| 1. |
Sinä, joka olet viittaan kiedottu,
|
| 2. |
nouse ja varoita,
|
| 3. |
ylistä Herraasi,
|
| 4. |
puhdista vaatteesi,
|
| 5. |
karta epäpuhdasta,
|
| 6. |
älä jaa antimia saadaksesi ne runsaampina takaisin,
|
| 7. |
vaan pysy lujana Jumalan asiassa.
|
| 8. |
Sillä kun pasuunaan puhalletaan,
|
| 9. |
on se päivä oleva ankara päivä,
|
| 10. |
epäuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen.
|
| 11. |
Jätä Minun huostaani hänet, jonka olen luonut,
|
| 12. |
jolle olen antanut runsaasti rikkauksia
|
| 13. |
ja poikia silmien iloksi,
|
| 14. |
jonka asioita olen parhain päin sovitellut
|
| 15. |
ja joka vain haluaa yhä enemmän.
|
| 16. |
Mutta totisesti ei! Sillä hän uhmaa tunnusmerkkejämme;
|
| 17. |
Minä panen hänen kestettäväkseen raskaan kurituksen.
|
| 18. |
Kylläpä hän mietti ja mietti;
|
| 19. |
voi, miten hän harkitsikaan!
|
| 20. |
Ja kuinka hän punnitsi mielessään!
|
| 21. |
Sitten hän katsahti ympärilleen,
|
| 22. |
sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta,
|
| 23. |
sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä
|
| 24. |
ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta,
|
| 25. |
pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.»
|
| 26. |
Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin.
|
| 27. |
Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikä tuo palo on?
|
| 28. |
Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästä ketään;
|
| 29. |
se kärventää kuolevaisen kokonaan,
|
| 30. |
ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista.
|
| 31. |
Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, ja heidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?» Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vain muistutus kuolevaisille.
|
| 32. |
Ei milloinkaan!
|
| 33. |
Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä
|
| 34. |
sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa:
|
| 35. |
tämä on totisesti ankarampia asioista,
|
| 36. |
varoitus ihmiselle,
|
| 37. |
jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen:
|
| 38. |
jokainen sielu on vastuussa teoistaan,
|
| 39. |
paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella.
|
| 40. |
Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan
|
| 41. |
syntisten kohtaloa:
|
| 42. |
»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?»
|
| 43. |
Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat,
|
| 44. |
emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä,
|
| 45. |
vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat;
|
| 46. |
me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena,
|
| 47. |
kunnes kuolema yllätti meidät.»
|
| 48. |
Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu.
|
| 49. |
Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta
|
| 50. |
kuin säikkyneet aasit,
|
| 51. |
jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan?
|
| 52. |
Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua.
|
| 53. |
Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää.
|
| 54. |
Ei! Tämä on totisesti varoitus,
|
| 55. |
ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä.
|
| 56. |
Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään, ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen on anteeksiantamus.
|
