Olemme nyt tulleet viimeiseen aiheeseen: Koraanin kappaleiden vastakkainasetteluun nykyisen tietämyksen kanssa niiltä osin kuin vastaaviin kohtiin viitataan myös Raamatussa.

Olemme jo nähneet ongelman vilaukselta puhuessamme luomisesta. Aiemmin painotin nykyisen tietämyksen ja Koraanin jakeiden välistä täydellistä yhtäpitäävyyttä, ja huomautin Raamatun kertomuksen sisältävän tieteellisesti mahdottomia väittämiä. Tämä on tuskin yllättävää, sillä tiedämmehän Raamatun suuren luomiskertomuksen olevan 500-luvulla eKr. eläneiden pappien työtä, sen tähden ilmaus "pappis"-kertomus. Se näyttää olevan laadittu pääasiassa saarnojen aiheeksi, joilla kehoitetaan ihmisiä noudattamaa sapattia. Kertomus laadittiin tietty päämäärä mielessä, kuten isä de Vaux (Jerusalemin Raamattukoulun entinen johtaja) on pannut merkille; tämä päämäärä oli luonteeltaan olennaisestii lakia painottava. Raamattu sisältää myös paljon lyhyemmä ja vanhemman luomiskertomuksen, ns. "jahvisti"-version, joka lähestyy aihetta täysin eri kulmasta. Molemmat kertomukset ovat otettu Genesiksestä, viiden Mooseksen kirjan tai Tooran ensimmäisestä kirjasta: Mooseksen oletetaan olevan sen kirjoittaja, mutta kuten tiedämme, meillä nykyisin oleva teksti on läpikäynyt useita muutoksia.

Genesiksen pappiskertomus on kuuluisa eriskummallisista Aatamin aikoihin asti palaavista sukupuista, joita kukaan ei ota aivan tosissaan. Joka tapauksessa sellaiset Evankeliumin kirjoittajat kuin Matteus ja Luukas ovat jäljentäneet ne, enemmän tai vähemmän sanatarkasti, Jeesuksen sukupuuhun. Matteus palaa ajassa taaksepäin aina Aabrahamiin asti, ja Luukas Aatamiin. Nämä kaikki kirjoitukset ovat tieteellisesti hylättäviä, koska ne muodostavat maailmaniästä ja ihmisen ilmaantumisesta maapallolle sellaisen kuvan, joka on täysin varmasti ristiriidassa nykyisten vakiintuneiden käsitysten kanssa. Toisaalta Koraanissa ei ole ollenkaan tämänkaltaista materiaalia.

Aikaisemmin mainitssimme erikseen myös kuinka täydellisesti Koraani on sopusoinnussa yleisten, nykyaikaisten maailmankaikkeuden muodostumiskäsitysten kanssa, kun taas Raamatun kertomus on näiden käsitysten kanssa ristiriidassa. Vertauskuva alkuvesistä on tuskin paikkansapitävä, eikä myöskään valon luominen ensimmäisenä päivänä, ennen tätä valoa tuottavien tähtien luomista; maapallon luominen kolmantena päivänä ennen auringon luomista neljäntenä päivänä, nelijalkaisten eläinten ilmaantuminen kuudentena päivänä lintujen ilmaantumisen - viidentenä päivänä - jälkeen, vaikka nelijalkaiset eläimet tivat ensin, nämä kaikki väittämät johtuvat tekstin kirjoittamisaikana vallinneesta uskomuksista, eikä niillä ole mitään muuta merkitystä.

Mitä tulee Raamatussa oleviin sukupuihin, jotka muodostavat juutalaisen kalenterin perustan ja vakuuttavat maapallon olevan tämään (v. 1978) 5738 vuotta vanha., eivätkä nekään ole hyväksyttäviä. Aurinkokuntamme saattaa olla yli 4,5 miljardia vuotta vanha, ja kuten nykyään tiedämme, ihminen ilmaantui maapallolle arviolta kymmeniä tuhansia vuosia sitten ellei aiemminkin. Siksi on aivan välttämätöntä panna merkille, ettei Koraani sisällä ainuttakaan tällaista viittausta ajankohtaan, mutta että ne ovat ominaisia Raamatun teksteille.

Raamatun ja Koraanin välillä on toinen, erittäin merkityksellinen vertailun aihe eli Vedenpaisumus. Itseasiassa Raamatun kertomus on yhteensulauma kahdesta tapahtumiltaan eri lailla yhteenliittyvästä kuvauksesta. Raamattu puhuu yleismaailmallisesta vedenpaisumuksesta ja ajoittaa sen suunnilleen 300 vuotta ennen Aabrahamia. Sen perusteella mitä tiedämme Aabrahamista, tämä viittaisi yleismaailmalliseen luonnonmullistukseen noin 2000- tai 2100-luvulla (eKr). Historialliset tosiseikat huomioon ottaen tämä ei voi pitää paikkaansa.

Kuinka voimme hyväksyä ajatuksen, että 2000- tai 2100-luvulla eKr. yleismaailmallinen luonnonmullistus olisi pyyhkinyt pois kaiken sivistyksen maanpäältä, kun tiedämme tämän ajanjakson vastaavan esimerkiksi, Egyptin keskimmästä valtakuntaa edeltävää, suunnilleen ensimmäisen Välikauden aikana ennen viidettätoista dynastiaa? Yksikään edellinen väittämä ei ole hyväksyttävä nykyisen tietämyksen pohjalta. Tästä näkökulmasta katsottuna voimme arvioida valtavan kuilun erottavan Raamatun Koraanista.

Vastakohtana Raamatulle Koraani käsittelee vedenpaisumusta, joka rajoittuu pelkästään Nooan kansaan. Heitä rangaistiin heidän synneistään kuten muitakin jumalattomia kansoja. Koraani ei aseta vedenpaisumusta tiettyy aikaan. Ei ole olemassa yhtään ainutta historiallista tai arkeologista vastaväitettä Koraanin kertomukselle.

Kolmas, erittäin tärkeä, vertailukohta on kertomus Mooseksesta (as), ja erityisesti faaraon orjuuttamien juutalaisten Exodus (lähtö) Egyptistä. Tässä kohdin voin vain antaa erittäin tiivistetyn selostuksen tämän aiheen tutkimuksestani, joka esiintyy kirjassani (The Bible, the Quran and Sience). Olen pannut merkille kohdat, joissa Koraanin ja Raamatun kertomukset ovat sopusoinnussa tai vastaavasti ristiriidassa keskenään. Toisaalta joidenkin yksityiskohtien osalta olen löytänyt seikkoja, joissa kaksi tekstiä täydentävät toisiaan erittäin hyödyllisellä tavalla. On olemassa monia olettamuksia Exoduksen paikasta faaraoiden historiassa. Minusta on todennäköisintä, että Merneptah (Ramses II:n seuraaja) on Exoduksen aikainen faarao. Pyhien kirjojen sisältämän materiaalin vastakkainasettelu arkeologisten todisteiden kanssa puhuu vahvasti tämän olettamuksen puolesta. Olen tyytyväinen voidessani sanoa Raamatun kertomuksen tukeneen osaltaan niitä painavia todisteita, jotka auttavat meitä sijoittamaan Mooseksen (as) faaraoiden historiaan: Mooses (as) syntyi Ranses II:n vallan aikana. Raamatun tiedot Mooseksen (as) tarinasta ovat siksi historiallisesti huomattavan arvokkaita.

Merneptahin muumion lääketieteellinen tutkimus on tuottanut lisää hyödyllistä tietoa faaraon kuoleman mahdollisista syistä.

Se seikka, että meillä tänä päivänä on tämän faaraon muumio (joka löydettiin vuonna 1898), on ensiarvoisen tärkeä. Raamatun mukaan faarao vaipui meren syvyyksiin, mutta se ei anna minkäänlaisia yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä ruumiille myöhemmin tapahtui. Koraani, suurassa Yunus (as)(Joona), mainitsee erikseen , että faaraon ruumis, jonka oli määrä olla kirottu, pelastetaan merestä.

"Tänä päivänä Me pelastamme sinun ruumiisi, jotta olisit merkkinä niille, jotka sinua seuraavat. Mutta useimmat ihmiset eivät välitä Meidän merkeistämme."

Muumion lääketieteellinen tutkimus on sitäpaitsi osoittanut, ettei ruumis ole voinut olla vedessä kauaa, sillä siinä ei ole merkkejä pitkäaikaisen uppoamisen aiheuttamasta rappeutumisesta. Tässäkään kohdin Koraanin kertomuksen vastakkainasettaminen nykyisen tietämyksen kanssa ei nostata tieteellisestä näkökulmasta katsottuna vähäisintäkään vastaväitettä.

Vanha Testamentti on kokoelma noin 900 vuoden aikana tuotettuja kirjallisia töitä, jotka ovat läpikäyneet monia muutoksia. Raamatun tekstien muodostamisessa ihmisen osa on varsin huomattava.

Koraanin ilmoituksen histora on perin pohjin erilainen. Siitä hetkestä lähtien kun Koraani ensi kertaa ilmoitettiin ihmiselle, se opittiin ulkoa ja kirjoitettiin muistiin Muhammedin (saas) omana elinaikana. Tämän seikan ansiosta Koraani ei aseta meille minkäänlaista aitouden ongelmaa.

On mahdotonta ajatella, että Muhammedin (saas) aikana yksikään ihminen olisi voinut olla Koraanin väittämien kirjoittaja, ottaen huomioon hänen aikansa tiedon tason. Tällaiset näkökohdat antavat osaltaan Koraanin ilmoitukselle sen ainutlaatuisen aseman, ja pakottavat puolueettoman tiedemiehen myöntämään kyvyttömyytensä antaa puhtaasti materialistiseen järkeilyyn pohjautuvan selityksen.