä maailmassa on hyvin lyhyt, eikä tämä
fyysinen maailmakaan ole ikuinen, joten rangaistukset tai palkinnot,
jotka ovat oikeassa suhteessa ihmisen hyviin tai pahoihin tekoihin,
eivät ole mahdollisia täällä.
Koraani painottaa voimakkaasti sitä, että Tuomiopäivä tulee
ja että Jumala silloin tulee päättämään kunkin ihmisen kohtalosta
hanen tekojensa perusteella:
-
- "Epäuskoiset sanovat: "Ei se (tuomion)
hetki meille tule." Sano: "Kyllä! Kautta Herrani, joka tuntee
silmiltä salatut, teille varmasti koittaa (tuomionpäivä)." Ei
taivaassa eikä maassa ole mitään Hänen valtansa ulkopuolella,
ei hivenenkään verran eikä sitä vähemmän tahi enemmän, vaan
kaikki on selvästi (Jumalan) kirjoissa, joten Hän osaa palkita
niitä, jotka uskovat ja hyvää harjoittavat: näille kuuluu anteeksiantamus
ja ihana osa. Mutta niitä, jotka koettavat halventaa Meidän
ilmoituksiamme, odottaa tuskallinen ja ankara rangaistus."
(Koraani (34:3-5))
Ylösnousemuksen päivä tulee olemaan se päivä, jona Jumalan oikeudenmukaisuus
ja armeliaisuus saa täyden ilmaisunsa. Jumala tulee osoittamaan
armoaan ja hyvyyttään niille, jotka kärsivät Hänen asiansa tähden
maallisessa elämässään, mutta uskoivat ikuisen autuuden odottavan
heitä. Mutta ne, jotka käyttivät väärin Jumalan lahjoja eivätkä
välittäneet tulevasta elämästä, tulevat joutumaan äärimmäisen pahaan
olotilaan. Verratessaan näitä kahta ryhmää Koraani sanoo:
-
- "Onko sitten se, jolle Me olemme antanut
ihanan lupauksen, mikä hänelle täytetäänkin, sellaisen kaltainen,
jolle olemme kylläkin suonut tämän maailman elämän nautintoja,
mutta joka ylösnousemuksen päivänä luetaan syntisten joukkoon?"
(Koraani (28:61))
Koraani puhuu myös siitä, kuinka tämä maallinen elämä on vain valmistautumista
ikuista elämää varten, joka tulee kuoleman jälkeen. Mutta niistä,
jotka tämän kieltävät, tulee intohimojensa ja mielitekojensa orjia
ja hurskaiden sekä jumalaapelkäävien ihmisten pilkkaajia. Tuollaiset
ihmiset tajuavat hulluutensa vasta, kun he ovat kuolemaisillaan
ja turhaan toivovat saavansa uuden tilaisuuden tässä elämässä. Heidän
kurjaa tilaansa kuollessaan, Tuomiopäivän kauhuja ja sitä ikuista
autuutta, joka on vilpittömien uskovien palkka, kuvaillaan erinomaisella
tavalla seuraavissa Koraanin jakeissa:
-
- "Aina siihen asti, kunnes kuolema
jonkun heistä yllättää ja hän hokee: "Herrani, päästä minut
takaisin, päästä minut takaisin, ehkä voisin tehdä hyvää sellaisessa,
minkä olen jättänyt tekemättä." Ei koskaan. Tämä on vain puhetta,
jota hän hokee, mutta heidän takanaan on erottava seinä aina
siihen päivään asti, jolloin heidät herätetään kuolleista. Mutta
kun pasuunoihin puhalletaan, niin sinä päivänä heidän välillään
ei ole oleva mitään sukulaisuussiteitä, eivätkä he kysele toinen
toistansa. Senvuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa'assa eniten,
tulevat onnellisiksi. Mutta joiden ansiot painavat vähän, he
ovat niitä, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissä he saavat
asua. Tuli on siellä kärventävä heidän kasvonsa ja pahasti turmeleva
heidät."
(Koraani (23:99-104))
Uskominen kuolemanjälkeiseen elämään ei takaa ainoastaan menestystä
tulevassa elämässä, vaan sen ansiosta myös tämä elämä on täynnä
rauhaa ja onnea, sillä se tekee ihmisistä vastuullisempia ja velvollisuudentuntoisempia
kaikissa toimissaan.
Ajattele Arabian kansoja. Uhkapelit, viini, heimokahakat, ryöstely
ja murhat olivat heidän alaansa, ennen heillä oli uskoa tulevaan
elämään. Mutta heti heidän hyväksyttyään uskon Yhteen Jumalaan
ja kuolemanjälkeiseen elämään heistä tuli maailman kurinalaisin
kansakunta. He jättivät paheensa, auttoivat toisiaan tarpeen tullen
ja ratkaisivat kiistansa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon pohjalta.
Samalla tavalla on kuolemanjälkeisen elämän kieltämiselläkin seurauksensa,
ei vain tulevassa vaan myös tässä elämässä. Kun kokonainen kansa
kieltää sen, rehottavat yhteiskunnassa kaikenlaiset synnit ja
rappio vallitsee, kunnes yhteisö lopulta tuhoutuu. Koraani kertoo
kauheasta kohtalosta, joka tuli Aadin, Tamuudin ja Faaraon osalle.
-
- "Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäivää
tule. Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma, Aadin tuhosi raivoisa
tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla; se raivosi heidän
keskuudessaan seitsemän yötä ja seitsemän päivää suurella voimalla,
niin että olisit voinut nähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin
palmujen ontot rungot. Näetkö heistä jälkeäkään? Farao ja ne,
jotka elivät ennen häntä, sekä hävitetyt kaupungit tekivät myös
syntiä ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi
Hän kuritti heitä väkevin ottein. Kun vesi tulvi, Me totisesti
annoimme laivan kantaa teitä, teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva
korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen. Kun, puhalletaan yhden
ainoan kerran pasuunaan ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten
yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas, sinä päivänä on suuri
tuho tapahtuva, taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas.
Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan
Herrasi valtaistuinta. Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden
eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön."
(Koranen 29:4-18)
On siis hyvin vakuuttavia perusteita uskoa kuolemanjälkeiseen
elämään, nimittäin:
- Kaikki Jumalan profeetat ovat kehottaneet kansojaan uskomaan
siihen.
- Jos ihmiset perustavat yhteisönsä tälle uskolle, on heidän
yhteiskuntansa esimerkillinen ja rauhallinen, vapaa sosiaalisesta
ja moraalisesta pahuudesta.
- Historia todistaa, että ihmisten torjuessa kollektiivisesti
tämän uskon, huolimatta profeetan toistuvista varoituksista,
on koko joukkoa kohdannut Jumalan rangaistus jo tässä elämässä.
- Ihmisen moraalinen, esteettinen ja rationaalinen ajattelu
vahvistaa kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuden.
- Jumalan oikeudenmukaisuudella ja armeliaisuudella ei olisi
merkitystä, jos elämää kuoleman jälkeen ei olisi.
|
YHTEYSTIEDOT
