Fiqh-as-Sunnah

Rukouksessa on myös tiettyjä toimia, jotka ovat sunna. Henkilön on suositeltavaa suorittaa ne saadakseen niiden palkinnon.

Tämä tulee tehdä rukouksen kunkin takbirin aluksi. Ibn al-Munzhir sanoo: "Kaikki oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että profeetta (SAAS) nosti kätensä ylös rukouksensa alussa." Kommentissaan tähän kertomukseen Ibn Hajr sanoo: "Profeetan (SAAS) käsien nostaminen rukouksen alussa on viidenkymmenen seuralaisen kertoma, mukaan lukien ne kymmenen heistä, joille annettiin tieto Paratiisista." Al-Baihaqi kertoi al-Hakimin sanoneen: "En tiedä mitään muuta sunnaa kuin tämä, jonka ovat hyväksyneet neljä oikeaan johdettua kalifia, kymmenen seuralaista, joille annettiin tieto Paratiisista, ja muut seuralaiset ympäri maita."Yhteenvetona arvioonsa kertomuksesta al-Baihaqi sanoo: "Ja tämän on opettajamme Abu Abdullah sanonut."

Tästä aiheesta on tallennettu monia kertomuksia. Monet oppineet ovat valinneet seuraavan tavan: kädet nostetaan olkapäiden tasalle siten, että sormenpäät ulottuvat korvalehtiin. An-Nawawi sanoo: "Näin ash-Shaifi yhdisti hadithit (tästä aiheesta), ja ihmisten mielestä niin oli oikein." On suositeltavaa levittää sormensa käsiä nostettaessa. Abu Huraira sanoi: "Kun profeetta (SAAS) seisoi aloittaakseen rukouksen, hän nosti kätensä avoimina." (Kertonut viisi kertojaa, paitsi Ibn Maja.)

Kädet on nostettava suunnilleen samaan aikaan kuin takbir lausutaan. Nafa kertio, että kun Ibn Umar oli alkamassa rukoustaan, hän sanoi takbirin ja nosti kätensä. Myös profeetta (SAAS) teki niin. (Kertoneet al-Bukhari, an-Nasai ja Abu Dawud.) Hän kertoi myös, että kun profeetta (SAAS) nosti kätensä sanoessaan takbirin, ne olivat hänen olkapäidensä tasalla tai melkein. (Kertonut Ahmad ja muita.)

Käsien nostamisesta juuri ennen takbiria Ibn Umar kertoi: "Kun profeetta (SAAS) seisoi rukoillakseen, hän nosti kätensä olkapäidensä tasalle ja lausui takbirin." (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Hadithissa Malik ibn al-Huwairithilta on seuraava sanamuoto: "Tehkää takbir ja sitten nostakaa kätenne." (Kertonut Muslim.) Tämä viittaa siihen, että takbir tulee ennen käsien nostamista, mutta Ibn Hajr sanoo: "En ole tavannut ketään, joka sanoisi, että takbir tulee ennen käsien nostamista."

On suositeltavaa nostaa kätensä, kun aikoo kumartua ja kumarruksesta ylös noustessa. Kaksikymmentäkaksi seuralaista kertoi, että profeetta (SAAS) teki niin. Ibn Umar kertoi: "Kun profeetta (SAAS) seisoi rukoillakseen, hän nosti käsiään, kunnes ne olivat samalla tasolla hänen olkapäidensä kanssa ja sitten hän lausui takbirin. Kun hän aikoi kumartua, hän nosti jälleen kätensä samaan tapaan. Kun hän nosti päänsä kumarruksesta, hän teki saman ja sanoi: Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä." (Kertoneet al-Bukhari, Muslim ja al-Baihaqi.) Al-Bukhari sanoo: "Hän ei tehnyt sitä, kun hän oli aikeissa polvistua tai kun hän nousi polvistumisesta." Al-Bukhari sanoo myös: "Hän ei nostanut käsiään kahden polvistumisen välillä." Al-Baihaqi lisää: "Hän ei lakannut tekemästä sitä, ennen kuin tapasi Allahin." Ibn al-Madini sanoi: "Minun mielestäni tämä hadith on todisteena koko luomakunnalle. Jokaisen, joka sen kuulee, on toimittava sen mukaan. Sen ketjussa ei ole mitään huonoa." Al-Bukhari kirjoitti kirjoitelman tästä aiheesta, ja kertoi al-Hassanin ja Humaid ibn Hilalin sanoneen, että seuralaisilla oli tapana tehdä (rukouksensa) sillä tavalla.

Sitä vastoin hanafilaiset sanovat, että kädet tulisi nostaa vain alussa. Tämä perustuu Ibn Masuudin hadithiin, joka kertoi: "Rukoilin profeetan (SAAS) kanssa, ja hän nosti kätensä vain kerran." Tämä on heikko mielipide ja monet oppineet ovat kritisoineet tätä kertomusta. Ibn Hibban kuitenkin sanoi, että se on paras kertomus.

Kufan ihmiset kertoivat, että profeetta (SAAS) ei nostanut käsiään kumartuessaan tai noustessaan. Mutta itse asiassa tämä on hyvin heikko lausuma, sillä siinä on monia puutteita ja se on siksi pätemätön. Vaikka hyväksyisimme sen, kuten at-Tirmidhi teki, se ei tee tyhjiksi niitä autenttisia ja tunnettuja haditheja, joita mainittiin aiemmin. At-Tanqihin kirjoittaja sanoo, että ehkäpä Ibn Masuud unohti, että profeetta (SAAS) nosti kätensä. Az-Zailai kirjoittaa teoksessa Nasb ar-Rayah, lainaten at-Tanqihin kirjoittajaa: "Ei ole outoa, että Ibn Masuud on saattanut unohtaa sen. Ibn Masuud unohti joitakin osia Koraanista, joista muslimit hänen jälkeensä eivät koskaan olleet eri mieltä, nimittäin kaksi Koraanin viimeistä suuraa. Hän unohti, kuinka kahden ihmisen tulee seistä imaamin takana, että profeetta (SAAS) rukoili aamurukouksen Uhrauksen Päivänä (hajjin aikana) sen oikeaan aikaan, kuinka profeetta (SAAS) yhdisti rukouksensa Arafahilla, kyynärvarsien ja olkapäiden asennon polvistumisessa ja sen, kuinka profeetta (SAAS) resitoi: ’Kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi’(al-Layl 3). Jos on mahdollista, että Ibn Masuud unohti kaikki nuo asiat rukouksesta, eikö ole mahdollista, että hän olisi unohtanut myös käsien nostamisen?"

Nafa kertoi, että kun Ibn Umar seisoi aloittamassa kolmatta rakaa, hän nosti kätensä, jonka tavan hän sanoi tulleen profeetalta (SAAS). (Kertoneet al-Bukhari, Abu Dawud ja an-Nasai.) Kuvaillessaan profeetan (SAAS) rukousta Ali sanoi, että kun hän seisoi ennen kahta polvistumista, hän nosti kätensä olkapäidensä tasalle ja teki takbirin.

Naisten on tehtävä se samalla tavalla. Ash-Shaukani sanoo: "Tietäkää, että tämä sunna kuuluu miehille ja naisille. Ei ole mitään todisteita siitä, että tässä kohdassa olisi mitään eroa heidän välillään. Ei myöskään ole todisteita, jotka osoittaisivat heidän nostavan kätensä eri korkeudelle."

Tämä on suositeltava teko rukouksessa. On olemassa kaksikymmentä hadithia kahdeksaltatoista seuralaiselta ja heidän heidän seuraajiltaan tästä aiheesta. Sahl ibn Saad sanoi: "Ihmiset määrättiin asettamaan oikea kätensä vasemman käsivartensa päälle rukouksen aikana." Kommenttina tähän Abu Hazm sanoo: "En tiedä, tarkoittiko hän sen tulleen profeetalta." Tämän hadithin ovat kertoneet al-Bukhari, Ahmad ja Malik teoksessaan al-Muwatta. Al-Hafiz huomauttaa: "Sen säännön katsotaan olevan profeetalta (SAAS), koska siinä annetaan ymmärtää, että hän, joka määräsi heidät tekemään niin, oli profeetta (SAAS)." Hän kertoi myös profeetan (SAAS) sanoneen: "Kaikki profeetat on määrätty kiiruhtamaan paastonsa rikkomista ja viivyttämään (paastoa edeltävää) aamiaista, sekä asettamaan oikea kätemme vasemman päälle rukouksen aikana."

On myös hadith Jabirilta, joka sanoo: "Profeetta (SAAS) kulki miehen ohi, joka rukoili vasen kätensä oikean päällä, ja profeetta (SAAS) veti ne pois ja asetti hänen oikean kätensä hänen vasemman kätensä päälle." Sen ketjusta an-Nawawi sanoo: "Sen ketju on sahih." Ibn Abdul-Barr huomauttaa: "Tietooni ei ole tullut mitään eriävää. Se on useimpien seuralaisten ja heidän oppilaidensa mielipide." Malik mainitsi tämän teoksessaan al-Muwatta ja totesi: "Malik ei koskaan lakannut tekemästä niin, ennen kuin tapasi Allahin."

Al-Kamal ibn al-Hamamin mielipide on: "Ei ole yhtään aitoa hadithia, jonka mukaan kädet pitäisi asettaa rinnan alle tai navan alapuolelle. Hanifilaisten mukaan kädet tulee asettaa navan alapuolelle ja shafilaisten mukaan rinnan alle. Ahmadilla on kaksi kertomusta, jotka vastaavat näitä kahta mielipidettä. Oikea asento on jossain näiden välillä – tasapuolisuuden vuoksi." At-Tirmidhi huomauttaa: "Tietoa omaavat seuralaiset, heidän seuraajansa ja heidän jälkeensä tulleet uskoivat, että henkilön tuli asettaa oikea kätensä vasemman päälle rukouksen aikana, joidenkin mielestä navan yläpuolelle ja toisten mielestä navan alapuolelle…" On kuitenkin olemassa hadith, jonka mukaan profeetta (SAAS) laittoi kätensä rinnalleen. Hulb at-Tai kertoi: "Näin profeetan (SAAS) rukoilevan oikea kätensä vasemman päällä ja kädet rinnalla kyynärpäiden yläpuolella." Tämän ovat kertoneet Ahmad ja at-Tirmidhi, joka luokittelee sen arvoksi hasan.

Wail ibn Hajr sanoi: "Kerran rukoillessani profeetan (SAAS) kanssa hän laittoi kätensä rinnalleen oikea vasemman päällä." Kertomuksen on tallentanut Ibn Khuzaima, jonka mielestä se on sahih, sekä Abu Dawud ja an-Nasai sanamuodolla: Sitten hän laittoi oikean kätensä vasemman ranteensa ja kyynärvartensa päälle."

Henkilön on suositeltavaa aloittaa rukouksensa yhdellä niistä pyyntörukouksista, joilla profeetta (SAAS) yleensä aloitti rukouksensa. Tämä tehdään avaustakbirin jälkeen ja ennen al-Fatihan lausumista. Joitakin tallennetuista pyyntörukouksista on seuraavassa:

-1- Abu Huraira kertoi: "Kun profeetta (SAAS) teki avaustakbirin, hän oli hetken hiljaa ennen kuin aloitti resitaationsa. Kysyin häneltä: ’Oi Allahin lähettiläs, uhrattakoon isäni ja äitini sinun puolestasi, miksi olet hiljaa (aloitus)takbirin ja resitaation välillä? Mitä sanot (silloin)?’ Hän sanoi: ‘Minä sanon: Oi Allah, tee etäisyys minun ja syntieni välillä yhtä pitkäksi kuin olet tehnyt etäisyyden idän ja lännen välillä. Oi Allah, pese syntini minusta kuin valkea vaate puhdistetaan liasta. Oi Allah, puhdista minut synneistäni lumella, vedellä ja rakeilla." (Kertoneet al-Bukhari, Muslim, Abu Dawud, an-Nasai ja Ibn Maja.)

-2- Ali kertoi, että kun profeetta (SAAS) nousi rukoillakseen, hän teki takbirin ja sanoi sitten: "Olen kääntänyt kasvoni Hänen puoleensa, joka loi taivaat ja maan vilpittömästi Hänelle alistuneena (henkilönä), enkä ole monijumalaisia. Rukoukseni, uhraukseni, elämäni ja kuolemani ovat Allahille, Maailmojen Herralle. Hänellä ei ole kumppania. Se on minulle määrätty ja olen niitä, jotka alistuvat. Oi Allah, Sinä olet Kuningas eikä ole ketään Herraa paitsi Sinä. Sinä olet Herrani ja mina olen orjasi. Olen tehnyt vääryyttä sielulleni ja Sinä olet tietoinen synneistäni, joten anna minulle anteeksi kaikki syntini. Kukaan ei anna syntejä anteeksi paitsi Sinä. Johdata minua saavuttamaan paras luonne. Kukaan ei voi johdattaa sen parhaaseen paitsi Sinä. Käännä minut pois sen pahuudesta, eikä kukaan voi kääntää minua sen pahuudesta paitsi sinä. Pienintäkin viittaustasi totellen, kaikki hyvä on Sinun käsissäsi eikä paha ole Sinulle. Ja minä olen Sinua varten ja Sinulle ovat siunaukset ja ylhäisyys. Etsin anteeksiantoasi ja paluuni on Sinun luoksesi." (Kertoneet Ahmad, Muslim, at-Tirmidhi, Abu Dawud sekä muita.)

-3- On kerrottu Umarin tapana olleen sanoa avaustakbirin jälkeen: "Kunnia olkoon Sinulle, oi Allah, ja Sinulle olkoon ylistys. Siunattu on Sinun nimesi ja korkein on Sinun kunniasi. Ei ole ketään Herraa paitsi Sinä." Tämän hadithin on kertonut Muslim katkenneella ketjulla. Ad-Daraqutni jäljittää sen profeettaan (SAAS) ja Umariin. Kommenttina siihen Ibn al-Qayyim sanoo: "On luotettavasti kerrottu, että Umar aloitti tällä profeetan (SAAS) (edellisen rukouksen) kohdassa. Hän lausui sitä ääneen ja opetti sitä ihmisille. Ja tämän johdosta sen katsotaan olevan lähtöisin profeetalta (SAAS). Siitä syystä Imam Ahmad sanoo: "Teen kuten Umarin on kerrottu tehneen. Jos henkilö aloittaa jollakin, joka on tallennettu, se on hyvä."

-4- Asim ibn Humaid kysyi Aishalta, miten profeetta (SAAS) aloitti yörukouksensa. Hän vastasi: "Olet kysynyt minulta jotakin, jota kukaan ennen sinua ei ole kysynyt. Kun hän nousi rukoillakseen, hän teki takbirin kymmenen kertaa (avaustakbirin jälkeen) ja sanoi sitten Al-hamdulillah kymmenen kertaa. Sitten hän pyysi anteeksiantoa kymmenen kertaa ja sanoi sitten: ’Oi Allah, anna minulle anteeksi, johdata minua, huolehdi minusta, anna minulle voimia ja anna minulle suojaa ahdistavalta paikalta Ylösnousemuksen Päivänä." (Kertoneet Abu Dawud, an-Nasai ja Ibn Maja.)

-5- Abdurahman ibn Auf kysyi Aishalta, kuinka profeetta (SAAS) aloitti rukouksensa, kun hän rukoili yöllä. Hän sanoi: "Kun hän nousi ylös yöllä, hän aloitti rukouksensa ‘Oi Allah, Gabrielin, Mikaelin ja Israfilin Herra, taivaiden ja maan Luoja, Näkymättömän ja Näkyväisen Tietäjä. Sinä tulet tuomitsemaan orjiesi välillä asioissa, joista he olivat eri mieltä. Johdata minua totuuteen asioissa, joissa he eroavat, Sinun luvallasi, sillä Sinä johdatat ketä haluat suoralle tielle." (Kertoneet Muslim, Abu Dawud, at-Tirmidhi, anNasai ja Ibn Maja.)

-6- Nafa ibn Jubair ibn Mutam kertoi kuulleensa isältään: "Kuulin Allahin lähettilään (SAAS) sanovan vapaaehtoisessa rukouksessaan ’Allahu akbar kabira’ kolme kertaa, al-Hamdu lillah kathira’ kolme kertaa, ’Subhanallahi bukratan wa asilaa kolme kertaa ja sitten ’Oi Allah, etsin turvaa Sinusta kirottua Saatanaa vastaan ja hänen pistojaan, sylkemisiään ja henkäilyjään vastaan’. Minä sanoin: Oi Allahin lähettiläs (SAAS), mitä on hänen pistämisensä, sylkemisensä ja henkäilynsä? Hän sanoi: Hän pistonsa on se hulluus, jolla hän ottaa Aadamin lapset haltuunsa. Hän sylkemisensä on ylimielisyys ja hän henkäilynsä on (paha) runous." (Kertoneet Ahmad, Abu Dawud, Ibn Maja ja Ibn Hibban.)

-7- Ibn Abbas kertoi, että kun profeetta (SAAS) nousi rukoilmaan yöllä, hän sanoi: "Oi Allah, Sinulle olkoon ylistys. Sinä ylläpidät taivaita ja maata ja kaikkea mitä niissä on. Sinulle olkoon ylistys. Sinä olet taivaiden ja maan valo ja kaiken, mitä niissä on. Sinulle olkoon ylistys. Sinä olet Totuus. Sinun lupauksesi on tosi. Sinun kohtaamisesi on tosi. Sinun puheesi on tosi. Paratiisi on tosi. Helvetin tuli on tosi. Sinun profeettasi ovat totta. Muhammed on totta. Hetki on totta. Oi Allah, Sinulle olen alistunut ja Sinuun olen uskonut. Sinuun asetan luottamukseni, ja Sinun luokseni minä tulen. Sinun vuokseni kiistelen ja Sinun on tuomio. Anna minulle anteeksi aikaisemmat ja myöhemmät syntini, sekä salaiset että julkiset. Sinä olet edeltäjä ja seuraaja. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä. Ei ole muuta herraa kuin Sinä. Ei ole muuta voimaa tai mahtia kuin Allah." Tämän hadithin ovat kertoneet al-Bukhari, Muslim, Abu Dawud, at-Tirmizhi, an-Nasai, Ibn Maja ja Malik. Abu Dawudin version mukaan profeetta (SAAS) sanoi tämän avaustakbirin jälkeen.

-8- On suositeltavaa, että rukoilija etsii turvaa kirottua Saatanaa vastaan alun pyyntörukouksen ja Koraanin resitaation välissä. Allah sanoo: "Kun siis luet Koraania, niin etsi Jumalan luota turvaa saatanaa, tuota karkoitettua, vastaan". (an-Nahl 98) Edellä kerrotussa Nafa ibn Jubairin hadithissa profeetan (SAAS) kerrotaan sanoneen: "Oi Allah, etsin turvaa Sinusta kirottua Saatanaa vastaan." Ibn al-Munzhir sanoi: "On kerrottu profeetan (SAAS) tavanneen sanoa: ’Etsin turvaa Allahista kirottua Saatanaa vastaan’ ennen resitoimista."

-9- On sunna sanoa "Etsin turvaa..." hiljaa mielessään. Al-Mughnissa todetaan: "Henkilön tulisi sanoa etsivänsä turvaa hiljaa eikä ääneen, enkä tiedä mistään mielipide-eroista tässä asiasas." Mutta ash-Shafi oli sitä mieltä, että henkilö voi valita, sanooko hän sen hiljaa vai ääneen niissä rukouksissa, jotka lausutaan ääneen. On kerrottu Abu Hurairan sanoneen sen ääneen, mutta tällä kertomuksella on heikko ketju.

-10- Turvan etsiminen tehdään vain ensimmäisessä rakassa. Abu Huraira kertoi: "Kun profeetta (SAAS) nousi ylös toista rakaa varten, hän aloitti sanomalla ’al-Hamdu lillahi, rabb ul-aalimiin’, ilman mitään hiljaista jaksoa." (Kertonut Muslim.)

Tästä puhuessaan Ibn al-Qayyim sanoo: "Oikeusoppineet eroavat siinä, onko silloin aika sanoa ‘Etsin turvaa…’. Mutta he ovat samaa mieltä siitä, että se ei ole hetki sanoa alun pyyntörukousta. Edellisestä seikasta on kaksi mielipidettä, molemmat Ahmadilta. Jotkut seuralaisista päättelivät, että joko rukous on vain yksi lausuminen, jolloin turvan etsiminen kerran on riittävästi, tai että kukin resitaatio on omansa ja vaatii turvan etsimistä. He eivät väittele siitä, että alun pyyntörukous koskee koko rukousta. On riittävästi etsiä turvaa vain kerran, sillä se on ilmeistä autenttisissa haditheissa." Sitten hän mainitsee edellä toistetun Abu Hurairan hadithin ja sanoo: "On riittävää sanoa vain yksi alun pyyntörukous, sillä rukouksen lausumisessa ei ole mitään todellista taukoa. Ainoa asia, mikä tulee väliin, on Allahin muistaminen ja niin edelleen. Sen tähden sitä on pidettävä yhtenä resitaationa. Ash-Shaukanilla on viimeinen sana ja hän sanoo: "On parasta tehdä vain se, mikä on kerrottu sunnassa, ja turvan etsiminen on vain ensimmäisessä rakassa."

On sunna jokaisen sanoa amin al-Fatihan lausumisen jälkeen. Sana amin ei ole osa al-Fatihaa, vaan pyyntörukous, joka tarkoittaa "Oi Allah, vastaa (siihen, mitä olemme sanoneet)". Se tulisi sanoa ääneen niissä rukouksissa, jotka lausutaan ääneen, ja hiljaisesti äänettömissä rukouksissa. Naim al-Mujamir sanoi: "Rukoilin Abu Hurairan takana ja hän sanoi: ’Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen’, lausui sitten al-Fatihan ja lopetti sen sanomalla amin. Ihmiset sanoivat myös amin. Rukouksen jälkeen Abu Huraira sanoi: ‘Kautta Hänen, jonka Kädessä sieluni on, olen noudattanut profeetan (SAAS) rukousta." Al-Bukhari mainitsi tämän hadithin muallaq-muodossa, kun taas muut kuten an-Nasai, Ibn Khuzaima, Ibn Hibban ja Ibn as-Siraj kertoivat sen. Al-Bukhari kirjasi Ibn Shihabin (az-Zuhri) sanoneen: "Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi amin."

Ata sanoo: "'Amin on pyyntörukous." Ibn az-Zubair ja hänen takanaan olevat sanoivat amin ja moskeija soi heidän äänistään.

Nafa kertoi: "Ibn Umar ei kehottanut ihmisiä sanomaan sitä ääneen, mutta ei estänytkään heitä. Olen kuullut hänen kertovan sen." Samasta aiheesta kertoi Abu Huraira sanoen: "Kun Allahin lähettiläs (SAAS) oli lausunut ‘…ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät’, hän sanoi ’amin’ niin, että hänen lähellään olevat saattoivat kuulla sen." (Kertonut Abu Dawud.) Ibn Majan versio on: "Kunnes ihmiset ensimmäisessä rivissä kuulivat hänet, ja moskeija alkoi soida äänestä." Al-Hakim myös kertoo tämän hadithin ja sanoo, että se on sahih al-Bukharin ja Muslimien kriteerien mukaan. Al-Baihaqi sanoo sen olevan hasan sahih. Ad-Daraqutnin mielestä se on hasan.

Samantapaisessa kertomuksessa Wail ibn Jubair sanoo: "Kuulin Allahin lähettilään (SAAS) lausuvan: ‘…eikä niiden, jotka harhaan eksyvät’ ja sitten sanovan amin, tehden sanasta pitkän äänellään." Tämän kertoi Ahmad. Abu Dawudilla on sama sanamuodossa ‘Ja hän korotti ääntään siinä." At-Tirmidhi luokittelee sen arvolla hasan ja toteaa: "Useampi kuin yksi tietoa omaava seuralainen ja heidän oppilaansa ovat sanoneet, että henkilön tulisi korottaa ääntään sanoessaan amin eikä tehdä sitä hiljaa."Ibn Hajr huomauttaa, että tämän hadithin ketju on sahih. Ata kertoi: "Tapasin kaksisataa profeetan (SAAS) seuralaista tästä moskeijasta, ja kun imaami lausui ’..eikä niiden, jotka harhaan eksyvät’, kuulin heidän sanovan amin." Aisha kertoi profeetan (SAAS) sanoneen: "Juutalaiset eivät kadehti teiltä mitään niin paljon kuin tervehdyksiä ja sanomista ’amin’ imaamin takana." (Kertoneet Ahmad ja Ibn Maja.)

On suositeltavaa sanoa ‘amin’ imaamin mukana eikä ennen hänta tai hänen jälkeensä. Abu Huraira kertoi, että profeetta (SAAS) sanoi: ‘Kun imaami lausuu ’…ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät’, teidän pitää sanoa amin. Jos se on samaan aikaan kuin enkelit sanovat sen, henkilö saa kaikki aikaisemmat syntinsä anteeksi." (Kertonut al-Bukhari.) Hän kertoi myös profeetan (SAAS) sanoneen: "Kun imaami lausuu ‘…ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät’, sanokaa silloin amin (yhdessä imaamin kanssa), sillä enkelit sanovat amin ja imaami sanoo amin. Jos hänen amininsa sattuu samaan aikaan enkelien aminin kanssa, hän saa aikaisemmat syntinsä anteeksi." (Kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja an-Nasai.)

Henkilön on sunna lausua katkelma Koraanista al-Fatihan jälkeen kahdessa aamurukouksen rakassa ja perjantairukouksessa sekä kahdessa ensimmäisessä keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun ja iltarukouksissa, ja jokaisessa vapaaehtoisten rukousten rakassa. Abu Qatada kertoi, että profeetta (SAAS) lausui al-Fatihan ja jonkin suuran kahdessa ensimmäisessä keskipäivän rukouksen rakassa ja ainoastaan al-Fatihan kahdessa viimeisessä rakassa. Joskus hän resitoi joitakin jakeita. Ensimmäisen rakan resitaatio oli pitempi kuin toisen. Niin tehtiin iltapäivän ja aamurukouksessa. Tämän ovat kertoneet al-Bukhari, Muslim ja by Abu Dawud, joka lisää: "Luulemme, että hän teki niin antaakseen ihmisille aikaa ehtiä mukaan ensimmäiseen rakaan."

Jabir ibn Sumra kertoi, että kufalaiset valittivat Saadista Umarille, jolloin Umar erotti hänet ja korvasi hänet Ammarilla. Heillä oli paljon valitettavaa Saadista, ja he jopa väittivät, että hän ei rukoillut kunnolla. Umar haetutti hänet ja sanoi: "Oi Abu Ishaq (Saad), nämä ihmiset väittävät, että et rukoile kunnolla." Saad vastasi: "Kautta Allahin, rukoilin heidän kanssaan samalla lailla kuin Allahin lähettiläs (SAAS) rukoili meidän kanssamme, enkä koskaan lyhentänyt sitä millään lailla. Pidensin kahta ensimmäistä rakaa iltarukouksessa ja lyhensin kahta viimeistä." Umar sanoi: "Niin odotinkin sinun tekevän." Hän lähetti hänet takaisin Kufaan parin henkilön kanssa, jotka kysyisivät kufalaisilta hänestä. Kaikki ylistivät häntä, kunnes he menivät Absin heimon moskeijaan. Mies nimeltä Usama ibn Qatada, tunnettu myös Abu Sadana, nousi ja sanoi: "Koska olen valan alainen, minun on kerrottava teille, että Saad ei koskaan mennyt armeijan mukaan, ei jakanut sotasaalista oikeudenmukaisesti eikä ollut oikeudenmukainen tuomioissaan. Saad sanoi silloin: "Rukoilen Allahilta kolmea asiaa: Oi Allah, jos tämä Sinun orjasi valehtelee ja tuli esiin vain näyttääkseen ihmisille, niin anna hänelle pitkä elämä, lisää hänen köyhyyttään ja aseta hänet koettelemuksiin." Vuosia myöhemmin kun Usamalta kysyttiin, mitä hänelle kuului, hän sanoi olevansa vanha mies vaikeuksissa, mikä johtui Saadin pyyntörukouksesta. Abdul-Malik (yksi kertojista) sanoi, että

hän oli nähnyt miehen myöhemmin kulmakarvat silmien päällä roikkuen vanhuuden takia, kiusaten ja loukaten nuoria tyttöjä teiden varsilla. (Kertonut al-Bukhari.)

Abu Huraira sanoi: "Resitaatio tulee tehdä joka rukouksessa. Sen, mitä kuulimme profeetalta (SAAS), annamme myös teidän kuulla. Siitä, mistä hän vaikeni, me vaikenemme teidän kanssanne. Jos joku ei lisää mitään al-Fatihaan, se riittäköön. Jos joku lisää jotakin, on se hyvä." (Kertonut al-Bukhari.)

Se voidaan tehdä jollakin seuraavista tavoista: Al-Hussain sanoi: "Khurasanin taistelussa meillä oli kolmesataa seuralaista mukanamme, ja yksi heistä johti rukousta, lausui joitakin jakeita Koraanista ja sitten kumartui." On kerrottu Ibn Abbasin resitoineen al-Fatihan ja joitakin jakeita al-Baqarasta joka rakassa. (Kertonut ad-Daraqutni vahvalla ketjulla.) Al-Baihaqi kertoo kuulleensa Abdullah ibn as-Saibilta, että profeetta (SAAS) resitoi suuran al-Muminuun aamurukouksessa, ja kun hän tuli kohtaan, jossa kerrottiin Mooseksesta, Aaronista tai Jeesuksesta, hän yskäisi ja kumartui." Umar luki ensimmäisessä rakassa 120 jaetta seitsemästä pitkästä suurasta (Mathnawi). Al-Ahnaf luki suuran al-Kahfin ensimmäisessä rakassa ja suuran Yunus tai Yusufin toisessa, ja sanoi rukoilleensa aamurukouksen Umarin kanssa (ja hän luki ne). Ibn Masuud luki neljäkymmentä jaetta suurasta al-Anfal ensimmäisessä rakassa ja yhden kymmenestä lyhyestä suurasta (Mufassil) toisessa. Qatada kertoi eräästä henkilöstä, joka luki yhden suuran kahdessa rakassa tai toisti saman suuran kahdesti, ja kommentoi tätä: "Kaikki se on Allahin Kirjaa".

Ubaidullah ibn Thabit kertoi Anasin sanoneen: "Eräs auttajista (Ansar) johti ihmisiä rukouksessa (moskeijassa) Qubassa. Ennen resitoinnin aloittamista hän aina lausui: ‘Sano, Hän on Allah, Yksi’, kunnes hän lopetti sen suuran, ja sitten resitoi toisen suuran. Hän teki niin joka rakassa. He sanoivat hänelle: ‘Sinä aloitat tuolla suuralla, mutta meistä se ei riitä, jos et lisää siihen jotakin toista suuraa?’ Hän sanoi: ‘En lakkaa tekemästä niin. Haluan johtaa teidät rukoukseen sen kera. Jos ette pidä siitä, lopetan (johtamasta teitä rukouksessa).’ He katsoivat hänen olevan parhaan heidän joukostaan, joten he eivät halunneet kenenkään muun johtavan heitä. He veivät asian profeetalle (SAAS) ja tämä sanoi: ’Oi se ja se, mikä on estänyt sinua tekemästä siten, kuin kumppanisi ovat sinua pyytäneet? Miksi jatkat sen suuran resitoimista joka rakassa?’ Hän sanoi: ’Rakastan sitä suuraa.’ Profeetta (SAAS) sanoi: ‘Rakkautesi sitä suuraa kohtaan antaa sinulle pääsyn Paratiisiin." Eräs mies Juhinan heimosta kertoi kuulleensa profeetan (SAAS) resitoivan: "Kun maa järkkyy" (az-Zalzala 1) aamurukouksessa kummassakin rakassa. Ja mies sanoi: "En tiedä, unohtiko hän lausuneensa jo sen, vai tekikö hän sen tarkoituksella." Tämän hadithin on kertonut Abu Dawud. Sen ketjussa ei ole moitteen sijaa.

Tässä kerrotaan, mitä Ibn al-Qayyim oppi profeetan (SAAS) resitoimisesta al-Fatihan jälkeen eri rukouksissa. Hän huomautti: "Kun profeetta lopetti al-Fatihan, hän joskus resitoi pitkän katkelman ja toisinaan lyhyen, jos hän oli matkalla tai muutoin kiireinen. Mutta useimmiten hänen resitaationsa oli pitkän ja lyhyen väliltä.

Hän luki kuudestakymmenestä sataan jaetta aamurukouksessa. Joskus hän luki suuran Qal, ar-Rum, at-Takwir tai az-Zalzala kahdessa viimeisessä rakassa. Matkalla hän joskus luki kaksi viimeistä Koraanin suuraa. Joskus hän luki ensimmäisen osan suurasta al-Muminuun, kunnes tuli Mooseksesta ja Aaronista kertovaan kohtaan, ensimmäisessä rakassa ja sitten hän yskäisi ja kumartui. Perjantaisin hän luki suuria Alif, Lam Mim; Tanzil as-Sajdah tai ad-Dahr kokonaisuudessaan. Hän ei tehnyt kuten monet ihmiset nykyisin tekevät, eli lausuvat osan jotakin suuraa ja osan toista. Monet tietämättömät ihmiset luulevat, että on parasta resitoida jotakin, johon kuuluu polvistuminen, perjantaiaamuna. Mutta tämä on pelkkää tietämättömyyttä. Jotkut oppineet eivät pidä polvistumisen sisältävän suuran lukemisesta tämän tietämättömän ajatuksen takia. Profeetta (SAAS) resitoi näitä kahta suuraa, koska ne muistuttivat ihmisen luomisesta, Allahin luo paluusta, Aadamin luomisesta, Paratiisiin astumisesta ja Helvetin tulesta sekä muista asioista, jotka tapatuivat tai tulevat tapahtumaan perjantaina. Siksi hän resitoi niitä perjantaina muistuttaakseen seuralaisiaan tuon päivän tapahtumista. Hän resitoi suuria Qaf, al-Qamr, al-Ala ja al-Ghashiyyah sellaisina tärkeinä päivinä kuten perjantait, Eid-päivät ja niin edelleen."

Joskus hän teki tästä resitaatiosta melko pitkän. Abu Said jopa sanoi kerran: "Kun hän seisoi rukoilemassa keskipäivän rukousta, toinen saattoi käydä al-Baqiessa hoitamassa jonkin asian, palata perheensä luo, tehdä wudun ja tulla takaisin, ja vieläkin löytää profeetan (SAAS) rukoilemassa ensimmäistä rakaa, niin pitkä oli hänen lausumisensa." (Kertonut Muslim.) Joskus hän resitoi suuran Alif, Lam, Mim; Tanzil, al-Ala tai al-Lail, ja joskus suuran al-Buruj tai at-Tariq.

Tämä oli yleensä puolet keskipäivän rukouksen resitaatiosta, jos se oli ollut pitkä tai samanpituinen, jos se oli ollut lyhyt.

Profeetta resitoi auringonlaskun rukouksessa eri suuria eri päivinä. Joskus hän resitoi suuran al-Araf kahdessa rakassa ja joskus suuran at-Tur tai al-Mursilat. Abu Umar ibn Abdul-Barr sanoo: "On kerrottu profeetan (SAAS) lausuneen suuran al-Araf tai as-Saffat tai Ha-Mim Dukhan tai al-Ala tai at-Tin tai al-Mufassilin kaksi viimeistä suuraa. Kaikki tämä on kerrottu ketjujen ollessa autenttiset." Marwan ibn al-Hakimilla oli tapana tehdä niin ja Zaid ibn Thabit oli sitä vastaan, sanoen: "Mikä sinua vaivaa, kun aina lausut yhden al-Mufassilin lyhyistä suurista auringonlaskun rukouksessa? Olen nähnyt profeetan (SAAS) lausuvan pitkän kappaleen silloin." Marwan kysyi: "Ja mikä on pitkä kappale?" Hän vastasi: "Al-Araf." Tämä hadith on sahih. Abu Dawud, an-Nasai, Ibn Maja ja at-Tirmidhi tallettivat sen. An-Nasai kertoo Aishan sanoneen: "Profeetta (SAAS) luki al-Arafin auringonlaskun rukouksessa ja hän jakoi sen kahteen rakaan." Jos aina resitoi yhden lyhyen al-Mufassilin suuran, se ei ole sunnan mukaista, ja se on mitä Marwan ibn al-Hakim teki.

Iltarukouksessa profeetta resitoi usein suuran at-Tin ja hän opetti Muazhia resitoimaan suuran ash-Shams, al-Ala, al-Lail ja niin edelleen. Hän oli sitä vastaan, että Muazh lausui al-Baqaraa tuohon aikaan. Rukouksen jälkeen hän (Muazh) meni Amr ibn Aufin heimon luo, ja kun osa yöstä oli kulunut, hän toisi rukouksensa ja resitoi siellä al-Baqaraa. Kun profeetalle (SAAS) kerrottiin hänestä, hän sanoi miehelle: "Muazh, oletko sinä heitä, jotka aiheuttavat ihmisille hankaluuksia?"

Hän resitoi yleensä suuran alJumuah, al-Munafiqun tai al-Ghashiyyah kokonaisuudessaan tai suuran al-Ala ja al-Gaashiyyah. Hän ei koskaan resitoinut vain loppua joistakin suurista, jotka alkoivat " Uskovaiset". Ne, jotka välttämättä haluavat tehdä niin joka perjantai, eivät seuraa sunnaa.

Hänellä oli tapana resitoida suuran Qafor al-Qamar kokonaisuudessaan, ja joskus suuran al-Ala ja al-Ghashiyyah. Oikeaan johdetut kalifit tekivät samoin. Kerran Abu Bakr lausui al-Baqaraa aamurukouksessa, kunnes aurinko alkoi nousta. He sanoivat: "Oi Allahin lähettilään (SAAS) seuraaja, aurinko on nousemaisillaan." Hän sanoi: "Jos se olisikin noussut, ette olisi voineet moittia meitä laiminlyönnistä." Umar resitoi suuria Yusuf, an-Nahl, Huud, al-Isra ja muita vastaavia suuria. Jos pitkien suurien resitoiminen olisi hylätty, kalifit tai heidän arvostelijansa olisivat tienneet sen. Muslim kertoo Jabir ibn Sumralta kuultuna, että Allahin lähettiläs (SAAS) resitoi suuran Qaf aamurukouksessa ja että hänen sen päivän muut rukouksensa olivat lyhyempiä. Umm al-Fazhl kuuli Ibn Abbasin lausuvan suuran al-Mursilat ja sanoi hänelle: "Oi poikani, tuo lausuminen muistutti minua siitä suurasta. Se oli viimeinen, jonka kuulin profeetan (SAAS) lausuvan, ja hän luki sen auringonlaskun rukouksessa." Se on yksi viimeisistä hänen teoistaan, joista meillä on tietoa. Yllä olevan perusteella voimme tulkita profeetan (SAAS) hadithia: "Oi te, jotka johdatte ihmisiä rukouksessa, tehkää se heille helpoksi" ja Anasin lausumaa: "Profeetta (SAAS) johti rukousta hyvin kevyesti, vaikka se oli täydellinen." "Helppous" tai "keveys" on suhteellinen termi. Meidän on palattava siihen, kuinka profeetta (SAAS) käyttäytyi, voidaksemme ymmärtää ja noudattaa hänen esimerkkiään oikein. Sen ei tule määräytyä paikalla olevien rukoilijoiden oikkujen ja halujen perusteella. Profeetta (SAAS) ei määrännyt ihmisiä poikkeamaan siitä, miten hän teki, vaikka tiesikin takanaan olevan iäkkäitä, heikkoja ja tarvitsevia ihmisiä. Hän suoritti rukouksensa samalla tavalla kuin vaati muita rukoilemaan – ‘kevyesti’ tai ‘helposti’. Jos hänen rukouksensa olivat pitkähköjä, ne olivat silti helppoja verrattuna siihen, miten pitkiä hän olisi voinut niistä tehdä. Se johdatus, jolla hänet oli varustettu ja jota hän toteutti, päättää meidän asioistamme ja kiistelee puolestamme. Tätä tukevat an-Nasain ja muiden hadith, jonka mukaan Ibn Umar kertoi profeetan (SAAS) määränneen ne, jotka johtavat rukousta, olemaan ’helppoja’ja resitoimaan as-Saffat. Sen tähden as-Saffatin pituinen suura on sitä, mitä profeetta (SAAS) tarkoitti sanoessaan, että imaamien tulisi tehdä se helpoksi ihmisille.

Profeetta (SAAS) ei rajoittunut Koraanin resitoinnissaan rukouksissa joihinkin tiettyihin suuriin (paitsi perjantai- ja Eidrukouksissa). Mitä tulee muihin rukouksiin, Abu Dawud on tallentanut Amr ibn Shuaibin hadithin, jonka mukaan hänen isänsä kuuli isoisältään: "Ei ole mitään tiettyä suuraa, suurta tai pientä, paitsi ne, joita kuulin profeetan lausuvan hänen johtaessaan ihmisiä yhdessä pakollisista rukouksista. Hän lausui yhden kokonaisen suuran kahdessa rakassa, tai vain alkuosan suurasta. Hänestä ei ole kerrottu, että hän olisi resitoinut keskeltä suuraa tai sen lopusta eikä että hän olisi resitoinut kahta suuraa yhdessä rakassa pakollisissa rukouksissa. Hän kuitenkin teki niin vapaaehtoisissa rukouksissa. Ibn Masuud sanoi: "Tiedän ne suurat, joita profeetalla (SAAS) oli tapana resitoida yhdessä samassa rakassa: ar-Rahman ja an-Najm, al-Qamar ja al-Haqqah, at-Tur ja azh-Zhariyat, al-Waqiah ja Noon ja niin edelleen." Mutta tämä hadith ei kerro meille, oliko tämä pakollisissa vai vapaaehtoisissa rukouksissa. Viimeksi mainittu on todennäköisempää. Hän harvoin resitoi yhden suuran molemmissa (kahdessa) rakassa. Abu Dawud kertoi, että eras Juhainahin heimon mies kuuli profeetan (SAAS) lausuvan koko suuran az-Zilzal kahdesti kummassakin aamurukouksen rakassa. Mies huomautti: "En tiedä tekikö hän niin unohduksesta vai lausuiko hän sen kahdesti tarkoituksella."

Profeetta (SAAS) teki aamurukouksen ensimmäisestä rakasta pidemmän kuin toisesta. Toisinaan hän jatkoi resitaatiotaan yhä pidemmälle, kunnes ei enää kuullut askelia (ihmisten tullessa mukaan rukoukseen). Hän teki aamurukouksesta pisimmän (pakollisista) rukouksistaan. Tämä siksi, että sen resitaatiota todistaa Allah ja enkelit. On myös todettu, että sitä todistavat sekä ne enkelit, jotka merkitsevät muistiin päiväsajan teot kuin ne, jotka merkitsevät muistiin yöajan teot. Onko se Allah ja Hänen enkelinsä vai Hänen enkelinsä yksin, jotka ovat todistajina tuohon aikaan, tai jatkuuko tämä siihen asti, kun aamurukous on ohi vai auringonnousuun, ei voida sanoa varmuudella, vaikka molemmat toteamukset ovat tosia.

Edelleen, koska aamurukouksessa on pienin raka-määrä, resitoimisen pidentäminen korvaa tätä. Se rukoillaan juuri unesta herättyä. Niinpä ihmiset ovat levänneitä. Se myös tapahtuu ennen kuin ihmiset omistautuvat elantonsa hankkimiselle ja muille maailmallisille asioille. Henki samoin kuin ruumis ovat vastaanottavaisia Allahin sanoille. Tämä tekee resitaatiosta helpommin omaksuttavan ja ymmärrettävän. Rukous on myös kaikkien tekojen perusta ja ensimmäinen niistä. Siksi on suositeltavaa pidentää aamurukouksen resitaatiota. Tämän tunnustavat ne, jotka tuntevat islamin lakia ja sen päämäärää, tarkoitusta ja viisautta.

Hän venytti ääntään pitkissä vokaaleissa, piti tauon kunkin jakeen lopussa, ja pidensi ääntämystään resitoidessaan. Tämä päättää jakson, joka on otettu Ibn al-Qayyimin kirjoituksista.

On sunna tehdä äänestään kaunis ja miellyttävä Koraania resitoitaessa. Profeetta (SAAS) sanoi: "Kaunistakaa äänenne Koraanin kanssa."Hän sanoi myös: "Hän ei ole yksi meistä, joka ei osaa laulaa Koraania", "Hän, jolla on kaunein ääni Koraania lukiessa, on sellainen, jota kuunnellessaan tuntee, että hän pelkää Allahia" ja "Allah ei koskaan kuunnellut mitään niin kuin Hän kuunteli profeettansa (SAAS) laulavan Koraania kauniilla äänellä."

An-Nawawi sanoo: "Kaikkien, jotka resitoivat Koraania, ovatpa he rukoilemassa tai eivät, on sunna pyytää Allahilta Hänen siunaustaan tullessaan armosta kertovaan jakeeseen. Kun hän tulee jakeeseen, joka kuvailee rangaistusta, hänen tulee etsiä turvaa Allahista Helvetin tulelta, rangaistukselta, pahuudelta, vihattavilta asioilta, tai hän voi sanoa: ’Allah, pyydän Sinulta hyvinvointia jne.’ Kun hän tulee jakeeseen, joka ylistää ja kiittää Allahia, hänen tulee saoa ‘Kunnia olkoon Allahille’ tai ‘Siunattu olkoon Allah, Maailmojen Herra" ja niin edelleen. Huzhaifah ibn al-Yamanin on kerrottu sanoneen: "Rukoilin Allahin lähettilään (SAAS) kanssa eräänä yönä, ja hän alkoi lukea suuraa al-Baqara. Sanoin itsekseni: Hän kumartaa sadan jakeen jälkeen; mutta hän jatkoi. Sitten sanoin: Hän lukee sen loppuun ja kumartaa sitten; mutta hän jatkoi resitoimalla hyvin hitaasti suuran al Imran ja sitten an-Nisaa. Kun hän tuli jakeeseen, joka ylisti Allahia, hän ylisti Häntä. Jos hän tuli jakeeseen, joka mainitsi pyynnön, hän pyysi sitä. Jos hän tuli kohtaan, jossa piti etsiä turvaa jotakin vastaan, hän etsi turvaa." Tämän on kertonut Muslim. Shafilaisten mukaan ylistys, pyyntö ja turvan etsiminen tuli tehdä rukouksen aikana ja muulloin. Imaamin hänen seuraajansa ja itsekseen rukoilevan tulee kaikkien tehdä niin, sillä ne ovat pyyntörukouksia, jotka henkilön tulee sanoa, kuten ’amin’. On suositeltavaa, että luettaessa "Is not Allah the most conclusive of all judges?" / at-Tin:8 / henkilö sanoo "Certainly, and I am one of the witnesses to that. Kun henkilö lukee "Is not He (who does so) able to bring the dead to life? / al-Qiyamah:40 /, hänen olisi sanottava "Certainly, and I bear witness (to it)." Kun henkilö lukee "Glorify the name of your Lord, the Most High," ( al-Ala: 1), hänen olisi sanottava "Glory to my Lord, the Most High." Tämä olisi sanottava rukouksen aikana ja muulloin.

On sunna resitoida ääneen kahdessa aamurukouksen rakassa ja perjantain yhteisrukouksessa, kahdessa ensimmäisessä auringonlaskun ja iltarukouksessa, kahdessa Eid-rukouksessa, auringonpimennyksen rukouksessa ja sateenpyyntörukouksessa. Resitaation tulee olla hiljainen kaikissa keskipäivän ja iltapäivän rukouksissa, viimeisessä auringonlaskun rukouksessa ja iltarukouksen kahdessa jälkimmäisessä rakassa. Vapaaehtoisissa rukouksissa päivän aikana tehtyjen tulee olla hiljaisia, kun taas yöaikaan tehdyt voivat olla joko ääneen lausuttuja tai hiljaisia.

Eräänä yönä profeetta (SAAS) ohitti Abu Bakrin tämän ollessa rukoilemassa hyvin vaimealla äänellä, ja Umarin, joka rukoili kovaan ääneen. (Myöhemmin) heidän ollessaan yhdessä hän sanoi: "Oi Abu Bakr, kuljin ohitsesi ja sinä rukoilit hyvin vaimealla äänellä." Hän sanoi: "Oi Allahin lähettiläs (SAAS), se, joka rukoili kanssani, kyllä kuuli minut." Ja hän sanoi Umarille: "Oi Umar, kuljin ohitsesi ja sinä rukoilit kovalla äänellä." Hän sanoi: "Oi Allahin lähettiläs (SAAS), se oli uneliaisuuden voittamiseksi ja Saatanan karkottamiseksi." Profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Abu Bakr, korota ääntäsi hiukan. Ja Umar, hiljennä ääntäsi hiukan." (Kertoneet Abu Dawud ja Ahmad.) Jos henkilö unohtaa ja resitoi ääneen, kun hänen pitäisi tehdä se hiljaa tai päinvastoin, hänessä ei ole moittimista. Jos henkilö muistaa asian oikean laidan ollessaan tekemässä tätä virhettä, hän voi muuttaa lausumistaan oikeaksi."

Rukousta ei hyväksytä, jollei suuraa al-Fatiha lausuta jokaisessa rakassa. Mutta sen, joka rukoilee imaamin takana, on oltava hiljaa imaamin resitoidessa ääneen, sillä Allah sanoo Koraanissa: *Kun Koraania luetaan, kuunnelkaa tarkkaan ja olkaa vaiti, jotta saisitte armon osaksenne." (al-Araf 204) Profeetta (SAAS) sanoi myös: "Kun imaami tekee takbirin, (te myös) tehkää takbir. Kun hän lausuu, olkaa hiljaa." (Kertonut Muslim.) Eräs hadith toteaa: "Jokaiselle, joka rukoilee imaamin takana, imaamin lausuminen on hänen lausumisensa. Jos imaami lukee äänettömästi, myös kaikkien häntä seuraavien on lausuttava itse. Jos henkilö ei kuule imaamin resitoimista, hänen on resitoitava itse."

Tästä aiheesta Abu Bakr al-Arabi sanoo: "Vahvimpana mielipiteenä tästä voimme pitää sitä, että henkilön on itse resitoitava rukouksissa, joissa imaamin resitointi on hiljaista. Mutta rukouksissa, joissa imaami resitoi ääneen, henkilö ei saa itse resitoida. Tämä perustuu seuraavaan kolmeen todisteeseen:

-1- Tämä oli medinalaisten käytäntö,

-2- se on Koraanin määräys, sillä Allah sanoo: ‘Kun Koraania luetaan, kuunnelkaa tarkkaan ja olkaa vaiti" (al-Araf 204) ja

-3- tätä tukee kaksi hadithia: toinen Imran ibn Hussainilta toteaa: 'Tiedän joidenkin teistä kilpailevan kanssani (lausumisessani…)’ ja ’Kun se lausutaan, teidän tulee kuunnella.’

Nämä hadithit ovat painavimmat seuraavaan väitteeseen nähden: Jos henkilö ei voi resitoida imaamin kanssa, milloin hän sitten voi resitoida? Jos sanotaan: ‘Kun hän on hiljaa’, me sanomme: ‘Hänen ei tarvitse olla hiljaa’, niin kuinka jokin pakollinen voi olla riippuvainen jostakin, joka ei ole pakollista? Mutta meillä on keino, jonka avulla henkilö voi ‘resitoida’ imaamin mukana, ja se jon resitoiminen sydämessä ja keskittyminen siihen, mitä lausutaan. Tämä on Koraanin ja hadithien osoittama menetelmä ja keino, jolla palvonta on säilynyt. Se on myös osa sunnan noudattamista. On toimittava vahvimman (mielipiteen) mukaisesti. Tämä oli myös az-Zuhrin ja Ibn al-Mubarakin valinta, ja sen ovat todenneet Malik, Ahmad ja Ishaq. Ibn Taimiyyah kannattaa sitä ja osoittaa sen olevan vahvin mielipide.

On sunna sanoa takbir joka kerran noustaessa, kumarruttaessa, seisomaan tai istumaan noustaessa, paitsi kun suoristaudutaan kumarruksesta, jolloin tulee sanoa ‘Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä." Ibn Masuud kertoi: "Näin Allahin lähettilään (SAAS) sanovan takbirin joka kumartumisen, nousemisen, seisomisen ja istumisen yhteydessä." Tämän ovat kertoneet Ahmad, an-Nasai ja at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan sahih.

At-Tirmidhi sanoo: "Profeetan seuralaiset, mukaan lukien Abu Bakr, Umar, Uthman, Ali ja muut, toimivat tämän hadithin mukaisesti, samoin kuin heidän oppilaansa ja oikeustieteilijöiden ja oppineiden enemmistö."Abu Bakr ibn Abdurahman ibn al-Harith kertoi kuulleensa Abu Hurairan sanoneen: "Kun profeetta (SAAS) seisoi rukoillakseen, hän sanoi takbirin seistessään. Sitten hän sanoi takbirin kumartuessaan. Kumartumisesta noustessaan hän sanoi ‘Sami Allahu liman hamidah (Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä)’. Seistessään hän sitten sanoi ‘Rabbana lakal-hamd (Herramme, Sinun on ylistys)’. Sitten hän sanoi: ‘Allahu akbar’laskeutuessaan alas maahan polvistumista varten, nostaessaan päänsä maasta ja noustessaan seisomaan kahta polvistumista seuraavan istumisen jälkeen. Hän teki näin jokaisessa rakassa rukouksen loppuun asti. Näin hän rukoili aina siihen asti, kunnes jätti tämän mailman." (Kertoneet Ahmad, al-Bukhari, Muslim ja Abu Dawud.)

Ikrima sanoi Ibn Abbasille: "Rukoilin keskipäivän rukouksen al-Buthassa höperön vanhan miehen takana. Hän sanoi kaksitoista takbiria sanoen sen aina polvistuessaan ja nostaessaan päänsä." Ibn Abbas sanoi: "Se on Abu al-Qasimin (profeetan, SAAS) rukous." (Kertoneet Ahmad ja al-Bukhari.) On suositeltavaa aloittaa takbirin sanominen, kun henkilö alkaa siirtyä asennosta toiseen.

Kun kumarrutaan, käsien on ulotuttava polviin. On sunna, että pää asettuu lantion tasalle. Käsien on oltava polviin tuettuina ja erillään kyljistä. Kämmenien tulee olla aukinaiset polvien ja reisien päällä, ja sormien suorina. On kerrottu, että Uqbah ibn Amr kumarsi käsivarret erillään, kädet polvillaan ja sormensa avonaisina polviensa päällä. Hän sanoi: "Tällä tavalla näin Allahin lähettilään (SAAS) rukoilevan." (Kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja an-Nasai.)

Abu Humaid kertoi, että kun profeetta (SAAS) kumartui, hän oli suorana, hänen päänsä ei ollut ylhäällä eikä alhaalla (lantioon nähden), ja hän asetti kätensä polvilleen aivan kuin olisi pitänyt niistä kiinni." (Kertonut an-Nasai.)

Muslim on tallentanut Aishan kertomuksen siitä, että profeetan (SAAS) kumartuessa tämän pää ei ollut koholla eikä painuksissa, vaan siltä väliltä. Ali sanoi: "Jos olisit laittanut vesikupin profeetan (SAAS) selälle hänen ollessaan kumartuneena, sen sisältö ei olisi läikkynyt." Tämän on kertonut Ahmad. Abu Dawud toisti sen teoksessaan Kitab al-Murasil.

Musab ibn Saad sanoi: "Rukoilin isäni vieressä. Laitoin käteni yhteen ja asetin ne reisieni väliin (kumartuessani). Hän pysäytti minut ja sanoi: "Meillä oli tapana tehdä noin, mutta myöhemmin profeetta (SAAS) määräsi meidät laittamaan kätemme polvillemme." (Kertonut luotettavien ryhmä.)

On suositeltavaa muistella Allahia seuraavin sanoin: "Subhana Rabbij al-Adhiim (Kunnia Herralleni, joka on Suuri)". Uqba ibn Amr kertoi: "Kun 'Ylistä siis Herrasi, suuren, nimeä!' (al-Haqqa 52) ilmoitettiin, profeetta (SAAS) sanoi meille: ‘Tehkää niin kumartumisissanne." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja muita, ja sen ketju on hyvä.

Huzhaifa kertoi: "Rukoilin Allahin lähettilään (SAAS) kanssa ja kumartuessaan hän sanoi: 'Subhana Rabbij al-Adhiim." (Kertoneet Muslim, Abu Dawud, an-Nasai, at-Tirmidhi ja Ibn Maja.)

Lausetta ‘Subhana Rabbij al-Adhiim wa bihamdihi’ on kerrottu muutamien ketjujen keralla, mutta kaikki ne ovat heikkoja. Ash-Shaukani huomauttaa: "Eri ketjut tukevat toisiaan. On täysin hyväksyttävää, jos rukoilija rajoittuu lauseesen Subhana Rabbij al-Adhim tai lisää jotakin seuraavista:

-1- Ali kertoi, että kumartuessaan Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: " Oi Allah, Sinulle olen kumartunut, Sinuun olen uskonut ja Sinulle olen alistunut. Sinä olet Herrani. Kuuloni, näköni, ytimeni, luuni ja hermoni ja se, mitä jalkani kantavat, ovat Allahille, Maailmojen Herralle." (Kertonut Ahmad, Muslim, Abu Dawud ja muita.)

-2- Aisha kertoi, että kumartuessaan ja polvistuessaan Allahin lähettiläs (SAAS) sanoi: "Ylistetty ja Pyhä olet Sinä, enkelien ja sielujen Herra."

-3- Auf ibn Malik kertoi: "Rukoilin Allahin lähettilään (SAAS) kanssa eräänä yönä. Hän lausui al-Baqaraa ja kumartuessaan hän sanoi: ‘Kunnia olkoon Yhdelle Kaikkivaltiaalle, valtakuntien, suuruuden ja kunnian Herralle" (Kertoneet Abu Dawud, at-Tirmidhi ja an-Nasai.)

-4- 'Aisha sanoi, että kun profeetta (SAAS) kumartui tai polvistui, hän usein sanoi: "Kunnia ja ylistys olkoon Sinulle, Oi Allah, meidän Herramme. Oi Allah, anna minulle anteeksi." Näin hän sovelsi Koraania." (Kertoneet Ahmad, al-Bukhari, Muslim ja muita.)

On suositeltavaa, että rukoileva henkilö, olipa hän imaami, seuraaja tai itsekseen rukoileva, sanoo: "Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä", noustessaan kumarruksesta. Kun hän seisoo suorana, hänen tulee sanoa: "Herramme, ja Sinun on Ylistys" tai "Oi Allah, Herramme, ja Sinun on ylistys." Abu Huraira kertoi, että profeetta (SAAS) kumarruksesta noustessaan sanoi: "Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä" ja seistessään (suorana) hän sanoi: "Herramme, ja Sinun on ylistys." (Kertoneet Ahmad, al-Bukhari ja Muslim.)

Al-Bukhari kertoo Anasin hadithissa: "Kun hän sanoo 'Allah kuulee sitä, joka ylistää häntä', sinä sanot 'Oi Allah, Herramme, ja Sinun on ylistys." Ahmad ja muut kertovat Abu Hurairan hadithin, jonka mukaan profeetta (SAAS) on sanonut: "Kun imaami sanoo ’Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’te sanotte ’Oi Allah, Herramme, Sinun on ylistys’. Jos henkilön lausuminen vastaa enkelien lausumista, hän saa anteeksi kaikki aikaisemmat syntinsä." Profeetta (SAAS) sanoi: "Rukoilkaa kuten olette nähneet minun rukoilevan". Tämä pätee kaikkiin hänen ylistäviin ja kunnioittaviin sanontoihinsa, vaikka henkilö seuraisi imaamia. Vastaus niille, jotka sanovat: "Ei pitäisi yhdistää molempia näitä sanontoja."(Allah kuulee sitä… ja Oi Allah, Herramme…), vaan sanoa vain ylistävä lause, tulee an-Nawawilta, joka sanoi: "Kumppanimme sanovat, että määräyksen mainitseminen ’Ja teidän tulee sanoa Oi Allah, Herramme… on yhteydessä sanontaan ’Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä.’ Mutta profeetta (SAAS) mainitsi vain sanonnan ‘Oi Allah, Herramme, Sinun on ylistys’, koska he olivat jo kuulleet sanonnan ’Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’ ääneen häneltä. Oli hänen sunnansa sanoa tuo lause ääneen, mutta he eivät kuulleet hänen sanovan ‘Oi Herra, Sinun olkoon ylistys’, koska hän sanoi sen kuulumattomalla äänellä. He tunsivat profeetan (SAAS) sanat ‘Rukoilkaa kuten olette nähneet minun rukoilevan ja tiesivät, että se tuli ottaa yleisesti ilman mitään rajoituksia. Heillä oli tapana sanoa ‘Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’ja siksi ei ollut mitään syytä profeetan (SAAS) määrätä heitä sanomaan niin uudestaan. Mutta he eivät tienneet sanontaa ‘Oi Herra, Sinun olkoon ylistys’ ja siksi hän määräsi heidät sanomaan sen."

Nuo kaksi lausetta ovat vähin, mikä tulisi sanoa seistessä. Mutta henkilö voi lisätä minkä tahansa seuraavissa haditheissa mainituista pyynnöistä:

-1- Raf ah ibn Rafaa sanoi: "Eräänä päivänä rukoilimme Allahin lähettilään (SAAS) takana. Kun hän nosti päänsä kumarruksesta, hän sanoi: ’Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’, ja hänen takanaan oleva mies sanoi ’Oi Herra, Sinun olkoon ylistys, niin paljon kuin voi olla ja niin siunattu kuin voi olla’ Kun profeetta (SAAS) lopetti rukouksen, hän sanoi: ’Kuka sanoi tuon lauseen aikaisemmin?’ Eräs mies sanoi: ’Se olin minä, oi Allahin lähettiläs.’ Profeetta sanoi: ’Näin useamman kuin kolmenkymmenen enkelin ajavan sinua takaa nähdäkseen, kuka ensiksi kirjoittaisi sen muistiin." (Kertoneet Ahmad, al-Bukhari, Malik ja Abu Dawud.)

-2- Ali kertoi, että kun profeetta (SAAS) nosti päänsä kumarruksesta, hän sanoi: "Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä, ja Sinun on ylistys, joka täyttää taivaat ja maan, ja mitä niiden välillä on ja mitä tahansa Sinä haluat sen lisäksi." (Kertoneet Ahmad, Muslim, Abu Dawud ja at-Tirmidhi.)

-3- 'Abdullah ibn Abu Aufa kertoi, että kun profeetta (SAAS) nosti päänsä kumarruksesta, hän sanoi: "Oi Allah, Sinun olkoon ylistys, joka täyttää taivaat ja maan ja kaiken, mitä Sinä haluat sen lisäksi. Oi Allah, puhdista minut lumella, rakeilla ja kylmällä vedellä. Oi Allah, puhdista minut synneistä ja pese minut niistä, kuten valkea vaate pestään liasta." (Kertoneet Ahmad, Muslim, Abu Dawud ja Ibn Maja.)

-4- Abu Said al-Khudri sanoi: "Kun profeetta (SAAS) sanoi ‘Allah kuulee sitä, joka ylistää Häntä’, hän sanoi (myös) ‘Oi Allah, Sinun olkoon ylistys, joka täyttää taivaat ja maan, ja kaiken, mitä Sinä haluat sen lisäksi. Sinä olet Hän, joka on ylistyksen ja kunnian arvoinen. Tämä on kaikkein oikein sanonta, jonka orja voisi sanoa. Ja me kaikki olemme Sinun orjiasi. Ei ole ketään, joka voisi estää sen, jonka Sinä olet antanut. Eikä ole ketään, joka voisi antaa sen, minkä Sinä olet estänyt. Kukaan ei voi hyötyä onnesta paitsi Sinun kasvoiltasi." (Kertoneet Muslim, Ahmad ja Abu Dawud.)

-5- On myös autenttisia kertomuksia profeetalta (SAAS), että sanonnan "Allah kuule sitä, joka ylistää Häntä"jälkeen hän sanoi: "Minun Herralleni on ylistys, minun Herralleni on ylistys", kunnes hän oli seisonut yhtä kauan kuin oli kumartanut.

Useimmat oppineet pitävät parempana sitä, että henkilö laittaa polvensa maahan ennen käsiään. Ibn al-Munzhirin mukaan näin sanoivat Umar an-Nakhai, Muslim ibn Yasar, Sufyan al-Thauri, Ahmad, Ishaq ja muita oikeusoppineita, mukaan lukien Ibn al-Munzhir itse. Abu at-Tayyeb sanoi useimien lakioppineiden olevan tästä samaa mieltä. Ibn al-Qayyim sanoi: "Kun profeetta (SAAS) rukoili, hän laittoi polvensa (lattialle) ennen käsiään, sitten kätensä, otsansa ja nenänsä. Tämä on se, mikä on autenttista, ja minkä on kertonut Shuraik, kuultuaan sen Asim ibn Kalibilta, joka kuuli sen isältään, joka oli kuullut Wail ibn Hajrin sanovan: "Näin Allahin lähettilään (SAAS) polvistuessaan laittavan polvensa (lattialle) ennen käsiään. Noustessaan ylös hän nosti kätensä ennen polviaan. En koskaan nähnyt hänen tekevän toisin."Malik, al-Auzai, Ibn Hazm ja Ahmad katsovat, että on suositeltavaa laittaa ensin kädet maahan ja sitten polvet. Al-Auzai sanoo: "Näin ihmisten laskevan kädet maahan ennen polvia." Ibn Abu Dawud huomauttaa: "Se on hadithien ihmisten lausunto." On myös mielipide-eroja siinä, kuinka henkilön olisi noustava polvistumisesta ensimmäisen (tai kolmannen) rakan jälkeen. Jotkut sanovat, että kädet tulisi nostaa lattiasta ensin, kun taas toiset sanovat, että polvet tulisi nostaa ensin.

On suositeltavaa, että polvistuva noudattaa seuraavia kohtia:

Henkilön tulee painaa nenänsä, otsansa ja kätensä lattiaan.

Niiden tulee olla erillään vartalosta. Wail ibn Hajr kertoi, että kun Allahin lähettiläs (SAAS) polvistui, hän asetti otsansa kämmeniensä väliin ja erotti käsivartensa vartalonsa sivuista. (Kertonut Abu Dawud.) Abu Humaid kertoi, että kun profeetta (SAAS) polvistui, hän asetti nenänsä ja otsansa lattiaan, piti käsivartensa irti kyljistään ja asetti kätensä samalla tasolla olkapäidensä kanssa. Tämän ovat kertoneet Ibn Khuzaima ja at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan hasan sahih.

Henkilön tulisi asettaa kätensä korviensa tai olkapäidensä tasalle.

Molempia näitä tapoja on kuvailtu. Jotkut oppineet yhdistävät nämä kaksi asiaa asettamalla peukaloiden päät korvien tasalle ja kämmenet olkapäiden tasalle.

Henkilön sormien tulee olla yhdessä ja suorina.

AlHakim ja Ibn Hibban kertovat, että kun profeetta (SAAS) kumartui, hänen sormensa olivat erillään ja kun hän polvistui, hän piti sormensa yhdessä

Henkilön sormien tulee osoittaa kohti qiblaa.

Al-Bukhari kirjasi Abu Humaidin kertoneen, että kun profeetta (SAAS) polvistui, hänen sormensa eivät olleet levitetyt eivätkä liioin tiukasti yhdessä ja että hänen varpaansa osoittivat qiblaa kohti.

On hyvin suositeltavaa, että polvistuva sanoo "Subhana Rabbij al-Ala (Kunnia Herralleni, Korkeimmalle)". Uqba ibn Aamr kertoi, että kun kun ilmestys "Ylistä Herrasi, Korkeimman, nimeä" (al Alaa 1) annettiin, profeetta (SAAS) sanoi: "Sanokaa se polvistuessanne." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, Ibn Maja ja al-Hakim. Sen ketju on hyvä. Huzhaifa kertoi, että kun profeetta (SAAS) polvistui, hän sanoi "Subhana Rabbij al-Ala. " Tämän ovat kertoneet Ahmad, Muslim, Abu Dawud, an-Nasai, Ibn Maja and at-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan hasan sahih. Henkilön täytyy toistaa nämä sanonnat vähintään kolme kertaa kumartuessaan ja polvistuessaan. At-Tirmidhi sanoo: "Oppineiden katsovat parhaaksi, että kumartuva tai polvistuva henkilö lausuu nämä ylistykset ainakin kolmesti." Enemmistön mukaan vähin mahdollinen, joka riittää polvistumisessa ja kumartumisessa, on yksi ylistys. Olemme jo maininneet, että ‘tyyneys’ on välttämätöntä, ja se vaatii vähintään yhden ylistyksen viemän ajan.

Joidenkin oppineiden mukaan täydellinen ylistys on kymmenen kertaa. Tämä perustuu seuraavaan hadithiin: Said ibn Jubair kertoi Anasin sanoneen: "En ole nähnyt kenenkään rukouksen muistuttavan niin paljon profeetan (SAAS) rukousta kuin tuon pojan (Umar ibn Abdul-Aziz). Arvioimme hänen ylistystensä määräksi kymmenen, kun hän kumartui ja myös kymmenen, kun hän polvistui." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud and an-Nasai, ja sen ketju on hyvä.

Tästä aiheesta sanoo ash-Shaukani: "Jotkut pitävät tätä todisteena siitä, että täydellinen (ylistysten) määrä on kymmenen. Oikeampi mielipide on, että rukoileva henkilö voi lausua niin monta ylistystä kuin haluaa. On autenttisia haditheja, jotka toteavat profeetan (SAAS) jatkaneen pitkään ylistyksiään polvistumisten aikana. Imaami voi myös tehdä niin, jos hän tietää, että hanta seuraavat eivät väsy niiden pitkään jatkamisesta."

Ibn Abdul-Barr sanoi: "Jokaisen imaamin on oltava helppo (eikä tehdä rukouksista liian pitkiä), kuten profeetta (SAAS) on määrännyt, vaikka hän tietäisi hänen takanaan seisovien olevan vahvoja, sillä hän ei tiedä, mitä heille on saattanut tapahtua tai mitä tarpeita heillä saattaa olla."

Ibn al-Mubarak huomauttaa: "Imaamin on suositeltavaa lausua viisi ylistystä. Tällöin kaikki ihmiset hänen takanaan pystyvät sanomaan (ainakin) kolme. On suositeltavaa, että henkilö ei rajoitu polvistumisessaan vain ylistyksiin, vaan hänen tulisi lisätä niihin joitakin pyyntörukouksia. Autenttisen hadithin mukaan profeetta (SAAS) sanoi: ‘Lähimmäksi Herraansa joku teistä pääsee, kun hän polvistuu, (siksi) lausukaa silloin monia pyyntörukouksia.' Ja hän sanoi myös: 'Olen kieltänyt teitä resitoimasta, kun kumarrutte tai polvistutte. Kumartuessanne ylistäkää Herraa. Polvistuessanne ponnistelkaa minkä voitte pyytääksenne. Mitä todennäköisimmin pyyntöänne kuunnellaan." Tämän ovat kertoneet Ahmad ja Muslim.

Monet hadithit kertovat tästä aiheesta, esimerkiksi seuraavat:

-1- Ali kertoi, että polvistuessaan profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Allah, Sinulle olen polvistunut, Sinuun olen uskonut ja Sinulle olen alistunut. Olen polvistunut kasvoilleni Hänen eteensä, joka loi minut ja muotoili minut parhaaseen muotoon. Hän on Yksi, joka antoi sille kuulon ja näön. Siunattu olkoon Allah, Parhain Luoja." (Kertoneet Ahmad ja Muslim.)

-2- Kuvaillessaan profeetan (SAAS) yörukouksia Ibn Abbas sanoi: "Sitten hän meni rukoilemaan ja rukouksensa tai polvistumisensa aikana hän sanoi: ‘Oi Allah, aseta valo sydämeeni, korviini, silmiini, oikealle puolelleni, vasemmalle puolelleni, eteeni, taakseni, yläpuolelleni, alapuolelleni ja tee minusta valoa." Shubah kertoi: "Tai hän sanoi ‘Ja anna minulle valoa." (Kertoneet Muslim, Ahmad ja muita.)

Valosta puheen ollen, an-Nawawi huomauttaa: "Oppineet sanovat, että valon pyytäminen kaikille elimille ja puolille tarkoittaa sitä, että pyydetään itselle koko totuuden ja johdatuksen valkenemista. Hän pyysi tätä, jotta hänessä ei olisi jäljellä yhtään poikkeamista tai harhaantumista."

-3- Aishah kertoi: "Kerran huomasin profeetan (SAAS) olevan poissa nukkumapaikaltaan. Tunnustelin kädelläni hänen paikkaansa ja näin hänen olevan polvistumassa. Hän sanoi: ’Oi Herra, anna minun sieluuni Jumala-tietoisuus ja puhdista se, sillä Sinä olet paras puhdistaja. Sinä olet sen Vartija ja Suojelija." (Kertonut Ahmad.)

-4- Abu Huraira kertoi, että profeetta (SAAS) sanoi polvistuessaan: "Oi Allah, anna anteeksi kaikki syntini, pienet ja suuret, ensimmäiset ja viimeiset, julkiset ja salaiset." (Kertoneet Muslim, Abu Dawud ja al-Hakim.)

-5- Aisha kertoi: "Eräänä yönä en löytänyt profeettaa (SAAS) vuoteestaan. Etsin häntä ja löysin hänet rukoilemasta. Hän polvistui, hänen jalkansa olivat pystysuorassa asennossa ja hän sanoi: ’Oi Allah, etsin turvaa Sinun mielihyvästäsi Sinun vihaltasi. Etsin turvaa Sinun suomastasi hyvinvoinnista Sinun rangaistukseltasi. Etsin turvaa Sinusta Sinulta. Ylistys ei voi riittää kuvaamaan Sinua ja Sinä olet kuten olet ylistänyt Itseäsi." (Kertoneet Muslim, Abu Dawud and an-Nasai.)

-6- Hän kertoi myös, että eräänä yönä profeetta (SAAS) oli kadonnut ja hän luuli hänen menneen jonkin toisen vaimonsa luo. Hän löysi hänet kumartamassa tai polvistumassa, sanoen: ‘Kunnia olkoon Sinulle, oi Allah, ja Sinulle olkoon ylistys. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä.’ Aisha sanoi: ‘Uhrattakoon isäni ja äitini sinun puolestasi. Luulin sinun olleen tekemässä jotakin, ja teitkin jotakin muuta." (Kertoneet Muslim, Ahmad ja an-Nasai.)

-7- Polvistuessaan profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Allah,anna minulle anteeksi asiat, joissa olen erehtynyt tai ollut tietämätön, ja teot, joissa olen ollut kohtuuton, sillä Sinä tiedät niistä enemmän kuin minä. Oi Allah, anna anteeksi vakavat virheeni ja leikilliset virheeni, virheet, joista en tiennyt ja tahalliset virheeni, ja kaikki se, mitä olen tehnyt. Oi Allah, anna anteeksi aiemmat syntini ja myöhemmät syntini ja sen, mikä oli salaista ja mikä oli julkista. Sinä olet Jumalani, eikä ole muuta jumalaa kuin Sinä."

On sunna istua "levittäytyneenä" kahden polvistumisen välillä (asettaa vasen jalka maata vasten ja istua sen päälle ja pitää oikea jalka pystyasennossa varpaat qiblaan päin). Aisha kertoi, että profeetalla (SAAS) oli tapana levittää vasen jalkansa ja pitää oikea jalkansa pystysuorassa. (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.) Ibn Umar kertoi, että on sunna pitää oikea jalka pystyssä, varpaat osoittaen qiblaan päin, ja istua vasemman jalan päällä. (Kertonut an-Nasai.) Nafa kertoi: "Kun Umar rukoili, hän oli qiblaan päin kääntyneenä, jopa hänen kenkänsä." (Kertonut al-Athram.) Abu Humaid totesi hadithissaan, jossa hän kuvaili profeetan (SAAS) rukousta: "Sitten hän laittoi maahan vasemman jalkansa ja istui sen päälle, kunnes kaikki hänen luunsa olivat paikoillaan, ja sitten hän ryhtyi taas polvistumaan." (Kertoneet Ahmad, Abu Dawud ja at-Tirmidhi, jonka luokitus sille on sahih.)

On myös kerrottu, että ifaa (molempien jalkojen laskeminen maahan ja kantapäiden päällä istuminen) on suositeltava teko. Abu Ubaida kommentoi: "Se on hadith-ihmisten lausunto." Abu az-Zubair kertoi kuulleensa Tawusin sanoneen: "Kysyimme Ibn Abbasilta ifaasta ja hän sanoi: ‘On sunna tehdä niin.’ Me sanoimme: ‘Meistä se on liian vaikeaa miehille.’ Hän sanoi: ‘Se on teidän profeettanne (SAAS) sunna." (Kertonut Muslim.)

Ibn Umar kertoi, että kun profeetta (SAAS) nousi ensimmäisestä polvistumisesta, hän istui varpaidensa päälle. Hän sanoi: "Se on sunna." Tawus kertoi: "Näin Abdullahien (Abdullah ibn Abbas, Abdullah ibn Umar ja Abdullah ibn az-Zubair) istuvan maahan levitettyjen jalkojensa päällä." Viimeiset kaksi kertomusta tallensi al-Baihaqi. Sen autenttisuudesta sanoo Ibn Hajr: "Sen ketju on luotettava".

Mitä tulee asentoon iqaa – istumiseen pakaroiden päällä reidet suorina maassa – se on kaikkien oppineiden paheksuma tapa. Abu Huraira sanoi: "Profeetta kielsi meiltä kolme asiaa: nokkimisen kuin kukko (polvistumsien hyvin nopeasti), istumisen kuin koira (iqaa) ja koko pään kääntämättä jättämisen kuin kettu." Tämän ovat kertoneet Ahmad, al-Baihaqi, at-Tabarani ja Abu Tala, sen ketju on hasan. On suositeltavaa, ttä kahden polvistumisen välillä istuva asettaa oikean kätensä oikealle reidelleen ja vasemman kätensä vasemmalle reidelleen sormet suorina ja qiblaan päin osoittaen. Sormien tulee olla vähän erillään eikä niiden pitäisi ulottua polvien yli.

On suositeltavaa lausua yksi seuraavista pyyntörukouksista kahden polvistumisen välillä. Ne voidaan toistaa useammin kuin kerran, jos halutaan. An-Nasai ja Ibn Maja kertoivat Huzhaifan sanoneen, että kahden polvistumisen välillä profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Herra, anna minulle anteeksi." Abu Dawud kertoi Ibn Abbasin sanoneen, että polvistuessaan profeetta (SAAS) sanoi: "Oi Allah, anna minulle anteeksi, ole minulle armollinen, anna minulle hyvinvointia, johdata minua ja elätä minut."

Tämä viittaa nopeaan istahtamiseen, joka tehdään toisen polvistumisen jälkeen ensimmäisessä ja kolmannessa rakassa. Oppineet ovat eri mieltä tästä säännöstä, koska siitä on eriäviä haditheja. Ibn al-Qayyim sanoo: "Oikeusoppineet eroavat tämän teon suhteen. Onko se osa rukouksen sunnaa, joka tulisi suorittaa, vai johtuuko se vain jostakin tarpeellisesta? Tästä kysymyksestä on kaksi lausuntoa ja kaksi kertomusta Ahmadilta. Al-Khallal sanoi: 'Ahmad viittasi Malik ibn al-Huwairithin hadithiin (kahden polvistumisen) välissä olevasta lepoasennosta). Hän sanoi: ’Yusuf ibn Musa kertoi minulle, että Abu Umamalta kysyttiin seisomaan noususta (rukouksessa) ja hän sanoi: ‘Se tulee tehdä jalkaterien kärjillä Rafan hadithin mukaisesti.’ Ibn Ajlanin hadithissa ei ole mitään todistetta, että hän seisoisi jalkojensa kärjillä. Monet seuralaisista ja muista, jotka kuvailivat profeetan (SAAS) rukouksia, eivät maininneet tätä istumista, paitsi sen, mitä kertoivat Abu Humaid ja Malik ibn al-Huwairith. Jos se oli osa hänen opetustaan, hän olisi tehnyt niin aina, ja hänen rukouksiaan kuvailleet olisivat maininneet sen.

Se, että hän on voinut tehdä niin, ei välttämättä tee siitä osaa rukouksen sunnasta, jollei hän tehnyt sitä säännöllisesti ihmisten noudatettavaksi. Muutoin hän on voinut tehdä niin jostakin tarpeesta johtuen, ja tämä ei todistaisi sen olevan osa rukouksen sunnaa.

Henkilön tulee istua tashahudia varten ja asettaa kätensä seuraavalla tavalla:

-1- Ibn Umar kertoi, että kun profeetta (SAAS) istui tashahudia varten, hän asetti vasemman kätensä vasemman polvensa päälle ja oikean kätensä oikean polvensa päälle, ja hän teki sormistaan kuin renkaan (viisikymmentäkolme) ja osoitti etusormellaan. Toisessa kertomuksessa sanotaan: "Hän sulki kätensä ja osoitti etusormellaan." (Kertonut Muslim.)

-2- Wail ibn Hajr kertoi profeetan asettaneen vasemman kämmenensä vasemman reitensä ja polvensa päälle. Hän aetti oikean kyynärpäänsä oikealle reidelleen ja sulki sitten oikean kätensä, muodostaen ympyrän. Toisessa kertomuksessa sanotaan: "Hän teki ympyrän keskisormensa ja peukalonsa avulla ja osoitti etusormellaan. Sitten hän nosti sormensa ja Wail näki hänen liikuttavan sitä tehdessään pyyntörukouksia."(Kertonut Ahmad.) Hadithin selitykseksi al-Baihaqi sanoo: "Sanonnan ‘hän liikutti sitä’ merkitys on, että hän osoitti sillä, ei että hän jatkoi sen liikuttamista." Tämä olisi yhteneväistä Ibn az-Zubairin kertomuksen kanssa, kun hän sanoi: "Profeetta (SAAS) osoitti sormellaan sanoessaan pyyntörukouksia, eikä hän liikuttanut sitä." Tämän on kertonut Abu Dawud ja sen ketju on sahih. An-Nawasi myös mainitsi sen.

-3- Az-Zubair kertoi: "Kun profeetta (SAAS) istui tashahudia varten, hän asetti oikean kätensä oikealle reidelleen ja vasemman kätensä vasemmalle reidelleen. Hän osoitti keskisormellaan eikä katsonut muualle kuin osoittamaansa suuntaan." (Kertoneet Ahmad, Muslim and anNasai.) Tämä hadith osoittaa, että oikea käsi tulee asettaa oikealle reidelle sulkematta kättä (nyrkkiin) ja että katseen ei tulisi siirtyä siitä, mihin osoitetaan.

Edellä olevat kolme hadithia ovat kaikki aitoja, ja henkilö voi toimia minkä tahansa niistä mukaan.

Henkilön tulee osoittaa oikealla etusormella, taivuttaen sitä hieman, kunnes hän sanoo salaamin ja päättää rukouksen. Numair al-Khazai sanoi: "Näin Allahin lähettilään (SAAS) istuvan rukouksessa kyynärvarsi pitkin oikeaa reittään. Hänen etusormensa oli kohotettu, taivutettu hieman, ja hän lausui pyyntörukouksia." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, an-Nasai, Ibn Maja ja Ibn Khuzaima, ja sen ketju on hyvä.

Anas ibn Malik sanoi: "Allahin lähettiläs (SAAS) kulki Saadin ohitse tämän ollessa tekemässä pyyntörukouksia ja käyttämässä kahta sormea. Profeetta (SAAS) sanoi hänelle: ‘Vain yksi, Saad." Tämän ovat kertoneet Ahmed, Abu Dawud, an-Nasai ja al-Hakim.

Ibn Abbasilta kysyttiin miehestä, joka osoitti sormellaan esittäessään pyyntörukouksia, ja hän sanoi: "Se on vilpitöntä omistautumista." Anas ibn Malik sanoo: "Se on harrasta pyytämistä." Mujahid huomauttaa: "Sen tekeminen estää Saatanaa." Shailaisten mukaan henkilö osoittaa sormellaan vain kerran, sanoessaan "kuin Allah" todistamislauseessa. Hanifilaiset kohottavat sormen lauseen kielto-osassa (ei ole muuta jumalaa) ja laskevat sen takaisin myöntävässä osassa (kuin Allah). Malikilaiset liikuttavat sormea vasemmalle ja oikealle, kunnes päättävät rukouksensa. Hanbalilaiset osoittavat sormella joka kerran mainitessaan Allahin, osoituksena Allahin ykseydestä, eivätkä liikuta sitä.

Kun Abu Humaid kuvaili profeetan (SAAS) rukousta, hän sanoi: "Kun hän istui kahden rakan jälkeen, hän istui vasemman jalkansa päälle ja piti oikean jalkansa pystysuorassa. Kun hän istui viimeistä rakaa varten, hän veti ylös vasemman jalkanas ja asetti oikean jalkansa suoraan (vasemman jalan päälle) ja istui koko asennon päälle." (Kertonut al-Bukhari.)

Useimmat oppineet sanovat, että ensimmäinen tashahud on sunna. Tämä perustuu Abdullah ibn Buhainan hadithiin, joka kertoi profeetan (SAAS) kerran seisseen, kun hänen olisi pitänyt istua (ensimmäistä tashahudia varten). Kun hän lopetti rukouksen, hän teki kaksi polvistumista. Hän lausui takbirin kutakin polvistumista kohden ja tämä oli, kun hän istui ennen taslimin tekemistä. Hän teki nämä kaksi polvistumista, koska oli unohtanut istua (ensimmäiseen tashahudiin). (Kertonut luotettavien ryhmä.)

Subul as-Salaamissa todetaan tämän hadithin todistavan, että joka unohtaa ensimmäisen tashahudin, täytyy suorittaa polvistumiset unohtamisen johdosta. Profeetan (SAAS) on kuitenkin kerrottu sanoneen: "Rukoilkaa kuten olette nähneet minun rukoilevan." Tämä osoittaisi ensimmäisen tashahudin olevan pakollinen, ja sen korvaamisen vaativan jotakin tekoa. Mutta se todistaa myös, että se ei ole pakollista, sillä jos henkilö unohtaa teon, joka on pakollinen, kaksi unohtamisen polvistumista ei riitä korvaamaan sitä. Näin sanoo Ibn Hajr teoksessa Fath al-Bari.

Ibn Batal sanoo: "Todiste on se, että kaksi polvistumista unohtamisen takia eivät voi korvata jotakin, joka on pakollista. Jos henkilö unohtaa avauksen takbirin, ne eivät korvaa sitä. Tashahud taas on muistelemista, jota ei sanota ääneen eikä se ole pakollista." Jotkut sanovat toisin, koska profeetalla (SAAS) oli tapana suorittaa se, ja hän antoi muiden seurata hänen esimerkkiään ja tehdä sen, kun hän oli havainnut heidän jättävän sen pois tahallisesti. Mutta tästä väitteestä on joitakin epäilyjä. Niihin, jotka sanovat sen olevan pakollista, lukeutuvat al-Laith Ibn Saad, Ishaq, ash-Shafi ja hanafilaiset. At-Tabari väittää sen olevan pakollista, koska alunperin vain kaksi rakaa ja tashahud olivat pakollisia. Kun niihin lisättiin jotakin, alkuperäiset velvollisuudet eivät poistuneet. Siksi se on edelleen pakollista.

On suositeltavaa tehdä ensimmäinen tashahud nopeasti.

Ibn Masuud kertoi: "Kun profeetta (SAAS) istui kahden ensimmäisen rakan jälkeen, näytti kuin hän olisi istunut kuumilla kivillä." Tämän ovat kertoneet Ahmad, Abu Dawud, an-Nasai, at-Tirmidhi ja Ibn Maja. At-Tirmidhi luokittelee sen arvolla hasan ja sanoo: "Ubaida (ibn Abdullah ibn Masuud) ei kuullut (hadithia) isältään. Hän sanoo myös: "Oppineet toimivat tämän hadithin mukaan. He pitävät parempana, että henkilö ei istu liian kauan kahden ensimmäisen rakan jälkeen ja että hän ei saa lisätä tashahudiin mitään."

Ibn al-Qayyim sanoo: "Ei ole kerrottu profeetan lausuneen rukouksia itselleen tai perheelleen ensimmäisen tashahudin aikana. Hän ei myöskään silloin etsinyt turvaa haudan rangaistukselta tai Helvetin tulelta, tai elämän koetukselta, kuolemalta ja väärältä Messiaalta. Ne, jotka lausuvat tällaisia pyyntörukouksia, perustavat väitteensä yleiseen käsitykseen (pyyntörukouksista ja sanasta tashahud), mutta oikea mielipide on se, että niiden paikka on viimeisessä tashahudissa.

Viimeisessä tashahudissa henkilön on suositeltavaa lausua rukoukset profeetalle (SAAS) joillakin seuraavista tavoista:

-1- Masuud al-Badri kertoi: "Bashir ibn Saad sanoi: 'Oi Allahin lähettiläs, meitä on määrätty lausumaan rukouksia sinulle. Kuinka meidän tulee se tehdä?’ Profeetta (SAAS) oli hiljaa ja sanoi sitten: ‘Sanokaa, Oi Allah, anna siunauksesi Muhammedille ja Muhammedin perheelle, kuten olet antanut siunauksesi Aabrahamin perheelle. Ja anna suosiotasi Muhammedille ja Muhammedin perheelle, kuten olet antanut suosiotasi Aabrahamin perheele tässä maailmassa. Sinä olet Ylistetyin ja Korkein.’ Ja lausukaa tervehdykset, kuten olen opettanut teille." (Kertoneet Muslim ja Ahmad.)

-2- Kab ibn Ajaza kertoi: "Me sanoimme: 'Oi Allahin lähettiläs, näytä meille, kuinka meidän tulee lausua tervehdykset ja rukoukset sinulle.’ Hän sanoi: ‘Sanokaa, Oi Allah, anna siunauksesi Muhammedille ja Muhammedin perheelle, kuten olet antanut siunauksesi Aabrahamin perheelle. Sinä olet Ylistetyin, Korkea. Oi Allah, anna suosiotasi Muhammedille ja Muhammedin perheelle, kuten olet antanut suosiotasi Aabrahamin perheelle."

Tervehdykset profeetalle (SAAS) on suositeltava teko eikä pakollinen. Tämä perustuu hadithiin, jonka ovat tallentaneet at-Tirmidhi (hän sanoi sen olevan sahih), Ahmad ja Abu Dawud kuultuna Fizhala ibn Ubaidilta, joka sanoi: "Allahin lähettiläs (SAAS) kuuli miehen lausuvan pyyntörukouksia eikä sanovan tervehdyksiä profeetalle. Profeetta (SAAS) sanoi: ’Hän on kiirehtinyt.’ Sitten hän kutsui miestä ja sanoi: ‘Kun joku teistä rukoilee, aloittakoon Allahin kiittämisellä ja ylistämisellä. Sitten lausukoon rukoukst profeetalle (SAAS) ja pyytäköön, mitä tahansa haluaa (Allahilta)." Al-Muntaqin kirjoittaja sanoo: "Se on todiste niille, jotka sanovat, että rukoukset profeetalle (SAAS) eivät ole pakollisia, koska hän ei määrännyt niiden pois jättänyttä toistamaan rukoustaan. Tätä tukee hänen lausumansa Ibn Masuudille, mainittuaan (vain) tashahudin: "Sitten valitse, mitä hyvänsä tahdot pyytää (Allahilta)." Selityksessään tästä hadithista ash-Shaukani huomauttaa: "Mielestäni ei ole vahvistettua todistetta, että se on pakollinen."

On suositeltavaa lausua pyyntörukouksia viimeisen tashahudin jälkeen, ennen lopputervehdyksiä (jotka päättävät rukouksen). Henkilö voi pyytää, mitä tahansa hyvää toivoo tässä elämässä ja tulevasas. Ibn Masuud kertoi profeetan (SAAS) opettaneen hänelle tashahudin ja sitten sanoneen: "Sitten valitse, mitä haluat pyytää (Allahilta)." (Kertonut Muslim.)

Pyyntörukoukset ovat yleisesti suositeltavia tekoja, riippumatta siitä, onko niiden kerrottu tulleen profeetalta (SAAS) vai ei, vaikkakin sunnan oikeiksi todistamat pyyntörukoukset ovat parhaita. Joitakin niistä seuraavassa:

-1- Abu Huraira kertoi Allahin lähettilään (SAAS) sanoneen: "Kun joku teistä päättää viimeisen tashahudin, hänen tulee sanoa: "Oi Allah, etsin turvaa Sinusta Helvetin tulen ja haudan rangaistukselta, elämän ja kuoleman koetuksilta ja väärän Messiaan koetuksilta." (Kertonut Muslim.)

-2- Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs (SAAS) pyysi rukouksessaan: "Oi Allah, etsin turvaa Sinusta haudan rangaistukselta, antikristuksen koetuksilta ja elämän ja kuoleman koetuksilta. Allah, etsin turvaa Sinusta synniltä ja veloilta." (Kertoneet Muslim ja al-Bukhari.)

-3- Ali kertoi, että profeetan (SAAS) rukoillessa viimeinen asia, jonka hän sanoi tashahudin ja taslimin välissä, oli: "Oi Allah, anna minulle anteeksi menneet ja tulevat syntini, sen, mikä oli salaista ja mikä oli julkista ja sen, missä olen ollut liiallinen. Sinä tiedät sen paremmin kuin minä. Sinä olet Edistäjä ja Viivyttäjä. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä." (Kertonut Muslim.)

-4- Abdullah ibn Amr kertoi Abu Bakrin sanoneen Allahin lähettiläälle (SAAS): "Opeta minulle pyyntörukous, jotka voin käyttää rukouksissani." Hän sanoi hänelle: ‘Sano: Oi Allah, olen tehnyt sielulleni paljon vääryyttä, eikä kukaan anna syntejä anteeksi paitsi Sinä, joten anna minulle sellainen anteeksianto, jonka vain Sinä voit antaa ja ole minulle armelias. Totisesti, Sinä ole Anteeksiantavainen, Armelias" (Kertoneet al-Bukhari ja Muslim.)

-5- Hanzhala ibn Ali sanoi Muhjan ibn al-Adran kertoneen hänelle, kuinka profeetta (SAAS) tuli moskeijaan erään miehen ollessa juuri lopettamassa rukoustaan. Mies teki tashahudin ja sanoi: "Oi Allah, pyydän Sinua, Oi Allah, Yksi, Ainoa, Ehdoton, joka ei synnyttänyt eikä syntynyt, ja jonka kaltaista ei ole toista, antamaan minulle anteeksi syntini, sillä Sinä olet Anteeksiantavainen, Armelias." Profeetta (SAAS) sanoi silloin kolme kertaa: "Hän on saanut anteeksi." (Kertoneet Ahmad ja Abu Dawud.)

-6- Shaddad ibn Aus kertoi, että profeetalla (SAAS) oli tapana sanoa rukouksissaan: "Oi Allah, pyydän Sinua tukemaan minua toimissani, pitämään minut oikealla tiellä, tekemään minusta kiitollisen siunauksistasi ja erinomaisen Sinun palvomisessasi. Oi Allah, pyydän Sinulta rauhallista sydäntä ja totuudellista kieltä. Oi Allah, pyydän Sinulta hyvää siinä, mitä Sinä tiedät, ja etsin turvaa Sinusta siltä pahalta, jonka tiedät, ja pyydän Sinulta anteeksiantoa sille, minkä Sinä tiedät." (Kertonut an-Nasai.)

-7- Mijlaz sanoi: "'Ammar ibn Yasar johti meitä rukouksessa ja hän teki siitä hyvin lyhyen. Ihmiset moittivat häntä siitä ja hän sanoi heille: ’Enkö tehnyt kumarruksiani ja polvistumisiani täydellisiksi… ja enkö lausunut sellaisia pyyntörukouksia, joita profeetta (SAAS) lausui, sanoen: Oi Allah, Sinun tiedoillasi näkymättömästä ja Sinun voimallasi luodun ylitse, anna minun elää, jos Sinä tiedät elämän olevan parempi minulle, ja anna minun kuolla, jos Sinä tiedät kuoleman olevan parempi minulle. Pyydän Sinua (antamaan minulle anteeksi) pelosta Sinua kohtaan siinä, mikä on näkymätöntä ja mikä näkyvää, tekemään puheestani totuudellinen, olinpa vihainen tai iloinen, ja pitämään päämääräni samana köyhyydessä ja rikkaudessa. Suo minulle ilo katsoa Sinun kasvojasi ja kaivata Sinun tapaamistasi. Etsin turvaa Sinusta vaikealta menetykseltä ja harhaanjohtajan koetuksilta. Oi Allah, kaunista minut uskon kauneudella ja tee meistä niitä, jotka ovat saaneet johdatuksen." Tämän ovat kertoneet Ahmad ja an-Nasai ja sen ketju on hyvä.

-8- Abu Saleh kertoi kuulleensa yhdeltä seuralaisista, että profeetta (SAAS) sanoi eräälle miehelle: "Mitä sinä sanot rukouksessasi?" Hän sanoi: "Lausun tashahudin ja sitten sanon: ‘Oi Allah, pyydän Sinulta Paratiisia ja etsin turvaa Sinusta Helvetin tulelta.’ Mutta en osaa mumista yhtä hyvin kuin sinä tai Muazh (jotka olette niin kaunopuheisia)." Profeetta (SAAS) sanoi: "Me pyydämme sitä, mikä koskee Paratiisia ja Helvetin tulta." (Kertoneet Ahmad ja Abu Dawud.)

-9- Ibn Masuud kertoi, että profeetta (SAAS) opetti häntä sanomaan tämän pyyntörukouksen: "Oi Allah, yhdistä meidän sydämemme ja tee suhteistamme hyvät. Johdata meidät rauhan poluille ja vie meidät ulos pimeydestä valoon. Pidä meidät poissa irstaudesta, sekä salatusta että avoimesta. Oi Allah, siunaa meitä kuulossamme ja näössämme, sydämissämme, vaimoissamme ja jälkeläisissämme. Käänny meidän puoleemme, sillä Sinä olet alati Puoleenkääntyvä, Armollinen. Tee meistä kiitollisia Sinun siunauksistasi ja täydellistä se meille." (Kertoneet Ahmad ja Abu Dawud.)

-10- Anas sanoi: "Istuimme profeetan (SAAS) kanssa ja eras mies nousi rukoilemaan. Kun hän kumartui ja teki tashahudin, hän pyysi: ‘Oi Allah, pyydän Sinulta, sillä Sinun on ylistys. Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, Antaja ilman kysymyksiä, taivaiden ja maan Luoja. Oi Ylhäinen ja Kunnioitettu, oi Elävä ja Elättäjä, pyydän Sinulta.’ Profeetta (SAAS) sanoi seuralaisilleen: ‘Tiedättekö, kenen kanssa hän tuon pyyntörukouksen esitti?’ He sanoivat: ’Allah ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten.’ Hän sanoi: ‘Kautta Hänen, jonka kädessä on Muhammedin sielu, hän rukoili Allahilta Hänen suurimman nimensä kera. Jos joku pyytää sen nimen kera, hänen pyyntöään kuunnellaan. Jos hän pyytää jotakin sen kera, se annetaan." (Kertonut an-Nasai.)

-11- Umar ibn Saad sanoi: "Ibn Masuud opetti meille rukouksen tashahudin ja sitten hän sanoi: "Kun joku teistä lopettaa tashahudin, hän tulee sanoa: Oi Allah, pyydän Sinulta kaikkea hyvää, josta tiedän ja josta en tiedä. Etsin turvaa Sinusta kaikelta pahalta, jonka tiedän ja josta en tiedä. Oi Allah, pyydän Sinulta sitä hyvää, jota vilpittömät palvelijasi pyysivät. Pyydän turvaa Sinusta kaikelta pahalta, josta tiedän ja josta en tiedä. Oi Allah, pyydän Sinulta sitä hyvää, jota vilpittömät palvelijasi pyysivät. Etsin turvaa Sinusta silta pahalta, jolta vilpittömät palvelijasi etsivät turvaa. Herramme, anna meille hyvää tässä elämässä ja hyvää Tuonpuoleisessa.’ Hän sanoi: ‘Ei kukaan profeetta tai oikeamielinen henkilö pyytänyt mitään muuta kuin sitä, mikä tuohon sisältyi." (Kertoneet Ibn Abu Shaibah ja Said ibn Mansur.)