JUMALAN, LAUPIAAN

AR­MAHTAJAN NI­MEEN

 

 


 

H. M. Baagil

 

 

 

 

KRISTITYN

 JA

MUSLIMIN

VUOROPUHE­LU

 

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat kar­jan kal­taisia, ei, he kulkevat vielä pahem­min har­haan; he ovat välin­pitämät­tömiä".

 

Pyhä Koraani, suura 7:179

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkuteos:

Dr. H. M. Baagil:

Christian-Muslim Dialogue

 

 

 

ISBN 951-96931-1-4

© Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1993

Jakelu: Islamilainen neuvontakeskus,

Helsinki, puh. 050 5120 633

 


JOHDANTO

 

Jumalan, laupiaan Armahtajan ni­meen.

 

Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että olen lukenut KRISTITYN JA MUS­LIMIN VUOROPUHELU ‑teok­sen käsi­kirjoituk­sen ja siitä että minua on pyydetty kir­joitta­maan johdanto tähän merkittä­vään kirjaan, joka avaa luki­jan silmät. Jokainen vertai­levasta us­kontotie­teestä kiinnostu­nut löytää kirjasta yllätyksiä, jotka saattavat kyseenalaiseksi aiemmin absoluut­tisina totuuksina pidettyjä seikko­ja.

     Tri Hasan M. Baagilin teokses­sa näkyy hänen huolel­linen ja pe­rusteellinen työtapansa, jonka an­siosta havainnot on esitetty sel­keästi, ytimekkäästi ja perin­pohjai­sesti. Tutkittuaan Kristinus­koa ja Raamat­tua neljän vuoden ajan, Tri Baagil, joka on harras musli­mi, havaitsi että kristitty­jen uskomusten välillä on perusta­via eroja (Kolminai­suus, Jeesuksen juma­luus jne.) ja että he eivät tiedos­ta miten kirkon oppi on usein ristiriidassa Raamatun kanssa ja miten Raa­mattu on ristiriidassa itsensä kanssa! Tutki­muksen aikana käydyt Baagilin keskus­telut kristittyjen pappi­en ja maallikkojen kanssa muo­dostavat tämän teok­sen käyt­tö­voi­man.

     Lukija tulee yllättymään siitä, että Raamatussa Jeesus [ROHK] ei koskaan väittänyt olevansa Jumala; että Jeesus ei kuollut ristillä; että Jeesuksen suoritta­mat ihmeteot olivat sellaisia, joita monet muut pro­feetat ja jopa ei-uskovat suorittivat; ja että Jeesus itse en­nusti profeetta Muhammedin saapumisen, rauha olkoon heidän kanssaan. Kaikki tämä on näytetty Raamatusta poimittujen lyhyiden, selkeiden lainaus­ten avulla. Ilmeiset ristiriitaisuudet synnyttävät vält­tämättä seuraavan kysymyksen: onko Raamattu Ju­ma­lan sanaa? Tri Baagilin tarkoitus ei ole tässä kirjas­sa pilkata kristittyjä, puhumattakaan siitä että hän halu­aisi pilkata Jeesusta ja tämän oppeja. Ei, Jumalan nimeen! Tarkoitus on tuoda esiin se, että Jumalaan ja hänen profeettoihinsa koh­distuneet väärät syytökset, vääristely ja suoranaiset valheet ovat loukkaavia, halventavia ja halpamaisia.

     KRISTITYN JA MUSLIMIN VUOROPUHELU tuo myös sel­keästi esiin islamilaisen näkemyksen asioista ja näyttää, miten 600 vuotta Jeesuksen jälkeen pro­feetta Muham­medille [rauha olkoon heidän kans­saan] ilmestyksenä annettu Koraani korjaa virheet, jotka tietoisesti tai tiedostamatta ovat päässet Jeesuk­sen tuomaan sano­maan. Tämä kirja tuo arvokasta tietoa niin kristitylle kuin muslimillekin, varsinkin jos halutaan käydä dialogia näiden kahden uskonnon välillä. Jos Jumala niin tahtoo, tämä kirja auttaa mus­limeja kutsumaan kristittyjä islamin piiriin. Lisäksi kirja auttaa kristitty­jä tulemaan paremmin tietoiseksi siitä, mitä Raama­tussa todella sanotaan ja mitä Jeesus [ROHK] it­seasiassa opetti. Muslimi toi­vookin, että ei-muslimi ottaisi vastaan Totuuden ja todistaisi Juma­lan yksey­den ja sen, että Muhammed on hänen pal­velijansa ja sanansaattajansa.

     Palkitkoon Jumala Tri Baagilin hänen hyvästä työs­tään pimeyden karkottamiseksi. Olkoon Jumalan rauha luonamme.

 

Muhammad A. Nubee


SAATESANAT

 

 

Olen amerikkalainen, joka lapsesta asti on kasvatettu kristilliseen uskoon. Ennen kuin aloin täydestä sielus­tani etsiä Jumalaa, eli Allahia, olin pitänyt monia tärkeitä asioita itsestään selvinä.

     Useiden keskustelujen jälkeen ja luettuani moneen kertaan KRISTITYN JA MUSLIMIN VUOROPUHE­LU ‑kir­jan, olen käynyt läpi lainaukset Raamatusta ja Pyhäs­tä Ko­raanista.

     Ilmoitan lopuksi Shahadan (todistus) englanninkie­lellä ja arabiaksi: tunnustan, että ei ole muuta Juma­laa kuin Jumala, jolla ei ole vertaista, ja Muhammed on hänen palvelijansa ja sanansaattajansa, Ash-hadu an-la llaha illal-Lahu wahdahu la sharikalahu wa ash-adu anna Muhammadan abduhu wa rasuluhu.

     Uskon, että tämän keskeisen ja yksinkertaisen tun­nustuksen avulla monet ihmiset alistuvat Jumalalle hengessä ja totuudessa.

     Toivon, että tätä lyhyttä ja helposti omaksuttavaa kirjasta luetaan kaikkialla maailmassa ja että se kiin­nostaa monia sellaisia, jotka etsivät oikeaa uskoa joka antaa heidän mielelleen rauhan ja tyytyväisyyden.

 

Roy Earl Johnson

 

 


TEKIJÄN HUOMAUTUS

 

Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen.

 

Tämä kirjanen on kristittyjen pappien ja maallikkojen kanssa käymieni keskustelujen tulosta. Keskustelut käytiin huomaavaisessa, miellyttävässä, ystävällisessä ja rakentavassa ilmapiirissä, eikä tarkoituksena ollut loukata yhdenkään kristityn uskonnollista tunnetta. Kirjanen tarjoaa ajatuksia herättävän haasteen kris­tinuskolle. Kirjanen on arvokas sellaisille, jotka etsi­vät totuutta ja sellaisille jotka tutkivat vertailevat uskontoja.

 

K: kristitty

M tai m: muslimi

ROHK: rauha olkoon hänen kanssaan

ROHK: rauha olkoon heidän kanssaan

 

H.M. Baagil, MD

Tammikuussa 1984

 


SISÄLLYSLUETTELO

 

KRISTITYN JA MUSLIMIN KESKUS­TE­LU

En­simmäinen yhteydenotto kristityn

 ja muslimin välillä..................................................... 9

Pyhä Raamattu........................................................... 25

Oppi kolminaisuudesta........................................... 36

Oppi Jeesuksen jumaluudesta............................... 43

Oppi Jeesuksesta Jumalan poikana....................... 52

Ristiinnaulittiinko Jeesus?...................................... 56

Oppi sovituskuolemasta ja perisynnistä.............. 64

 

MUHAMMED RAAMATUSSA

Sekä Ismael että Iisak olivat siunattuja................. 67

Jeremiaan määritelmä profeetalle........................... 73

Kunnes Siilo tulee.................................................... 73

Baca on Mekka........................................................... 74

Asumukseni loisto.................................................... 75

Aasien jonot ja kamelijonot..................................... 76

Mooseksen kaltainen profeetta............................... 79

Palvelijani, sanansaattajani ja valittuni.................. 81

Kuningas Daavid sanoi hänestä:

"Minun herrani"......................................................... 84

Oletko se luvattu profeetta?................................... 85

Kastaminen Pyhällä Hengellä ja tulella................ 86

Kaikkein vähäisin taivasten valtakunnassa.......... 86

Siunattuja ovat rauhantekijät................................... 87

Puolustaja................................................................... 87

Profeetta Muhammedin [ROHK] ilmestys............ 91

 

Kirjallisuutta.............................................................. 93


KRISTITYN JA MUSLIMIN

KES­KUSTELU

 

 

Ensimmäinen yhteydenotto kristi­tyn

ja mus­limin välillä

 

K: Miksi kristittyjen ja muslimien välillä on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty niin monta uskoa koskevaa keskustelua?

 

M: Luulisin sen johtuvan siitä, että välillämme on niin monta yhdistävää tekijää. Uskomme yhteen Luojaan, joka on lähettänyt monta profeettaa ja Jee­sukseen messiaana sekä Jumalan Sanaan, jonka juuta­laiset ovat kieltäneet.

     Pyhän Koraanin suurassa 3:45 sanotaan: "Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvän sanoman, että hänen Sanansa tulee sinulle. Hänen nimensä on oleva messias, Jeesus, Marian poika, hän on kuuluisa tässä ja tulevassa elämässä, yksi niistä, jotka kohotetaan Jumalan lähei­syyteen»".

     Dialogia on käyty kaikkialla Euroopassa, Kanadas­sa, USA:ssa ja Australiassa. Edes Vatikaani ei ole jäänyt ulkopuolelle sen jälkeen, kun ryhmä Vatikaa­nin teologeja ja Egyptin muslimioppineita kävivät kes­kusteluja Roomassa vuonna 1970 ja Kairossa vuo­sina 1974 ja 1978. Keskusteluja kävivät myös ryhmä Vati­kaanin teologeja ja Saudi-Arabialaisia muslimiop­pi­neita Roomassa vuonna 1974. Monet kirkkokunnat ovat myös usein kutsuneet muslimeja esittelemään islamia Colombossa.

 

K: Kun kerran kristinusko on lähes kaksi tuhatta vuotta vanha ja islam yli tuhat neljäsataavuotias, miksi keskusteluja ei ole käyty jo satoja vuosia sitten?

 

M: Viimeisen kolmen, neljän vuosisadan ajan monet Aasian ja Afrikan islamilaiset maat ovat olleet Eng­lannin, Ranskan, Hollannin, Belgian, Espanjan ja Portugalin siirtomaina. Monet siirtomaissa toimivat lähetyssaarnaajat yrittivät käännyttää mahdollisim­man monta muslimia kristinuskoon keinoilla millä hyvänsä; antamalla lääkärinhoitoa, vaatteita, ruokaa ja työtä köyhille. Kuitenkin vain harvat kääntyivät. Pieni osa eliittiä kääntyi kristinuskoon, koska he olettivat että kristinusko toisi heille sivistystä ja edis­tystä. He olivat väärässä, sillä edistys Euroopassa oli syntynyt valtion ja kirkon eron jälkeen.

     Toisen maailmansodan jälkeen monet Aasian ja Afri­kan muslimit muuttivat länteen, mikä toi heidät yhteyteen kristittyjen kanssa. Myös opiskelijat esitteli­vät islamia aktiivisesti.

 

K: Onko mielestäsi muita syitä, miksi kummankin uskontokunnan lähetystyöntekijätkin käyvät niin paljon keskusteluja nykyään?

 

M: Luulisin, että juopa uskontojen välillä pienenee suvaitsevaisuuden kasvaessa, vaikkakin kummatkin uskonnot kilpailevat yhä käännynnäisillä. Muistan yhä kristityn opettajani, jolla oli tapana sanoa: "Mu­hammed, huijari, uneksija, epileptikko". Yhä harvem­pi kirjailija kuvaa islamia näin.

     Muslimit tuntevat olevansa lähempänä kristittyjä kuin juutalaisia ja ei-uskovia. Ennustihan Koraanikin suurassa 5:82: "Kiivaimmat oikeauskoisten vihamie­het totisesti tapaat juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »me olemme kristit­tyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyh­keästi". Eräät kristilliset kirkkokunnat ovat edistyneet huimasti myöntäessään nyt ensimmäistä kertaa histo­rian aikana, että Muhammed [ROHK] polveutui Ismaelista Kedarin, ensimmäisen poikansa kautta. Yhdysvaltain presbyteerisen kirkon tukeman Davis Dictionary of the Bible ‑teoksen vuoden 1980 painok­sessa sanotaan hakusanan Kedar kohdalla: "... heimo, joka polveutui Ismaelista (Moos. 25:13)... Kedarin kansaan kuuluivat Plinyn Kedarit, ja heidän joukos­taan nousi aikanaan Muhammed". The International Standard Bible Encyclopedia lainaa A.S. Fultonia seuraavasti: "... Isma­elin heimoista Kedarin on täyty­nyt olla eräs tärkeimpiä, ja niinpä myöhemmin hei­mon nimellä tarkoitettiin kaikkia aavikon villejä heimoja. Muslimien sukututkijoiden mu­kaan Mu­hammed polveutuu Ismaelista Kedar-heimon (ara­biaksi Keidar) kautta."

     Smith's Bible Dictionary antaa myös tietoa asiasta: "Ke­dar (musta). Ismaelin toinen poika (Moos.25:13)... Mu­hammed sanoo polveutuneensa Abrahamista Kedar-heimos­ta alkaneen Quraychi-heimon kautta. Hejazin arabeja kutsutaan Beni Harbiksi (sodan mie­het), ja he ovat aina, vanhoista ajoista saakka, kuulu­neet ismaililaisiin. Palgra­ven mukaan heidän kielensä on nykyään yhtä puhdasta kuin Koraanin kirjoittami­sen aikana (610 JKr.), eli se on säilynyt muuttumatto­mana yli 1200 vuotta: vankka todis­te itäisten instituu­tioiden pysyvyydestä".

     Islaminuskoisten maahanmuuttajien tärkein län­teen tuoma voimavara ei ole heidän monilukuisuu­tensa vaan islam, joka nyt alkaa saavuttaa täällä maaperää. Moskeijoja ja islamilaisia keskuksia perus­tetaan, ja monet kääntyvät islaminuskoon. Käytän mieluummin ilmausta "kääntyvät" kuin "käännyte­tään", sillä jokai­nen syntyy Jumalalle eli islamille alistuneena; tämä on osa jokaisen syntyneen lapsen luontoa. Vanhem­mat tai yhteiskunta käännyttävät lapsen juutalaisuu­teen, kristinuskoon, muihin uskon­toihin tai ateis­miin".

     Tämän osoittaa myös se, että islamia ei levitetä mie­kalla vaan muslimiyksilöiden tai muslimiryhmien toimesta. Meillä ei ole organisoitua lähetystyötä ku­ten kristillisellä kirkolla.

     Maailman väkiluku kasvoi 136 % vuoden 1934 ja 1984 välillä. Kristittyjen määrä on kasvanut 47 % ja islaminus­koisten 235 %. Katso The Plain Truth, Hel­mikuu 1984, 50-vuotisjuhlanumero; tiedot peräisin teoksista The World Almanac and Book of Facts 1935 ja Reader's Digest Al­manac and Yearbook 1983.

 

K: Jos kaikki kolme uskontoa juutalaisuus, kristinus­ko ja islam sanovat olevansa lähtöisin samasta Luo­jasta, niin miksi ne sitten eroavat toisistaan?

 

M: Kaikki profeetat Aatamista Muhammediin [ROHK] lähetettiin saman sanoman kanssa: ihmis­kunnan on täysin alistuminen Jumalan tahtoon. Ara­bian kielellä tätä alistu­mista sanotaan islamiksi; islam tarkoittaa myös rauhaa, rauhaa Luojan ja luotujen välillä. Toisin kuin termit juutalaisuus ja kristinusko, termi islam on Jumalan, Luo­jan itsensä antama; ku­ten suurassa 5:3 sanotaan: "Tänä päivänä minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskonton­ne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne; olen armossani antanut islamin teidän uskon­noksen­ne". Termejä juutalaisuus ja kristinusko ei löydy Raamatusta, ei edes Raamattua käsittelevästä sanakir­jasta. Yksikään Israelin profeetta ei koskaan mainin­nut termiä juutalaisuus. Jeesus ei koskaan väittänyt perustavansa kristinuskoa, eikä hän koskaan kutsu­nut itseään kristityksi. Termi kristitty mainitaan vain kolme kertaa uudessa testamentissa, ja ensimmäistä kertaa sen sanovat pakanat ja juutalaiset Antiokiassa n. 43 JKr. eli kauan sen jälkeen, kun Jeesus oli jättä­nyt maailman. Apostolien teot 11:26: "Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitys­tä kristitty".

     Myöhemmin Kuningas Agrippa II sanoo Paavalille (Ap. t. 26:28): "Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn".

     Termin kristitty antoivat siis ensin viholliset eikä ystävät. Ja lopulta Pietari sanoo kirjeessään lohdutta­essaan uskovia (1. Piet. 4:16): "Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä..."

     Ensimmäinen muslimi maailmassa ei ollut Mu­ham­med vaan Abraham, joka alistui täydellisesti Juma­lan tahtoon. Mutta islam elämäntapana oli an­nettu ilmes­tyksenä jo ennen Abrahamia profeetoille kuten Aata­mi ja Nooa. Heidän jälkeensä islam on näyttänyt tietä koko ihmiskun­nalle.

 

K: Miten Abraham voi olla muslimi? Hänethän tun­netaan juutalaisena!

 

M: Juutalaisenako? Kuka sinulle niin on kertonut?

 

K: Niin meille on opetettu; myös Raamattu varmasti vah­vistaa sen.

 

M: Voitko näyttää minulle kohdan Raamatussa, jossa sanotaan että hän on juutalainen? Ellet löydä sitä no­peasti voin auttaa. Katso 1. Moos. 11:31.

 

K: "Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Ka­naaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan".

 

M: Abraham, joka syntyi Kaldean Urissa ei siis voi­nut olla juutalainen. Ensinnäkin siksi, että Kalde­an Ur oli Mesopotamiassa, joka nykyään kuuluu Irakiin. Hän oli siis enemmän arabi kuin juutalainen. Toisek­si, termi juutalai­nen tulee "Juudasta", joka oli Abra­hamin pojanpojan poika (katso kuvaa sivulla 15): Katso vielä 1. Moos. 12:4 ja 5.



K: "Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkym­me­nenviiden vuoden ikäinen... Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne".

 

M: Abraham siis muutti Kanaaniin 75-vuotiaana ja Raa­matussa sanotaan selvästi,että hän oli siellä muu­kalainen (1. Moos. 17:8): "Minä annan sinulle ja jälke­läisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaanin­maan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala". Katso 1. Moos. 14:13.

 

K: "Muuan pakoon päässyt tuli kertomaan tästä hep­realai­selle Abramille..."

 

M: Miten Abrahamia voisi sanoa juutalaiseksi, jos kerran Raamatussakin häntä sanotaan heprealaiseksi, joka tarkoit­taa Eufrat-joen toiselta puolelta tullutta. Se viittaa myös Eberiin, Semin jälkeläiseen. Katso nyt kohdasta 1. Moos. 32:28, mitä tapahtui Jaakobin ni­melle hänen painittua enkelin kanssa.

 

K: "Silloin mies sanoi: »sinua ei pidä enää sanoa Jaa­kobik­si, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut»".

 

M: Abraham oli siis heprealainen. Jaakobin jälkeläi­set olivat israelilaisia, joihin kuului kaksitoista hei­moa. Juuda sai kutsumanimen "juutalainen", eli vain Juu­dan jälkeläi­siä kutsuttiin alkujaan juutalaisiksi.

     Lue 2. Moos. 6:16-20, sen selvittämiseksi kuka Moo­ses oikeastaan oli.

 

K: "Leevin pojat ikäjärjestyksessä lueteltuina olivat Ger­son, Kehat ja Merari"... Kehatin pojat olivat Am­ram... Amram otti vaimokseen isänsä sisaren Jokebe­din, ja tämä synnytti hänelle Aaronin ja Mooseksen".

 

M: Mooses ei siis ollut juutalainen, koska hän ei ollut Juudan jälkeläinen, vaan leeviläinen. Mooses antoi lain (Toora on laki) Israelin lapsille.

 

K: Miten voit selittää tuon?

 

M: Lähtökohtamme on Pyhä Koraani. Raamattua voi selittää ja juutalaisten sekä kristittyjen ennakkokäsi­tyksiä korjata käyttämällä Koraania. Se on viimeinen ilmestykse­nä annettu Kirja, jota ei koskaan ole tur­meltu eikä vääris­tetty. Sen sisällön varmistaa Jumala suurassa 2:2: "Tämä on Pyhä Kirja. Siitä ei ole epäi­lys­tä­kään"; ja suurassa 15:9: "Totisesti, Me itse lähe­täm­me maan päälle kehotuk­sen, ja Me myös seisom­me sen tukena". Tämä säe on haaste ihmiskunnalle. On selvä tosiasia, että on kulunut yli 1400 vuotta ilman että Koraanista on muutettu sanaa­kaan. Ei-uskovat ovat yrittäneet parhaansa mukaan muut­taa sitä, mutta heidän yrityksensä ovat epäonnistuneet pa­hoin. Niin kuin Jumala sanoo tässä pyhässä sä­keessä "Me myös seisomme sen tukena". Hän on seisonut sen tukena.

     Sitävastoin kaikki muut pyhät kirjat (toora, psal­mit, evan­keliumit jne.) on turmeltu lisäyksin, poistoin ja muutok­sin.

 

K: Mitä sellaista Koraanissa sanotaan Abrahamista ja Mooseksesta, että sen voi päätellä Raamatusta.

 

M: Suurassa 3:64 sanotaan: "Te Pyhän kirjan omista­vat, miksi te kiistelette Abrahamista? Laki ja evan­keliumihan lähetettiin vasta hänen jälkeensä; eikö teillä ole ymmärrys­tä?"

     Ja suurassa 3:66 sanotaan:"Abraham ei ollut juuta­lainen eikä kristitty, vaan hän oli hurskas ja Jumalalle alamainen muslimi eikä kuulunut monijumalaisiin".

     Suurassa 2:140 sanotaan: "Vai sanotteko: »Abra­ham, Ismael, Iisak ja Jaakob ja Israelin sukukunnat olivat toti­sesti joko juutalaisia tai kristittyjä?» Sano (oi Mu­hammed): »Kumpi tietää paremmin te vai Juma­la? Ja kuka on väärä­mielisempi kuin se, joka salaa todis­tuk­sen, jonka on saanut Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette»". Tie­tenkään he eivät olleet juutalaisia eivätkä kristittyjä, sillä juutalai­suus terminä tulee Juudan nimestä ja kris­tinusko terminä tuli vasta jonkin aikaa Kristuksen jälkeen.

 

K: Tuntuu oudolta, kun puhutaan Allahista. Miksi ei sanota Jumala silloin, kun puhutaan suomea.

 

M: Niin, ei-muslimista Allah tuntuu nimenä oudolta, mutta tätä nimeä ovat käyttäneet kaikki profeetat Aatamis­ta Muhammediin [ROHK]. Allah on kahden arabiankieli­sen sanan (Al-Ilah eli Jumala) yhteenliitty­mä. Kun jäte­tään "I" kirjain pois, saadaan sanan Al­lah. Riippuen sanan sijainnista arabiankielisessä lau­seessa, se voi olla muodossa Allaha, joka on lähellä Hepreankielistä termiä Luojalle eli Eloha. Mutta juutalaiset käyttävät väärin monikkomuotoa Elohim, joka viittaa useampaan kuin yhteen Jumalaan. Sana Allaha kuulostaa enemmän Jeesuk­sen käyttämää arameankielistä sanaa Alaha (katso Ency­clopedia Britannica 1980, kohdat Allah ja Elohim). Vaikka termi Allah on vieras ei-muslimeille, ei se siis ole outo profeetoille Aatamista Muhammediin [ROHK], jotka tekivät tunnetuksi periaatteessa samaa islamia eli täyttä alistumista. Ja Allah viittaa Ylimpään Olen­toon erisnime­nä. Sana ei voi olla monikkomuodossa, eikä sillä ole kie­liopillista sukua eli ei ole olemassa Allaheja tai joko nais- tai miespuolista Allahia niin kuin voi olla jumalia tai jumalattaria. On hämmentä­vää puhua Jeesuksesta Jumala­na, niin kuin monet englantia puhuvat tekevät. Myös Luoja herättää terminä sekaannusta, sillä monet kristinus­koiset väittävät yhä että Jeesus loi maailman. Paitsi että monet ei-muslimit pitävät Allah-sanaa outona, outo­na pidetään myös muslimien jumalanpalvelustapoja kuten puhdistautuminen, kumartaminen, polvistumi­nen, maahan heittäytyminen ja paastoaminen. Profee­tat eivät kuiten­kaan pitäneet näitä tapoja kummallisi­na. Vaikka puhdis­tautuminen (kasvojen, käsien ja jalkojen pesu sekä hiusten kostuttaminen) ennen Jumalanpalvelusta ei enää kuulu nykykristittyjen tapoihin, sitä edellytetään vielä muslimeil­ta ja edelly­tettiin profeetoilta, kuten ilmenee seuraavista Raama­tunkohdista: (2. Moos. 40:31-32) "Mooses sekä Aaron ja hänen poikansa pesivät vedellä kätensä ja jalkan­sa tullessaan pyhäkkötelttaan. Samoin he peseytyivät ennen kuin astuivat alttarin ääreen. Tällaisen käskyn Herra oli Moosekselle antanut". Vaikka Paavali teki Jee­suksen opetuksiin monia muutoksia, hän piti yhä kiinni puhdistautumisesta, kuten ilmenee kohdasta Ap. t. 21:26: "Paavali otti miehet mukaansa ja puhdis­tautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin...". Musliminaiset suorittavat rukoukset pää peitettynä, kuten kohdassa 1. Kor. 11:5, 6 ja 13: "Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee pään­sä, sillä sehän on samaa kuin jos hän olisi antanut ajaa hiuk­sensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällis­tä, hänen tulee peittää päänsä... Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin". Muslimit suorittavat Jumalanpalveluksen kumartaen, polvis­tuen, maahan heit­täytyen ja ilman jalkineita, niin kuin tekivät myös profee­tat: (Ps. 95:6) "Tulkaa, ku­martukaa maahan, polvistu­kaamme Herran, Luojam­me eteen"; (Joos. 5:14): "Silloin Joosua lankesi polvil­leen, kumartui maahan saakka ja sanoi: »Herrani..»"; (1. Kun. 18:42): "Mutta Elia nousi Karmelille, kumar­tui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin"; (4. Moos. 20:6): "...ja [Mooses ja Aaron] painoi­vat kas­vonsa maahan. Silloin Herran kirkkaus näyttäytyi heille": (1. Moos. 17:3): "Abram heittäytyi kasvoilleen ja Jumala sanoi hänelle..." (2. Moos. 3:5 ja Ap. t. 7:33): "Herra sanoi: »Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalasta­si, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä»".

     Kristitty hämmästyy kuullessaan, että pyhiinvael­luk­sen (Hadz), siten kuin sen tekevät muslimit kier­täen Kaaban pyhää kiveä Mekassa, suorittivat monet profeetat, myös Israelin profeetat.

 

K: En ole Raamatusta koskaan lukenut pyhiinvael­luk­sesta tai pyhästä kivestä.

 

M: Ne on mainittu selvästi monta kertaa, mutta Raa­matun lukijat eivät ole huomanneet niitä:

 

1.  Kun Jaakob oli matkalla Padan-aramiin hän näki näyn ja rakensi seuraavana aamuna kivipaaden, jota hän kutsui nimellä Betel eli Jumalan asuinsija (1. Moos. 28:18-19).

2.  Vuosia myöhemmin Jumala määräsi saman profee­tan, Jaakobin, matkustamaan Beteliin (1. Moos. 35:4,14,15). Ennen matkaa sinne Jaakob poisti vie­raat jumalat. Myö­hemmin myös profeetta Muham­med [ROHK] hävitti kaikki epäjumalankuvat Kaa­ban pyhän kiven ympäriltä Mekassa.

3.  Jaakob ja hänen appensa Laban rakensivat toisen pyl­vään (1. Moos. 31:45-49): "Niin Jaakob otti ki­ven, nosti sen pystyyn patsaaksi ja sanoi omalle väelleen: »Kerätkää kiviä». Miehet hakivat kiviä ja kasasivat ne röykkiöksi. Sitten he yhdessä aterioi­vat sen ääressä. Laban antoi röykkiölle nimeksi Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed.. ja myös...Mispa, sillä hän sanoi vielä: »Her­ra pitä­köön meitä silmällä...»"

4.  Jefta ja Ammon sotivat toisiaan vastaan. Jefta van­noi Herralle Gileadin Mispassa, että uhraisi ainoan tyttärensä jos voittaisi sodan. Hän voitti ja poltti tyttärensä elävältä, uhrina Jumalalle (Tuom. 11:29-39).

5.  Israelin yhdentoista heimon neljäsataatuhatta miek­kamiestä vannoivat Herran edessä Mispassa tuho­avansa Benjaminin heimon (Tuom. 20 ja 21).

 

6.  Israelin lapset vannoivat Samuelin alaisuudessa Mis­passa tuhoavansa epäjumalansa, jos voittaisivat sodan filistealaisia vastaan (1. Sam. 7).

7.  Koko Israelin kansa kokoontui Mispaan. kun Sa­muel oli valittu Israelin kuninkaaksi (1. Sam. 10).

 

On selvää, ettei maailmassa nykyään ole jäljellä muu­ta Mispaa, kuin se joka sijaitsee Abrahamin ja hänen poikan­sa Ismaelin rakentamassa Mekan pyhässä kaupungissa, ja Profeetta Muhammed oli Ismaelin jälkeläinen. Muslimit ovat todella kaikkien profeetto­jen seuraajia. Voin kertoa teille muitakin Raamatusta ilmeneviä, muslimeja, islamia ja Muhammedia [ROHK] koskevia seikkoja, mutta miksi teidän pitäisi tietää niistä ellette etsi totuutta?

 

K: Olen varma omasta uskostani kristittynä, mutta minua kiinnostaa tietää lisää molemmista uskonnois­ta. Joskus tunnen itseni noloksi luettuani muslimien kirjoittamia kirjoja.

 

M: Onko se vaikuttanut uskonnolliseen elämääsi?

 

K: Kyllä, en enää käy kirkossa niin usein kuin aikai­sem­min. Olen lukenut salaa muslimien kirjoittamia kirjoja. Olen kysynyt useilta muslimeilta asioista, jotka eivät ole selviä minulle, mutten ole saanut tyydyttäviä vastauksia. Etsin uskoa, johon voin luot­taa, joka antaa minulle mie­lenrauhan ja joka on tie­teellisesti uskottava, enkä halua uskoa vain sokeasti.

 

M: Niin täytyykin. Kunnioitan asennettasi. Mutta me emme saa viekoitella ketään. Me teemme islamia tunnetuk­si vain niille, jotka haluavat kuunnella mei­tä.

 

K: Mutta minulla on vapaus valita mikä tahansa usko, josta pidän, eikä kukaan voi estää minua.

 

M: Niin, uskonnossa ei ole pakkoa.

 

K: Miksi sitten muslimit pyytävät muita ottamaan vas­taan heidän uskonsa?

 

M: Samoin kuin kristityt pyytävät juutalaisia otta­maan vastaan Jeesuksen, Messiaan, samoin me musli­mit pyy­dämme kristittyjä, juutalaisia ja koko ihmis­kuntaa otta­maan vastaan Muhammedin [ROHK], kaikkien profeetto­jen sinetin. Profeettamme Muham­med sanoi: "Välittäkää sanomastani edes yksi ayah (Pyhän Koraanin säe)".

     Jesaja sanoi myös kohdassa 21:13: "Ennussana Ara­biasta", mikä viittaa arabimuslimien, eli tietenkin kaikkien nyky­muslimien, vastuuseen levittää isla­mia. Nähtyään näyn aasien ja kamelien jonoista Jesaja sanoi (21:7): "Jos näkee sotavaunuja, parival­jakkoja, aasien jonoja, kamelijonoja, hän tarkkana tarkatkoon silloin".

     Aasien jonot tarkoittivat Jeesusta, joka saapui Je­rusalemiin (Joh. 12:14; Matt. 21:5). Ketä sitten tar­koit­tivat kameli­jonot? Se ei voinut olla kukaan muu kuin Muhammed [ROHK], joka saapui lähes kuusisataa vuotta Messiaan syntymän jälkeen. Ellei tätä hyväk­sytä, ei ennustus ole vielä toteutu­nut.

 

K: Selityksesi innostaa minua tutkimaan Raamattua tar­kemmin. Haluaisin keskustella kanssasi lisää.

 

M: Niin, jos olet menestyksekäs tässä elämässä, ei se tarkoita että olisit menestyksekäs tuonpuoleisessa. Tuon­puoleinen on paljon parempi ja kestävämpi kuin tämä elämä. Ihmiset ovat tulleet yhä materialistisem­miksi ja maallisemmiksi. Kokoontukaamme useam­man kerran ja keskustelkaamme eroista avoimesti ja ilman ennakkoluulo­ja. Islam perustuu järkeen eikä sitä pidä omaksua noin vain. Jopa Raamattunnekin sanoo: "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää" (1. Tess. 5:21).

 

K: Lainasit juuri "kamelijonoja" käsittelevän kohdan Jesajan kirjasta ja päädyit siihen, että ennustus koski Muhammedia. Ennustetaanko hänet siis Raamatussa?

 

M: Kyllä.

 

K: Vanhassa testamentissako?

 

M: Kummassakin. Mutta et voi löytää häntä ellet usko Jumalan ykseyteen. Tarkoitan, että jos yhä uskot Kol­minaisuuteen, Jeesukseen Jumalana, Jeesuk­seen Jumalan Poikana, Perisyntiin ja Sovituskuole­maan. Kaikki nämä opit ovat ihmisten keksimiä. Jeesus ennusti (Matt. 15:9), että ihmiset tulevat palvo­maan häntä turhaan ja ihmisten keksimiin oppeihin us­koen: "Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä".

 

 

 


Pyhä Raamattu

 

M: Oletko varma, että Raamattu on pyhä?

 

K: Kyllä, olen aivan varma. Se on Jumalan sanaa.

 

M: Lue, mitä Luukas sanoo siitä kohdissa 1:2 ja 1:3.

 

K: "Sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alus­ta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palveli­joita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhte­näisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos".

 

M: Kun Luukas sanoi, että hän ei itse ollut silminnä­kijänä ja että hänen keräämänsä tiedot tulivat silmin­näkijöiltä eivätkä olleet Jumalan inspiroimia sanoja, uskotko yhä että Raamattu on Jumalan sanaa?

 

K: Ehkä vain tämä osa ei ole Jumalan sanaa.

 

M: Historia on osoittanut, että Raamattu on muuttu­nut aikojen kuluessa.  The Revised Standard Version, 1952 ja 1971, The New American Standard Bible ja New World Translation of the Holy Scriptures ‑raa­matuista on jätetty pois eräitä säkeitä, jotka olivat King James ‑raamatussa. Valitut Palat on poistanut Van­hasta Testamentista puolet ja tiivistänyt Uutta Testa­menttia noin neljänneksen. Joitakin vuosia sitten kristityt teologit halusivat poistaa Raamatusta seksin. Tarkoit­taako pyhä sitä, että Raamatussa ei ole virhei­tä?

 

K: Kyllä, mutta millaisia virheitä tarkoitat?

 

M: Oletetaan, että yhdessä jakeessa sanotaan tietyn henki­lön kuolleen viisikymmenvuotiaana ja toisessa sanotaan hänen kuolleen kuusikymmenvuotiaana. Voivatko molem­mat väitteet olla totta?

 

K: Ei, molemmat eivät voi olla totta. Joko vain toinen niistä on totta tai molemmat ovat epätosia.

 

M: Jos pyhä kirja sisältää ristiriitaisia jakeita, pidätkö yhä sitä pyhänä?

 

K: En tietenkään, koska Pyhä Kirjoitus on Jumalan ilmes­tystä, eikä siinä pitäisi voida olla virheitä tai ristiriitaisia jakeita.

 

M: Sellainen ei siis ole pyhä.

 

K: Totta, sen pyhyys katoaa.

 

M: Näin ollen siihen ei voi luottaa sataprosenttisesti. Mitkä voisivat olla syitä virheille?

 

K: Virhe voi johtua huolimattomuudesta tallentaessa, kirjureiden tarkoituksella tekemistä muutoksista tai pois­toista ja lisäyksistä.

 

M: Jos Raamatussa on ristiriitaisia jakeita, pidätkö sitä yhä pyhänä?

 

K: En usko että Raamattu ei ole pyhä, sillä en näe siinä ristiriitaisia jakeita.

 

M: Ristiriitaisia jakeita on paljon.

 

K: Vanhassa vai Uudessa Testamentissa?

 

M: Molemmissa. Tässä on niistä joitain:

 

2. Sam. 8:4

Daavid otti häneltä van­gik­si tuhatseitsemänsataa vau­nu­miestä ja kaksikym­mentätuhatta jalka­miestä.

1. Aik. 18:4

Daavid sai häneltä saa­liik­si tuhat sotavaunua ja otti van­giksi seitsemän­tuhat­ta vau­numiestä ja kaksikym­mentä­tuhatta jal­kamies­tä.

 

Kysymys kuuluu: seitsemänsataa vai seitsemäntuhat­ta?

 

2. Sam. 8:9-10

Kun Hamatin kuningas Toi kuuli, että Daavid oli lyönyt Hadadeserin sotavoi­mat, hän lähetti poi­kansa Joramin ter­vehtimään kuningas Daavi­dia ja onnit­telemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hada­dese­rin. Hadadeser oli näet ollut Toin vastustaja. Joram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupa­riesineitä,

1. Aik. 18:9-10

Kun Hamatin kuningas Tou kuuli, että Daavid oli lyönyt Soban kuninkaan Ha­da­dese­rin sotavoi­mat, hän lähetti poikansa Hadoramin terveh­ti­mään ku­ningas Daa­vi­dia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hada­dese­rin. Hada­deser oli näet ollut Toun vas­tustaja. Hado­ram toi mukanaan ho­pea-, kulta- ja kupariesineitä.

 

Kysymys kuuluu: Toi vai Tou, Joram vai Hadoram?

 

2. Sam. 10:18

He joutuivat kuitenkin pa­kenemaan israeli­laisten tiel­tä, ja Daavid tuhosi ara­mealaisil­ta seitsemänsa­taa sotavau­nua ja surmasi neljä­kymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä pääl­likön Soba­kin hän löi kuoliaaksi.

1. Aik. 19:18

He joutuivat kuitenkin pa­kenemaan israeli­laisten tiel­tä, ja Daavid tuhosi ara­mealaisil­ta seitsemän­tuhatta sota­vaunua ja surmasi neljä­kymmentätu­hatta jalkamies­tä. Myös heidän sotavä­kensä pääl­likön Sofakin hän sur­masi.

 

Kysymys kuuluu: seitsemänsataa vai seitsemäntuhat­ta vaunua? Sobak vai Sofak?

 

2. Kun. 24:8

Jojakin oli kuninkaaksi tul­lessaan kah­dek­santois­ta­vuotias, ja hän hallitsi Je­ru­salemis­sa kolme kuu­kautta.

2. Aik. 36:9

Jojakin oli kuninkaaksi tul­lessaan kah­deksan­toista­vuo­tias, ja hän hallitsi Je­rusale­missa kolme kuukaut­ta ja kym­menen päi­vää.

 

Kysymys kuuluu: kolme kuukautta vai kolme kuu­kautta ja kymmenen päivää?

 

2. Sam. 23:8

Nämä ovat Daavidin parhai­den soturi­en nimet: Hak­monilainen Isboset, kol­mesta suurimmasta soturista en­simmäi­nen. Hä­nen raivoisa sotakir­veensä kaa­toi yhdellä kertaa kahdeksansataa mies­tä.

1. Aik. 11:11

Tässä on luettelo Daavidin parhaista sotu­reista... Hak­monilainen Jasobeam oli kol­mesta suurim­masta soturista en­simmäinen. Hänen raivoi­sa kei­häänsä kaatoi yhdellä kertaa kolmesataa mies­tä.

 

 

Kysymys kuuluu: Isboset vai Jasobeam? Kahdeksan­sataa vai kolmesataa?

 

2. Sam 24:1

Herra vihastui jälleen Isra­eliin, ja yllyt­tääkseen Daavi­dia kansaa vastaan hän sa­noi: »Mene ja las­ke Israelin ja Juudan vä­ki.»

1. Aik. 21:1

Saatana nousi Israelia vas­taan ja vie­koitteli Daavi­din toimittamaan Israelis­sa väe­nlas­kun.

 

 

Kysymys kuuluu: onko Daavidin herra siis Saatana? Jumala varjelkoon!

 

2. Sam. 6:23

Eikä Saulin tytär Mikal koko elinai­ka­naan saanut lasta.

2. Sam. 21:8

Hän otti kaksi Aijan tyttären Rispan poi­kaa, Ar­monin ja Mefibosetin, jotka tä­mä oli synnyttänyt Saulille, sekä viisi Saulin tyt­tären Mera­bin* poi­kaa, jotka tämä oli syn­nyttänyt meholalaiselle Adrielille, Barsil­lain pojalle.

 

 

Kysymys kuuluu: oliko Mikalilla lapsia vai ei? Huo­maa: Saulin tyttären nimi on  Mikal Samuelin toisen kirjan kohdassa 21:8 vielä esimerkiksi King James ‑raamatussa ja jehovantodistajien käyttämässä New World Translation of the Holy Scriptures ‑raamatus­sa, mutta nimi on muutettu Merabiksi New Ameri­can Standard Bible ‑versiossa vuo­delta 1973.

 

K: En ole koskaan huomannut noita seikkoja. Onko risti­riitaisuuksia vielä lisää?

 

M: Haluatko tietää lisää? Eikä tämä jo riitä mitätöi­mään Raamatun pyhyyden? Katso 1. Moos. 6:3: "Her­ra sanoi: »Minä en anna elämän hengen asua ihmi­sessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.»".

     Mutta minkä ikäinen Nooa oli kuollessaan? Yli sata­kaksi­kymmenvuotias. Katso kohtaa 1. Moos. 9:29: "Kaikkiaan hän eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli". Joidenkin kristit­tyjen teologien mukaan ihmisen enimmäisikä ei ollut satakaksikymmentä vuotta, vaan vedenpaisumuksen al­kuun oli satakaksikymmentä vuotta. Mutta tämäkään ei täsmää, sillä veden­paisumuksen aikaan Nooan olisi pitänyt olla kuusisa­taakaksikymmenvuotias (500 + 120), mutta Raamatun mukaan hän oli kuusisataavuotias. Tutki seuraa­via jakeita: 1. Moos. 5:32: "Kun Nooa oli elänyt 500 vuot­ta..."; 1. Moos. 7:6: "Nooa oli kuudensadan vuoden ikäi­nen, kun vedenpaisumus tuli."

     Kristinuskon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvak­seen: valkoiset, mustat, miehet ja naisetko? Kohdassa 1. Moos. 1:26 sanotaan: " 26. Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksem­me, kaltaiseksem­me...". Mutta tämä on ristiriidassa jakeiden Jes. 40:18 ja 25 kanssa: "Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?"; "Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. Katso myös kohtaa Ps. 89:7: "Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen"; ja jakeita Jer. 10:6 ja 7: "Herra, kukaan ei ole sinun vertaisesi!... Ei ole ketään sinun

vertaistasi..."

 

K: Mutta nämä ovat kaikki Vanhasta Testamentista.

 

M: Siirtykäämme Uuteen Testamenttiin.

 

Joh. 5:37

...Te ette ole koskaan kuul­leet hänen [Juma­lan] ääntään ettekä nähneet hänen kasvo­jaan.

 

Joh. 5:31

Jos itse todistan puolestani, ei todistuk­seni ole pätevä.

Joh. 14:9

...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän...

 

 

 

Joh. 8:14

Jeesus vastasi: »Vaikka minä todistan­kin

itsestäni, todistukseni on pätevä...»

 

Nämä ovat vain eräitä Uuden Testamentin ristiriitai­suuk­sista. Tulet huomaamaan lisää, kun keskustelem­me moder­nin kristinuskon opeista kuten, kolminai­suus, Jeesuksen jumaluus, Jeesus Jumalan poikana, perisynti ja sovitus­kuolema, puhumattakaan siitä miten monia profeettoja halvennetaan Raamatussa esittämällä heidät epäjumalien palvojina ja syyttämäl­lä heitä insestistä, raiskauksista ja aviorikoksista.

 

K: Missä kohdassa Raamattua löytyy tuollaisia syy­töksiä?

 

M: Nooa esitetään voimakkaasti juopuneena ja alasto­mana aikuisten poikiensa läsnäollessa (1. Moos. 9:23-24): "Sil­loin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuu­den. Heidän kasvonsa olivat pois­päin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle teh­nyt..."

 

     Salomonia ei syytetä pelkästään suuren haaremin omista­jaksi, mutta myös epäjumalanpalvojaksi (1. Kun. 11:9-10): "Herra vihastui siitä, että Salomon sydän oli kääntynyt pois hänestä, Israelin Jumalasta. Vaikka Herra oli kahdesti ilmestynyt Salomolle ja kieltänyt häntä palvelemasta muita jumalia, hän ei ollut totellut Herran kieltoa".

     Veljeään Moosesta Faaraon luokse seuranneen pro­feetta Aaronin syytettiin halunneen kultaista vasikkaa Israelin kansan palvonnan kohteeksi (2. Moos. 32:4): "Aaron otti korut [korvarenkaat] vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: »Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptis­tä!»".

     Kerrotaan myös profeetta Lootista, joka harjoitti insestiä kahden tyttärensä kanssa (1. Moos. 19:36): "Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään".

     Kerrotaan profeetasta, joka oli naimisissa kahden siskon kanssa yhtä aikaa (1. Moos. 29:28): "Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kans­sa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi".

     Ja yhtä profeettaa syytetään aviorikoksesta (2. Sam. 11:4-5): "Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa. Nainen tuli raskaaksi, ja hän toimitti Daavidille sanan: »Minä olen raskaana»".

     Minä kysyn: miten Daavid voidaan hyväksyä Jeesuk­sen sukupuuhun, kun tuo suku kerran alkoi henki­löstä joka syyllistyi aviorikokseen? Jumala var­jelkoon! Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa mitä sanotaan kohdassa 5. Moos. 23:3: "Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistään­kään, edes kym­menennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon".

     Toinen, Daavidin poikaan Amnoniin kohdistuva, tämän sisarpuolta Tamaria koskeva insesti- ja rais­kaussyytös löytyy kohdasta 2. Sam. 13:14: "Mutta Amnon ei välittä­nyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin".

     Daavidin jalkavaimojen raiskauksesta, johon syyl­listyi Absalom, kerrotaan kohdassa 2. Sam. 16:22: "Absalo­mille pystytettiin katolle teltta, ja hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden". (En usko, että kukaan voisi tehdä tätä, ei edes barbaari.)

     Insesti, johon syyllistyi Juuda ja jonka kohteena oli hänen tytärpuolensa Tamar: Matkalla Timnaan lam­paiden kerit­sijäisiin Juuda näki Tamarin ja luuli tätä portoksi, koska tämän kasvot olivat peitossa (1. Moos. 38:18): "Juuda kysyi: »Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?» Tamar vastasi: »Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi.» Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi".

     Vaikka juutalaiset ja muslimit ovat arkkivihollisia, kukaan muslimi ei rohkenisi kirjoittaa kirjaa jossa Israelin profeet­toja kuten Juuda, Daavid, Jeesus jne. (olkoon Jumalan rauha ja siunaukset heidän kanssaan iankaikkisesti) hal­vennetaan raiskauksilla, aviorikok­silla, insestillä tai prosti­tuutiolla.

     Jumala lähetti kaikki profeetat ihmiskunnan johda­tukseksi. Uskotko, että Jumala lähetti väärät ihmiset antamaan johdatusta?

 

K: En usko. Mutta ettekö te usko Raamattuun?

 

M: Me uskomme kaikkiin Pyhiin Kirjoihin alkuperäi­sessä muodossaan. Jumala on lähettänyt jokaiselle kansalle profeetan antamaan varoituksen, ja eräille kansoille hän on antanut pyhän kirjoituksen joka on tarkoitettu vain yhdel­le kansalle. Suhuf annettiin Abrahamille, Toora (Vanhan testamentin osa) Moo­sekselle, Zabur (Psalmit) Daavidille ja Injil (Uusi testamentti) Jeesukselle. Mikään näistä ei enää ole alkuperäisessä muodossaan. Jumala lähetti alkupe­räi­sen suunnitelmansa mukaisesti lopulta kaikkien profeet­tojen sinetin Muhammedin (rauha olkoon hänen kanssaan) mukanaan Pyhä Koraani johdatuk­seksi koko ihmiskunnalle kaikkina aikoina.

     Jeesus itsekin sanoi, että hänet lähetettiin vain Isra­elin kansalle (Matt. 15:24): "Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan ka­don­neita lam­paita varten.»"  Hän sanoi myös, ettei hän tullut tekemään muutoksia vaan toteuttamaan (Matt. 5:17-18): "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumo­amaan. En minä ole tullut kumo­amaan, vaan toteutta­maan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pienin­kään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapah­tunut".

 

K: Mutta Markuksen evankeliumin 16. luvun 15. jakeessa Jeesus sanoo: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille".

 

M: Tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä edellä sa­nottiin kohdassa Matt 15:24 ja Matt 1:21. Lisäksi Markuksen evankeliumin kohdat 16:9-20 on poistettu monista Raama­tuista. Jehovantodistajien New World Translation of the Holy Scriptures ‑raamatussa myön­netään, että jotkut vanhat käsikirjoitukset lisäävät joko lyhyen tai pitkän loppuyhteenvedon jakeen Mark. 16:8 jälkeen, mutta että jotkut käsikirjoitukset eivät sisällä muuta. Revised Stan­dard Version ‑raa­matussa on seuraava alaviite: "Eräät vanhimmista ja arvovaltaisimmista teksteistä lopettavat evankeliumin jakeeseen 8..." Tämä tarkoittaa sitä, että myöskään ylösnousemus ei tapahtunut niin, kuin se ku­vattiin kohdassa Mark. 16:9.

 

K: Mutta Jeesus sanoi (Matt. 28:19): "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kasta­kaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

 

M: "Kaikille kansoille" on tulkittava niin, että se tar­koit­taa kaikkia Israelin kahtatoista heimoa; Muuten se on ristiriidassa kohtien Matt. 15:24 ja 1:21 kanssa. New American Standard Bible ‑raamatussa ja jeho­vantodistaji­en Raamatussa käytetään käännöksen "all nations" sijasta käännöstä "all the nations", eli Israelin kaksitoista heimoa.

     Mitä nyt ajattelet Raamatusta?

 

K: Uskoni siihen alkaa horjua.

 

M: Olen varma, että tulet vakuuttuneeksi islamin ai­toudesta keskusteltuamme eroista.

 

 

Oppi kolminaisuudesta

 

M: Uskotko vielä kolminaisuuteen?

 

K: Kyllä, siitä kirjoitetaan Johanneksen ensimmäises­sä kirjeessä (5:7 ja 8): "Todistajia on näin kolme: Hen­ki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitäväs­ti".

 

M: Niin, King James ‑raamatussa vuodelta 1611 sano­taan: "...Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme ovat yhtä". Ja tämä lause on muodostanut tärkeimmän todistuk­sen kolminai­suuden opin puolesta. Mutta tämä kohta on poistettu monista muista Raamatun versioista, sillä se oli kreikankie­liseen tekstiin tehty lisäys.

     Vuoden 1938 Raamatussa kohta 1. Joh. 5:7-8 kuu­luu seu­raavasti: "Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä". Vuo­den 1992 Raamatussa sanotaan "...ja ne kolme todista­vat yhtä­pi­tävästi". Ymmär­rän, ellet ole tietoinen siitä, että tätä tärkeää kohtaa on muutettu ja että se on useista versioista poistettu. Mutta ihmettelen, miksei papisto ole tietoinen asiasta.

     Kolminaisuus ei ole Raamatullista. Termiä kol­minai­suus ei ole Raamatussa eikä Raamattua käsitte­levissä sanakirjoissa; Jeesus ei koskaan opettanut kolminai­suutta eikä hän kos­kaan käyttänyt sitä sa­naa. Kol­minaisuuden tueksi ei Raa­matusta voi löytää mitään.

 

K: Mutta kohdassa Matt. 28:19 löytyy silti seuraava lause: "...kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hen­gen nimeen". Tätä kohtaa ei ole vielä poistettu; eikö se ole todiste kol­minaisuuden puolesta?

 

M: Ei. Jos sanotaan, että kolme henkilöä viettää ai­kaansa tai nauttii ateriaa yhdessä, tarkoittaako se että he muodos­tavat yhdessä yhden henkilön? Ei. Egypti­läisen, Aleksan­drialaisen diakonin Atanasioksen muotoileman Kolminai­suuden hyväksyi Nikaian konsiili vuonna 325 JKr. eli yli kolme vuosisataa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Roomalainen pakanalli­suus on epäilemättä vaikuttanut tämän opin syntyyn: kolmiyhteinen jumaluus; sapatti siirrettiin sun­nun­taiksi; auringon jumalan Mithran syntymäpäivä eli joulukuun 25. päivä valittiin Jeesuksen syntymäpäi­väksi, vaikka Raamattu ennusti selvästi ja kielsi jou­lu­kuusen koristelun kohdassa Jer. 10:2-5: "Näin sanoo Herra: »Äl­kää omaksuko vieraiden kansojen tapoja, älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä, niin kuin nuo pakanat teke­vät. Heidän uskomuksensa ovat typeriä kuvitelmia. He kaatavat metsästä puun, ja puuseppä muodostelee sen taltallaan, hän koristelee sen hopealla ja kullalla ja kiinnit­tää sen paikoilleen vasaralla ja nauloilla, ettei se kaadu. Tällaisia ovat heidän jumalansa. Ne ovat kuin linnunpe­lättimet kurkkumaalla, eivät ne osaa puhua. Ne eivät pysty liikkumaan itse, niitä täytyy kantaa paikasta toiseen. Älkää pelätkö niitä, eivät ne tee teille pahaa, mutta ei niistä apuakaan ole»".

     Koska kristinusko oli etääntynyt kauas Jeesuksen alkupe­räisistä opetuksista, Jumala lähetti alkuperäi­sen suunnitel­mansa mukaisesti Muhammedin korjaa­maan tehdyt poik­keamat: kristinuskon aikana to­teutetun roomalaisen juli­aanisen kalenterin; sianlihan käytön; Paavalin poistaman ympärileikkauksen (Gal. 5:2): "Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympäri­leikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyö­tyä".

     Suurassa 5:73 Pyhä Koraani varoittaa: "Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on kolmas kolmesta». Eihän ole muuta jumalaa kuin ainoa Ju­mala, ja elleivät he lakkaa niin sanomasta, lankeaa tuskallinen kuritus heidän keskuudessaan, jotka ovat väärässä uskossa".

     Vieläkö uskot Kolminaisuuteen, jota Jeesus ei kos­kaan opettanut?

 

K: Mutta Jumala ja Jeesushan ovat yhtä (Joh. 14:11):" 11. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on mi­nussa".

 

M: Lue siis kohta Joh. 17:21.

 

K: "... että he kaikki [opetuslapset] olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidän­kin olla yhtä meidän kanssamme..."

 

M: Tässä kohdassa on selvää, että Jumala ja Jeesus ovat yhtä, mutta myös se, että opetuslapset ovat yhtä Jeesuksen ja Jumalan kanssa. Jos Jeesus on Jumala koska hän on yhtä Jumalan kanssa, mikseivät opetus­lapset ole Jumala, ovat­han hekin yhtä Jeesuksen ja Jumalan kanssa? Jos Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki muodostavat kolminaisuuden, silloin opetuslapset mukaanlukien kaikkien pitäisi yhdessä muo­dostaa jumalallinen viidentoista yksikkö.

 

K: Mutta kohdan Joh. 14:9 mukaan Jeesus on Jumala: "...Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän".

 

M: Tarkastele lauseen yhteyttä eli sitä, mitä sanottiin sitä ennen ja sen jälkeen (Joh 14:8): "Filippus sanoi hänelle: »Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta em­me pyydä.»". (Joh. 14:9): Jeesus vastasi: »Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassan­ne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: »Anna meidän näh­dä Isä»?".

     Lopuksi Jeesus siis kysyi Filippukselta, miten Juma­lan olemuksen voisi näyttää opetuslapsille; sehän ei ole mah­dollista. Jumalaan on uskottava ihailemalla hänen luomis­työtään: aurinkoa, kuuta, kaikkea luo­tua ja Jeesusta itseään jonka Jumala on luonut. Hän sanoi (Joh. 4:24): "Jumala on henki..."; (Joh 5:37): "...Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä näh­neet hänen kasvojaan". Kuinka sitten voitaisiin nähdä henki? Se minkä he näkivät, oli Jeesus eikä Jumala. Paavalikin sanoi (1. Tim. 6:16): "...Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä". Eli se mikä näkyy, ei koskaan ole Jumala.

     Pyhä Koraanimme sanoo (suura 6:104): "Katseet eivät häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki kat­seet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä".

 

K: On rehellisesti sanoen vaikeaa vastustaa sitä, mitä meille on opetettu lapsesta asti.

 

M: Ehkäpä seuraava voi auttaa sinua ymmärtämään kol­minaisuutta: mikä on Pyhä Henki?

 

K: Pyhä Henki on myös Jumala. Meille opetetaan että Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Emme saa sanoa Kolme Jumalaa vaan Yksi Jumala.

 

M: Lue Matt. 1:18.

 

K: "Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana".

 

M: Vertaa kohtaa jakeisiin Luuk. 1:26 ja 27.

 

K: "Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille".

 

M: Jeesuksen ihmesyntymän yhteydessä Matteus mainitsi Pyhän Hengen ja Luukas Enkeli Gabrielin. Mikä siis on Pyhä Henki?

 

K: Pyhä Henki on Enkeli Gabriel.

 

M: Vieläkö uskot Pyhään Kolminaisuuteen?

 

K: Jumala on siis Jumala, Pyhä Henki on enkeli Gab­riel ja Jeesus on...

 

M: Anna, kun autan: Jeesus on Profeetta, Marian poika.

 

K: Miten voitte ratkaista sen, mitä me kutsumme mystee­riksi?

 

M: Me käytämme Pyhää Koraania lähtökohtana, jonka perusteella korjaamme virheitä jotka ihminen on tehnyt Koraania aiemmin ilmestyksenä annettui­hin kirjoituksiin. Jos voit nyt uskoa Yhteen Jumalaan ja Jeesukseen Marian poikana ja profeettana, mikset astuisi askeleen eteenpäin ja ottaisi vastaam Muham­medin viimeisenä sanansaattajana? Lue kanssani Shahada eli uskontunnustus ensin englan­niksi ja sitten arabiaksi.

 

K: Tunnustan, ettei ole muuta Jumalaa kuin Jumala, jolla ei ole vertaa, ja Muhammed on hänen palveli­jansa ja sanansaattajansa. Ash-hadu an-la Ilaha illa-Lahu wahdahu la sharikalahu wa ash-hadu anna Muhammadan abduhu wa rasuluhu.

     Mutta entä minun isovanhempani? Haluaisin olla heidän kanssaan; he olivat kaikki kristittyjä.

 

M: Abraham jätti vanhempansa ja isovanhempansa, kun Totuus eli islam paljastettiin hänelle. Jokainen on vastuus­sa itsestään. Ehkei totuus paljastunut isovan­hemmillesi niin kirkkaasti, kuin mitä se paljastuu sinulle nyt. Pyhän Koraanin suurassa 17:15 sanotaan: "Jos joku nauttii johdatusta, se tapahtuu vain hänen omaa sieluansa varten, ja jos ken joutuu kadotuk­seen, sekin tapahtuu yksin hänen sielunsa vahingok­si. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa, emmekä Me rankaise ketään, ennenkuin olemme lähettäneet sananjulistajan (antamaan varoituksen)".

     Totuus on paljastunut sinulle nyt, ja sinun täytyy nyt toimia sen mukaan.

 

K: Eikö ole mahdollista ottaa vastaan sekä islamia et­tä kris­tinus­koa?

 

M: Uskonnossa ei ole pakkoa. Voit tehdä, mitä halu­at. Mutta jos yhdistät molemmat uskot, et ole vielä antautu­nut Jumalalle. Olet yhä ei-uskova, kuten Hän ilmoittaa suurassa 4:150-152: "Ne, jotka kieltävät Jumalan ja hänen profeettansa ja tekevät eron Juma­lan lähettämien profeet­tain välillä [uskomalla Juma­laan ja kieltämällä hänen profeettansa] sanoen: »Me uskomme eräisiin, mutta emme usko toisiin heistä» ja koettavat löytää keskitien, ne ovat todella uskotto­mia, ja uskottomille Me olemme valmista­neet häpeäl­lisen rangaistuksen. Mutta niille, jotka uskovat Juma­laan ja Hänen lähettiläihinsä tekemättä mitään ero­tusta heidän välillään, Me olemme antava heidän palkkan­sa; niin Jumala on armollinen ja laupias".

     Voit myöhemmin olla samaa mieltä kanssani, jos keskuste­lemme vielä lisää.

 

K: Eikö ole parempi, ettemme lausu uskontunnustus­ta eli Shahadaa, niin ettemme sitodu?

 

M: Kun olet saavuttanut aikuisiän ja olet älyllisesti kypsä, olet sitoutunut riippumatta siitä, oletko  lau­sunut Shaha­daa vai et. Jumala ei luonut maailmaa turhaan. Hän on antanut sinulle keinot erottaa oikea väärästä. Hän on lähettänyt monta profeetta anta­maan varoituksen. Meidät on luotu palvelemaan Häntä ja kilpailemaan keskenämme hyvillä teoilla tässä maailmassa.

     Suura 3:191: "Herra, sinä et ole luonut tätä tur­haan. Kunnia olkoon yksin sinulle".

     Suura 90:8-10: "Emmekö ole antanut hänelle kaksi silmää, kielen ja huulet? Ja tehnyt hänelle selväksi kummankin (hyvän ja pahan) tien".

     Suura 51:56: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni". Kaikki teot jotka tuottavat iloa Jumalalle ovat Jumalanpalvelusta.

     Suura 18:7: "Kaiken, mitä maan päällä on, Me olem­me luonut koristukseksi, koetellaksemme, kuka heis­tä on teois­saan etevin".

 

 

 

Oppi Jeesuksen jumaluudesta

 

M: Onko Jeesus Jumala?

 

K: Kyllä. Johanneksen evankeliumissa sanotaan (1:1): "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala".

 

M: Olemme olleet yhtä mieltä siitä, että Pyhät Kirjoi­tukset eivät saa sisältää ristiriitaisuuksia. Jos on ole­massa kaksi jaetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään, vain yksi niistä voi olla totta, eivät molemmat.

 

Jeesus on siis Jumala kohdan Joh. 1:1 mukaan. Useat Raamatun kohdat ovat siis ristiriidassa keskenään: (5. Moos 4:39): "...että Herra on Jumala niin taivaassa kuin maan päällä eikä toista Jumalaa ole"; (5. Moos. 6:4): "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yk­sin"; (Jes. 43:10-11): "...ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muu­ta pelastajaa kuin minä"; (Jes. 44:6): "Näin sanoo Herra: »Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta

     Jumalaa kuin minä»"; (Jes. 45:18): " 18. Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäk­si vaan teki sen asumista varten, näin hän sanoo: »Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole»". Jo pelkästään Jesa­jan jakeesta 45:18 voimme nähdä, että Jumala yksin oli Luoja, eikä kukaan muu, ei edes Jeesus, osallistunut luo­miseen.

     Katso vielä kohdat 5. Moos. 4:35; 2. Moos 8:10; Sam. 7:22; 1. Kun. 8:23; 1. Aik. 17:20; Ps. 86:8, 89:6 ja 113:5; Hoos. 13:4 ja Sak. 14:9.

 

K: Mutta kaikki nämä kohdat ovat Vanhassa testa­mentissa. Entä Uusi testamentti?

 

M: Kyllä. Lue Jeesuksen itsensä sanat jakeesta Mark. 12:29: "Jeesus vastasi: »Tärkein on tämä: 'Kuule, Isra­el: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra...'»" (1. Kor. 8:4): "Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole ole­massa, on vain yksi ainoa Jumala". (1. Tim. 2:5): "Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmis­ten välillä, ihminen Kristus Jeesus". Huomaa ilmaus "ihminen Kristus Jeesus": Voit joko sanoa, että jae Joh. 1:1 on totta ja kaikki muut eivät tai päinvastoin.

 

K: Vaikea päättää!

 

M: Tarkastelkaamme asiaa Koraanin näkökulmasta, mikä on yhtäpitävää sen kanssa mitä Jeesus itse sanoi Raamatus­sa. Jeesus mainitaan Koraanissa mon­ta kertaa Jumalan Sanana. Suura 3:39: "Ja niin huusi­vat enkelit hänelle sinne, missä hän seisoi pyhäkössä rukoilemassa: »Jumala iloksesi ilmoittaa sinulle (syn­tyvän) Johanneksen, josta tulee Jumalan totisen sanan vahvistaja, suuri, pidättyväi­nen ja vanhurskas pro­feetta»".

     Saman suuran 3 jakeessa 44 sanotaan myös: "Ja kat­so, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvän sanoman, että hänen Sanansa tulee sinulle. Hänen nimen­sä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, hän on kuului­sa tässä ja tulevassa elämässä, yksi niistä, jotka korotetaan Jumalan lähei­syyteen...". Mo­lemmissa Pyhän Koraanin jakeissa Jeesusta sano­taan myös Jumalan Sanaksi eli Sa­naksi joka tulee Jumalal­ta tai joka kuuluu Jumalalle, mikä on yhtäpi­tävää 1. Korinttolaiskirjeen jakeen 3:23 kanssa: "...mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan". Joh. 1:1 olisi myös pitänyt kirjoittaa: "Ja Sana oli Ju­ma­lan". Virhe on saattanut syntyä kään­nöksessä arameankielestä kreikaksi, tarkoituksella tai vahin­gossa. Kreikankielel­lä Theos on Jumala, mutta Theou tarkoittaa Jumalan (katso kreikan sanakirjasta, krei­kankielisestä Raama­tusta tai Ura­mian entisen piis­pan, professori Abdu L-Ahad Dawudin teoksesta Muham­mad in the Bible, sivu 16). Erona on vain yksi kirjain, mutta seuraukset ovat valtavat.

 

K: Miksi Jeesusta sanotaan Jumalan sanaksi kum­mas­sakin pyhässä kirjoituksessa?

 

M: Jeesus syntyi Marian kohdusta ilman siemennes­teen vaikutusta, Jumalan käskystä "Ole" niin kuin sanotaan suurassa 3:47: "Maria sanoi: »Herra, kuinka minä voin saada lapsen, kun ei yksikään ihminen ole minuun koske­nut?» Enkeli vastasi: »Jumala luo, mitä tahtoo, kun hän päättää jonkun asian, sanoo hän vain : 'Tapahtukoon!' ja niin tapahtuu...»"

 

K: Jeesus on siis Jumala, koska hän on täynnä Pyhää Henkeä.

 

M: Mikset pidä muita Pyhän Hengen täyttämiä ihmi­siä Jumalina? (Ap. t. 11:24): "Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon". (Ap. t. 5:32): "Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka

häntä tottelevat".

     Katso myös jakeet Ap. t. 6:5; 2. Piet. 1:21; 2. Tim. 1.14; 1. Kor. 2:16; Luuk. 1:41.

 

K: Mutta Jeesus täyttyi Pyhällä Hengellä vielä olles­saan äitinsä kohdussa.

 

M: Niin oli myös Johannes Kastajan laita (Luuk. 1:13, 15): "Mutta enkeli puhui hänelle: »Älä pelkää, Saka­rias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyt­tää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johan­nes... Hän on oleva suuri Jumalan mies... Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä".

 

K: Mutta Jeesus teki ihmeitä. Hän ruokki viisituhatta ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

 

M: Saman tekivät Elisa ja Elia. Elisa ruokki sata ih­mistä kahdellakymmenellä kauraleivällä ja muuta­malla viljantäh­källä (2. Kun. 4:44): "Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät, ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut". Elisa järjesti leskelle lisää öljyä ja sanoi hänelle (2. Kun. 4:7): "Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle". Katso myös 1. Kun. 17:16: "Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Her­ra sanonut Elian suulla". Ja 1. Kun. 17:6: "Korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa, ja purosta hän sai juodakseen".

 

K: Mutta Jeesus paransi spitaalisia.

 

M: Myös Elisa kehotti spitaalista Naamania peseyty­mään Jordan-virrassa (2. Kun. 5:14): "Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihon­sa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puh­das".

 

K: Mutta Jeesus sai sokean näkemään.

 

M: Niin teki myös Elisa (2. Kun. 6:17): "Hän rukoili Herraa ja sanoi: »Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.» Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään". (2. Kun. 6:20): "Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: »Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.» Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä

Samarian kaupunkia".

     Elisan sanotaan myös voineen aiheuttaa sokeutta (2. Kun. 6:18): "Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: »Sumenna heidän silmän­sä.» Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä".

 

K: Jeesus herätti kuolleista.

 

M: Vertaa Eliaan (1. Kun. 17:22): "Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon". Vertaa myös Elisaan (2. Kun. 4:34): "[Elisa] asettui sitten makaamaan pojan päälle. Hän pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja käm­me­nensä hänen kämmenilleen, ja kun hän painautui poikaa vasten, tämän ruumis lämpeni".

     Kuolleen Elisan luut herättivät pelkällä kosketuk­sel­la kuolleen ruumiin eloon (2. Kun. 13:21): "Kun eräs­tä miestä kerran oltiin hautaamassa, hautaajat huo­masi­vat partiojoukon. Silloin he heittivät miehen Elisan hautaan ja lähtivät pakoon. Mutta kun ruumis kos­ketti Elisan luita, mies heräsi henkiin ja nousi jaloil­leen".

 

K: Mutta Jeesus käveli vetten päällä.

 

M: Mooses ojensi kätensä meren ylle (2. Moos. 14:22): "...ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen".

 

K: Mutta Jeesus osasi karkottaa pahoja henkiä.

 

M: Jeesus itsekin myönsi, että muutkin osaavat tehdä niin (Matt. 12:27 ja Luuk 11:19): "Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellen­ne tuomarit".

     Myös opetuslapset osasivat karkottaa pahoja hen­kiä kuten Jeesus sanoi (Matt 7:22): "Monet sanovat mi­nulle sinä päivänä: »Herra, Herra! Sinun nimessä­si­hän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotim­me pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja»".

     Myös väärät profeetat voivat tehdä ihmeitä, kuten Jeesus itse ennusti (Matt. 24:24): "Sillä vääriä messiai­ta ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suu­ria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan".

 

K: Mutta Elia ja Elisa tekivät ihmeitä rukoilemalla Jumalaa.

 

M: Myös Jeesus teki ihmeet Jumalan armon avulla, kuten hän itsekin sanoi (Joh. 5:30): "Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mu­kaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon" (Luuk. 11:20): "Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne".

     Jeesuksen suorittamia ihmetekoja olivat tehneet aikai­semmat profeetat, opetuslapset ja jopa ei-usko­vat. Toisaalta Jeesus ei voinut tehdä mahtitekoja siellä, missä vallitsi epäusko (Mark. 6:5-6): "Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muuta­mia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti hän­tä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti".

 

K: Mutta Jeesus nousi kuolleista kolme päivää kuole­mansa jälkeen.

 

M: Puhumme myöhemmin ristiinnaulitsemisesta, sillä siihen liittyy niin paljon arveluttavaa. Sanon nyt vain lyhyesti, että ylösnousemuksen evankeliumi oli Paa­valin käsialaa, joka ei koskaan tavannut Jeesusta elävänä (2. Tim. 2:8): "Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan".

 

     Markuksen evankeliumin ylösnousemusosa 16:9-20 on myös poistettu monista Raamatuista. Jos sitä ei ole poistettu, se on usein painettu pienellä tekstillä tai hakasuluissa ja huomautuksilla varustettuna. Katso Revised Standard Version, New American Standard Bible ja jehovantodistajien New World Translation of the Holy Scriptures. Kysyn sinulta yhden kysymyk­sen: sanoiko Jeesus koskaan olevansa Jumala tai sanoiko hän: "Tässä minä olen, teidän Jumalanne, palvelkaa minua".

 

K: Ei, mutta hän on Jumala ja ihminen.

 

M: Mutta väittikö hän koskaan olevansa sitä?

 

K: Ei.

 

M: Itseasiassa hän ennusti, että ihmiset palvelevat häntä turhaan ja uskovat ihmisen eikä Jumalan laati­miin oppeihin (Matt. 15:9): "Turhaan he minua palve­levat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä".

     Kaikki nykyisen kristinuskon opit ovat ihmisten keksimiä: Pyhä Kolminaisuus, oppi Jeesuksesta Juma­lan Poikana, oppi Jeesuksesta Jumalana, perisynti ja sovituskuolema. Jeesuksen omien, Uuteen testament­tiin merkittyjen sanojen perusteella on selvää, ettei hän koskaan väittänyt olevansa Jumala tai Jumalan vertainen: "... enkä tee mitään omin neuvoin" (Joh. 8:28); "Isä on minua suurempi" (Joh. 14:28); "Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra (Mark. 12:29)"; "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Mark. 15:34); "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni" (Luuk. 23:46).

     "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä" (Mark 13:32). Jeesusta sanottiin profeetaksi, Jumalan lähettämäksi opettajaksi, Hänen palvelijak­seen, Messiaaksi ja myöhemmin hänet kohotettiin Jumalan Pojaksi ja lopulta itse Jumalaksi.

     Käyttäkäämme nyt järkeämme: kuinka Jumala voisi syntyä samanlaisena kuolevaisena, kuin kuka tahansa meistä?

     Jeesus nukkui, vaikka Jumala ei nuku koskaan (Ps. 121:4): "Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva". Jumalan pitäisi olla mahtava, mutta miten hänen päälleen voidaan sylkeä ja hänet voidaan ristiinnaulita niin kuin väitetään. Miten Jeesus voisi olla Jumala, jos kerran hän palveli Jumalaa niin kuin kuka tahansa kuolevainen (Luuk. 5:16): "Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan".

     Saatana kiusasi Jeesusta neljäkymmentä päivää (Luuk. 4:1-13), mutta jakeessa Jaak. 1:13 sanotaan "Jumala ei ole pahan kiusattavissa". Kuinka Jeesus siis voisi olla Jumala? Voimme järkeillä loputtomiin.

 

K: Niin, en voi ymmärtää, mutta meidän on hyväk­syttävä asia sokeasti.

 

M: Eikö se ole ristiriidassa Raamatun kanssa, jossa sanotaan että on esitettävä todistus (1. Tess. 5:21): "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää".

 

K: Todella sekavaa.

 

M: Mutta jakeessa 1. Kor. 14:33 sanotaan: "...sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa".

     Ihmisten keksimät opit luovat sekaannusta.

 

 

 

Oppi Jeesuksesta Jumalan poikana

 

M: Onko Jeesus Jumalan poika?

 

K: Kyllä. Jakeessa Matt. 3:17 sanotaan Johanneksen kastettua Jeesuksen: "Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun     rakas Poikani, johon minä olen mielty­nyt»".

 

M: Sanaa poika ei pidä ottaa kirjaimellisesti, sillä Raamatussa monia profeettoja sanotaan Jumalan pojiksi ja lapsiksi. Lue 2. Moos. 4:22.

 

K: "Silloin sinun pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: »Israel on minun esikoispoikani»".

 

M: Jakeessa puhutaan Jaakobista (Israel), Hänen esikoispojastaan. Lue nyt 2. Sam. 7:13-14 tai 1. Aik. 22:10.

 

K: "Poikasi [Salomon] rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika..."

 

M: Herättää sekaannusta lukea nyt kohta Jer. 31:9: "Minä olen Israelin isä, ja Efraim on minun esikoise­ni". Jakeessa 2. Moos. 4:22 Israeliakin sanottiin juuri esikoiseksi. Kumpi on oikea esikoinen? Israel vai Efraim? Myös tavallisia ihmisiä sanotaan Jumalan lapsiksi; lue 5. Moos. 14:1.

 

K: "Te olette Herran, Jumalanne, lapsia".

 

M: Ja tavallisia ihmisiä voidaan myös sanoa esikoisik­si; lue Room. 8:29.

 

K: "Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa".

 

M: Jos kaikki ovat esikoisia, niin mikä on Jeesus?

 

K: Hän on Jumalan ainokainen poika.

 

M; Kauan ennen Jeesuksen syntymää Jumala sanoi Daavidille (Ps. 2:7): "Nyt kerron, mitä Herra on säätä­nyt. Hän sanoi minulle: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin". Daavid on siis myös Jumalan ainokainen poika. Jumalan poika on vertauskuvallinen ilmaus. Kuka tahansa, jota Jumala rakastaa, voi olla Jumalan poika. Jeesus sanoi myös, että Jumala ei ole vain hänen Isänsä vaan myös sinun Isäsi (Matt. 5:45,48).

 

K: "...jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia"; "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen".

 

M: Raamatussa on siis monta kohtaa, jossa puhutaan "Jumalan pojasta", mikä viittaa Jumalan rakkauteen, huolenpitoon ja läheisyyteen, eikä se sovellu vain Jeesukseen. Puhutaan Jumalan pojista ja tyttäristä (2. Kor. 6:18): "...ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaik­kivaltias". Näiden sekä monien muiden raamatun­kohtien perusteella ei ole mitään syytä, miksi Jeesus­ta pitäisi pitää Jumalan poikana kirjaimellisesti ja yksinomaisesti.

 

K: Mutta hänellä ei ole isää; siksi hän on Jumalan poika.

 

M: Silloinhan Aatamiakin on pidettävä Jumalan poi­kana. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä, ja myös häntä kutsutaan Jumalan pojaksi kohdassa Luuk. 3:38: "...tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala". Lue Hepr. 7:3.

 

K: "Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti".

 

M: Kuka hän on? Vastaus löytyy kohdasta Hepr. 7.1: "Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeim­man Jumalan pappi. Kun Abraham oli paluumatkal­la... Melkisedek tuli häntä vastaan". Hän on hämmäs­tyttävämpi kuin Jeesus tai Aatami. Miksei juuri häntä pidetä Jumalan poikana tai Jumalana?

 

K: Miksi te sitten kutsutte Jeesusta?

 

M: Me muslimit kutsumme häntä Jeesukseksi, Mari­an pojaksi.

 

K: Sitä ei kukaan kiistä.

 

M: Niin, se on yksinkertaista, eikä kukaan voi kiistää sitä. Jeesus kutsui itseään Ihmisen pojaksi ja kielsi kutsumasta itseään Jumalan pojaksi. Lue Luuk. 4:41.

 

K: "Monista lähti myös pahoja henkiä, jotka huusivat: »Sinä olet Jumalan Poika!» Mutta Jeesus nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät, että hän oli Messias".

 

M: Tässä hän selvästi kielsi kutsumasta itseään Juma­lan pojaksi. Hän kielsi sen uudelleen jakeissa Luuk. 9:20 ja 21, ja myös nuhteli kutsujia.

 

K: "»Entä te?» kysyi Jeesus. »Kuka minä teidän mie­lestänne olen?» Pietari vastasi: »Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu.» Jeesus kielsi heitä anka­rasti pu­humasta tästä kenellekään".

 

M: Jeesus, joka oli odotettu Messias ja profeetta, ylennettiin opettajasta Herraksi, Jumalan pojaksi ja lopulta itse Jumalaksi. Katso Joh. 3:2: "Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja... »"; (Joh. 6:14): "Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: »Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.»"; Jeesusta sanotaan myös profeetaksi jakeissa Joh. 7:40, Matt. 21:11, Luuk. 7:16 ja 24:19. Jae Ap. t. 9:20: "Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika". (Tästä kohdas­ta näkee, että alkukristityt käyttivät vielä synagogia, mutta myöhemmin kun kristinusko etääntyi Jeesuk­sen alkuperäisistä opetuksista, perustettiin kirkkoja. Paavali, Barnabas ja toisuskoiset erotettiin synago­gista ja heitä syytettiin jumalanpilkasta ja harhaopis­ta. Katso Ap. t. 13:50, 17:18 ja 21:28.) (Luuk. 2:11): "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra". (Joh. 1:1): "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala".

 

 

 

Ristiinnaulittiinko Jeesus?

 

M: Pyhän Koraanin suurassa 4:157 sanotaan, ettei Jeesus­ta ristiinnaulittu: "...ja sanoivat: »Me olemme totisesti surmanneet Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään» - mutta he eivät olleet surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä..." Vieläkö uskot, että hän kuoli ristillä?

 

K: Kyllä, hän kuoli ja nousi ylös kuolleista.

 

M: Olemme kaikki samaa mieltä siitä, ettei kukaan nähnyt sitä hetkeä kun hän nousi kuolleista. He löysivät tyhjänä haudan, jonne Jeesus oli pantu ma­kaamaan, ja päättelivät että hän on noussut kuolleis­ta, koska opetuslapset ja muut todistajat näkivät hänet elävänä väitetyn ristiinnaulitsemi­sen jälkeen. Eikö ole mahdollista, kuten Koraanis­sa sano­taan, ettei hän kuollut ristillä?

 

K: Missä ovat todisteet?

 

M: Tarkastelkaamme raamatunkohtia jotka tuke­vat tätä. Panetko enemmän painoa sille, mitä Jeesus sanoi, vai niille kuulopuheille, jotka saatiin opetus­lapsilta, apostoleilta ja muilta silminnäki­jöiltä?

 

K: Tietenkin luotan enemmän Jeesukseen,

 

M: Tuo noudattaa sitä, mitä Jeesus sanoi (Matt. 10:24): "Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä".

 

K: Mutta Jeesus sanoi itse, että hän nousee kuol­leista (Luuk. 24:46): "Hän sanoi heille: »Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kol­mantena päivä­nä nousta kuolleista»".

 

M: Kärsimystä liioitellaan Raamatussa usein ja sitä sano­taan kuolemaksi, kuten Paavali teki (1. Kor. 15:31): "Niin totta kuin te olette minun ylpeyteni Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä, minä katson joka päivä kuolemaa sil­miin". (eli "kärsin päivittäin"). Tässä eräitä todisteita:

1.  Ristillä hän pyysi Jumalalta apua (Matt. 27:46): "Ju­malani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Luuk. 22:42): "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun". (Malja on kuoleman malja).

2.  Luukkaan evankeliumin, heprealaiskirjeen ja Jaa­kobin kirjeen mukaan Jumala vastasi Jeesuksen ru­koukseen välttää kuolema ristillä. Miten hän siis voi kuolla ristil­lä? (Luuk. 22:43): "Silloin taivaasta ilmes­tyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä". Tämä tarkoittaa, että enkeli lupasi hänelle ettei Jumala jättäisi häntä. (Hepr. 5:7): "Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, kos­ka hän taipui Jumalan tahtoon".

          Jeesuksen rukoukset kuultiin, mikä tarkoittaa että Jumala vastasi niihin myönteisellä tavalla. (Jaak. 5:16): "...Vanhurskaan rukous on voimal­linenja saa paljon aikaan". Jeesus itse sanoi (Matt. 7:7-10): "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löy­dätte. Kolkutta­kaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, ava­taan. Ei kai kukaan teistä anna pojal­leen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa?" Jos kerran Jumala vastasi kaikkiin Jeesuksen rukouksiin, myös rukoukseen jäädä henkiin ristillä, miten hän sitten voi kuolla ristillä?

3.  Roomalaiset sotilaat eivät murtaneet hänen jalko­jaan (Joh. 19:32-33): "Niinpä sotilaat katkaisivat sääri­luut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kans­sa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultu­aan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi kat­kaisseet hänen säärilui­taan". Voidaanko näi­den sotilai­den sanaan luottaa kuolleeksi julistamises­sa? Vai halu­sivatko he sääs­tää Jeesuksen pitäessään häntä viattoma­na?

4.  Jos Jeesus kuoli ristillä, hänen verensä olisi hyyty­nyt eikä vuotanut silloin kun hänen kylkensä puh­kaistiin. Mutta Raamatun mukaan verta ja vettä valui ulos (Joh. 19:34): "Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä".

5.  Kun farisealaiset pyysivät Jeesukselta tämän lähe­tysteh­tävää koskevaa merkkiä, hän vastasi heille (Matt. 12:40): "Niin kuin profeetta Joona oli meri­pe­don vat­sassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päi­vää ja kolme yötä". Älä kiinnitä huomiota aikaan, joka ei ollut kolme päivää ja kolme yötä vaan yksi päivä (lauantaipäivä) ja kaksi yötä (perjantaiyö ja lauantai­yö). Oliko Joona elossa valaan vatsassa?

 

K: Oli.

 

M: Oliko Joona elossa, kun valas oksensi hänet vat­sas­taan?

 

K: Oli.

 

M: Siis myös Jeesus oli elossa, niin kuin hän ennusti.

6.  Jeesus itse sanoi, ettei hän kuollut ristillä. Varhain sunnuntaiaamuna Maria Magdaleena meni hau­dalle, joka oli tyhjä. Hän näki jonkun, joka muis­tutti puu­tarhuria. Keskusteltuaan hetken Maria tunnisti hänet Jeesukseksi ja tahtoi koskettaa tätä. Jeesus sanoi (Joh. 20:17): "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo". "Älä koske minuun" ehkä siksi, että tuore haava oli kivulias. "Minä en ole vielä noussut Isän luo" tarkoitti, että hän oli vielä elossa eikä kuollut, sillä kuolleena ihminen palaa Luojan luokse. Tämä on vah­vin todiste Jee­suksen omin sanoin.

7.  Väitetyn ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset luuli­vat, ettei hän ole sama Jeesus vaan henkiolen­to, sillä ylösnousseet ruumiit ovat henkiolentoja.

 

K: Hetkinen. Miten voit olla varma, että ylösnousseet ruumiit ovat henkiolentoja?

 

M: Niin sanoi Jeesus itse Raamatussa: että he ovat enkeli­en kaltaisia.

 

K: Missä kohtaa Raamatussa?

 

M: Jakeissa Luuk. 20:34-36: "Jeesus vastasi heille: »Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vai­moksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on kat­sottu ylösnousemuk­sen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Juma­lan lapsia, ylös­nouse­muksesta osallisia".

     Sitten Jeesus yritti saada heidät vakuuttuneiksi siitä, kuka hän on antamalla heidän koskettaa käsi­ään ja jalko­jaan. Kun he eivät vieläkään uskoneet, hän pyysi lihaa näyttääkseen että söi vielä niin kuin kuka ta­hansa. Katso Luuk. 24:36-41: "Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: »Rauha teille.» He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: »Miksi te olette noin kau­huissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyk­siä? Katsokaa minun käsiä­ni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Kos­kettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näet­te minussa olevan.» Näin pu­huessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kui­tenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin ilois­saan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: »Onko teillä täällä mitään syötävää?» He antoi­vat hänelle palan paistet­tua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja

söi".

 

8.  Jos vieläkin uskot, että hän kuoli ristillä, sitten hän oli väärä profeetta ja Jumalan kiroama, kuten seu­raa­vissa kohdissa sanotaan: (5. Moos. 13:6): "Mutta teitä yllyt­tänyt profeetta tai unennäkijä on surmat­tava..."; (5. Moos. 21:22-23): "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuo­mittu surmataan ja hänen ruumiin­sa ripustetaan paa­luun, ruumista ei saa jättää sii­hen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripus­tettu on Jumalan kiro­ama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi".

          Ristinkuolemaan uskominen merkitsee hänen profee­tallisuutensa mitätöimistä. Juutalaiset väitti­vät tap­paneensa Jeesuksen ristillä ja näin esittivät hänet vää­ränä profeettana. Kristityt uskovat, että ristinkuole­ma on välttämätön syntien anteeksianta­misen tähden, ja näi­nollen heidän on hyväksyttävä että Jeesus olisi kirottu. Tämä kristinuskon oppi on ristiriidassa Raa­matun opetuksen kanssa, kuten ilmenee kohdasta Hoos. 6:6: "Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimeno­ja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja". Se on myös ristiriidassa Jeesuksen oman opetuksen kanssa (Matt. 9:13): "Men­kää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: »Armahtavaisuut­ta minä tahdon, en uhrimenoja...»" Jeesus sanoi myös (Matt. 12:7): "Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tar­koit­taa: »Armahtavaisuutta minä tah­don, en uhri­menoja», te ette tuomitsisi syyttömiä".

 

K: Miksi ihmiset sitten uskovat ylösnousemukseen?

 

M: Paavali opetti ylösnousemusta (Ap. t. 17:18): "Muutamat [juutalaiset] ryhtyivät puheisiin hänen kans­saan, ja jotkut heistä sanoivat: »Minkähän tie­donjyvän tuokin luulee noukkineensa?» »Taitaa olla vieraiden juma­lien julistajia», sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evanke­liumia Jeesuksesta ja ylös­nouse­muksesta". Paavali, joka ei koskaan tavannut Jeesusta myönsi myös, että ylösnouse­mus on hänen evanke­liuminsa (2. Tim. 2:8): "Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleis­ta, niin kuin minä julistan". Hän oli myös ensimmäinen, joka nimesi Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Ap. t. 9:20): "Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika".

     Kristinusko ei siis ole Jeesuksen vaan Paavalin oppi.

 

K: Mutta Markuksen evankeliumissa (16:19) sano­taan, että Jeesus nousi taivaaseen ja istui Jumalan oikealla puolella: "Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle".

 

M: Niin kuin sanoin Raamatusta keskustelun yh­teydessä, Markuksen evankeliumin 16. luvun jakeet 9-20 on poistet­tu toisista Raamatuista. Katso huo­mau­tukset teoksista Revised Standard Version, New American Standard Bible ja jehovantodistajien New World Translation of the Holy Scriptures. Jos uskot vielä että Jeesus on Jumala, koska hän nousi taivaa­seen, miksi et pidä myös muita taivaaseen nousseita profeettoja Jumalana?

 

K: Ketkä he olivat?

 

M: Elia (2. Kun. 2:11-12): "...ja Elia nousi tuulenpyör­teessä taivaaseen. Kun Elisa näki tämän, hän huusi... Elisa ei enää nähnyt Eliaa". Jumala nosti taivaaseen myös Henokin (1. Moos. 5:24): "Hän vaelsi kuuliaise­na Jumalal­le. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luok­seen". Tämä toistetaan myös kohdassa Hepr. 11:5: "Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuole­maa. »Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.» Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli - niin hänestä todiste­taan - elänyt Jumalan mielen mukaisesti".

 

 

 

Oppi sovituskuolemasta ja perisynnistä

 

K: Syntien anteeksianto ristinkuoleman kautta ei siis ole Jeesuksen opetusta?

 

M: Tämä on oppi sovituskuolemasta, jonka kirkko omaksui kolme tai neljä vuosisataa Jeesuksen kuo­le­man jälkeen. Oppi on ristiriidassa Raamatun itsensä kanssa, kuten seuraavat kohdat osoittavat: (5. Moos. 24:16): "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan"; (Jer. 31:30): "Jokainen kuolee näet oman syntinsä täh­den..."; (Hes. 18:20): "Mutta sen, joka tekee syn­tiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikan­sa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mu­kaan, juma­laton jumalattomuutensa mukaan". Sa­moin Aata­mi ja Eeva olivat vastuussa omasta synnis­tään, jonka Jumala myös antoi islamin mukaan an­teek­si.

 

K: Mutta nämä kohdat ovat Vanhasta testamen­tista.

 

M: Lue mitä Jeesus itse sanoi jakeissa Matt. 7:1 ja 2.

 

K: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitse­maan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan".

 

M: Lue 1. Kor. 3:8.

 

K: "Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mu­kaan". Mutta me uskomme Perisyntiin!

 

M: Haluatko vielä minun todistava, että lapset synty­vät synnittöminä? Lue Matt. 19:14.

 

K: "Jeesus sanoi: »Antakaa lasten olla, älkää estä­kö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kal­taistensa on taivasten valtakunta.»".

 

M: Jokainen siis syntyy synnittömänä, ja kaikki lapset kuuluvat taivasten valtakuntaan. Tiesitkö, että Paava­li poisti käytöstä Mooseksen lain? Lue Ap. t. 13:39.

 

K: "...ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Moosek­sen lain avulla ette voineet saavuttaa".

 

M: Kysyn sinulta yhden kysymyksen. Miksi uskot ylösnousemukseen, kun kerran Paavali joka ei kos­kaan tavannut Jeesusta elävänä, myönsi että se on hänen evankeliumiaan?

 

K: Missä niin sanotaan?

 

M: Lue kohta 2. Tim. 2:8.

 

K: "Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläi­nen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julis­tan". Mut­ta miksi meidän on uskottava, että hä­net ristiinnaulit­tiin ja herätettiin kuolleista?

 

M: Niin, minä en edes tiedä. Islam perustuu jär­keen ja kaikkien Jumalan profeettojen opetuksiin sellaise­naan, ilman pakanallisuuden ja taikauskon vaikutus­ta.

 

K: Juuri sitä minäkin etsin.

 

M: Mikset suorittaisi Shahadaa (uskontunnustus­ta) ensin englanniksi ja sitten arabiaksi. Minä autan sinua lausumaan sen.

 

K: Tunnustan ettei ole muuta Jumalaa kuin Ju­mala, jolla ei ole vertaa, ja tunnustan että Mu­hammed on hänen palvelijansa ja sanansaattajan­sa. Ash-hadu an la Ilaha illal-Lahu wahdahu la sharika lahu, wa ash-hadu anna Muhammadan abduhu wa rasuluhu. Onko profeetta Muhammed [ROHK] sitten ennustet­tu Raamatussa?

 

M: Kyllä, mutta muslimin ei ole tarpeen tietää sitä Raamatusta. Kun olet tutkinut Raamattua, keskuste­len siitä mielelläni kanssasi lyhyesti seu­raavalla ker­ralla.

 

HUOMAUTUS: Seuraava keskustelu on käyty kah­den muslimin (M ja m) välillä.

 

 


MUHAMMED RAAMATUSSA

 

 

Sekä Ismael että Iisak olivat siunattuja

 

M: Miksi Ismael ja hänen äitinsä Hagar jättivät Saa­ran?

 

m: Kun Iisak oli vieroitettu, hänen äitinsä Saara näki Ismaelin pilkkaavan häntä ja Saara ei halunnut, että Ismael olisi perillinen kuten Iisak (1. Moos. 21:8-10): "Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjes­ti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. Saara huo­masi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, ja silloin hän sanoi Abrahamille: »Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa»".

 

M: Iisak oli vieroitettaessa noin kaksivuotias. Ismael oli silloin kuusitoistavuotias, sillä Abraham oli 86-vuotias, kun Hagar synnytti Ismaelin ja satavuotias kun Iisak syntyi, kuten kerrotaan jakeessa 1. Moos. 16:16: "Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin"; sekä jakeessa 1. Moos. 21:5: " 5. Abraham oli satavuotias, kun hä­nen poikansa Iisak syntyi". Jakeet 1. Moos. 21:8-10 ovat siis ristiriidassa jakeiden 1. Moos. 21:14-21 kans­sa, joissa Ismael kuvataan vauvaikäiseksi lapseksi, jota äiti piti olkapäällään ja jota kutsutaan pojaksi ja lapseksi, kun he jättivät Saaran: "Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin mat­kaan... »Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta...»" Näin kuvataan lasta eikä teini-ikäis­tä. Ismael ja hänen äitinsä Hagar jättivät siis Saaran kauan ennenkuin Iisak syntyi. Islamilaisen version mukaan Abraham otti Ismaelin ja Hagarin ja teki uuden sopimuksen Mekassa, jota kutsutaan Raama­tussa Paraniksi (1. Moos. 21:21), Abrahamin saatua jumalallista johdatusta osana Jumalan suunnitelmaa. Hagar juoksi seitsemän kertaa kahden kukkulan, Sofan ja Marwan välillä vettä etsien; tästä tuli myö­hemmin islamilainen tapa miljoonille muslimipyhiin­vaeltajille kaikkialta maailmasta. Jakeessa 1. Moos. 21:19 mainittu kaivo on yhä olemassa, ja sen nykyi­nen nimi on Zamzam. Abraham ja Ismael rakensivat molemmat myöhemmin Kaaban pyhän kiven Mek­kaan. Paikka, jossa Abrahamilla oli tapana rukoilla, on yhä olemassa, ja sen nykyinen nimi on Maqom Ibrahim eli Abrahamin asemapaikka. Pyhiinvaellus­päivinä mekan pyhiinvaeltajat ja muslimit kaikkialla maailmassa muistavat Abrahamin ja Ismaelin uhria teurastamalla karjaa.

 

m: Mutta Raamatun mukaan Iisak uhrattiin.

 

M: Ei, islamilaisen version mukaan Jumalan, Abra­hamin ja tämän ainoan pojan Ismaelin välinen sopi­mus solmittiin ja sinetöitiin, kun Ismael piti uhrata. Ja samana päivänä Abraham, Ismael ja kaikki talon miehet ympärileikattiin, kun taas Iisak ei ollut vielä edes syntynyt (1. Moos. 17:24-27): "Abraham oli yh­deksänkymmentäyhdeksänvuotias, kun hänen esi­nahkansa leikattiin, ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa leikattiin. Tuona samana päivänä ympärileikattiin Abraham, hänen poikansa Ismael ja heidän kanssaan kaikki palvelijat, sekä talossa syntyneet että muukalaisten joukosta ostetut".

     Vuotta myöhemmin Iisak syntyi ja ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä (1. Moos. 21:4-5): "Kah­deksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi".

     Eli kun liitto solmittiin ja sinetöitiin (ympärileik­kaus ja uhri) Abraham oli 99-vuotias ja Ismael kol­men­toista. Iisak syntyi vuotta myöhemmin, kun Abra­ham oli satavuotias.

     Ismaelin jälkeläiset, profeetta Muhammed [ROHK], kaikki muslimit mukaanlukien pysyvät uskollisina tähän päivään saakka tälle liitolle. Vähintään viisi kertaa päivässä tapahtuviin rukouksiinsa muslimit sisällyttävät Abrahamin ja tämän jälkeläisten ylis­tyksen sekä Muhammedin [ROHK] ja tämän jälke­läisten ylistyksen.

 

m: Mutta 1. Mooseksen kirjan 22. luvussahan sano­taan, että Iisak oli määrä uhrata!

 

M: Tiedän, mutta tulet näkemään, että siihen sisältyy ristiriitaisuus. Luvussa sanotaan "ainoa poikasi Iisak". Eikö siinä pitäisi lukea "ainoa poikasi Ismael", kun Ismael oli kolmentoista eikä Iisak ollut vielä synty­nyt? Kun Iisak syntyi, Abrahamilla oli kaksi poikaa. Kan­salliskiihkon takia nimi Ismael muutettiin Iisakik­si koko 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa, mutta Juma­la säilytti sanan ainoa, jotta näkisimme miten asian olisi pitänyt olla.

     Sanat "annan jälkeläisiä sinulle niin paljon" koh­dassa 1. Moos. 22:17 kohdistettiin Ismaeliin kohdassa 1. Moos. 16:10. Eikö koko 1. Mooseksen kirjan 22. luku siis koske Ismailia? "Annan hänestä polveutua suu­ren kansan", toistettiin kaksi kertaa Ismaeliin viitaten jakeissa 1. Moos. 17:20 ja 1. Moos. 21:18, eikä näin koskaan sanottu Iisakista.

 

m: Juutalaiset ja kristityt ovat sitä mieltä, että Iisak oli Ismailia parempi.

 

M: Niin he sanovat, mutta Raamatussa ei sanota niin (1. Moos. 15:4): "Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: »Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poika­si»". Ismael oli siis myös perillinen.

     1. Moos. 16:10: "Herran enkeli sanoi hänelle vielä: »Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea»".

     1. Moos. 17:20: "Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan".

     1. Moos. 21:13: "Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hänkin on sinun jälkeläisesi»".

     1. Moos. 21:18: "Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan»".

     5. Moos. 21:15-17: "Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, hän ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivai­monsa poikaa ensin syntyneen kustannuksella. Hä­nen on tunnustettava ensin syntynyt poika esikoisek­seen ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus omaisuudestaan, sillä poika on hänen miehuutensa ensimmäinen hedelmä ja esikoisoikeus kuuluu hänel­le". Islam ei kiistä etteivätkö Iisak ja hänen jälke­läi­sensä olisi saaneet Jumalan siunausta, mutta poika, jota lupaus koski, oli Ismael ja Muhammed, [ROHK] kaikkien profeettojen sinetti, oli hänen jälkeläisensä.

 

m: Mutta kristityt ja juutalaiset sanovat, että Ismael oli avioton lapsi.

 

M: Niin he väittävät, mutta niin ei sanota Raamatus­sa. Kuinka Abrahamin kaltaisella suurella profeetal­la olisi voinut olla laiton vaimo ja avioton lapsi!

     1. Moos 16:3: "...kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abra­mille sivuvaimoksi". Jos avioliitto oli laillinen, niin kuinka heidän jälkeläisensä olisi voinut olla laiton! Eikö avioliitto kahden ulkomaalaisen välillä, kal­dea­laisen ja egyptiläisen, ole laillisempi kuin miehen avioliitto naisen kanssa, joka on miehen isän tytär? Abrahamia koskevaa valhetta tai ei, joka tapaukses­sa kohdassa 1. Moos 20:12 sanotaan "Sitä paitsi hän on todella minun sisareni, isäni tytär, vaikka meillä onkin eri äiti. Niin olen saattanut ottaa hänet vai­mokseni".

     Myös nimen Ismael valitsi itse Jumala (1. Moos. 16.11) "Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: »Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimek­si Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi»". Ismael tarkoittaa "Jumala kuulee". Ja missä kohdassa Raamattua sanotaan, että Ismael oli avioton lapsi?

 

m: Ei missään.

 

M: Kauan ennen Ismaelin ja Iisakin syntymää Jumala solmi liiton Abrahamin kanssa (1. Moos. 15:18): "Her­ra...lupasi hänelle: »Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka»". Eikö suurin osa Arabiaa sijainnut Niilin ja Eufrat-virran välissä, jonne kaikki Ismaelin jälkeläiset myöhemmin asettuivat?

 

m: Tarkoitatko, ettei Iisakille ja hänen jälkeläisilleen luvattu mitään maata?

 

M: Me muslimit emme koskaan kiistä, etteikö Iisak olisi myös ollut siunattu. Katso kohtaa 1. Moos. 17:8: "Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perin­tömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muuka­laisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala".

     Huomaatko myös eron siinä, että Abrahamia sa­not­tiin "muukalaiseksi" Kanaanissa, muttei maassa joka sijaitsi Niilin ja Eufrat-virran välissä. Kal­dealaisena hän oli enemmän arabi kuin juutalainen.

 

m: Mutta kohdan 1. Moos. 17:21 mukaan liitto sol­mittiin Iisakin kanssa: "Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan".

 

M: Tarkoittaako tämä sitä, että Ismael jäi ulkopuolel­le? Missä kohtaa Raamattua sanotaan, ettei Jumala solmisi liittoa Ismaelin kanssa?

 

m: Ei missään.

 

 

Jeremiaan määritelmä profeetalle

 

Jer. 28:9: "Jos siis joku profeetta julistaa rauhaa, on syytä katsoa, käykö hänen sanansa toteen. Vasta sitten nähdään, onko hän todella Herran lähettämä profeetta".

     Sana islam tarkoittaa myös hiljaisuutta, rauhaa. Rau­haa Luojan ja luotujen välillä. Tämä Jeremiaan ennus­tus ei koske Jeesusta, sillä hän itse sanoi ettei hän tullut tekemään rauhaa (Luuk. 12:51-53): "Luulet­teko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jä­senet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kans­sa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa". katso myös Matt. 10:34-36.

 

 

Kunnes Siilo tulee

 

Seuraavassa on Jaakobin sanat lapsilleen ennen kuo­le­maansa (1. Moos. 49:1): "Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: »Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina»".

     1. Moos 49:10: "Ei siirry valtikka pois Juudalta, eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän [Siilo], jonka se on ja jota kansat tottelevat [1933]".

     Siilo on kaupungin nimi, mutta sen todellinen merki­tys on rauha, hiljaisuus, lepo eli islam. Tässä kohdas­sa se ei voi tarkoittaa kaupunkia. Jos se viittai­si hen­kilöön se olisi Shalua (Elohim) eli (Jumalan) sanan­saattaja vääristyneessä muodossa.

     Iisakin sukuhaaran israelilaiset profeetat päättyisi­vät siis heti, kun Siilo tulee. Tämä vastaa suuraa 2:133: "Tai olitteko läsnä todistajina, kun Jaakobin kuolema lähestyi ja hän sanoi pojilleen: »Ketä te aiotte palvella kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi Abrahamin, Ismaelin ja Iisakin Juma­laa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme Hänelle alamai­sia»".

     Profeetallisuuden siirtymistä toiselle kansakunnalle koskeva uhkaus on jakeessa Jer. 31:36: "Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lak­kaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan [1933]". Jeesus antoi myös vihjauksen jakeessa Matt. 21:45: "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä".

 

 

Baca on Mekka

 

Abrahamin ja hänen poikansa Ismaelin rakentama Pyhä Kaaba sijaitsee mekassa. Mekka (Makka) maini­taan kerran Pyhässä Koraanissa, suurassa 48:24. Me­kan toinen nimi on Bakka, riippuen heimon käyt­tämästä murteesta. Myös Bakka mainitaan Koraanis­sa, suurassa 3:95: "Ensimmäinen rukoushuone, joka perustettiin ihmisille, oli totisesti se, joka on Bekassa (Mekassa) siunauksena ja opastuksena koko maail­malle". Hämmästyttävää kyllä, sanan Bakka mainit­see myös profeetta Daavid [ROHK] psalmissa 84:6: "Kun he kulkevat vedettömässä [Bakan] laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa". Kaivo on tunnettu Zamzam, joka on yhä olemassa lähellä Kaabaa.

 

 

Asumukseni loisto

 

Jesajan kirja 60:

1.     "Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun ylle­si". Vertaa suuraan 74:1-3: "Sinä [Muham­med], joka olet viittaan kiedottu, nouse ja varoi­ta, ylistä Herraa­si..."

2.     "Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kan­sat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi". Profeetta Muhammed [ROHK] syntyi pimeänä aikana, kun maailma oli unohtanut Jumalan ykseyden, niin kuin Abraham ja kaikki muut profeetat Jeesus mukaanlukien olivat opettaneet.

3.     "Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kunin­kaat sinun aamunkoittoosi".

4.     "Nosta silmäsi, katso ympärillesi: he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat..." Kesti alle 23 vuot­ta, ja koko Arabia oli yhdistynyt.

5.     "... kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus". Kesti alle sata vuotta ja islam levisi Arabiasta muihin maihin.

6.     "Kun sinut peittää kamelien paljous, Midianinja Efan kamelintammojen vyöry. Koko Saban vä­kisaa­puu, kultaa ja suitsuketta kantaen, ja kaikki he ylistä­vät Herraa".

7.     "Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi, Nebajo­tin pässit ovat sinun, niitä uhrataan otollisina uh­reina minun alttarillani. Niin minä kirkastan asu­mukseni loiston". Kedarin (Arabia) jakaantuneet heimot yhdis­tyivät. "Asumukseni loisto" tarkoitti tässä Jumalan taloa Mekassa eikä kristillistä kirk­koa, kuten kristityt huomioitsijat luulevat. Tosi­asia on se, että Kedarin kylät (eli ainakin koko Saudi-Arabian alue) ovat ainoa seutu koko maa­ilmassa, johon kristillisellä kirkolla ei ole ollut mitään vai­kutusta.

11.   "Sinun porttisi ovat aina avoinna, niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä. Niiden kautta sinulle tuodaan kansojen rikkaudet, niistä saatetaan kuninkaat sinun luoksesi". On tosiasia, että Pyhän Kaaban ympärillä sijaitseva moskeija on ollut avoinna läpi vuorokau­den aina siitä saakka, kun profeetta Muhammed [ROHK] poisti epäjumalat 1400 vuotta sitten. Hallitsi­jat ja alamaiset ovat saapu­neet pyhiinvaellukselle.

 

 

Aasien jonot ja kamelijonot

 

Jesajan näky (21:7) aasi- ja kamelijonoista: "Jos näkee sotavaunuja, parivaljakkoja, aasien jonoja, kameli­jonoja..."

     Kuka ratsasti aasilla? Jokainen pyhäkoulun oppilas tuntee hänet. Kysees­sä oli Jeesus (Joh. 12:14): "Jeesuk­selle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu".

     Kuka sitten ratsasti kamelilla? Raamatun lukijat ovat sivuuttaneet tämän mahtavan profeetan. Kysees­sä oli profeetta Muhammed [ROHK]. Ellei kyseessä ollut hän, profetia ei vielä ole täyttynyt. Tämän takia Jesaja sanoi myöhemmin samassa kirjassa (21:13): "Ennussa­na Arabiasta...", joka tarkoittaa arabimusli­mien tehtä­vää, ja nykyään luonnollisesti kaikkien muslimien tehtävää levittää islamin sanomaa.

     Jes. 21:14: "Tulkaa janoisia vastaan vettä tuoden, te Teman keitaan asukkaat! Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää". Tema on todennäköisesti Medi­na, jonne profeetta Muhammed [ROHK] ja hänen seuralaisensa pakenivat. Kutakin pakenijaa auttoi yksi Medinan asukas tarjoten ruokaa ja yösijan.

     Jes. 21:15: "...sillä he pakenevat miekkoja, paljastet­tua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta". Tämä tapahtui, kun profeetta Muhammedia [ROHK] ja hänen seuraajiansa vainottiin ja he pakenivat Me­kasta Medinaan.

     Jes. 21:16: "Kuulkaa, mitä Herra on minulle sano­nut: »Vuoden kuluttua - laskettuna tarkalleen kuin palk­kasoturin päivät - Kedarin mahti on lopussa". Juuri kaksi vuotta Hijran (maastamuuton) jälkeen pakanat voitettiin Badrin taistelussa.

     Ja lopuksi Jesaja 21:17 päättyy sanoihin "...sen uljaista jousimiehistä on enää rippeet jäljellä. Herra, Israelin Jumala, on tämän ilmoittanut". Kedar on Ismaelin toinen poika (1. Moos. 25:13), josta profeetta Muham­med polveutui. Aluksi Kedarin lapset hyök­käsivät Muhammedia ja hänen seuraajiaan vastaan. Mutta monien ottaessa vastaan islamin sitä vastusta­vien Kedarin lasten määrä pieneni. Joissain Raama­tun jakeissa Kedar tarkoittaa arabia yleensä, kuten ja­kees­sa Hes. 27:21: " 21. Myös Arabia ja kaikki Keda­rin ruh­tinaat..."

 

 


Mooseksen kaltainen profeetta

 

Jumala puhuu Moosekselle (5. Moos. 18:18): "Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä pa­nen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kai­ken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan".

 

1.  Israelilaisten (Abrahamin jälkeläiset Iisakin puo­lelta) veljeskansa ovat ismaililaiset (Abrahamin jälke­läiset Ismaelin puolelta). Jeesus ei tule tässä kysy­mykseen, sillä hän on israelilainen; kohdan pitäi­si silloin kuulua "profeetan teidän omien jäl­keläisten­ne joukosta".

2.  Eikö Muhammed ole Mooseksen kaltainen? Ellei tätä hyväksytä, ennustus ei vielä ole käynyt toteen. Seuraava taulukko ei kaipaa selityksiä (lähde: Al-Ittihad, Tammi-maaliskuu 1982, sivu 41):

 

Seuraavassa vertaillaan eräitä Mooseksen, Muham­medin ja Jeesuksen keskeisiä ominaisuuksia. Vertailu voi auttaa tunnistamaan Mooseksen jälkeen tulleen profeetan:


 

Vertailukoh­tia

Mooses

Muhammed

Jeesus

Syntymä

Tavanomai­nen

Ta­vanomai­nen

Epäta­valli­nen

Perhe-elämä

Naimisissa, lap­sia

Naimisis­sa, lap­sia

Ei avio­liit­toa, ei lapsia

Kuolema

Ta­vanomai­nen

Ta­vano­mainen

Epäta­valli­nen

Elämänura

Profeetta/ val­tio­mies

Profeetta/ val­tio­mies

Profeet­ta

Pakotettu muutta­maan maasta (ai­kuis­iässä)

Midianiin

Medinaan

Ei

Yhteenotto vi­holli­sen kanssa

Kiivas takaa-ajo

Kiivas takaa-ajo, taiste­lui­ta

Ei sa­man­lais­ta yh­teenot­toa

Yhteenoton seu­raukset

Moraali­nen/ fyy­si­nen voit­to

Moraali­nen/ fyy­si­nen voit­to

Moraali­nen voitto

Ilmestys kir­joi­tet­tuna

Elinaikana (Too­ra)

Elinaikana (Koraa­ni)

Kuoleman jäl­keen

Opetusten luon­ne

Hengelli­nen/ lail­li­nen

Hengelli­nen/ lail­li­nen

Hengellinen

Valinta joh­tajaksi

(oma kansa)

Hylkäämi­nen, sit­ten valinta

Hylkäämi­nen, sit­ten valinta

Hylkäämi­nen (suurin osa is­raeli­laisista)

 

 

3.  "...minä panen sanani hänen suuhunsa". Jumalan il­mestys tuli siis enkeli Gabrielin kautta, eikä ky­sees­sä ollut profeetta Muhammedin oma ajattelu. Mutta tämä koski kaikkea jumalallista ilmestystä. Mai­nitaan erityisesti tässä kohdassa verrattuna Mooseksen omaan ilmestykseen, joka tuli "lain­tauluina", kuten uskotaan.

 

5. Moos. 18:19: "Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaa­din tilille sen miehen".

     Koraanin 114 luvusta (suurasta) 113 alkaa lauseel­la "Aloitan Jumalan, laupiaan Armahtajan nimeen". Muslimit aloittavat myös päivän toimet tällä lauseel­la. He eivät käytä sanaa "Jumala" vaan Hänen erisni­meään joka on Jumala. Koska kyseessä on erisnimi, siihen eivät sovellu suku kuten sanoihin Jumala ja Jumalatar eikä monikkomuoto kuten (Jumala/Juma­lat). Kristityt aloittavat lauseella "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

     On huomattava, että niitä jotka eivät kuule häntä tai jotka kieltävät hänet, rangaistaan. Tämä vastaa Pyhän Koraanin seuraavia kohtia: suura 3:18: "Oikea uskon­to Jumalan edessä on islam" ja suura 3:85: "Mutta jos joku pitää uskontonaan jotain muuta kuin islamia, niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuo­leman jälkeen hän on joutuva kadotettujen jouk­koon".

 

 

Palvelijani, sanansaattajani ja valittuni

 

Jesajan 42. kirjassa näkyy selvemmin ennustus Mu­hammedista profeettana:

 

1.     "Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voi­man, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Hen­keni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeu­den kansojen keskuuteen". Termiä "sanansaatta­jani" käytetään myös, jakeessa 19. Epäilemättä kaikki profeetat ovat Jumalan palvelijoita, sanan­saattajia ja valittuja. Muita profeettoja kuin Mu­hammedia ei kuitenkaan kutsuta yleismaailmalli­sesti juuri näillä nimillä eli arabiaksi: "Abduhu wa Rasuluhul Mustapha" eli Hänen palveli­jansa ja Hänen valittu sanansaattajansa. Islaminuskon vastaanottavan ihmisen uskontunnustus on: "Tunnus­tan, ettei ole muuta Jumalaa kuin Juma­la, jolla ei ole vertaa, ja Muhammed on Hänen palvelijansa ja sa­nansaatta­jansa". Tämä kaava toistetaan viisi kertaa päivässä minareeteissa rukouskutsuna, toiset viisi kertaa aina rukouksen alussa, yhdeksän kertaa päi­vässä Tashahhudissa pakollisten vähimmäisrukous­ten aikana ja lisäksi suositeltujen lisärukousten aika­na monta kertaa päivässä. Profeetta Muhammedin [ROHK] taval­lisimmin käytetty lisänimike on Ra­su­lullah eli Jumalan sanansaattaja.

2.     "Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen ää­nensä kaduilla". Tämä kuvaa profeetta Muham­medin [ROHK] kunniallisuutta.

3.     "Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden".

4.     "Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hä­nen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat". Tässä on syytä tehdä vertailua Jeesukseen, joka ei voittanut vihollisiaan ja pettyi, kun israelilaiset hylkäsivät hänet.

5.     ...

6.     "Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan to­teuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikki­en kansojen valoksi..." "Mi­nä...suojelen si­nua" eli hänen jälkeensä ei enää tule profeettaa. Lyhyessä ajassa monet toisuskoi­set johdatettiin islamiin.

7.     "...avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.". "...sokeat silmät...pimennossa..." tarkoit­ta­vat pakanallista elämää. "...päästämään kahlitut van­­keu­desta..." tarkoittaa orjuuden lakkauttamis­ta ensim­mäistä kertaa ihmiskunnan historian aikana.

8.     "Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kun­niani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville". Pro­feetta Muhammed [ROHK] on ainutlaatuinen profeetta, sillä hän on profeettojen sinetti ja hä­nen opetuksensa ovat pysyneet samana tähän päivään asti toisin kuin kristinuskossa ja juutalai­suudessa.

9.     ...

10.   "Laulakaa Herralle uusi virsi, maan ää­ristä alka­en..." Laulu on uusi, koska se ei ole heprean- eikä aramean- vaan arabian­kielinen. Jumalan ja Hänen sanansaatta­jansa Muhammedin [ROHK] ylistystä lauletaan vii­desti päivässä miljoonissa moskeijoissa joka puolella maailmaa.

11.   "Antakoot äänensä kuulua aavikko ja sen kau­pun­git ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu! Rie­muit­koot Selan rinteiden asukkaat, vuorten laelta he huu­takoot iloaan!" Arafat-vuorella Mekan lähellä pyhiin­vaeltajat laulavat joka vuosi seuraa­van "Olen tulossa [palve­lukseesi], oi Jumala. Olen tulossa. Olen tulossa. Sinul­la ei ole vertaa. Olen tulossa. Totisesti olet ylis­tetty, siunattu ja ainutlaatuinen. Sinulla ei ole vertaa". Jesaja 42 ei sovi israelilaiseen profeettaan, sillä Kedar on Ismaelin toinen poika. Katso 1. Moos. 25:13.

12.   "Antakoot he Herralle kunnian, kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!" Islam todella­kin levisi kaukaisille saarille asti Indonesiaan ja Karibian­merelle.

13.   "Hän... uhkaa vihollisiaan". Lyhyessä ajassa pe­rustettiin Jumalan valtakunta maan päälle Mu­ham­medin [ROHK] synnyttyä; Jesajan 42. kirja kuvaa täsmällisesti profeetta Muhammedin [ROHK] luon­netta.

 

 

Kuningas Daavid sanoi hänestä:

"minun Herra­ni"

 

Ps. 110:1: "Herra sanoo minun herralleni: »Istu oi­kealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen»".

     Tässä puhutaan kahdesta Herrasta. Jos ensimmäi­nen Herra (puhuja) on Jumala, toinen Herra (puhu­teltava) ei voi olla Jumala, sillä Daavidilla oli vain yksi Juma­la. Eli pitäisi olla : "Jumala sanoi Herralle­ni". Ketä Daavid sitten sanoi Herrakseen? Kirkko sanoisi: Jeesusta. Mutta Jeesus itse kiisti tämän koh­dissa Matt. 22:45, Mark. 12:37 ja Luuk. 20:44. Hän ei käyt­tänyt tätä nimitystä itsestään, sillä hän oli Daavi­din poika. Kuinka Daavid voisi kutsua Jeesusta Her­rak­seen, jos kerran tämä oli hänen poikansa. Jeesus sanoi (Luuk. 20:42-44): "Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: Herra sanoi minun herralleni: »Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle». Daavid siis kutsuu Mes­siasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?".

     Jeesuksen on täytynyt vastata tähän kysymykseen tavalla, jota ei ole merkitty neljään kanonisoituun evankeliumiin mutta joka mainitaan nimenomaisesti Barnabaan evankeliumissa: lupaus toteutui Ismaelin, ei Iisakin kautta. Daavidin herra oli siis Muhammed [ROHK], jonka Daavid näki hengessä. Myös kaikkien muiden profeettojen työtä verrataan vielä siihen, mitä Muhammed sai aikaan vain 23 vuodessa ja joka on pysynyt muuttumattomana meidän aikaamme saak­ka.

 

 

Oletko se luvattu profeetta?

 

Juutalaiset lähettivät pappeja ja leeviläisiä Johannes Kastajan luokse tiedustelemaan tältä, kuka hän todel­la oli (Joh. 1:20-21): "Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: »En minä ole Messias». »Mikä sitten», he kysyivät. »Oletko Elia?» »En ole», Jo­hannes vastasi. »Oletko se luvattu profeetta?» Hän vastasi: »En». ".

     Keskeinen kysymys kuului: oletko se luvattu pro­feet­ta? Kuka sitten oli kauan odotettu profeetta Jee­suk­sen ja Johannes Kastajan syntymän jälkeen? Eikö tämä ollut tuo Mooseksen kaltainen (5. Moos 18:18), joka on Muhammed [ROHK]?

 

Kastaminen Pyhällä Hengellä ja tulella

 

Matt. 3:11: "Minä [Johannes Kastaja] kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja Tulella".

     Jos tässä tarkoitettiin Jeesusta, Johannes Kastaja ei olisi palannut viidakkoon vaan olisi ryhtynyt opetus­lapseksi, mitä hän ei tehnyt. Tarkoitettiin siis jotakuta toista voimakasta profeettaa, ei Jeesusta. Johannes Kastajan jälkeinen profeetta ei voinut olla Jeesus, koska he elivät samaan aikaan. Eikö siis tarkoitettu profeetta Muhammedia [ROHK]?

 

 

Kaikkein vähäisin taivasten valtakunnassa

 

Jeesuksen kerrotaan sanoneen (Matt. 11:11): "Totises­ti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kas­tajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän".

     Voidaanko uskoa, että Johannes Kastaja olisi suu­rem­pi kuin Aatami, Nooa, Abraham, Mooses, Daavid ja monet muut profeetat? Kuinka monta pakanaa Jo­hannes Kastaja käännytti ja kuinka monta seuraajaa hänellä oli? Mutta tämä ei ole olennaista. Kysymys kuuluu: kuka oli vähäisin taivasten valtakunnassa, suurempi kuin Johannes Kastaja? Ei varmastikaan Jeesus, sillä taivasten valtakuntaa ei vielä oltu muo­dostettu, eikä hän koskaan väittänyt olevansa vähäi­sin eli nuorin. Taivasten valtakunta koostuu Jumalas­ta ylimpänä olentona ja kaikista profeetoista. Vähäi­sin eli nuorin on profeetta Muhammed [ROHK].

 

 

Siunattuja ovat rauhantekijät

 

Vuorisaarnassa Jeesuksen kerrotaan sanoneen (Matt. 5:9): "Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lap­sen nimen".

     Islam tarkoittaa myös rauhaa: rauhaa Jumalan ja Hänen palvelijansa välillä. Jeesus ei voinut tarkoittaa  lähetystehtävänsä olevan rauhan tekemistä, sillä hän ei tullut rauhan takia (Matt. 10:34-36): "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä". Katso myös Luuk. 12:49-53.

 

 

Puolustaja

 

Joh. 14:16: "Minä käännyn Isän puoleen, ja Hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti".

     Emme tiedä mitä arameankielistä sanaa Jeesus käytti "puolustajasta". Muissa Raamatuissa käytetään terme­jä lohduttaja, apulainen, auttaja ja kreikkalaisis­sa Raa­matuissa on termi parakleetti. Sanalle on mo­nia seli­tyksiä: Pyhä Henki, Sana, ihminen jne.

     Pyhässä Koraanissa, suurassa 61:6 sanotaan, että Jeesus nimenomaan mainitsi Ahmadin nimen: "Ja kun Jeesus, Marian poika, sanoi »Israelin lapset, toti­sesti olen sananjulistaja, jonka Jumala on lähettänyt teille vahvistamaan Toorasta sen, mikä annettiin ennen minua, ja ilmoittamaan ilosanoman sananjulis­tajasta, joka on tuleva minun jälkeeni ja jonka nimi on oleva Ahmad (eli profeetta Muhammedin toinen nimi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "se, joka ylistää Jumalaa enemmän kuin muut")»".

     Olipa selitys termille puolustaja mikä hyvänsä, johto­päätöksemme on että Jeesuksen työ jäi kesken ja että joku oli tuleva täydentämään hänen työnsä. Tutki­kaamme Raamatun esimerkkien valossa, sopiiko ku­vaus puolustajasta profeetta Muhammedin [ROHK] luonteeseen:

 

1.  "... toisen puolustajan": puolustajia oli siis ollut useita ja vielä yksi oli tulossa.

2.  "... joka on kanssanne ikuisesti": hänen jälkeensä ei enää tarvittu lisää, sillä hän oli kaikkien profeetto­jen sinetti. Opetus säilyy aina, pysyy ennallaan. Pyhä Koraani ja kaikki Muhammedin opetukset ovat pysy­neet samanlaisena, kuin mitä ne olivat 1400 vuotta sitten.

3.  "...hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä" (Joh. 16:8): kaikki muut profeetat, Abraham, Moo­ses, Daavid ja Salomon rankaisivat naapureitaan ja kan­saansa näiden syntien takia, mutta Muhammed [ROHK] rankaisi koko maailmaa. Hän ei vain hävit­tänyt epäjumalia Arabiasta 23 vuodessa, mut­ta lähetti myös lähettiläät Herakliuksen luokse, Persian ja Rooman keisarikuntien hallitsijoiden luokse, Etiopian kuningas Najasjhin luokse  ja Egyptin kuvernööri Muqauqisin luokse.

          Hän nuhteli kristittyjä siitä, että nämä olivat jaka­neet Jumalan ykseyden kolminaisuudek­si ja nosta­neet Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Juma­laksi. Hän tuomitsi juutalaiset ja kristityt siitä, että nämä olivat turmel­leet pyhät kirjoituksensa; hän osoitti Ismaelin [ROHK] syntyperän ja puhdisti profeetto­jen maineen aviorikos-, insesti-, raiskaus- ja epäju­malanpalvon­tasyytteistä.

4.  "... tämän maailman ruhtinas on tuomittu" (Joh. 16:11). Kyseessä on Saatana, kuten selitetään koh­dissa Joh. 12:31 ja 14:30. Profeetta Muhammed [ROHK] tuli siis rankaisemaan maailmaa tuomion johdosta.

5.  "Totuuden Henki" (Joh 16:13). Jo lapsesta saakka profeetta Muhammedia [ROHK] kutsuttiin Al-Ami­niksi eli rehelliseksi, totuudelliseksi ja  "...hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden" (Joh 16:13).

6.  "Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee" (Joh. 16:13).

          Pyhä Koraani on Jumalan sanaa. Yhtään pro­feetta Muhammedin [ROHK] tai hänen seuraajien­sa sanaa ei sisälly Koraaniin. Enkeli Gabriel luki Koraanin hänelle, hän painoi sen mieleensä ja sen kirjoittivat hänen kirjurinsa. Hänen omat sanansa ja opetuksensa on tallennettu Hadithiin eli perimä­tietoon.

          Vertaa kohtaan 5. Moos. 18:18: "...minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kai­ken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan". Tämä vastaa suuraa 53:2-4: "Suojelijanne [Muham­med] ei erehdy eikä johdu harhaan; ei hän myös­kään puhu omasta tahdostaan. Tämä on totisesti Jumalan ilmoi­tus, joka on hänelle ilmaistu".

 

7.  "Hän...ilmoittaa teille, mitä on tuleva" (Joh. 16:13). Kaikki profeetta Muhammedin ennustukset toteu­tui­vat.

8.  "Hän kirkastaa minut" (Joh. 16:14). Pyhä Koraani ja profeetta Muhammed itseasiassa kunnioittavat Jee­susta [ROHK] enemmän kuin Raamattu ja kristityt itse. Seuraavat seikat selventävät tätä väitettä:

     a.  Ristinkuolemaan uskominen halventaa Jeesusta profeettana, kuten käy ilmi kohdasta 5. Moos. 13:6: "Mutta teitä yllyttänyt profeetta tai unen­näkijä on surmattava...". Kohdan 5. Moos 21:22-23 mukaan ristinkuolemaan uskominen myös langettaa kirouk­sen hänen päälleen (Jumala varjelkoon!): "... sillä puuhun ripustettu on Ju­malan kiroama".

     b.  Matt. 27:46: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Eikö tämän täydy olla peräisin joltain muul­ta kuin Jeesukselta? Jopa ei-profeetta hy­myili­si kärsi­myksensä keskellä tietäessään, että hänen kuoleman­sa tekisi hänestä marttyyrin. Eikö ollut loukkaus Jeesusta kohtaan esittää, että hän ei us­konut Juma­laan?

     c.  Me muslimit emme voi uskoa, että Jeesus nimit­täi­si pakanoita "koiriksi" ja "sioiksi" ja puhutteli­si äiti­ään "naiseksi". Pyhän Koraanin suurassa 19:32 sano­taankin: "(Hän on luonut minut hy­väksi äitiäni [Ma­ria] kohtaan, eikä Hän ole teh­nyt minua kapinallisek­si, onnettomaksi". Matt. 7:6: "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen..." Joh. 2:4: "Mutta Jeesus vastasi [Ma­rialle]: »Anna mi­nun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tul­lut»".

 

Profeetta Muhammedin [ROHK] ilmestys

 

Ensimmäinen Jumalan ilmestys Muhammedille enkeli Gabrielin kautta oli sana Iqra, joka tarkoittaa lue (suura 96:1-5). Koska hän oli lukutaidoton, hän vasta­si: "En osaa lukea". Tämä ensimmäinen ilmestys ennustetaan Raamatun kohdassa Jes. 29:12: "Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: »Lue tämä», hän vastaa: »Enhän minä osaa lukea»".

     Ilmestysten järjestys ei ole sama kuin Koraanin Suuri­en järjestys. Ensimmäinen ilmestyksenä saatu osa ei ole Koraanin ensimmäisellä sivulla eikä vii­meisenä saatu viimeisellä. Se että ilmestykset tulivat erinä, jotka asetettiin tiettyyn järjestykseen, mainittiin myös kohdassa Jes. 28:10-11: "»Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiu­kan tätä!» Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vast­edes puhuva tälle kansalle...". Vieras kieli tarkoit­taa tässä toista kieltä, ei hepreaa eikä arameaa vaan arabiaa.

     Muslimit kaikkialla maailmassa käyttävät arabiaa Jumalan kutsumisessa, rukouksissa, pyhiinvaelluksil­la ja tervehdyksissä. Tämä kielen ykseys ennustettiin myös kohdassa Sefanja 3:9: "Vielä minä, Herra, annan kansoille uuden mielen, ja niin ne puhuvat puhtain huulin, huutavat avuksi minun nimeäni, kaikki ne palvelevat minua". Totuus on siis tullut arabiaksi, mutta jotkut odottavat vielä profeetta Jeesusta [ROHK] joka toisessa tulemisessaan opettaisi ihmis­kuntaa palvelemaan Jumalaa yhdellä kielellä. Me muslimit olemme varmoja, että kun profeetta jeesus tulee toisen kerran, hän liittyy muslimeihin moskei­joissaan, sillä hän on samanlainen kuin muutkin muslimit: ympärileikattu, ei syö sianlihaa ja suorittaa rukoukset puhdistautuen, seisaallaan, kumartaen ja polvistuen.

 


 

KIRJALLISUUTTA

 

1.     Exlanatory English Translation of Holy Qur'­an. Mu­hammad Taqui-Din Al-Hilali; Mu­hammad Muh­sin Khan.

2.     The Holy Bible, King James Version, 1611.

3.     The Holy Bible, Revised Standard Version.

4.     New World Translation of the Holy Scriptures. Jeho­vantodistajien kirkkokunta.

5.     New American Standard Bible.

6.     The Myth of the Cross. A.D. Ajijola.

7.     The Cross and the Crescent. Maulana Muhammad Imran.

8.     Davis Dictionary of the Bible, 1980.

9.     The International Standard Bible Encyclopedia.

10.   Smith's Bible Dictionary, 1980.

11.   En­cy­clo­pe­dia Bri­tan­nica, 1980.

12    Muhammad in the Bible. Abdu 'L-Ahat Dawud.

13.   Muhammad in the Bible. Ahmad Deedat.

14.   Jesus, a Prophet of Islam. Suleiman Shahid Mu­fas­sir.

15.   Biblical Studies from Muslim Perspectives. S. Mufas­sir.

16.     "Muhammad in the Bible". Jamal Badawi: Al-Itti­had, Tammikuu - Maaliskuu, 1982.