Muslimien seremoniat
Aqd Nikah (avioliittosopimus)
Islamilainen laki kehottaa muslimeja avioitumaan, elämään molemminpuolisen
rakkauden, harmonian ja kunnioituksen hengessä, hankkimaan lapsia
ja kasvattamaan heidät uskoviksi ja uskontoaan harjoittaviksi muslimeiksi.
Avioliitto on islamissa siviilisopimus, kahden ihmisen keskinäinen
liitto Jumalan ja ihmisten edessä. Siihen ei liity mitään mystistä
eikä sakramentaalista sisältöä. Koska islamissa ei ole pappeutta,
ei tarvita ketään suorittamaan vihkimystä - vaikka sellainen onkin
toivottavaa, jotta itse vihkiseremonia saisi jonkinlaisen muodon.
Ainoa, mitä tarvitaan, on vähintään kahden aikuisen muslimin läsnäolo
ja avioliittolupausten todistaminen, ja että tapahtunut tehdään
julkiseksi. Se on vähimmäisvaatimus islamin lain mukaan. On kuitenkin
tavanmukaista ilmoittaa hääpäivä etukäteen ja tilaisuudessa on läsnä
molemman osapuolen sukulaisia ja ystäviä. Tilaisuudesta voidaan
järjestää sellainen kuin halutaan ja siitä voidaan tehdä niin hieno
ja seremoniallinen kuin toivotaan, kunhan pidetään mielessä se,
mihin Jumala meitä Koraanissa velvoittaa, nimittäin olemaan kerskumatta
vauraudellamme tehdäksemme vaikutuksen muihin ja välttämään tuhlausta.
Vihkiseremonia voidaan suorittaa missä kokoontumispaikassa tahansa,
joka katsotaan sopivaksi. Sellainen henkilö, jonka tiedetään tuntevan
islamilaisen lain, on tavallisesti todistamassa avioliittolupausten
vaihtamista. Hän voi lausua joitakin kohtia Koraanista (al-Fatiha
ja suura 28, jakeet 22-28 ovat tilanteeseen sopivia) ja puhua
yleisesti avioliiton sosiaalisesta ja uskonnollisesta merkityksestä,
miehen ja vaimon velvollisuuksista ja oikeuksista ja lopuksi pyytää
Jumalaa siunaamaan uutta avioparia.
Seuraavassa on esimerkki avioliittolupausten sanallisesta
muotoilusta:
Sulhanen, morsian: 'Minä.. otan sinut . n tyttären/pojan .., Jumalan
ja läsnäolevien edessä, lailliseksi aviopuolisokseni, Koraanin
ja Sunnan määräysten mukaisesti. Vakuutan tekeväni kaikkeni sen
eteen, että Jumalan totteleminen toteutuu tässä avioliitossa.
Täten sitoudun tekemään tästä avioliitosta suhteen, jossa vallitsee
keskinäinen rakkaus, armo, rauha, uskollisuus ja yhteistyö. Olkoon
Jumala todistajani, sillä Hän on paras todistaja, Amen'.
Suullisten lupausten lisäksi sekä morsian että sulhanen allekirjoittavat
todistajien edessä kirjallisen sopimuksen, josta tehdään kolme
kopiota. Ainakin kahden todistajan on allekirjoitettava asiakirja.
Yksi kappale annetaan lähimmälle tuomioistuimelle (muslimimaassa)
ja aviopuolisot saavat kukin oman kappaleensa (ei-muslimimaassa
on tietysti täytettävä muitakin vaatimuksia, jotta avioliitto
olisi laillinen).
Koraani kehottaa miestä antamaan vaimolleen jonkinlaisen huomenlahjan
eli aviolahjan (mahr). Tämä rahasumma, tavara, kultakoru tai mikä
lahja se sitten onkin, on laillisesti vaimon omaisuutta. Mies
ei koskaan voi vaatia sitä itselleen. Jos tapahtuu ero, mikä on
sallittua islamin lain mukaan, täytyy miehen maksaa tämä summa
vaimolleen, jos tämä ei sitten vapaaehtoisesti luovu koko summasta
tai osasta siitä. Jos mies kuolee, siirtyy tuo lahjasumma vaimon
omaisuudeksi, jos mies ei jo ole antanut sitä hänelle, ennen kuin
mitään muita maksuja suoritetaan. Voidaan myös sopia suorituksista
jonakin tiettynä ajanjaksona. Lahjan laatu ja maksutapa on määriteltävä
avioliittoa solmittaessa ja se on kirjattava avioliittosopimukseen.
Lahja voi olla rahaa, omaisuutta, koulutusta tai jotakin muuta
arvokasta. On kerrottu muslimista, joka tuli profeetan (saas)
luo. Hän sanoi olevansa niin köyhä, ettei hänellä ollut mitään
lahjaa annettavaksi tulevalle vaimolleen. Profeetta (saas) kysyi,
osasiko hän jotakin kappaletta Koraanista. Miehen vastattua myöntävästi
profeetta kehotti häntä huomenlahjana opettamaan tuon kappaleen
vaimolleen.
Vaikka naimisiinmeno serkusten kesken on kiellettyä joissakin
uskonnoissa, on se islamissa sallittua. Koraanissa suurassa 4:22-24
mainitaan ne sukulaiset, joita kielletään menemästä naimisiin
keskenään. Muslimimiehet voivat avioitua kristittyjen ja juutalaisten
naisten kanssa. Koraani sanoo:
-
- ".Samoin ovat (sallitut teille) hyveelliset
oikeauskoisten naiset ja hyveelliset naiset kansoista, joille
ennen teitä Kirjoitukset annettiin; teidän on annettava heille
(säädetyt) aviolahjat ja elettävä heidän kanssaan kunniallisesti,
karttaen haureutta, ottamatta heitä vain rakastajattariksenne."
(Koraani 5:5)
Lapsen syntyessä
Kun lapsi syntyy, on ilo ylimmillään. Muslimi näkee lapsen lahjana
ja luottamuksenosoituksena Jumalalta. Joissakin muslimimaissa
nimen antaminen lapselle on erityinen tapahtuma, jota tavallisesti
juhlitaan seitsemäntenä päivänä syntymän jälkeen. Sukulaiset ja
ystävät kokoontuvat lapsen vanhempien luona ja joidenkin Koraanin
kappaleiden lukemisen jälkeen lapsen isä ilmoittaa lapsen nimen.
Tämän jälkeen on juhlat. On profeetta Muhammedin tapa, joka tuli
jo profeetta Ibrahimilta (Aabraham), rauha heille molemmille,
ympärileikata poikalapset. Pohjoismaissa tämä pieni operaatio
voidaan tehdä rutiininomaisesti sairaalassa joitakin päiviä lapsen
syntymän jälkeen. On myös Sunna ajella lapsen pää seitsemäntenä,
neljäntenätoista tai kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä
hänen syntymästään, ja tässä tilaisuudessa jakaa almuja köyhille.
Kuoleman tullessa
Kuolema on tämänhetkisen elämän loppu, mutta muslimi uskoo kuolemanjälkeiseen
elämään. Kuolema ei siten ole muslimille mitään lopullista, vaan
tilapäinen ero rakkaasta ihmisestä, joka Tuomiopäivänä tulee saamaan
elämän takaisin, ja jos Jumala tahtoo, yhdistyy jälleen perheensä
kanssa. Vaikka suremmekin sukulaisen tai ystävän menetystä, emme
antaudu liioiteltujen tunnepurkausten valtaan, kuten voivottelu
ja kovaääninen itku, sillä se merkitsisi, että emme hyväksy Jumalan
tahtoa. Kun saamme tiedon henkilön kuolemasta, sanomme: "'Inna
lillahi wa inna ilayhi raaji'uun" (Kuulumme totisesti Jumalalle,
ja Hänen luokseen meidän on paluu).
Sukulaiset ja ystävät kerääntyvät edesmenneen kotiin, lohduttavat
hänen perhettään ja rukoilevat Jumalalta anteeksiantoa ja armollisuutta
vainajalle. Profeetta Muhammed (saas) käski tiukasti muslimeja
hautaamaan kuollut viivyttelemättä. Hautausta varten ruumis pestään
(miehen pesevät miehet ja naisen naiset) ja kääritään yhteen tai
kahteen puhtaaseen kankaanpalaan. Sitten ruumis asetetaan paareille
(arkkuakin voidaan käyttää), jonka muutamat miehet kantavat moskeijaan
tai itse hautauspaikalle hautajaisrukouksen (Salat al-Janaaza)
suorittamista varten. Tämä rukous on yleinen velvollisuus (fard
kifayah) muslimeille. Sillä tarkoitetaan, että rukoukseen on osallistuttava
joidenkin, mutta ei välttämättä kaikkien, joilla oli jokin yhteys
vainajaan. Hautajaisrukous rukoillaan yhteisesti, ja sihen ei
sisälly kumartamista (ruku) eikä maahan kumartumista (sujud).
Tämän jälkeen ruumis haudataan.
-
- "Jokainen kuolee kerran, mutta Herrasi
läsnäolo säilyy aina kunniassa ja ihanuudessa."
(Koraani 55:26-27)
Hautajaisissa
Kuollut on muslimien tavan mukaan haudattava viivytyksettä. Muslimin
haudan avaaminen on kielletty ja haudatun jäännösten siirtäminen
voi tulla kyseeseen vain erityistapauksessa. Muslimeille heidän
kuulumisellaan hautapaikkaansa on suuri merkitys. Se, miten hautaus
suoritetaan, on myös tarkoin säännelty islamissa. Nämä seikat
ovat johtaneet siihen, että muslimien keskuudessa on vahvoja toiveita
omista hautausmaista. Yleisillä hautausmailla muslimit välttävät
hautauskaavoitusta. He myös vastustavat hautaamistaan paikalle,
johon on aiemmin haudattu joku toinen ihminen. Jos jokin alue
yleisestä hautausmaasta varataan muslimeja varten, sinne on voitava
päästä kulkematta muiden uskontokuntien hautojen kautta.
Hautojen suunta on olennaisen tärkeä. Hauta on suunnattava siten,
että kuollut lepää oikealla kyljellään kasvot Mekkaan (qiblaan)
päin.
On olemassa erityisiä sääntöjä siitä, kuinka hauta on kaivettava
ja kuinka vainaja on sinne asetettava. Jotkut erityisvaatimukset,
joita haudalle joskus asetetaan, perustuvat siihen muslimien traditioon,
että ruumis lasketaan kääreissä ilman arkkua suoraan hautaan.
Ruumis suojataan silloin ennen haudan täyttämistä sen seinämille
asetetuilla kivillä. Muslimin haudan päälle ei saa astua. Siksi
se on muslimitavan mukaan selvästi merkittävä, esimerkiksi ympäröivästä
maasta nousevalla korokkeella. Tradition mukaan muslimin haudan
on oltava yksinkertainen ja tämä ilmenee myös mahdollisen hautausmaan
rakentamisessa. Hautakivet eivät ole kiellettyjä, mutta sen sijaan
haudan päällystäminen rakennuksella on. Tarkkoja määräyksiä hautausmaiden
tekemisestä ei ole, mutta jos hautakiviä pystytetään, on ne asetettava
itse haudan ulkopuolelle. Muslimien perusperiaate on, että heidän
hautansa kaivavat ja hoitavat muslimit. Muslimien tavan mukaan
hautaustapahtumaan liittyy ruumiin pesuseremonia, mikä nostaa
kysymyksen tähän tarkoitukseen sopivasta tilasta. Joskus käytetään
sairaalan ruumiinavaushuonetta. Jos paikkakunnalla on moskeija,
voidaan pesutilat saada sieltä. Pesutilan kysymys on otettava
huomioon muslimien hautauspaikkoja suunniteltaessa.
|
YHTEYSTIEDOT
