Profeetallisuus islamissa?
Armollisin Jumala on antanut ihmiselle kaiken, mitä hän tarvitsee
tässä elämässä. Jokaisella vastasyntyneellä lapsella on silmät,
joilla nähdä; korvat, joilla kuulla; nenä, jolla haistaa ja hengittää;
kädet, joilla tarttua; jalat, joilla kävellä; järki, jolla ajatella.
Lyhyesti, kaikki ne ruumiilliset ja henkiset kyvyt, joita lapsi
kehityksensa aikana tarvitsee, ovat tuossa pienessä ihmisruumiissa
valmiina käytettäviksi.
Sama koskee maailmaa, jossa ihminen elää. Kaikkea elämiseen tarpeellista
on maan päällä yllin kyllin, nimittäin ilmaa, vettä, valoa ja
lämpöä.
Ennenkaikkea ihminen tarvitsee tietoa luomisensa tarkoituksesta
ja elämänsä todellisuudesta ja tehtävästään siinä. Ikuisista ajoista
lähtien ihminen on etsinyt tätä tietoa, mutta ei ole kyennyt siihen
ilman apua. Hän janoaa tietoa ymmärtää maailman-kaikkeutta, tietoa
siitä kuinka elämämme alkoi ja millainen hänen loppunsa tulee
olemaan. Hän etsii tietoa, jotta ymmärtäisi hyvän ja pahan oikean
luonteen ja kuinka ihmiskuntaa kontrolloidaan. Toistaiseksi ihmisen
yritykset löytää selitys näille kysymyksille ovat olleet turhia.
Aika, jossa ihminen on saanut laajan tietämyksen aineellisesta
maailmasta, on verrattain lyhyt, mutta ihmistieteiden alalta eivät
edes nk parhaat aivotkaan ole kyenneet päättelemään perustekijöitäkään
tällä alalla. Onko olemassa suurempaa todistusta siitä, että ihminen
tarvitsee Jumalan apua ja ohjausta? Ilman sitä emme pääse elämäämme
hallitsevaan päämäärään, emme ymmärrä mitä uskonnolla tarkoitetaan
emmekä todellakaan löydä totuutta.
Moderni ihminen tunnustaa, että elämä itsessään on vielä suuri,
ratkaisematon mysteeri. Hän kuitenkin luottaa siihen, että eräänä
päivänä hän sen ratkaisee. Ihmistieteisiin luottavien nerojen
täytyy vielä löytää todellisuus, he ovat eksyksissä omassa mielikuvitusmaailmassaan
johtuen siitä, että nykyinen tieteen ja teknologian kehittämä
ympäristö ei erityisesti edistä jumalallisen innoituksen saamista.
Materiaa tutkivat tiedemiehet ovat edenneet valtavin askelin,
mutta ihmistä tutkivat tieteet ovat vielä alkeistasolla. Tri Alexis
Carrel, ranskalainen nobelisti, on sanonut:
"Ranskan vallankumouksen periaatteet, Marxin ja Leninin ajatukset
koskevat ainoastaan abstrakteja asioita. Ihmisen tulee selvästi
ymmärtää, että ihmisten välisiä suhteita koskevat lait ovat vielä
tuntemattomia. Sosiologia ja taloustieteet ovat arviotieteitä
siis pseudotieteitä." (Man The Unknown)
Tiede on kehittynyt valtavasti nykyaikana, mutta ihmisen epätietoisuutta
se ei näytä auttavan. Tieteen rajallisuudesta J.W.N. Sullivan
sanoo seuraavaa; tieteen paljastama maailmankaikkeus on yksi arvoituksellisimmista
asioista älyllisen ajattelun historiassa, ja vaikka nykyinen tietomäärämme
luonnosta on paljon rikkaampi kuin aikaisempina kausina, se on
vieläkin riittämätön. Kohtaamme epäselvyyksiä ja ristiriitoja
kaikkialla.
Yritykset tieteen avulla paljastaa elämän salaisuus ovat synnyttäneet
ajatuksen, että ehkä ihminen ei pystykään sitä selvittämään. Jos
elämän todellinen alkuperä jää selvittämättä, kuinka pystymme
toimimaan tyydyttävästi yksilöinä ja yhteisöissä? Älykkyytemme,
kehomme kehittynein osa, vaatii aina uutta tietoa. Elämän laatu
maapallolla on nopeasti heikkenemässä, olosuhteet eivät voi parantua,
mutta vieläkään tähän elämän ongelmaan ei ole löydetty ratkaisua.
Se on ongelma, johon emme löydä vastausta ilman johdatusta. Eikö
tässä ole todistusta tarpeeksi siitä, että ihminen tarvitsee Jumalan
apua.
Elämän ratkaisun tärkeys ja tosia-asia, että se vielä on ratkaisematta,
ovat todisteita siitä, että tarvitaan ulkopuolista apua. Jättäisikö
Armeliain ja Armahtavin Jumala, Joka on antanut ihmiselle kaiken
elämää varten, hänet ilman yllämainittua välttämät-tömyyttä, siis
tietoa todellisesta elämästä. Ei todellakaan.
Hän kantaa vastuuta tämän tiedon antamisesta. Koraani sanoo:
"Meidän Herramme on Hän,
joka loi kaiken muotoihinsa ja sitten ylläpitää sitä kaitselmuksen
kautta."

(Koraani 20:50)
Armahtavin ja Armeliain Jumala on antanut meille tämän tiedon
valittujen palvelijoidensa - profeettojensa kautta.
Ihminen pystyy saamaan tietoa elämänsä todellisuudesta ja Hänen
luomisensa tarkoituksesta ainoastaan profeettojen kautta. Täten
profeetallisuus on yhtä tärkeä elementti kuin vesi ja ruoka.
Profeetat opettivat ihmiselle myös lukuunottamatta luomisensa
tarkoitusta ja Hänen johdatustaan, seuraavia asioita:
- Käsite Jumalasta ja Hänen tuntomerkkinsä
- Tieto näkemättömästä, kuoleman jälkeisestä elämästä, enkelien
olemassaolosta, jinneistä, paratiisista ja helvetistä
- Tieto ihmisen tekojen seurauksista
- Tieto hyvästä ja pahasta
- Lait, jotka hallitsevat sosiaalista, taloudellista, moraalista
ja poliittista elämää
Ennenkaikkea saimme profeetoilta kauniin ja käytännöllisen
elämisen mallin.
Mistä tunnistaa profeetan?
Hän on yhteisönsä paras. Hän on moraaliltaan erinomainen ja
älykkyydeltään muita korkeammalla. Hänen moraalinsa rehellisyyttä
eivät edes hänen vihamiehensä epäile; esim. Profeetta Muhammedin
(RH) tapauksessa, jopa juutalaiset, jotka eivät uskoneet hänen
ilmoituksiinsa, käyttivät häntä sovittelijana henkilökohtaisissa
riita-asioissaan johtuen juuri hänen tahrattomasta rehellisyydestään.
Nämä ovat tärkeitä tuntomerkkejä profeetalle, koska hänen elämänsä
tulee olemaan esimerkkinä hänen seuraajilleen. Hänen persoonallisuutensa
tulisi itsessään todistaa, että kaikki mitä hän sanoo on Jumalalta.
Hän tekee ihmeitä todistaakseen, että ei ole huijari. Nämä
ihmeteot tapahtuvat Jumalan antamalla voimalla ja suostumuksella.
Ihmeteot ovat Jumalasta ja todistavat, että se mitä niiden tekijä
kertoo on suoraan Jumalalta. Ihmeteot ovat siltä alalta, jolla
profeetan aikaiset ihmiset olivat erinomaisia.
Profeetta Mooseksen aikaiset ihmiset olivat hyviä taikatempuissa.
Niinpä profeetta Mooseksen ihmeteko oli voittaa taioissa senaikaisen
Egyptin parhaimmat taikurit. Profeetta Jeesuksen aikaiset ihmiset
olivat erionmaisia lääkäreitä, joten hänellä oli kyky nostaa
ihmisiä kuolleista ja parantaa parantamattomia tauteja. Profeetta
Muhammedin aikalaiset, arabit, olivat tunnettuja puhetaidoistaan
ja erinomaisen kauniista runoudestaan näin hänen ihmetekonsa
oli Koraani, jonka veroista ei kokonainen legioona arabialaisia
runoilijoita ole kyennyt tuottamaan. Profeetta Muhammedin ihmeteossa,
Koraanissa, on tämän lisäksi jotain erityistä. Kaikki aikaisemmat
ihmeteot olivat sidottuja aikaan ja paikkaan, ne tehtiin erityisen
kansan edessä erityisenä aikana, mutta ei Koraani. Se on universaali
ja kestävä ihmeteko. Aikaisemmat polvet ovat todistaneet ja
seuraavat sukupolvet tulevat todistamaan sen ihmeellisen luonteen
tyylissä, sisällössä ja mieltä ylentävässä hengellisyydessä.
Jokainen profeetta todistaa, että se mitä hän puhuu ei ole
hänestä vaan maailmankaik-keuden Luojasta. Hän myös vahvistaa
sen mitä todistettiin ennen häntä ja mitä ilmoitetaan hänen
jälkeensä. Profeetta tekee tämän osoittaakseen, että hän yksinkertai-sesti
seuraa Jumalan johdatusta.
Kaikkien profeettojen sanoma on sama; ihmisen tulisi ymmärtää
elämän todellisuus ja elää elämää täydessä Luojan alamaisuudessa.
Ihmisen tulee olla tietoinen, että hänet kutsutaan Jumalan tykö
ja hän joutuu vastaamaan kaikista sanoistaan ja teoistaan Hänen
edessään.
Profeettauden lyhyt historia
Adam, ensimmäinen ihminen maan päällä, oli Jumalan profeetta.
Jumala ilmoitti hänelle johdatuksestaan ja edellytti hänen kertovan
siitä jälkeläisilleen. Ne hänen jälkeläisistään, jotka olivat
hyviä, seurasivat tarkasti heille osoitettua tietä, mutta pahat
hylkäsivät ensimmäisen profeetan heille ilmoittamat opetukset.
Adamin suku levittäytyi koko maapallolle muodostaen eri rotuja
ja kansoja. Jokaisella kansalla oli oma uskontonsa omine rituaaleineen
ja riitteineen. Vähitellen Jumala, ainoa Luoja, unohtui ja Adamin
jälkeläiset eivät ainoastaan jättäneet Jumalan heille antaman
ilmoituksen tietä vaan myös alkoivat seurata omia mielitekojaan.
Niin kasvoivat huonot tavat.
Tähän aikaan Jumala alkoi nostaa profeettoja kaikkien kansojen
keskuudesta.
"Olemme totisesti lähettänyt
sinut totuudessa viemään hyvää sanomaa ja varoitusta, eikä vielä
ole elänyt kansaa, jonka tykö ei varoittajaa olisi lähetetty."

(Koraani 35:24)
"Totisesti olemme kutsunut
jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan.."

(Koraani 16:36)
Kaikki profeetat kutsuivat ihmisiä elämään elämää
Jumalan tahdon alaisuudessa.
Koraani käskee uskovia, että heidän tulisi uskoa
kaikkiin Jumalan profeettoihin eikä tehdä erottelua heidän välillään.
Jumala määrää:
"Sanokaa: "Me uskomme
Jumalaan ja siihen, milä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu
Abrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin
sukukunnille siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoittevaksi)
saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa.
Emme tee erotusta yhdenkään heidän välillään , olemme antautuneet
Hänelle alamaisiksi."

(Koraani 2:136-137)
Profeetta Muhammed (RH)
Muhammed (RH) syntyi 29 elokuuta vuonna 570 j.Kr Mekassa. Hän
saavutti 40 vuoden kypsän iän ennenkuin hän ilmoitti, että Jumala
oli valinnut hänet viimeiseksi Hänen profeetoistaan, että hän
ilmoitti Hänen opetuksiaan ja edellytti hänen vievän ilmoituksiaan
koko ihmiskunnalle. Se, joka tottelisi Häntä saisi palkkion, ja
se joka kieltäytyi tottelemasta tuhoutuisi.
Hänen elämänsä ennen tätä oli moraaliltaan hyvin korkeaa, häntä
kutsuttiin "Rehelliseksi" ja "Luotettavaksi". Koko seutu, jolla
hän asui, ajatteli hänestä hyvää, häntä pidettiin rehellisimpänä
ihmisenä ja tiedettiin yleisesti, että hän ei voinut valehdella.
Kun hänelle annettiin pyhä tehtävä Profeetta Muhammed (RH) kutsui
kansansa koolle ensimmäistä kertaa lähellä Safe vuorta. Ennen
sanomansa esittämistä hän kysyi kansaltaan "Mitä ajattelette minusta?"
He vastasivat yhdestä suusta: "Tiedämme sinun aina puhuvan totta."
Silloin Abu Jihad, Profeetan pahin vihollinen, sanoi; "Mohammed,
en pidä sinua valehtelijana, mutta mielestäni sanoma, jota tuot
ei ole totta."
Samoin Abu Sufyan, joka ei vielä ollut palannut (palannut; muslimit
käyttävät mielellään sanaa palata eikä kääntyä islamiin/kääntäjän
huomautus) islamiin ja joka oli muslimien vastaisen delegaation
johtaja, todisti kuningas Herakliuksen hovissa, että hän ei ollut
koskaan kuullut Muhammedin (RH) sanovan valhetta tai olleen pitämättä
antamaansa lupausta, johon Heraklius lausui: "Jos hänen ei tiedetä
koskaan kertoneen valhetta asioissa, jotka koskevat ihmisiä, niin
kuinka hänen voidaan sanoa kehittäneen tälläisen emävalheen Jumalasta."
Tosiasia, että jopa Profeetta Muhammedin (RH) pahimmat viholliset
todistivat hänen hyveistään, on selvä merkki profeettaudesta.
Bosworth Smithin sanoin:
"Tarvitaanko enemmän todisteita hänen vilpittömyydestään?
Muhammed säilytti elämänsä loppuun saakka tittelin, jolla oli
aloittanut. Uskallan väittää, että jokainen yhtyy väitteeseen,
että hän oli profeetta, Jumalan todellinen Profeetta.
|