Muslimit ja terveydenhuolto
Islamiska Informationsföreningen (Ruotsi)
Islam ei ole vain uskonto muiden joukossa. Tämän ovat monet hoitoalalla
työskentelevät huomanneet islamin tunnustajien määrän nopeasti lisääntyessä
- erityisesti pienillä paikkakunnilla. Muslimipakolaisia on sijoitettu
kuntiin, joissa ei aikaisemmin ole ollut ketään muslimeja (tai maahanmuuttajia
ylipäänsäkään), ja äkkiä on syntynyt monia vaikeasti ratkaistavia
ongelmia. Kaikki on mullistunut, toinen toistaan ei ymmärretä eikä
toisen mielipiteitä. On helppoa tulla epätoivoiseksi, alkaa ihmetellä,
ja lopulta kenties epäluulo tai suoranainen vihamielisyys saavat
vallan. "Eivätkö he voi olla kuten muutkin ihmiset!" kummastellaan
ehkä ärtyneesti. "Täytyykö heidän tehdä joka asiasta ongelma!",
voi ajatuksena olla keskellä kiirettä, kun tunnetaan riittämättömyyttä.
Parannuskeino tällaisessa tapauksessa on tieto - ja juuri sitä seuraavaksi
on aikomus tarjota! Joten olkaa hyvä ja lukekaa ensi käden tietoa
meistä muslimeista ja terveydenhuollosta.
Ruotsissa on tällä hetkellä (vuonna 2001) noin 300 000 muslimia
monista eri maista. Viime vuosina muslimit ovat perustaneet omia
yhdistyksiä, seurakuntia ym. vastatakseen hengellisen ja sosiaalisen
yhteisöllisyyden tarpeeseen keskuudessaan. Näistä yhdistyksistä
on myös tullut luonnollinen linkki viranomaisten ja muslimien
välille, tiedon välittämisen ja etujen valvonnan kanava. Nykyisin
muslimit ovat järjestäytyneet myös valtiollisella tasolla, jotta
voisivat yhdessä viranomaisten kanssa etsiä ratkaisuja moniin
törmäyskohtiin, joita on syntynyt toisaalta ruotsalaisen elämäntavan
ja sopeutumisvaatimusten ja toisaalta muslimien elämäntyylin välillä,
heidän halutessa säilyttää oman identiteettinsä.
Islamin asennoitumisesta
"Elämää voidaan verrata matkaan, joka alkaa tietystä kohtaa ja
loppuu määrätyllä hetkellä. Se on ohimenevä olotila, johdanto
Ikuiseen elämään. Tällä matkalla ihminen on kauttakulkija. ja
hänen on oltava täysin valmis minä hetkenä hyvänsä siirtymään
ikuisuuteen."
Matkallaan ihmistä koetellaan monin tavoin. Aina tapahtuu jotakin
odottamatonta, joka vaatii nopeita päätöksiä ja uusia toimintatapoja.
Elämä sisältää myös koettelemuksia ja arvaamattomia tilanteita.
Sairaus kuuluu tällaisiin koettelemuksiin. Se ei koettele vain
sairasta itseään, vaan myös hänen läheisiään ja itse hoitojärjestelmää
(ja sitä kautta koko yhteiskuntaa). Ihmisen kärsivällisyys ja
nöyryys Jumalan edessä on tällöin koetuksella. Muslimien ei pidä
syyttää ketään - se mikä ihmiselle tapahtuu, on viime kädessä
Jumalan asia, mihin kukaan ihminen ei voi vaikuttaa. Jos tapahtuu
jotakin ikävää, surullista tai muuta sellaista, siinäkin on oma
tarkoituksensa. Sairaan tai hänen läheisensä ei pidä vaipua epätoivoon
ja paniikkiin, vaan on yritettävä kääntää esiin kaiken myönteinen
puoli ja ylistää Jumalaa, vaikka se tuntuisi vaikealta. Me ihmiset
emme omista toisiamme ja joskus meidän on joka tapauksessa erottava
kuolemassa. Sairaustapauksessa nousee esiin pelkomme läheisen
menettämisestä, mutta islam kehottaa meitä hillitsemään itsemme
ja tekemään sairausajasta ja kuolemaa edeltävästä ajasta jotakin
positiivista.
Suhtautuminen hoitoon
Jumala on antanut ihmiselle älyn, terveen järjen ja loogisen ajattelukyvyn.
Hänen on tarkoitus näiden avulla suosia sellaista, mikä on hyödyllistä
ja hyvää ja mikä palvelee Jumalan luomakuntaa. Jumala on antanut
ihmiselle valtuudet käyttää luonnonvaroja, esimerkiksi kasveja,
hyödykseen tässä elämässä. Voidaan jopa sanoa, että yksi ihmisen
velvollisuuksista Luojaansa kohtaan on kehittää parannuskeinoja
erilaisiin sairauksiin niistä lääkeyrteistä, jotka Hän on asettänut
ihmisen käyttöön. Islamia on usein syytetty fatalistiseksi, mutta
sellainen asenne on väärä. Ihmisen on luonnollisesti tehtävä parhaansa
sairauden voittamiseksi - mutta hän ei päätä lopputuloksesta.
Tämä asenne auttaa muslimeja heidän surressaan läheisen (tai itsensä)
sairastumista tai kuolemaa.
Islam ei siis periaatteessa ole sairaudenhoitoa vastaan, päinvastoin.
On vain kyse käytettävistä menetelmistä. Koraani esimerkiksi kehottaa
ihmistä käyttämään luonnon omia parantavia aineita ja elämään
terveellisesti.
Erityyppiset elinsiirrot eivät nekään ole periaatteessa islamin
vastaisia. Myös niiden kohdalla on kyse menetelmistä, yksityiskohdista,
luovuttajista yms. seikoista. Kaikki se, mikä pelastaa elämän
ja parantaa sairauksia, on islamissa sallittua, kunhan siihen
ei itsessään sisälly jotakin täysin kiellettyä.
Määritelmien, esimerkiksi kuoleman käsitteen, muuttaminen, jotta
voitaisiin tehdä enemmän elinsiirtoja, ei islamissa tule kysymykseen.
Toimenpiteet, joiden tarkoitus on tehdä ihmisestä kauniimpi, hoikempi
ja silmälle miellyttävämpi, ovat Jumalan luomiseen puuttumista
- sellainen ei sisälly ihmisen valtuuksiin. Tämä koskee myös sukupuolenvaihdosta!
Sairaanhoidon tehtävä on oltava parantaa fyysisiä ja psyykkisiä
sairauksia, jotka estävät ihmistä toimimasta hänelle luonteenomaisella
tavalla. Edellytys sille on, että se tapahtuu Jumalan asettamisen
rajojen puitteissa.
Miehet ja naiset
Periaatteessa islamin ja länsimaisen yhteiskunnan käsitykset sairaanhoidosta
ovat melko yhteneväiset. Sairauksia on pyrittävä parantamaan ja
sairaiden on saatava parasta mahdollista hoitoa. Menetelmistäkin
ollaan pääasiassa yksimielisiä, mutta järjestelyjen suhteen käsitykset
eroavat. Islamin mukaan miesten ja naisten on pysyttävä erillään,
ja tämä koskee myös terveydenhuoltoa. Syy tähän on näkemys ihmisen
seksuaalisuudesta: Seksuaaliset suhteet ovat sallittuja vain aviopuolisoiden
välillä, koska seksuaalisuus on vietti, joka voi aiheuttaa (fyysistä
ja psyykkistä) vahinkoa, jos sitä ei säädellä. Säännöt ovat turvaverkko,
joka takaa koko yhteiskunnan vakauden. Yksi sääntö on se, että
miesten ja naisten on vältettävä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen,
paitsi lähimpiin sukulaisiin. Kun heidän kuitenkin on tavattava,
on säilytettävä tietty välimatka. Pukeutuminen, tapa tervehtiä
ja puhua yms, ovat säädeltäviä asioita, yhteiskunnan suojelemiseksi
(epäsuorasti) vapaan seksin seurauksilta. Sairaanhoidossa tämä
merkitsee, että miesten tulisi hoitaa miehiä ja naisten naisia,
niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Lääkärissä käyminen
Muslimien tulisi voida käyttää "oikeaa" sukupuolta olevaa lääkäriä,
mutta joskus lääkärillä voi olla mukanaan joku opiskelija tai
hoitaja ehkä avustaa häntä tutkimuksessa, tai tarvitaan tulkkia
jne. Kaikkien mukana olevien tulisi tällöin olla "oikeaa" sukupuolta.
Toinen huomioitava asia on, ettei kukaan "ulkopuolinen" tulisi
sisään huoneeseen kesken ehkä arkaluontoista tutkimusta. Tällaista
tapahtuu joskus, kun työtoverit haluavat ilmoittaa jotakin ohimennessään.
Muslimi ei saa paljastaa ns. yksityisiä ruumiinosiaan (kehoa
navan ja polvien välillä) kenellekään, ellei se ole ehdottoman
välttämätöntä diagnoosin tekemiseksi, leikkauksessa, synnytyksessä
yms. Mutta silloinkin lääkärin olisi peitettävä potilas jollakin
suojalla, ettei tämän tarvitse tuntea itseään noloksi.
Sairaalassa olo
Naistensairaaloita lukuunottamatta kaikki pohjoismaiset sairaalaosastot
ovat sekaosastoja, eli miehet ja naiset makaavat samoilla osastoilla-
tilanpuutteen takia joskus jopa samassa tilassa. Se on islamin
näkökulmasta epäkohta. Emme odota, että kaikkia sairaaloita alettaisiin
järjestää uusiksi, mutta toivomme, että meille tärkeät toiveet
otettaisiin mahdollisimman hyvin huomioon. Henkilökunnalle olisi
vain kerrottava joka vuorossa näistä erityistoiveista; ehkä kyse
olisi vain suljetun oven koputtamisesta ennen sisään menemistä,
naispuoliselle potilaalle sen kertomista, keitä kierrokselle osallistuu,
jne. Nämä toimenpiteet lisäisivät heti muslimipotilaiden luottamusta
hoitoa ja hoitohenkilöstöä kohtaan. Islamissa sianliha ja veri
ovat kiellettyä ravintoa. Koska islam myös edellyttää, että kaikki
liha teurastetaan Jumalan nimeen, monet muslimit tahtovat täysin
lihatonta ruokavatiota. Joissakin tapauksissa voivat näennäisen
"viattomat" ruokatarvikkeet sisältää sianrasvaa tai siitä valmistettuja
lisäaineita. Joskus voi myös olla vaikea selvittää jonkin lisäaineen
alkuperä. Siksi on varminta käyttää vain puhtaita raaka-aineita
ruuanvalmistuksessa, paistamisessa, jne.
Imeväisten kohdalla on tärkeää, että lapselle ei anneta kenenkään
muun kuin hänen oman äitinsä maitoa, sillä saman naisen imettämät
lapset lasketaan juridisesti sisaruksiksi. Äidiltä on täten aina
kysyttävä, ennen kuin lapselle annetaan lisämaitoa. Toinen tärkeä
yksityiskohta on, että suurin osa äidinmaidonkorvikkeista sisältää
sianrasvaa koostumuksen tasaamiseksi, eikä sitä siis voida antaa
muslimilapsille. Islamin mukaan on lähes velvollisuus käydä katsomassa
sairasta sairaalassa tai hänen kotonaan, vaikka ei olisi sukua
sairaalle tai edes tuntisi tätä lähemmin. Siitä muslimeille on
luvassa palkkio, tulevassa elämässä.
Islamilainen etiikka vaatii, että muslimien pitäisi kunnioittaa
sairaalan vierailuaikoja ja muita sääntöjä, mutta joskus voi vaikuttaa
siltä, että muslimien on vaikea noudattaa esimerkiksi vierailuaikoja.
Tätä selittää ehkä osaltaan se, että omaiset osallistuvat monissa
muslimimaissa paljon enemmän hoitoon kuin täällä. He valvovat
sairaan luona, huolehtivat tämän ruokailusta lääkärin ohjeiden
mukaan, auttavat peseytymisessä ja intiimihygieniassa jne. Monien
näiden maiden sairaaloissa ei edes ole tiettyjä vierailuaikoja.
Jokaisen aikuisen muslimien velvollisuus on olla yhteydessä
(salat) Luojaansa rukousrituaalin kautta vähintään viidesti päivässä.
Niin kauan kuin muslimi on tajuissaan, hän voi suorittaa tämän
rituaalin, joko oikein ruumiinliikkein, tai istualtaan tai kyljellä
maaten, jos hän ei pysty liikkumaan paljoa. Muslimeille on tärkeää,
että hoitohenkilökunta kunnioittaa näitä rukoushetkiä ja ehkä
myös auttaa potilasta muistamaan rukousajat. Heidän ei liioin
pidä häiritä potilasta hänen ollessaan rukouksessa. Näiden yksinkertaisten
toiveiden noudattaminen lie aika helppoa. Ehkä voitaisiin myös
tilata Koraaneja alkuperäiskielellä ja käännöksinä sekä rukousaikataulut
sellaisiin sairaaloihin, joiden alueella asuu paljon muslimeja.
Paikalliset muslimiseurakunnat voivat varmasti auttaa sairaaloita
tässä.
Vanhukset
Islamissa lapset, erityisesti pojat, ovat velvollisia pitämään
huolta vanhemmistaan ja muista vanhoista sukulaisistaan, jotka
eivät enää kykene huolehtimaan itsestään. Erikoisen tärkeää on
hoitaa sairaita vanhempia. Muslimimaissa suuri enemmistö sairaista
tai vanhuuden dementiaa potevista henkilöistä hoidetaan kotona.
Niissä tapauksissa, kun vanhaa ihmistä hoidetaan sairaalassa,
hänellä on joku läheinen sukulainen vierellään (usein miniä tai
pojantytär). Muslimien on vaikea ymmärtää pohjoismaista vanhushuoltoa
ja heidän mielestään on nöyryyttävää vanhoja vanhempia kohtaan
antaa heidän maata pitkiä aikoja laitoksessa, käymättä edes katsomassa
heitä.
Lääkkeet
Islam ei hyväksy sellaista lääketeollisuutta, jota harjoitetaan
kaupallisin periaattein voiton saamiseksi. Lääkkeiden valmistamisen
kannustimena tulee olla löytää hyviä lääkkeitä, jotka parantavat
sairauksia ilman sivuvaikutuksia. Luonnon raaka-aineiden, jotka
löytyvät kasvikunnasta, tulee olla lääkkeiden kehittelyn perustana.
Kokeet, jotka vahingoittavat useampia, kun mitä niiden avulla
lopulta voidaan parantaa, ovat täysin tuomittavia. Lääkkeet eivät
myöskään saa sisältää mitään aineita, jotka islamin mukaan ovat
kiellettyjä, kuten alkoholia. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa
ei ole vaihtoehtoista lääkettä. Niin on ollut esimerkiksi insuliinin
kohdalla. Ennen oli vain siasta saatua insuliinia, mutta nykyisin
muutakin insuliinia on saatavilla, ja onkin tärkeää, että muslimidiabeetikko
saa "oikeaa" lääkettä.
Ympärileikkaus
Islam määrää pojat ympärileikattaviksi. Juutalaiset, jotka myös
ympärileikkaavat poikalapsensa, hoitavat sen usein yksityisesti
ja jopa varsinaisen hoitokoneiston ulkopuolella. Jo pitkältä ajalta
juutalaisilla on oma uskonnollisten palvelujen verkostonsa, mm.
Ruotsissa. Muslimit sen sijaan ovat verrattain uusi kansanryhmä
pohjoismaissa eikä heillä ole sellaista verkostoa. He ovat siten
jääneet täysin "oman onnensa nojaan". He voivat ilmoittaa lapsensa
jonoon ja parhaassa tapauksessa he pääsevät sairaalaan vuosien
kuluttua. Toivomme tietenkin, että valtiopäivät yhdessä maanlaajuisten
muslimijärjestöjen kanssa pian löytävät ratkaisun tähän ongelmaan.
Kuolema
Aikaisemmiln mainittiin jo, että sairasta tulee käydä katsomassa
joko kotona tai sairaalassa. Jos hän on niin huonona, että kuolema
on lähellä, ei häntä saa jättää yksin. Jos vakavasti sairaan potilaan
tila sairaalassa äkkiä huononee, täytyy hänen omaisilleen välittömästi
ilmoittaa tästä. Kuolema on siirtymistä yhdestä olotilasta toiseen.
On täysin luonnollista, että ihmisistä tuntuu vaikealta erota
maallisesta elämästään ja siirtyä johonkin, josta he eivät tiedä
mitään tarkasti. He voivat joutua ahdistuksen tai paniikin valtaan,
ja silloin heillä on hyvä olla joku vierellään lohduttamassa ja
lukemassa heille Koraania, sekä auttamassa heitä sanomaan: "La
ilaha illallah" (ei ole muuta Jumalaa kuin Allah).
Ihminen on kuollut silloin, kun sielu jättää ruumiin, mistä
seuraa sydämen sykkeen pysähtyminen ja kaikkien elinten toiminnan
lakkaaminen. Käsitteet kuten "sydänkuollut" tai "aivokuollut"
ovat aivan vieraita islamille. "Ihmiset eivät saa myöskään yrittää
leikkiä Jumalaa ja keinotekoisin toimenpitein yrittää pidentää
elämää, jotta sitten itse voisivat päättää sen loppumisesta sulkemalla
hengityskone." (Islam uskomme, s. 103) Kuollut tulee pestä määrätyn
rituaalin mukaisesti ja sitten kääriä kankaisiin haudattavaksi
niin pian kuin mahdollista. On tärkeää, että kuoleman sattuessa
osaston henkilökunta ilmoittaa siitä välittömästi joko omaisille
tai jollekin muslimiseurakunnalle. Kuolleeseen ei mieluiten pidä
koskea eikä riisua häntä, ennen kuin paikalle saapuu henkilö,
jonka on määrä pestä hänet. Naisen pesun suorittavat naiset ja
miehen miehet. Parasta olisi, jos sukulaiset tekisivät sen, mutta
jos he eivät usko pystyvänsä siihen, jotkut muut muslimit voivat
ottaa sen hoitaakseen.
Elinsiirrot ovat sallittuja islamissa, jos potilaan elämä voidaan
pelastaa uuden elimen avulla, ja luovuttaja tai tämän omaiset
ovat antaneet siihen luvan. Elimiä ei saa ottaa luovuttajalta,
ennen kuin hänet on todettu kuolleeksi. Ruumiinavaus ei ole suositeltavaa,
ellei ole epäilystä rikoksesta tai jos on kyse jostakin hyvin
harvinaisesta sairaudesta. Ruumiinavauksen jälkeen kaikki elimet
on laitettava paikalleen ja ruumis suljettava. Vaikka elämä onkin
"paennut" ruumiista, oli se kerran elävä ihminen ja sitä on kohdeltava
asianmukaisen kunnioittavasti.
|