Usko "Qadariin"
Sanan Qadar alkuperäinen merkitys on "määritelty mitta" tai "määrällinen
tai laadullinen koko". Sanaa voidaan käyttää monella tavalla johtamalla
sen juuresta. Siten "qaddir" merkitsee esimerkiksi mitata tai arvioida
jonkin määrää, laatua tai asemaa, ennen kuin se tosiasiassa mitataan.
Juuri tämä merkitys on tässä tarkastelumme kohteena.
-
- "Olemme totisesti luonut kaiken oman
mittansa mukaan."
(Koraani 54:49)
Jumala tietää jo ennen jonkin tietyn asian luomista, että Hän aikoo
luoda sen ja että se tulee suuruudeltaan, ominaisuuksiltaan, luonteeltaan
jne. olemaan tietynlainen. Hän määrää, milloin se tulee syntymään
ja milloin katoamaan, sekä paikan, jossa tämä tulee tapahtumaan.
Koska näin on asian laita, ei Totiseen Jumalaan uskova ihminen saa
uskoa mihinkään sattumanvaraiseen luonnossa. Jos hänelle tapahtuu
jotakin epämiellyttävää, hänen tulee sanoa: " Jumala määräsi (qaddara)
ja Hän teki kuten tahtoi", eikä toivoa, että sitä ei olisi tapahtunut
tai miettiä, miksi sen piti tapahtua. Toisaalta jos hänelle tapahtuu
jotakin miellyttävää, ei hän saa kerskua sillä, vaan kiittää Jumalaa.
Jos Jumala määrää ennalta (yuqaddir) kaiken, koskee se myös
meidän ns. vapaita tekojamme. Mutta jos kerran on näin, miten
meidän voidaan sanoa olevan vapaita ja vastuussa teoistamme? Tämä
kysymys aiheutti islamin varhaisessa historiassa kahden äärilaidan
teologisen lahkon syntymisen. Toinen niistä, jota kutsuttiin nimellä
Qadariya, kuulutti siinä määrin ihmisen vapaata tahtoa ja vastuuta,
että se kielsi Jumalan ennaltatietämisen ja oli sitä mieltä, että
Jumala tietää vapaat tekomme vasta meidän ne tehtyämme. Toinen,
jota kutsuttiin nimellä Jabriya, oli täsmälleen päinvastaisella
kannalla julistaen, ettei ollut mitään eroa elottomien asioiden
liikkeellä ja meidän liikkeillämme, kun teemme ns. vapaaehtoisia
tekoja. Puhuessamme aikeista, he ajattelivat, käytämme siis vain
vertauskuvallista kieltä. Mutta ei tarvitse mennä sellaisiin äärimmäisyyksiin,
sillä ei ole vaikea sovittautua sekä jumalalliseen kohtaloon että
ihmisen vastuuseen. Jumala päätti luoda ihmisen vapaaksi olennoksi,
mutta Hän tietää (ja kuinka olisikaan mahdollista Hänen olla tietämättä)
ennen kunkin ihmisen luomista, kuinka tämä tulee käyttämään vapaata
tahtoaan, eli kuinka tämä esimerkiksi tulee reagoimaan profeetan
tuodessa Jumalan viestiä hänelle. Tätä etukäteistietoa ja sen
tallettamista "kirjaan" kutsutaan qadariksi. "Mutta jos olemme
vapaat käyttämään tahtoamme", sanoisi qadariyan kannattaja, "voimme
siis käyttää sitä Jumalan tahdon vastaisesti, ja siinä tapauksessahan
ei olisi oikein väittää, että kaikki tapahtuva ilmaisee Jumalan
tahtoa ja käskyjä". "Ja jos niin on, olisi Hän voinut estää meitä
tekemästä pahaa". Kyllä, sen hän olisi totisesti voinut tehdä.
Koraani vastaa tähän muistuttamalla meitä siitä, että juuri Jumala
tahtoi, että meillä on aikomuksia ja että juuri Hän suo meidän
käyttää omaa tahtoamme.
-
- "Totisesti tämä on kehoitus, ja se,
joka tahtoo, löytää tien Herransa luokse."
(Koraani 76:29-30)
-
- "Jos Herrasi olisi niin tahtonut,
niin kaikki, jotka maan päällä ovat, olisivat yhdessä uskoneet."
"Jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan
muita Hänen rinnalleen; mutta Me emme ole asettanut sinua heidän
vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijansa."
(Koraani 10:99, 6:108)
Mutta Hän halusi ihmisten olevan vapaita, erityisesti mitä tulee
uskoon ja epäuskoon." "Sano: Totuus on tullut Herraltanne; ken tahansa
sitä haluaa uskoa, hän uskokoon, ja ken tahansa tahtoo epäillä,
antakaa hänen epäillä." (Koraani 18:29) Mutta ihmiset eivät olisi
niin vapaita, jos milloin tahansa jonkun halutessa tehdä jotakin
pahaa, Jumala estäisi häntä siitä ja pakottaisi hänet tekemään hyvää.
"Jos Jumala on tahtonut tekomme", sanoisi ehkä joku, "niin nehän
ovat itse asiassa Jumalan tekoja". Tämä väite perustuu väärinkäsitykselle.
Jumala tahtoo mitä me tahdomme siinä merkityksessä, että Hän antaa
meille tahdon valita ja tekee meille mahdolliseksi toteuttaa tahtoamme,
toisin sanoen Hän luo ne edellytykset, jotka ovat välttämättömät
voidaksemme tehdä sen. Hän ei tahdo tekojamme siinä mielessä, että
Hän tekisi ne, sillä silloinhan olisi aivan oikein sanoa, että esim.
meidän syödessämme, juodessamme tai nukkuessamme se on Hän, joka
tekee nämä teot. Jumala luo ne, mutta hän ei tee niitä.
Toinen väärinkäsitykselle perustuva väite on, että jos Jumala
kerran sallii meidän tehdä pahaa, hyväksyy Hän sen ja jopa pitää
siitä. Mutta tahtoa jotakin siinä merkityksessä, että "sallii
henkilön tehdä sen" on yksi asia ja hyväksyä ja suositella sitä
on jotain aivan muuta. Jumala ei pidä kaikesta, jonka Hän tahtoo.
Hän on, kuten juuri Koraanista luimme, antanut ihmiselle vallan
valita uskon tai epäuskon, mutta tämä ei tietenkään tarkoita Jumalan
pitävän siitä, että osa ihmisistä torjuu uskon (on kiittämättömiä).
-
- "Jos olette kiittämättömiä, niin onhan
Jumala ylenpalttisesti itselleen riittävä, tarvitsematta teiltä
hituistakaan. Mutta jos olette kiitollisia, Häntä ilahduttaa
tämä ominaisuutenne."
(Koraani 39:7)
|
YHTEYSTIEDOT
