Usko Jumalan profeettoihin
Usko profeettoihin on osa islamia. Koraanissa heistä on mainittu
25, jotka ovat Aadam, Nooa, Idris (Heenok), Saalih (Tamuud), Aabraham,
Aad, Loot, Joona, Ismail, Iisak, Jaakob, Joosef, Job, Soeib, Mooses,
Aaron, Elisa, Zul-kifl, Daavid, Sakarias, Salomon, Elias, Johannes,
Jeesus (Isa), Muhammed (rauha heille). Sanansaattajat ovat ihmisiä,
jotka Jumala on valinnut sitä kunniatehtävää varten, että he välittävät
Hänen viestinsä muille miehille ja naisille. Sanansaattajan asemaa
ei voi saavuttaa tietoisesti ponnistelemalla, vaan se on Jumalan
armonosoitus niille, jotka ovat sen ansainneet. He eivät ole kuten
me muut, vaikka ihmisiä ovatkin, vaan he ovat erittäin korkealla
moraalisella, hengellisellä ja älyllisellä tasolla, mikä Jumalan
silmissä tekee heidät kelvollisiksi kantamaan Hänen valoaan maailmalle.
Kun profeetta Muhammedin (saas) vaimolta Aishalta kysyttiin
profeetan käytöksestä, hän vastasi: se oli kuin Koraani, mikä
tarkoittaa, että hänessä ruumiillistuivat kaikki ne ihanteet,
joita Koraani esittää. Kaksi Koraanin painottamaa sanansaattajia
koskevaa asiaa, joita kannattaa tarkastella vähän lähemmin, ovat
profeettojen inhimillisyys ja heidän tehtävänsä luonne. Huolimatta
suuresta henkisestä, moraalisesta ja älyllisestä erosta heidän
ja tavallisten ihmisten välillä ja huolimatta heidän erityisestä
suhteestaan Jumalaan, he eivät ole sen vähempää ihmisiä sanan
koko merkityksessä; he ovat syntyneet ja synnyttävät, he syövät
ja juovat ja kulkevat toreilla (suura 25:20), he nukkuvat ja kuolevat
(suura 21:34) ja he myös unohtavat ja tekevät virheitä (suura
20:121 ja suura 18:34).
Heidän tietonsa on rajallinen ja siksi he voivat kertoa tulevaisuudesta
vain sen, mitä Jumala on heille ilmoittanut (suura 72:26-27),
he eivät voi toimia välittäjinä Jumalan luona jonkun toisen puolesta,
jos Jumala ei ole antanut heille siihen lupaa (suura 72:26-27),
eivätkä he voi pakottaa ihmisiä seuraamaan oikeaa tietä (suura
28:56). Lyhyesti sanottuna heillä ei ole mitään sanottavaa siihen,
kuinka maailmankaikkeutta ohjataan (suura 3:128). Monet aikaisemmat
muslimioppineet ovat huomauttaneet, että kolmessa kohdassa Koraani,
kun profeettaa haluttiin ylistää ja korostaakseen hänen inhimillisyyttään,
kutsuu häntä vain "Jumalan palvelijaksi".
Yksi profeetoista, joiden ihmisyyttä on erityisesti korostettu,
on Jeesus (as). Hänet luotiin samalla tavoin kuin Aadam (suura
3:59), hän on Marian poika eikä Jumalan poika (suura 4:157), hän
ja hänen äitinsä söivät ihmisten ruokaa (suura 5:75), hän on tosiaankin
Jumalan Sana (suura 2:45); mutta koska hän on inhimillinen olento
sanan täydessä merkityksessä, hänessä ei voida tulkita olevan
mitään jumalallista. Hän on Jumalan Sana vain siinä merkityksessä,
kuin kaikki on Jumalan Sanaa. Miksi sitten juuri Jeesusta kutsutaan
tällä nimityksellä? Siksi, että hän, kuten monet oppineet aivan
oikein ovat selittäneet, syntyi olemaan tuon Sanan tuloksena;
Jeesus on siis yksi Jumalan palvelijoista eikä hän koskaan millään
tavoin viitannut olevansa jumalallinen (suura 5:116-117).
Kuten aiemmin sanottiin, on lähettiläille uskottu tehtäväksi
välittää Jumalan sanaa muille ihmisille, mutta se ei ole niin
yksinkertaista, kuin miltä vaikuttaa. Se merkitsee monia asioita,
jotka eivät ilmene ensi katsomalta ja joita Koraani siksi selittää
tarkemmin. Tärkein asia, joista kaikkia sanansaattajia muistutetaan
ja joka hyvin helposti unohtuu, on se, että koska heidän velvollisuutensa
on vain välittää viesti, he eivät ole vastuussa ihmisten suhtautumisesta
heidän tuomaansa viestiin. Jumala on antanut ihmisille kyvyn erottaa
totuus valheesta, erikoisesti uskonnon asioissa, ja Jumala on
myös antanut hänelle mahdollisuuden vapaan tahtonsa mukaan joko
hyväksyä tai torjua totuus. Koska vain Jumala tietää, mitä ihmisten
mielessä liikkuu, vain Hän voi päättää, kuka heistä ansaitsee
tulla johdatetuksi ja kuka jätetyksi pimeyteen ja vain Jumala
tietonsa perusteella johdattaa ketä haluaa. Profeetalla ei sellaista
valtaa ole eikä hän näin ollen0 voi johdattaa sitäkään, jota rakastaa
(suura 28:56).
En profet har inte någon sådan makt och kan därför inte vägleda
den han älskar ( Sura 28:56 ).
-
- " Jatka siis varoituksiasi, sinä olet
juuri varoittaja, etkä ole heidän kaitsijansa."
(Koraani (88:21-22))
Siksi hänen ei pidä tuntea surua, jos ihmiset kääntävät hänelle
selkänsä tai väittävät hänen sanomaansa valheeksi (suura 6:33-34).
Mutta tuota ohjetta on hyvin vaikea noudattaa, haluammehan jokainen
tulla sen yhteisön hyväksymäksi, jossa elämme. Profeettojen on luonnollisesti
elettävä niiden ihmisten keskuudessa, joita varten heidät on lähetetty
eivätkä he liioin voi pettää sanomaansa. Pitäytyä järkkymättä Jumalan
sanassa ja silti elää keskellä kansaansa on ehkä suurin vaikeus,
jonka he kohtaavat. Vaikka Jeesus Kristus julisti islamin uskontoa
eikä mitään muuta, vaihtoivat hänen kannattajansa sen kristinuskoksi.
|
YHTEYSTIEDOT
