| 1. |
Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
|
| 2. |
sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
|
| 3. |
ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
|
| 4. |
totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
|
| 5. |
taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
|
| 6. |
Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
|
| 7. |
ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
|
| 8. |
He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
|
| 9. |
vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
|
| 10. |
ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
|
| 11. |
Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
|
| 12. |
Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
|
| 13. |
ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
|
| 14. |
nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
|
| 15. |
sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
|
| 16. |
Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
|
| 17. |
vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
|
| 18. |
Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
|
| 19. |
ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
|
| 20. |
Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
|
| 21. |
Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
|
| 22. |
Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
|
| 23. |
Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
|
| 24. |
mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
|
| 25. |
»Miksi ette nyt auta toisianne?»
|
| 26. |
Kyllä he sinä päivänä alistuvat
|
| 27. |
ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
|
| 28. |
ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
|
| 29. |
Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
|
| 30. |
eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
|
| 31. |
Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
|
| 32. |
sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
|
| 33. |
Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
|
| 34. |
Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
|
| 35. |
Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
|
| 36. |
Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
|
| 37. |
Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
|
| 38. |
Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
|
| 39. |
eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
|
| 40. |
Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
|
| 41. |
Heille annetaan luvattu osansa,
|
| 42. |
he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
|
| 43. |
autuuden tarhoissa
|
| 44. |
he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
|
| 45. |
ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
|
| 46. |
kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
|
| 47. |
Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
|
| 48. |
Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
|
| 49. |
kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
|
| 50. |
He tekevät toisilleen kysymyksiä.
|
| 51. |
Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
|
| 52. |
joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
|
| 53. |
Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»
|
| 54. |
Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
|
| 55. |
Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
|
| 56. |
Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
|
| 57. |
sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
|
| 58. |
Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
|
| 59. |
kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
|
| 60. |
Totisesti tämä on ylin autuus.
|
| 61. |
Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
|
| 62. |
Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
|
| 63. |
Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
|
| 64. |
puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
|
| 65. |
ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
|
| 66. |
Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
|
| 67. |
ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
|
| 68. |
ja sitten palata taas helvettiin.
|
| 69. |
Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
|
| 70. |
ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
|
| 71. |
Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
|
| 72. |
ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
|
| 73. |
Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
|
| 74. |
paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
|
| 75. |
Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
|
| 76. |
Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
|
| 77. |
tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
|
| 78. |
Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
|
| 79. |
rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
|
| 80. |
Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
|
| 81. |
Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
|
| 82. |
Muut me hukutimme veteen.
|
| 83. |
Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
|
| 84. |
Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
|
| 85. |
ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
|
| 86. |
Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
|
| 87. |
Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
|
| 88. |
Sitten hän katsoi tähtiin
|
| 89. |
ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
|
| 90. |
Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
|
| 91. |
Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
|
| 92. |
Miksi ette puhu?»
|
| 93. |
Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
|
| 94. |
Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
|
| 95. |
ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
|
| 96. |
Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
|
| 97. |
Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
|
| 98. |
Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
|
| 99. |
Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
|
| 100. |
Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
|
| 101. |
Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
|
| 102. |
Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
|
| 103. |
Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
|
| 104. |
kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
|
| 105. |
Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
|
| 106. |
Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
|
| 107. |
Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
|
| 108. |
Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
|
| 109. |
»Rauha olkoon Aabrahamille!»
|
| 110. |
Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
|
| 111. |
Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
|
| 112. |
Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
|
| 113. |
Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
|
| 114. |
Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
|
| 115. |
ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
|
| 116. |
ja autoimme heitä pääsemään voitolle
|
| 117. |
sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
|
| 118. |
Myös johdatimme heidät oikealle tielle
|
| 119. |
ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
|
| 120. |
»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
|
| 121. |
Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
|
| 122. |
Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
|
| 123. |
Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
|
| 124. |
Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
|
| 125. |
Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
|
| 126. |
Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
|
| 127. |
Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
|
| 128. |
ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
|
| 129. |
Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
|
| 130. |
»Rauha olkoon Eliaalle!»
|
| 131. |
Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
|
| 132. |
Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
|
| 133. |
Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
|
| 134. |
Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
|
| 135. |
paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
|
| 136. |
tuhosimme Me toiset.
|
| 137. |
Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
|
| 138. |
tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
|
| 139. |
Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
|
| 140. |
Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
|
| 141. |
sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
|
| 142. |
Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
|
| 143. |
Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
|
| 144. |
hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
|
| 145. |
Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
|
| 146. |
Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
|
| 147. |
sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
|
| 148. |
ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
|
| 149. |
Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
|
| 150. |
tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
|
| 151. |
Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
|
| 152. |
että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
|
| 153. |
Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
|
| 154. |
Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
|
| 155. |
Ettekö ota totuutta huomioon?
|
| 156. |
Vai onko teillä selvä todistus?
|
| 157. |
Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
|
| 158. |
Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
|
| 159. |
Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
|
| 160. |
eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
|
| 161. |
Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
|
| 162. |
ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
|
| 163. |
paitsi helvettiin menossa olevia.
|
| 164. |
Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
|
| 165. |
olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
|
| 166. |
ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
|
| 167. |
Totisesti heillä oli tapana sanoa:
|
| 168. |
»Jospa olisitte meitä varoittaneet,
|
| 169. |
meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
|
| 170. |
Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
|
| 171. |
Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
|
| 172. |
heitä totisesti tulemme auttamaan,
|
| 173. |
ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
|
| 174. |
Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
|
| 175. |
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
|
| 176. |
Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
|
| 177. |
Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
|
| 178. |
Käänny siis pois heistä ajaksi.
|
| 179. |
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
|
| 180. |
Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
|
| 181. |
Ja rauha olkoon sananjulistajille.
|
| 182. |
Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
|
