Koraani
ja nykytiede
Koraani ja Raamattu
Olemme nyt tulleet viimeiseen aiheeseen: Koraanin kappaleiden
vastakkainasetteluun nykyisen tietämyksen kanssa niiltä osin kuin
vastaaviin kohtiin viitataan myös Raamatussa.
Olemme jo nähneet ongelman vilaukselta puhuessamme luomisesta.
Aiemmin painotin nykyisen tietämyksen ja Koraanin jakeiden välistä
täydellistä yhtäpitäävyyttä, ja huomautin Raamatun kertomuksen
sisältävän tieteellisesti mahdottomia väittämiä. Tämä on tuskin
yllättävää, sillä tiedämmehän Raamatun suuren luomiskertomuksen
olevan 500-luvulla eKr. eläneiden pappien työtä, sen tähden ilmaus
"pappis"-kertomus. Se näyttää olevan laadittu pääasiassa saarnojen
aiheeksi, joilla kehoitetaan ihmisiä noudattamaa sapattia. Kertomus
laadittiin tietty päämäärä mielessä, kuten isä de Vaux (Jerusalemin
Raamattukoulun entinen johtaja) on pannut merkille; tämä päämäärä
oli luonteeltaan olennaisestii lakia painottava. Raamattu sisältää
myös paljon lyhyemmä ja vanhemman luomiskertomuksen, ns. "jahvisti"-version,
joka lähestyy aihetta täysin eri kulmasta. Molemmat kertomukset
ovat otettu Genesiksestä, viiden Mooseksen kirjan tai Tooran ensimmäisestä
kirjasta: Mooseksen oletetaan olevan sen kirjoittaja, mutta kuten
tiedämme, meillä nykyisin oleva teksti on läpikäynyt useita muutoksia.
Genesiksen pappiskertomus on kuuluisa eriskummallisista Aatamin
aikoihin asti palaavista sukupuista, joita kukaan ei ota aivan
tosissaan. Joka tapauksessa sellaiset Evankeliumin kirjoittajat
kuin Matteus ja Luukas ovat jäljentäneet ne, enemmän tai vähemmän
sanatarkasti, Jeesuksen sukupuuhun. Matteus palaa ajassa taaksepäin
aina Aabrahamiin asti, ja Luukas Aatamiin. Nämä kaikki kirjoitukset
ovat tieteellisesti hylättäviä, koska ne muodostavat maailmaniästä
ja ihmisen ilmaantumisesta maapallolle sellaisen kuvan, joka on
täysin varmasti ristiriidassa nykyisten vakiintuneiden käsitysten
kanssa. Toisaalta Koraanissa ei ole ollenkaan tämänkaltaista materiaalia.
Aikaisemmin mainitssimme erikseen myös kuinka täydellisesti
Koraani on sopusoinnussa yleisten, nykyaikaisten maailmankaikkeuden
muodostumiskäsitysten kanssa, kun taas Raamatun kertomus on näiden
käsitysten kanssa ristiriidassa. Vertauskuva alkuvesistä on tuskin
paikkansapitävä, eikä myöskään valon luominen ensimmäisenä päivänä,
ennen tätä valoa tuottavien tähtien luomista; maapallon luominen
kolmantena päivänä ennen auringon luomista neljäntenä päivänä,
nelijalkaisten eläinten ilmaantuminen kuudentena päivänä lintujen
ilmaantumisen - viidentenä päivänä - jälkeen, vaikka nelijalkaiset
eläimet tivat ensin, nämä kaikki väittämät johtuvat tekstin kirjoittamisaikana
vallinneesta uskomuksista, eikä niillä ole mitään muuta merkitystä.
Mitä tulee Raamatussa oleviin sukupuihin, jotka muodostavat
juutalaisen kalenterin perustan ja vakuuttavat maapallon olevan
tämään (v. 1978) 5738 vuotta vanha., eivätkä nekään ole hyväksyttäviä.
Aurinkokuntamme saattaa olla yli 4,5 miljardia vuotta vanha, ja
kuten nykyään tiedämme, ihminen ilmaantui maapallolle arviolta
kymmeniä tuhansia vuosia sitten ellei aiemminkin. Siksi on aivan
välttämätöntä panna merkille, ettei Koraani sisällä ainuttakaan
tällaista viittausta ajankohtaan, mutta että ne ovat ominaisia
Raamatun teksteille.
Raamatun ja Koraanin välillä on toinen, erittäin merkityksellinen
vertailun aihe eli Vedenpaisumus. Itseasiassa Raamatun kertomus
on yhteensulauma kahdesta tapahtumiltaan eri lailla yhteenliittyvästä
kuvauksesta. Raamattu puhuu yleismaailmallisesta vedenpaisumuksesta
ja ajoittaa sen suunnilleen 300 vuotta ennen Aabrahamia. Sen perusteella
mitä tiedämme Aabrahamista, tämä viittaisi yleismaailmalliseen
luonnonmullistukseen noin 2000- tai 2100-luvulla (eKr). Historialliset
tosiseikat huomioon ottaen tämä ei voi pitää paikkaansa.
Kuinka voimme hyväksyä ajatuksen, että 2000- tai 2100-luvulla
eKr. yleismaailmallinen luonnonmullistus olisi pyyhkinyt pois
kaiken sivistyksen maanpäältä, kun tiedämme tämän ajanjakson vastaavan
esimerkiksi, Egyptin keskimmästä valtakuntaa edeltävää, suunnilleen
ensimmäisen Välikauden aikana ennen viidettätoista dynastiaa?
Yksikään edellinen väittämä ei ole hyväksyttävä nykyisen tietämyksen
pohjalta. Tästä näkökulmasta katsottuna voimme arvioida valtavan
kuilun erottavan Raamatun Koraanista.
Vastakohtana Raamatulle Koraani käsittelee vedenpaisumusta,
joka rajoittuu pelkästään Nooan kansaan. Heitä rangaistiin heidän
synneistään kuten muitakin jumalattomia kansoja. Koraani ei aseta
vedenpaisumusta tiettyy aikaan. Ei ole olemassa yhtään ainutta
historiallista tai arkeologista vastaväitettä Koraanin kertomukselle.
Kolmas, erittäin tärkeä, vertailukohta on kertomus Mooseksesta
(as), ja erityisesti faaraon orjuuttamien juutalaisten Exodus
(lähtö) Egyptistä. Tässä kohdin voin vain antaa erittäin tiivistetyn
selostuksen tämän aiheen tutkimuksestani, joka esiintyy kirjassani
(The Bible, the Quran and Sience). Olen pannut merkille kohdat,
joissa Koraanin ja Raamatun kertomukset ovat sopusoinnussa tai
vastaavasti ristiriidassa keskenään. Toisaalta joidenkin yksityiskohtien
osalta olen löytänyt seikkoja, joissa kaksi tekstiä täydentävät
toisiaan erittäin hyödyllisellä tavalla. On olemassa monia olettamuksia
Exoduksen paikasta faaraoiden historiassa. Minusta on todennäköisintä,
että Merneptah (Ramses II:n seuraaja) on Exoduksen aikainen faarao.
Pyhien kirjojen sisältämän materiaalin vastakkainasettelu arkeologisten
todisteiden kanssa puhuu vahvasti tämän olettamuksen puolesta.
Olen tyytyväinen voidessani sanoa Raamatun kertomuksen tukeneen
osaltaan niitä painavia todisteita, jotka auttavat meitä sijoittamaan
Mooseksen (as) faaraoiden historiaan: Mooses (as) syntyi Ranses
II:n vallan aikana. Raamatun tiedot Mooseksen (as) tarinasta ovat
siksi historiallisesti huomattavan arvokkaita.
Merneptahin muumion lääketieteellinen tutkimus on tuottanut
lisää hyödyllistä tietoa faaraon kuoleman mahdollisista syistä.
Se seikka, että meillä tänä päivänä on tämän faaraon muumio
(joka löydettiin vuonna 1898), on ensiarvoisen tärkeä. Raamatun
mukaan faarao vaipui meren syvyyksiin, mutta se ei anna minkäänlaisia
yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä ruumiille myöhemmin tapahtui.
Koraani, suurassa Yunus (as)(Joona), mainitsee erikseen , että
faaraon ruumis, jonka oli määrä olla kirottu, pelastetaan merestä.
"Tänä
päivänä Me pelastamme sinun ruumiisi, jotta olisit merkkinä niille,
jotka sinua seuraavat. Mutta useimmat ihmiset eivät välitä Meidän
merkeistämme. "
(Koraani 10:92)
Muumion lääketieteellinen tutkimus on sitäpaitsi osoittanut,
ettei ruumis ole voinut olla vedessä kauaa, sillä siinä ei ole
merkkejä pitkäaikaisen uppoamisen aiheuttamasta rappeutumisesta.
Tässäkään kohdin Koraanin kertomuksen vastakkainasettaminen nykyisen
tietämyksen kanssa ei nostata tieteellisestä näkökulmasta katsottuna
vähäisintäkään vastaväitettä.
Vanha Testamentti on kokoelma noin 900 vuoden aikana tuotettuja
kirjallisia töitä, jotka ovat läpikäyneet monia muutoksia. Raamatun
tekstien muodostamisessa ihmisen osa on varsin huomattava.
Koraanin ilmoituksen histora on perin pohjin erilainen. Siitä
hetkestä lähtien kun Koraani ensi kertaa ilmoitettiin ihmiselle,
se opittiin ulkoa ja kirjoitettiin muistiin Muhammedin (saas)
omana elinaikana. Tämän seikan ansiosta Koraani ei aseta meille
minkäänlaista aitouden ongelmaa.
On mahdotonta ajatella, että Muhammedin (saas) aikana yksikään
ihminen olisi voinut olla Koraanin väittämien kirjoittaja, ottaen
huomioon hänen aikansa tiedon tason. Tällaiset näkökohdat antavat
osaltaan Koraanin ilmoitukselle sen ainutlaatuisen aseman, ja
pakottavat puolueettoman tiedemiehen myöntämään kyvyttömyytensä
antaa puhtaasti materialistiseen järkeilyyn pohjautuvan selityksen.
|
YHTEYSTIEDOT
