Onko laulaminen ja musiikki haram?

(Lukmaan 31:6)

Abu Amir ja Abu Malik al-Ashari (olkoon Allah heihin tyytyväinen) kertoivat profeetan (saas) sanoneen: "Kansassani (ummah) tulee olemaan sellaisia, jotka tekevät sallituksi al-hiran (aviorikoksen t. zinan), silkin, khamrin (päihteet) ja soittimet." (al-Bukhari, ks. al-Fath, 10/51).

Anas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Tätä kansaa tullaan rankaisemaan maanjäristyksillä, kivisateilla ja muodonmuutoksilla (eläimiksi muuttuminen); ja se on silloin, kun ihmiset juovat khamria, kuuntelevat naislaulajia ja soittavat instrumentteja." (Ks. al-Silsilah al-Sahihah, 2203; kertoja Ibn Abi l-Dunyaan, Dhamm al-Malaahi, merkinnyt al-Tirmidhi, no. 2212)

Profeetta (rauha ja Allahin siunaukset hänelle) kielsi "kuuban" (eräänlaisen rummun) ja kuvaili huilua moraalittoman hullun ääneksi. Varhaiset oppineet, kuten Imam Ahmad, armahtakoon Allah häntä, totesivat sellaisten soittimien kuten uud (luuttu), tanbuuri (pitkäkaulainen jousisoitin), ruokohuilu, rabab (viuluntapainen jousisoitin) ja symbaali, olevan haram. Epäilemättä sellaiset nykyajan soittimet kuin viulu, urut, piano, kitara yms. kuuluvat myös profeetan (saas) soitinkiellon piiriin, sillä onhan niiden voimakkuus ja teho vielä suurempi kuin joissakin haditheissa mainittujen vanhojen soitinten. Ne ovat jopa päihdyttävämpiä kuin khamr, niin kuin Ibn al-Qayyimin kaltaiset oppineet mainitsivat. Selvästi kielto on vielä vahvempi ja asiaan sisältyvä synti suurempi, kun musiikkiin yhdistyy laulua ja naislaulajien ääntä, ja vielä pahempaa on, jos sanoitukset kertovat lemmestä ja kuvailevat fyysistä kauneutta. Niinpä oppineet ovat sanoneet, että laulu pohjustaa tietä zinalle (aviorikokselle tai kielletyille suhteille) ja että se kasvattaa sydämeen tekopyhyyttä. Kaiken kaikkiaan musiikki ja laulu ovat aikamme suurimpia kiusauksia.

Asian tekee vaikeaksi se, että nykyisin musiikkia sisältyy melkein kaikkeen, vaikkapa kelloihin, ovisummereihin, lasten leluihin, tietokoneisiin, puhelimiin jne. ja sen välttäminen vaatii suurta päättäväisyyttä. Allah (swt) on tässäkin avun lähde.

(Seuraavassa on vaihtoehtoinen näkökanta Qaradawin sivulta)

Laulu kuuluu sellaisiin ajanvietteisiin, jotka voivat virkistää sielua ja miellyttää sydäntä sekä korvaa. Islam sallii laulamisen sillä ehdolla, että siihen ei sisälly mitään säädytöntä tai islamin moraalin vastaista. Sitä voidaan myös säestää musiikilla, kunhan se ei ole laadultaan mieltäkiihdyttävää. Laululla voidaan ilmaista iloa esimerkiksi sellaisissa tilaisuuksissa kuin Eid-juhlat, häät ja lasten syntymään liittyvät juhlat.

Aisha kertoi, että kun eräs nainen naitettiin ansarimiehelle, profeetta (saas) sanoi: "Aisha, oliko heillä mitään huvitusta? Ansarit pitävät mielellään hauskaa." (al-Bukhari)

Aisha kertoi, että Minan päivinä, Eid al-Adhan aikaan, hänen seurassaan oli kaksi tyttöä ja he lauloivat ja löivät rumpua. Profeetta (saas) oli läsnä, kuunnellen heitä pää peitettynä. Abu Bakr tuli sisään ja nuhteli tyttöjä. Profeetta (saas) paljasti kasvonsa ja sanoi hänelle: "Anna heidän olla, Abu Bakr. Nämähän ovat Eid-päiviä." (al-Bukhari ja Muslim)

Imam al-Ghazali mainitsee kirjassaan 'Ihya ulum al-deen' hadithit laulavista tytöistä sekä abessinialaisista esiintymässä keihäineen profeetan (saas) moskeijassa, jolloin profeetta (saas) rohkaisi heitä sanoen: "Jatkakaa, oi Bani Arfidah", ja hän kysyi vaimoltaan Aishalta: "Haluaisitko katsoa?" ja seisoi itse siinä, kunnes Aisha väsyi katselemiseen ja lähti pois. Hän myös kirjoitti Aishasta leikkimässä nukeilla ystäviensä kanssa.

Kaikki nämä hadithit sisältyvät al-Bukharin ja Muslimin kahteen Sahihiin ja ne todistavat selvästi, että laulu ja soitto eivät ole haram. Niistä voidaan johtaa seuraavaa:

On kerrottu, että monet profeetan (saas) seuralaiset sekä toisen sukupolven muslimioppineet kuuntelivat laulua eivätkä nähneet siinä mitään pahaa. Mitä tulee haditheihin, jotka ovat laulamista vastaan, ne ovat kaikki heikkoja ja osoittautuneet tutkjoiden mukaan epäaidoiksi. Oikeusoppinut Abu Bakr al-Arabi sanoo: "Yhtäkään aitoa hadithia ei ole esitetty laulukiellosta." Ibn Hazm taas sanoo: "Kaikki, mitä tästä aiheesta on kerrottu, on epäaitoa ja tehtailtua."

Koska lauluun kuitenkin usein liittyy juominkeja ja yökerhoja, monet oppineet ovat julistaneet sen olevan haram tai ainakin makruh. He sanovat laulun olevan senkaltaista turhaa puhetta, josta kerrotaan ayahissa 31:6:

"On sellaisiakin, jotka Koraanin vaihtavat joutaviin taruihin eksyttääkseen ihmiset Jumalan tieltä, vaikka heillä ei ole mitään tietoa, ja tehdäkseen pilaa Viisauden Kirjan jakeista".

Ibn Hazmin sanoin: Tämä jae tuomitsee sellaisen käytöksen, joka pilkkaa ja halventaa Allahin tietä. Jokainen, joka tekee sellaista, on epäuskova. Sellaisen käytöksen Allah tuomitsee, ei pelkästään rentoutumiseksi käytettyä turhaa puhetta, jolla ei ole tarkoitus johtaa ihmisiä harhaan Allahin suoralta tieltä. Ibn Hazm myös torjuu niiden väitteen, jotka sanovat, että koska laulu ei ole "totuutta", sen täytyy olla "vääryyttä" viitaten jakeeseen:

(Joona 10:32)

Hän kommentoi tätä profeetan (saas) sanonnalla: "Teot tuomitaan aikomuksen perusteella, ja jokainen saa sitä, mitä aikoi." (al-Bukhari ja Muslim). Niinpä sellainen, joka kuuntelee laulua synti mielessään, on synnintekijä, ja tämä pätee kaikkeen muuhunkin kuin laulamiseen. Sellainen taas, joka kuuntelee laulua virkistääkseen sieluaan ja saadakseen voimaa täyttää velvollisuutensa Allah Ta'alaa kohtaan ja tehdä hyvää, on tottelevainen Allahin palvelija ja hänen tekonsa ovat totuudesta. Ja sellainen, joka kuuntelee laulua ilman aikomusta totella tai olla tottelematta, tekee jotain neutraalia ja harmitonta, joka on verrattavissa puistossa kävelemiseen, sinisten tai vihreiden vaatteiden pitämiseen jne.

Lauluun liittyy kuitenkin tiettyjä rajoituksia: