Islam ja perhe
Osa 1
Islamissa perhe
on erittäin tärkeä, onhan se yhtä vanha instituutio kuin ihmisen
historia. Ihmisrotu on kehittynyt perheestä eikä päinvastoin. Avioliiton,
sanoo Koraani, tulee säteillä rauhaa, rakkautta ja laupeutta; Koraani
puhuu avioliitosta myös "profeettojen tienä" ja profeetta Muhammed
(SAAS) on sanonut:
[ [ Avioliitto on osa minun sunnaani (tietäni), se joka poikkeaa
minun tieltäni, ei ole yksi meistä ].
Avioliitto
Avioliitto on velvoitus elämää kohtaan sinänsä ja yhteiskuntaa
kohtaan, se on velvollisuus, jonka aviopuolisot täyttävät sekä
toisiaan että Jumalaa kohtaan; se on senkaltainen velvollisuus,
joka merkitsee molemminpuolista tyydytystä ja itsensä toteuttamista,
rakkautta ja rauhaa, laupeutta ja turvaa, lohtua ja toivoa. Kaikki
tämä perustuu sille, että Islamissa avioliiton solmimista pidetään
vanhurskaana ja tietoisena tekona. Seksuaalinen itsehillintä voi
olla moraalinen voitto, suvunjatkaminen sosiaalinen välttämättömyys
ja hyvä terveys merkitä tyydyttäväa mielentilaa.
IIslam ei suvaitse avioliiton ulkopuolisia tai sitä edeltäviä
suhteita, mies ja nainen voivat tavata muiden muslimien läsnäollessa
tai perheen keskuudessa, keskustella ja opetella tuntemaan toisensa.
Tämä voi jatkua niin pitkään kuin osapuolet haluavat, ts. siihen
asti, kunnes he katsovat voivansa astua avioliittoon tai kunnes
he huomaavat, etteivät lainkaan sovi yhteen. On hyvin tärkeää,
että he varaavat itselleen tarpeeksi aikaa ottaakseen selvää toistensa
mielipiteistä, taipumuksista ja temperamentista, jotta he kykenisivät
päättämään, ovatko sopivat elämään yhdessä. Tällä tavoin Islam
korostaa, että avioliiton ei tule perustua fyysiselle vetovoimalle,
joka on kuitenkin ohimenevää, vaan samankaltaiselle elämänasenteelle
ja yhteensopivalle luonteenlaadulle. Kun molemmat osapuolet ovat
samaa mieltä elämän tärkeimmistä kysymyksistä, voi avioliitosta
parhaiten tulla onnellinen. Koraani sanoo:
-
- "Eräs Hänen merkeistään on se, että
Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte
heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta
ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat."

(Koraani 30:21)
Myös avioelämän koettelevimmilla hetkillä Koraani muistuttaa molempia
osapuolia Jumalan laista, kehottaa heitä olemaan hyviä ja rakkaudellisia
toisiaan kohtaan ja ennen kaikkea turvaamaan lujasti Jumalaan. On
huomattava, että Islamin säädökset avioliitosta koskevat sekä miehiä
että naisia; esim. jos selibaattia ei suositella miehille, ei sitä
suositella sen paremmin naisillekaan. Tämä on sen tosiasian tunnustamista,
että myös naisten tarpeet ovat lailliset ja ne on otettava huomioon
- itse asiassa Islam pitää avioliittoa normaalina, luonnollisena
elämänmuotona yhtä hyvin naisille kuin miehillekin.
Se voi olla jopa tärkeämpi naisille, koska se mm. varmistaa
heille taloudellisen turvan. Vaimo omistaa yksin kaiken, minkä
hänen miehensä on hänelle antanut huomenlahjana, sekä kaiken omaisuuden,
jonka hän on hankkinut ennen avioliittoa ja sen jälkeen. Puolisoiden
välillä ei ole mitään ehdotonta avio-oikeutta toisen omaisuuteen
ja sitä paitsi mies on velvollinen vastaamaan perheen toimeentulosta
ja taloudellisesta turvallisuudesta. Hänen täytyy myös tarjota
naiselle sellaista apua ja palvelua, johon tämä oli tottunut ennen
avioitumistaan, ja joidenkin oppineiden mukaan vaimolla ei ole
juridista velvollisuutta tehdä mitään työtä kotona, vaikka hän
voikin niin tehdä ja tavallisesti tekeekin syystä tai toisesta
- esimerkiksi yhteistyöhalusta, taloudellisesta vastuuntunnosta
jne.
Avioliittosopimus
Avioliitto on Jumalan säätämä ja siten pyhä, mutta samalla se
on sosiaalinen instituutio, joka vahvistetaan sopimuksella. Islam
on määrännyt joitakin toimenpiteitä, jotta avioliiton siteistä
tulisi mahdollisimman kestävät. Kun kaksi muslimia solmii avioliiton,
on heidän tarkoituksenaan oltava tehdä liitosta pysyvä eikä tilapäinen
tai määräaikainen. Koeavioliitot, kestoltaan rajoitetut avioliitot
ja kaikki avioliitot, jotka vaikuttavat vain kokeilulta, ovat
tämän tähden Islamissa kielletyt. Sopimuksessa voi olla erilaisia
ehtoja avioliiton suhteen, mm. nainen voi asettaa ehdon, että
mies ei ota itselleen useampia vaimoja, ja jos mies kuitenkin
tekee sen, vaimolla on oikeus avioeroon.
Avioliittosopimus toimii siten naisen ja miehen välisenä sopimuksena,
mutta valitettavasti monissa nk. islamilaisissa maissa voidaan
tänä päivänä havaita sopimuksesta tulleen enemmänkin peruuttamaton
asiakirja ja naisen menettäneen oikeutensa, kuten tavallista.
Tietyissä maissa naiselta ei edes kysytä mitään ennen avioliittoa,
vaan kaikki sovitaan perheiden kesken, mikä sotii täysin Islamin
periaatteita vastaan. Profeetta Muhammed (SAAS) on sanonut:
[ Leskeä ei saa naittaa ennen kuin häneltä on kysytty ja
neitoa ei saa naittaa ilman hänen suostumustaan ], ihmiset kysyivät:
Kuinka tiedämme, suostuuko hän ? hän vastasi: [ Hänen vaikenemisensa
kertoo hänen suostumuksestaan ] ( Sahih Al- Bukhari ).
Niin kuin kaikki sopimukset, merkitsee avioliittosopimuskin
tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia ja Islam kannustaa seuraajiaan
pitämään tekemänsä sopimukset. Avioliittosopimuksella on sitä
paitsi aivan erityinen status, sillä perheen katsotaan olevan
Islamin tukipylväs. Muslimeja kuvataan Koraanissa ihmisinä, jotka
seuraavat kultaista keskitietä ja Islam on totisesti hyvin tasapainotettu
järjestelmä. Tämä pätee erityisesti avioliittoon, jota Islam ei
pidä sen paremmin sakramenttina kuin yksinkertaisena siviilisopimuksenakaan.
Avioliittosopimusta on pidettävä vilpittömänä, pysyvänä liittona.
Mutta jos se ei jostakin syystä toimisikaan hyvin, voidaan se
purkaa kunniallisella, oikeudenmukaisella ja rauhanomaisella tavalla.
Avioero ja uudelleen avioituminen
Koraani ja hadithit ovat säätäneet joistakin tilanteista, jolloin
avioero on sallittu ja tietyissä äärimmäisissä olosuhteissa jopa
pakollinen, vaikka ensin sekä suvun että yhteisön on tehtävä kaikki
mahdolliset ponnistelut saattaakseen miehen ja vaimon sovintoon,
sillä avioero on sallituista teoista se, jota Jumala eniten inhoaa.
Uudelleen avioituminen on myös Islamissa tärkeää ja heti, kun
avioeron odotusaika on kulunut umpeen, osapuolia kehotetaan etsimään
uusi elämänkumppani.
Usko on se, mikä sitoo muslimiperheen yhteen ja siksi muslimille
on kiellettyä avioitua ateistin tai monijumalaisen (Kafir) kanssa.
Muslimiehen on kuitenkin sallittu mennä naimisiin uskovan kristityn
tai juutalaisen naisen kanssa, mutta tämä ei ole mitenkään suositeltavaa
ja siihen liittyy tiettyjä ehtoja: Naisen täytyy sitoutua kasvattamaan
parin lapset Islamin mukaisesti. Jos naimisissa oleva mies kääntyy
Islamiin ja hänen vaimonsa on kristitty tai juutalainen eikä tahdo
kääntyä, avioliitto voi jatkua tavalliseen tapaan, mutta jos vaimo
kuuluu kiellettyihin lajeihin ja pysyy epäuskossaan, on avioelämän
päätyttävä. Hänelle täytyy kuitenkin antaa aikaa miettiä asiaa
ensin. Jos naimisissa oleva nainen kääntyy Islamiin ja mies ei
ole muslimi, päättyy avioelämä välittömästi ja naisen tulee kohtuullisen
ajan kuluessa hakea juridista eroa.
Mies ja vaimo
Perhe on, kuten aiemmin mainittiin, muslimiyhteiskunnan tukipilari
ja sen on toimittava pienoisyhteiskuntana, jossa uusi sukupolvi
kasvatetaan Islamin hengessä astumaan varansa pitäen ulos yhteiskuntaan.
Seuraava profeetta Muhammedin (SAAS) lausuma osoittaa, millaisen
hengen tulee vallita perheessä:
[ Oi minun kansani, teidän vaimoillanne on tiettyjä oikeuksiä
teihin nähden ja teillä on tiettyjä oikeuksia heihin nähden, kohdelkaa
siis heitä hyvin, sillä he ovat teidän kumppaneitanne ja uskottuja
tukijoitanne ].
Islam näkee miehen ja naisen toistensa täydentäjinä, kummankaan
ei tule hallita toista ja kummallakin on yksilölliset oikeutensa
ja velvollisuutensa. Yhdessä he muodostavat rauhallisen ja onnellisen
perheen, mikä on terveen ja kukoistavan yhteiskunnan perusta.
Muslimiperheessä jokaisella on selvästi määritellyt tehtävänsä,
yhtäältä suvun muodostamassa suurperheessä ja toisaalta äidin
- isän - lasten muodostamassa ydinperheessä.
Perheen on tärkeää yrittää hankkia oma asunto, sillä vaikka
suurperhe merkitseekin paljon, on oman kodin rauha arvostettu
asia Islamissa, tärkeintä vaimon hyvinvointi ja avioliiton vakaus.
Miestä Jumala kehottaa kohtelemaan vaimoaan oikeudenmukaisesti
ja kunnioittamaan tämän tunteita sekä osoittamaan häntä kohtaan
hyvyyttä ja huolenpitoa. Mies ei saa osoittaa häntä kohtaan vastenmielisyyttä
tai aiheuttaa hänelle huolta; tämä määräys merkitsee sitä, että
kenelläkään miehellä ei ole oikeutta pitää vaimoaan aiheuttaakseen
tälle kärsimystä tai rajoittaakseen tämän vapautta. Jos mies ei
tunne rakkautta tai myötätuntoa vaimoaan kohtaan, on tällä oikeus
vaatia vapautusta aviollisista siteistä. Vaimon tärkein velvollisuus
puolisona on myötävaikuttaa avioliiton onnistumiseen ja hänen
täytyy ajatella miehensä mukavuutta ja viihtyvyyttä, sillä mies
on jättänyt omaisuuttaan hänen huolehdittavakseen, ja hänen täytyy
käsitellä sitä viisaasti ja säästäväisesti eikä hän saa lainata
tai luovuttaa mitään miehensä omaisuutta ilman tämän lupaa.
Mitä tulee intiimiin yhteiselämään, tulee osapuolten tehdä itsensä
haluttaviksi ja puoleensävetäviksi toisilleen. Islamissa kaikki
ihmiset ovat tasavertaisia, miehet ja naiset ovat tasavertaisia
mutta eivät identtisiä, sillä naiset tulevat raskaaksi ja synnyttävät,
mitä miehet eivät tee. Miehet taas ovat suhteellisesti rationaalisempia
ja vähemmän tunteellisia kuin naiset ja siksi heille on suotu
eri tehtävät perheessä. Kukaan ei ihmettele, onko hammaslääkäri
tasa-arvoinen insinöörin kanssa, vaan todetaan vain heillä olevan
eri tehtävät, ja Islamissa sukupuolten välinen tasavertaisuus
toteutui jo tuhatneljäsataa vuotta sitten.
Islam ei myöskään halveksi jotakin ihmisryhmää vain heidän tehtäviensä
takia, tehdään ne sitten kotona tai ulkona yhteiskunnassa.
Del 2 
|